sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Katsaus vuoteen 2012 ja mitä tuleva tuo tullessaan

Ajattelin tehdä tällaisen pienen katsauksen siihen, että mitä oikeastaan luin ja sain aikaiseksi vuoden 2012 aikana ja kertoa hieman, että mitä tulen tekemään ensi vuonna. Tässä olisi aivan pieni kooste.

Kirjoja luettu: 100
Ensimmäinen kirja: Sota ja Rauha - Leo Tolstoi
Viimeisin kirja: Never let me go - Kazuo Ishiguro
BBC:n kirjalistalta luettu: 24 kirjaa, jäljellä vielä 48
Keskisuomalaisen listalta luettu: 8, jäljellä vielä 54
Haasteet: 100 kirjaa, saavutettu onnistuneesti loppuun.

Ensi vuodelle tavoitteenani on lukea BBC:n ja Keskisuomalaisen listoja eteepäin. Lisäksi haasteita on kaksi, 100 kirjaa ja 30 000 sivua, mikä tarkoittaa sitä, että jos haluan onnistua kummassakin täytyy minun lukea vähintään 100 kirjaa, joissa on jokaisessa vähintään 300 sivua. Tosin tuo 300 sivua on vain keskiarvo :)

Kiitoksia tästä vuodesta kaikille :)
Ensi vuonna nähdään. Keskityn nyt vähäksi aikaa kouluasioihin :)

Never Let Me Go - Kazuo Ishiguro


Nimi: Never Let Me Go
Kirjailija: Kazuo Ishiguro
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 263

Never let me go kertoo tarinan Kathysta, Tommysta ja Ruthista, siitä missä he kasvoivat ja mitä he oikeastaan olivat. Se on kerrottu Kathyn muisteluina, hieman hyppivänä kerronnalla, joka tuo tarinaan oman pienen lisänsä.

Kathy, Tommy ja Ruth ovat kaikki klooneja, joiden elämä on valmiiksi päätetty alusta asti. He käyvät koulunsa Hailshamissa, joka on sisäoppilaitos, josta he siirtyvät ennen pitkää elämään muualle maailmaan, mutta vieläkin kloonien yhteisössä. He ovat varaosia ihmisille ja joutuvat ennen pitkää luovuttamaan elämänsä sen puolesta.

Kirja ei kuitenkaan keskity siihen, vaan Kathyn, Tommyn ja Ruthin välisiin suhteisiin Kathyn kannalta. Se kertoo heidän elämästään ja siitä miten heidän suhteensa kehittyvät. Ja koska kirja on Kathyn tarina niin tarina on tavallaan yksipuolinen. Olisin nimittäin kaivannut enemmän selkoa Ruthin toimintaan hänen kannaltaan, koska sain Ruthista todella ilkeän kuvan, eikä lopun paljastuskaan tehnyt hänestä yhtään sen miellyttävämpää hahmoa.

Tarina on melankolinen, koska kaikki siinä tietävät mitä tulee tapahtumaan, vaikka siihen mahtuu onnellisiakin hetkiä, niin niissäkin on pieni melankolisuus taustalla. Oman lisänsä tuo koulun suojelijoiden salaperäisyys, sekä Galleria, jonne oppilaiden töitä aina viedään. Huhuja onnellisemmesta elämästä, jonka voisi saada, mutta onko se oikeasti mahdollista.

Tavallaan pidin tarinasta, mutta jotenkin se kuitenkin jäi hieman vajaaksi. Luin sen englanniksi, mikä oli ihan miellyttävä kokemus vaihteeksi, koska kieli oli varsin selkeää ja ehkä hieman kliinistä. Oli muutama sana, joita en aivan ymmärtänyt, mutta ei se haitannut lukemista yhtään.

Alunperin tartuin tähän kirjaan vain sen takia, että halusin jossain vaiheessa nähdä siitä tehdyn elokuvan, jossa näyttelee Keira Knightley, mitä en ole kuitenkaan vieläkään nähnyt, ainoastaan trailerin, enkä trailerin perusteella osannut odottaa tällaista tarinaa. Se oli täysin toisenlainen mitä odotin. Ei ollut mitään ilkeää kolmiodraamaa tai näkyvää mustasukkaisuutta, niin kuin elokuvan traileri antaa ilmi, mutta no elokuvat tuppaavat tekemään asioista hieman dramaattisempia.

Arvosana: ****

perjantai 28. joulukuuta 2012

Piin elämä - Yann Martel


Nimi: Piin elämä
Kirjailija: Yann Martel
Julkaisuvuosi: 2001
Sivumäärä: 394

Piin elämä kertoo tarinan pojasta, jonka lempinimi on Pii, joka vietti yli 200 päivää merellä samassa pelastusveneessä bengalintiikerin kanssa ja selvisi koettelemuksessa hengissä.

Kirja on kirjoitettu Piin näkökulmasta, ensimmäisessä persoonassa ja välillä kirjailija sanoo sanasen sinne tänne, mikä tuo tarinan mielestäni lähemmäksi lukijaa ja antaa sille oman laatuisen sävynsä.

Kirja ei keskity kuvaamaan pelkästään sitä, mitä lautalla tapahtui, vaan myös Piin ajatuksia ja mietelmiä, joita hän tajuaa matkan aikana. Kirjassa on myös tarkkoja ja raakoja kuvauksia eläinten syömisestä, joita lukiessa itselläni teki hieman pahaa.

Kokonaisuutena pidin kirjasta ja se oli varsin helppo ja nopea lukuinen kirja. Ainoa mikä häiritsi oli ehkä itsellä se, että miten helposti Pii omaksui kolme uskontoa. Itselleni se tuntuu jotenkin niin hassulta, että miten joku voisi palvoa kolmea tai oikeastaan useampaa eri jumalaa ja kuitenkin samalla harjoittaa kolmea eri uskontoa. Ei käy vain järkeen.

Ja syy siihen miksi nappasin tämän kirjan itselleni, oli se, että siitä on tullut juuri elokuva ulos ja mietin, että menenkö katsomaan sen vai en ja minusta tuntuu, etten ole menossa, koska vaikka pidinkin kirjasta se ei ollut mitenkään hämmästyttävä tai upea lukukokemus.

Arvosana: ***½

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

The Land of Painted Caves - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: The Land of Painted Caves
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 660

The Land of Painted Caves jatkaa siitä mihin The Shelters of Stone jäi, eli Aylan kouluttamisesta zelandoniksi, joka sisältää pyhien luolien kiertämisen ja ensimmäiset 400 sivua kirjasta on pelkkää luolien kiertämistä, joka oli mielestäni todella tylsää, enkä ymmärtänyt sen varsinaista merkitystä tarinalle.

Mutta luolakierrosten jälkeen kirja hyppää ajassa eteenpäin ja tapahtumiin alkaa tulla vauhtia, vaikka en pitänytkään kaikesta siitä mitä kirjailija kirjoitti, niin loppu teki kirjasta melkein saman tasoisen kuin ensimmäisistä kirjoista. Se antoi sarjalle arvoisensa lopun tai ainakin näin käsitin.

Näin nykyaikaisena ihmisenä minulle oli kuitenkin hankala käsittää, kun ihmiset eivät tajunneet asioita, jotka ovat meille niin itsestään selviä. Enkä ihan täysin ymmärtänyt heidän tekojaan, koska oma moraalini on niin paljon erilaisempi kuin Aylan ja kumppaneiden.

En oikeastaan osaa selittää ajatuksiani juuri nyt. Olen onnellinen, että Ayla sai onnellisen loppunsa, mutta en vain pysty käsittämään sitä miksi hänelle aiheutettiin niin paljon surua kirjan loppupuolella ja sitten sitä selitetään äiti maan tahtona. Ei mene täysin jakeluun. Jondalarin pisteet tippuivat silmissäni, kuten myös ensimmäisen Zelandonin, mutta toisaalta tarvitaan joku aiheuttamaan draamaa.

Suosittelen lukemaan kirjan, jos on lukenut edelliset tai ainakin päässyt kahlaamaan ne läpi. Viimeinenkin osa kannattaa lukea, tai jos ei halua lukea sitä kokonaan niin hyppää ne 400 ensimmäistä sivua yli ja sillä selvä.

Arvosana: ***½

Maa on syntinen laulu - Timo K. Mukka


Nimi: Maa on syntinen laulu
Kirjailija: Timo K. Mukka
Julkaisuvuosi: 1973
Sivumäärä: 236

Maa on syntinen laulu kertoo pienen lappilaisen kylän tyvären ja tähän liittyvien ihmisten tarinan, ja mitä heille tapahtuu vuoden sisällä. Se kertoo nuoren tytön rakkaustarinan lappilaisen pienen kylän sisällä, jossa mikään ei pysy salassa.

Itse valitsin kirjan, koska äidinkielen kirjassa oli joskus siitä jokin pätkä, koska se on oman perän murteella kirjotettu, tai ainaki melkein. H:t oli vähän väärissä paikoissa :P Tai no siitä voi olla montaa mieltä.

En oikeastaan tiedä pidinkö kirjasta vai en. Alku vaikutti todella tylsältä ja nukahdinkin pari kertaa kirjaa lukiessani, mutta sitten vauhtiin päästyäni luin kirjan nopeasti loppuun. Tarina oli ihan mielenkiintoinen, täynnä mielenkiintoisia hahmoja, mutta silti se oli hieman outo, en osaa selitellä tarkemmin, että mistä tällainen olo.

Pidin runojen ja normaalin proosan yhdistämisestä, että siellä täällä tarinan välissä oli aina silloin tällöin runoja, joita muka yritin tulkita äidinkielenopetusten mukaan, mutta nääh. Tylsää hommaa, annetaan runojen olla runoja ja vedetään niistä omat johtopäätökset sen turhempia miettimättä.

Pelkäsin hieman Martan puolesta, koska hänestä tuli lyhyen lukukokemukseni aikana suosikkihahmoni, ja Mukka ehti tappaa kirjan aikana muutaman ihmisen, josta sitten kehkeytyi oma pelkoni, mikä ei onneksi kuitenkaan käynyt toteen.

Arvosana: ***

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

The Shelters of Stone - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: The Shelters of Stone
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 2002
Sivumäärä: 784

The Shelters of Stone on viides osa Maan Lapset-sarjaan ja luin sen heti edellisen perään, mikä ei ehkä ollut kovin viisasta tai oli se viisasta, mutta jos mahdollisista pidin The Shelters of Stone huonompana kuin The Plains of Passagea, koska se oli vielä venytetympää ja kuvailevampaa kuin The Plains of Passage.

Laskeskelin että ensimmäisen 200 sivun aikana kerrottiin yhden päivän tapahtumat, okei ehkä hieman liioittelen, ensimmäiäsen 100 sivun aikana kerrottiin ensimmäisen päivän tapahtumat, eikä tahti senkään jälkeen päätä huimannut.

Kirjassa ärsytti myös siihen lisätyt entisten tyttöystävien klisseiset käyttäytymiset, joita ilman kirja olisi pärjännyt muutenkin ja plääh. Minulle jäi kirjasta jotenkin todella mitään sanomaton olo. Se ei todellakaan yltänyt kolmen ensimmäisen tasolle, vaikka oli ihan mielenkiintoista seurata kuinka Ayla sopeutuu elämään Jondalarin heimon Zelandonien kanssa. Tarinaa vain venytettiin aivan liian paljon kuvailuilla, joita olisi voinut olla helposti vain puolet välillä.

Lisäksi valittelin jo alussa vauhdin hitaudesta. Oikeastaan pitäisi ehkä enemmänkin sanoa vauhdin epätasaiste jakautumisesta, kun alku menee hitaasti ja lopussa on sitten kunnon aikahyppy. En valita aikahypystä ollenkaan, koska sen jälkeiset tapahtumat olivat suosikkejani kirjassa, ja se hieman pelasti kirjaa, vaikka muutama asia jäi avoimeksi ja ratkaistavaksi viimeiseen kirjaan, jonka itseasiassa aloitin jo.

Arvosana: ***

The Plains of Passage - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: The Plains of Passage
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1990
Sivumäärä: 975

The Plains of Passage on neljäs osa Jean M. Untinen-Auelin Maan Lapset -sarjaan ja tässä vaihteessa vaihdan itse kielen englanniksi, koska suomenkieliset versiot olivat kaikki lainassa, mutta loppusarja löytyi hyllystä sitten englanniksi, joten nappasin ne mukaani.

En tiedä oliko se kielen vaihtaminen englantiin vai mikä, mutta kirja oli mielestäni paljon pitkäveteisempi kuin edelliset. Oli hienoa lukea muista heimoista ja heidän eri tavoistaan, mutta osa kohtauksista vaikutti niin venytetyiltä. Lisäksi kun jokaisen heimon kohdalla täytyi selittää hevoset ja susi, niin kirja oli välillä pelkkää toistoa.

Välillä minun teki mieli hypätä kirja kokonaan yli ja siirtyä seuraavaan, mutta en kuitenkaan tehnyt sitä, vaan sinnittelin kirjan loppuun asti, koska se oli osittain kuitenkin hyvä. Jäin vain itse kaipaamaan jotain ja ehkä kuvauksia oli hieman liikaa, varsinkin kun luki kirjaa englanniksi, niin muuttuivat jossain vaiheessa puuduttaviksi.

Hyviä puolia kirjassa oli Aylan ja Jondalarin suhde ja sen kehittyminen, sekä Jondalar, joka tajusi matkan aikana, ettei Aylan menneisyys enää hävetä häntä, vaan hän hyväksyi sen. Ayla oli ehkä hieman liian täydellinen hahmo minun mielestäni, mutta Jondalaran oli ihan mukiin menevä.

Arvosana: ***

maanantai 17. joulukuuta 2012

Delirium - Lauren Oliver


Nimi: Delirium - Rakkaus on harhaa
Kirjailija: Lauren Oliver
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 351

Delirium, dystopia kirja tulevaisuudesta jolloin rakkaus on Yhdysvalloissa määritelty sairaudeksi ja siihen on keksitty parannuskeino, joka yleensä suoritetaan, kun ihmiset täyttävät 18-vuotta. Jo sitä ennen heille on määrätty yhteensopiva pari, jonka kanssa he menevät naimisiin parantumisen jälkeen.

Lenalla on parannus tai oikeastaan proseduuri edessään 95 päivän päästä ja hän odottaa sen tuovan hänelle onnen, kun menneisyys ei ole ollut kaikista onnellisimmista päästä. Hän laskee päiviä, kunnes hänen arviointipäivänään sattuu ikävä välikohtaus nautojen kanssa ja hän tapaa ensimmäisen kerran salaperäisen Alexin, joka vetää hänet lopulta rakkauden tuolle puolen.

En oikeastaan tiedä miksi lainasin tämän kirjan, koska olen nykyään jotenkin kurkkuani täynnä tämän tyyppisiin kirjoihin, kun niitä tulee joka tuutista. Eikä kirja varsinaisesti vetänyt minua puoleensa, vaikka ajatus rakkaudesta sairautena onkin kiehtova, mutta toisaalta kirjasta tuli auttamattomasti mieleen Ally Condien Tarkoitettu.

Kuitenkin lainasin kirjan ja luin sen, kun se oli suht helppo lukuinen ja nopea kirja, mutta siitä jäi jotenkin plääh-olo. Kaikki oli jotenkin itsestään selvää ja alusta asti arvattavissa, eikä tarina kerronnallisesti napannut minua mukaansa, kuten parhaimmat kirjat tekevät. Olen kuitenkin aikeissa lukea seuraavankin osan, vaikka en odotakkaan siltä suuria.

Arvosana: ***

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Mammutin metsästäjät - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: Mammutin metsästäjät
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1985
Sivumäärä: 800

Mammutin metsästäjät jatkaa siitä mihin Hevosten laakso jäi, eli Jondalarin ja Aylan tavatessa mamutoi-heimon jäseniä. Tilanne on täysin uusi Aylalle, joka ei Jondalarin lisäksi ole tavannut muita hänen kaltaisiaan ihmisiään. Se herättää Aylassa hämmästystä, kun kaikki ei menekään niin kuin hänet on opetettu. Toisaalta mamutoit ihmettelevät Aylaa, joka on kesyttänyt hevosen ja puhuu tämän kanssa.

Kirja kertoo Aylan ja Jondalarin talvesta mamutoi-heimon luona ja siitä miten asiat siellä menevät. Aylan ja Jondalarin suhteeseen tulee ryppyjä, kun mamutoiheimon Ranec, joka on eksoottisen värinen kiinnostuu Aylasta ja sekoittaa hieman Aylan ja Jondalarin välejä.

Tarina oli jälleen kerran viihdyttävä, mutta mielestäni kolmidraamaa ei olisi tarvittu, totta kai se toi oman sävynsä, mutta silti. Olen varmaan liian nykypäiväinen muutenkin, koska en ymmärtänyt mikseivät Ayla ja Jondalar vain voineet puhua toistensa kanssa ongelmistaan mitä kohtasivat. Tosin ehkä he eivät tajunneet, että heidän kasvatuksensa ovat hieman erilaisia, eikä kumpikaan ajatellut sitten sen tuomia ongelmia.

Kirjassa oli paljon hahmoja, mutta jälleen kerran menin välillä aivan sekaisin, että kuka on kuka, kun samanlaisia nimiä on paljon, ja sitten puhutaan eri titteleistä ja asemista, mutta loppua kohden sain kyllä aika hyvin kiinni, että kuka kukin on.

Haluan ehdottomasti lukea kirjasarjan innolla loppuun saakka ja nähdä miten Aylan ja Jondalarin tarina päättyy, mutta välillä vain ärsyttää Aylan täydellisyys, kun hän oppii kaiken niin helposti ja keksii kaikkea hyödyllistä tuon tuostakin, mutta tämä on vain oma mielipiteeni.

Arvosana: ***½

Hobitti - J.R.R. Tolkien


Nimi: Hobitti
Kirjailija: J.R.R. Tolkien
Julkaisuvuosi: 1937
Sivumäärä: 331

Bilbo Reppuli oli normaali hobitti, joka nautti tavallisesta elämästä, joka sisälsi nukkumista, piipun polttamista ja syömistä, kunnes eräänä päivänä Gandalf Harmaa koputti hänen ovelleen ja tuosta koputuksesta alkoi seikkailu, joka sisältä 13 kääpiötä, 3 peikkoa, haltioita, hämähäkkejä ja yhden lohikäärmeen, sekä paljon muuta.

Luin Hobitin muutama vuosi sitten, mutta avatessani kirjan minulle ei ollut siitä yhtään muistikuvaa, joten oli mielenkiintoista lukea se uudelleen ja sillä välin kun luin sitä, niin kirja alkoi pikku hiljaa palautua mieleeni, vaikka en vieläkään muista kaikkien kääpiöiden nimiä ulkoa.

Olen aina pitänyt Tolkienin Keski-Maahan liittyvistä kirjoista, kuten pidin myös tästäkin, vaikka se hieman eroaakin muista, mutta ei se haittaa. Siinä on sadun tuntua, jota vielä lisää Tove Janssonin piirtämät kuvat.

Oikeasti otin tämän kirjan käteeni vain sen takia, että olin menossa seuraavana päivänä katsomaan kyseisen elokuvan, josta pidin, mutta jossa oli huonotkin puolensa ja olen onnellinen siitä, että tein niin, koska sillä tavalla sain elokuvasta enemmän irti, enkä yllättänyt kaikista mahdollisista kohtauksista. Odotan innolla seuraavaa osaa missä tulee Beorn :) Ainakin toivottavasti ja luultavammin, koska kirja on kuitenkin pilkottu kolmeksi elokuvaksi.

Mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan :)

Arvosana: ****

tiistai 4. joulukuuta 2012

Hevosten laakso - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: Hevosten laakso
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1982
Sivumäärä: 650

Hevosten laakso on toinen osa Aylan tarinaan, tosin tällä kertaa näkökulmaa laajennetaan hieman ja kerrotaan myös toisista Aylan tapaisista ihmisistä, jotka ovat jakautuneet heimoihin, joilla on omat kielensä ja tapansa.

Aluksi keskitytään Aylan selviytymiseen klaanista lähtemisen jälkeen, mutta jo heti seuraavassa kappaleessa tutustutaan zeladonien Thonolaan ja Jondalariin, jotka ovat Matkalla ja veljeksiä. Heidän silmiensä kautta tutustutaan muihin ihmisheimoihin. Samalla parivaljakko lähestyy Aylaa ja tämän olin paikkaa.

Ayla taas totuttelee elämään ja samalla vahingossa kesyttää hevosen ja luolaleijonan itselleen, jotka tuovat hänen yksinäiseen elämäänsä hieman vaihtelua samalla kun hän opettelee uusia asioita.

Kirjaa oli mielenkiintoista lukea. Se imaisi mukaansa ja menin tänä aamuna hieman väsyneenä kouluun, koska olin lukenut kirjaa myöhään yöhön asti, koska halusin päästä kohtaan, jossa juonet kohtaavat, mutta en onnistunut siinä ihan. Uni vei voiton, mutta sitten koulupäivän aikana ja koulun jälkeen luin kirjan loppuun ja nyt himottaisi saada kolmaskin osa käsiin.

Ainoa huono puoli kirjassa oli ehkä Aylan liika täydellisyys, kuinka hän oppi kaiken helposti ja tuosta noin vain. Olisin ehkä hieman kaivannut kärsimistä asioiden suhteen, mutta toisaalta kirjan aika hypähteli aika nopeasti eteenpäin, eikä sitä oikeastaan tiennyt että kuinka nopeaa aika nyt menikään, kun päiviä eijuurikaan laskettu tai kuukausia.

Mutta tarinana viihdyttävä ja Aylan tarinaa on mielenkiintoista seurata, varsinkin kun Jondalarin ja hänen välistään kommunikointiaan odotan innolla lisää ja sitä mitä heille tapahtuu tulevissa kirjoissa.

Arvosana: ***½

maanantai 3. joulukuuta 2012

Olemisen sietämätön kevyes - Milan Kundera


Nimi: Olemisen sietämätön kevyes
Kirjailija: Milan Kundera
Julkaisuvuosi: 1983
Sivumäärä: 390

Olemisen sietämätön kevyes sijoittuu vuoden 1968 tienoille ja siitä eteenpäin. Se kertoo kolmen tai no periaatteessa neljän ihmisen tarinan ja heidän ajatusmaailmansa. Pääosassa ovat Tomas ja Teresa, jotka kirjan alussa rakastuvat ja muuttavat yhteen, mutta Tomas on hieman naistenmies, eikä hevillä luovu irtosuhteistaan, joista yksi on Sabinan kanssa, joka on kirjan kolmas päähenkilö.

Tämä aiheuttaa ongelmia Teresalle, joka painii ongelmiensa ja ajatustensa kanssa, kuten muutkin henkilöt. Neuvostoliiton miehittäessä Tsekkoslovakian kaikki muuttuu. Sabina muuttaa ulkomaille, jossa tapaa Fransin, jonka kanssa hänellä menee muuten hyvin, mutta on liian paljon väärinkäsityksiä, jotka eivät lopulta sovi yhteen. Tomas ja Teresa muuttavat Frankfurtiin, kunnes ongelmat alkavat taas painaa ja Teresa muuttaa takaisin Prahaan.

Kirjan kerronta ei mene lineaarisen aikakäsityksen mukaan, joten on hankala alkaa selittämään varsinaisesti juonesta sen enempää. Itse keskityinkin kirjassa henkilöhahmojen mietteisiin. Ne ovat varsin monipuoliset, vaikka tuppaavat toistamaan itseään, mutta samalla sitä alkaa itsekin ajatella, että mitä tekisi. Tietenkään en täysin pystynyt täysin samaistumaan henkilöhahmoihin, mutta varsinkin Tomasin loppupään ajatukset herättivät itsessäni mietteitä oman elämän tilanteen tähden ja se sai sitten hieman epäileväksi.

Kirja on selkeää luettavaa ja ehkä kevyttäkin, jos ei liikaa takerru ajatusmaailmoihin. Kirjailin kyky kirjoittaa on omalla tavallaan mukaansa tempaiseva. Tosin mietin, että olisinko saanut kirjasta niin paljon irti, jos en olisi juuri käynyt koulussa filosofian ensimmäistä kurssia. Mene ja tiedä. Pidin kuitenkin kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. Lisäksi oli mielenkiintoista lukea hieman toisesta näkökulmasta Tsekkoslovakian miehitystä, joka on kuvattu historian kirjoissa (tai ainakin meidän koulumme käyttämissä) erittäin ylimalkaalisesti ja neutraalisti. Voisin tutustua kirjailijan muuhun tuotantoon.

Arvosana: ****

maanantai 19. marraskuuta 2012

Neiti Peregrinen koti kummallisille lapsille - Ransom Higgs


Nimi: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Kirjailija: Ransom Riggs
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 346

Näin tämän kirjan joskus Prisman kirjaosastolla ja kiinnostuin siitä. Otin sen nimen kännykkään ja yritin etsiä kirjaston tietokannoista, mutta en löytäny sitä ennen tätä päivää.

Kirja kertoo Jacobista, jonka isoisä näytti hänelle kuvia eriskummallisista lapsista, jotka Jacob myöhemmin tajuaa lavastetuiksi ja hänen lapsuutensa kuvitelmat katoavat. Mutta kuitenkin, kun isoisä kuolee oudoissa olosuhteissa, päättää Jacob lähteä tutkimaan sitä saarta mihin isoisä kuljetettiin Puolasta pakoon sotaan.

Paljastuukin, etteivät isoisän kuvat olleetkaan huijausta, mutta kaikki ei ole hyvin ja on Jacobin vuoro tutustua eriskummallisiin lapsiin ja maailmaan, johon hänkin oikeastaan kuuluu.

En oikeastaan tiedä mitä odotin kirjalta, mutta jotenkin se jätti minut kylmäksi. Odotin enemmän kauhua, mitä ei kuitenkaan ollut, vaikka kuvat olivatkin hienoja ja tarinakin kyllä. Petyin hieman tosin Jacobin käytökseen ja päätökseen, enkä oikein ymmärtänyt hänen tarkoitus periään, mutta oikeastaan tarvitseeko minun, koska en ole hän, enkä pysty ajattelemaan samallalailla kuin hän.

(Häiritsevintä kirjassa oli ehkä se, että se oli painettu Latviassa. Miksi ihmeessä? Eikö Suomessa enää riitä paperi, vai onko sekin liian kallista nykyään.)

Arvosana: **

Lumottu Deborah Harkness


Nimi: Lumottu
Kirjailija: Deborah Harkness
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 642

Lumottu on Deborah Harknessin esikoiskirja ja se aloittaa All Souls-trilogian ja se kertoo Diana Bishopista, joka on noita ja vielä erittäin vanhan noitavun viimeinen jäsen, joka on kuitenkin päättänyt olla erossa magiasta ja keskittyä historian ja alkemian tutkimiseen.

Kaikki kuitenkin alkaa muuttua, kun Diana saa kirjaston kautta lumotun kirjan alkemiasta ja vaikeudet alkavat kasaantua siitä. Hän saa peräänsä matthew Clairmontin, joka on perinnöllisyystieteilijä ja vampyyri, ja kumma kyllä tämä vampyyri suojelee Dianaa, vaikka noidat ja vampyyrit eivät oikeasti tule toimeen.

Olosuhteiden vallitessa Diana alkaa pikku hiljaa luottaa Matthewiin ja kun häntä aletaan uhkailla on Matthew, se jonka luokse hän kääntyy. Ja yhdessä he alkavat avata Dianan oman menneisyyden kiemuroita.

En oikein tiedä pidinkö kirjasta vai en. Juoni oli ihan mielenkiintoinen ja ihan luettava, mutta jotain puuttui. Enkä oikein tiedä että mikä, ehkä se että tarina oli jotenkin pintapuolinen ja henkilöiden tekemiset vaikuttivat liian nopeilta ja he jäivät ainakin itselleni hyvin pintapuolisiksi.

Lisäksi kirjasta sai todella hätiköidyn vaikutelman, mutta silti hitaan, koska luulin alunperin että se olisi vain yksi kirja, joten yllätyin lopusta täysin. Tulen kuitenkin luultavasti lukemaan trilogian seuraavatkin osat, mutta mikään hirveä hinku minulla ei siihen ole, kuten joissakin muissa kirjoissa.

Lainasin kirjan kevyeksi iltalukemiseksi ja sitä se todella oli. Sen aikana ei tarvinnut paljonkan miettiä ja teksti oli varsin kevyttä.

Arvosana: ***

torstai 8. marraskuuta 2012

Luolakarhun klaani - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: Luolakarhun klaani
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1981
Sivumäärä: 596

Luolakarhun klaani aloittaa Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset sarjan, joka sijoittaa kauaksi menneisyyteen kivikauteen ja se keskittyy kuvaamaan muiden lapsi Aylan ja heimon välisiä suhteita. Ayla on siis ihminen ja heimo neandertaleja, tai ainakin itse sen näin kuvittelin.

Heimolla on kuitenkin tiukat säännöt ja perinteet, joita Ayla ei aina ymmärrä. Ayla on outo lintu heimon keskellä, joka haluaa tehdä jotain mitä muut eivät tee ja lopulta se johtaa hänet vaikeuksiin, mutta kyllä Ayla oman paikkansa klaanista löytää.

Pidin kirjasta, vaikka siinä olikin hieman hitaampi alku, mutta loppua kohden vain ahmin kirjaa kykenemättä lopettamaan, kunnes se sitten loppui. Haluaisin ehdottomasti lukea seuraavankin osan, mutta täytyy katsoa koska minulla sitten lopulta olisi aikaa, koska monta muutakin kirjaa, jotka pitäisi lukea.

Tosin hieman vierasti klaanin tapoja, sen takia kuinka alistavasti he kohtelivat naisia ja tiesivät oikeastaan niin vähän kaikesta, vaikka heillä olikin paljon tietoa, mutta se oli kaikki menneisyydestä.

Suosikkihahmoni oli Creb, joka oli jollain tapaa hellyyttävä, mutta silti hieman surullinen hahmo vammojensa takia ja sen takia mitä hän tiesi. Loppuun kuitenkin petyin hieman, enkä ymmärtänyt kaikkien hahmojen käytöstä.

Ainoa huono puoli olivat hahmojen nimet, joiden kanssa en oikeasti pysynyt perässä, että kuka on kukin ja kenen kanssa. Lisäksi kun ne olivat samanlaisia, niin ei hyvä.

Arvosana: ****

tiistai 30. lokakuuta 2012

Apinatalo - Sara Gruen


Nimi: Apinatalo
Kirjailija: Sara Gruen
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 335

Isabel Duncanilla on ollut hankala elämä. Isä jätti hänet ja hänen alkoholisoituneen äitinsä pitkä aika sitten, eikä hän oikein luota ihmisiin. Hän tuntee olevansa kotonaan bonoboapinoiden kanssa, joita on tutkinut kahdeksan vuotta.

John Thigpen on tekemässä artikkelisarjaa ihmisapinoista ja se johtaa hänet Isabellen ja hänen bonoboapinoidensa luo. Kaikki kuitenkin menee pieleen, kun eräs aktivistiryhmä hyökkää laboratoriaan ja räjäyttää sen, päästäen apinat vapaaksi ja Isabel loukkaantuu vakavasti. Mutta kuka onkaan kaiken takana?

Johnin ja Isabelin elämät menee alamäkeen, eikä kummankaan henkilökohtaisissa suhteissa ole paljon kehumisen varaa. Mutta kaikki muuttuu, kun bonoboapinoista tehdään tv-sarja, jota kaikki katsovat innoissaan. Isabel lähtee pelastamaan apinansa ja saamaan ainoan perheensä takaisin.

Kirjassa menee pääosin kaksi juonta yhtä aikaa, on Johnin tarina ja sitten on Isabelin tarina. Välillä nähdään muiden näkökulmia selkeyttämään asioita, mutta loppua kohden kaikki alkaa kietoutua kauniisti yhteen.

Tarina oli erittäin koukuttava ja puoleensa vetävä, kun luit yhden luvun oli pakko lukea toinenkin (voitte kuvitella miten keskittyneenä olin äidinkielen tunnilla, kun tämä kirja oli edessäni ja saatoin lukea muutaman kappaleen tunnin aikana.) Ja olen onnellinen siitä, että kirjailija valinnut sitä helpointa tietä, mikä vaikutti minusta alussa todennäköiseltä, kun kirjaa luin. Ja rakastuin bonoboapinoihin, vaikka luulin melkein loppuun asti, että kirjailija on vain keksinyt ne omasta päästään, mutta asia ei ilmeisesti ollutkaan näin.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan ja tutustumaan muutenkin Sara Gruenin tuotantoon. Rakastin hänen Vettä elefanteille-kirjaa ja haluaisin lukea myös hänen kaksi muuta kirjaansa, joita ei tosin ole suomennettu (ainakaan vielä).

Arvosana: ****½

maanantai 29. lokakuuta 2012

Finale - Becca Fitzpatrick


Nimi: Finale
Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 455

Viimeinen osa Becca Fitzpatrickin Hush, hush-saagaan, joka kertoo langestaa enkelistä Patchista ja tavallisesta tytöstä Norasta, jotka ensimmäisen kirjan aikana rakastuivat, toisen kirjan aikana heidät erotettiin ja kolmannen kirjan aikana kaikki muuttui täysin. Neljäs ja viimeinen kirja jatkaa kolmannen viittoittamalla tiellä, jossa kaikki menee sekaisin.

Norasta on tullut nefili, ja hän on vannonut Hank Millerille johtavansa tämän luomaa nefiliarmeijaa tai muuten hän ja hänen äitinsä kuolevat. Ainoa vain, että nefilit ja langenneet enkelit ovat vihollisia, mikä tuottaa hankaluuksia Patchin ja Noran romanssille, kun Noran pitäisi saada nefilien luottamus ja langennut enkeli poikaystävänä ei siinä juuri auta.

Juoni etenee mutkitellen ja vauhdilla. Kuka on vihollinen ja kuka taistelee puolestasi? Loppuhuipentumaan asti kaikki on epävarmaa, ja yllättäen petoksia eivät teekkään ne, joiden luulisi niitä tekevän.

En tiedä, kirja oli hyvä ja se oli omalla tavallaan hyvä lopetus kyseiselle sarjalla, mutta minut se jätti kylmäksi, koska jotain puuttui tai sitten kaikkea oli liikaa. Tai ainakin juonenkäänteitä ja takkinsa kääntäjiä. Liikaa yritystä, en tiedä että mitä sitten. Vaikka olenkin onnellisten loppujen kannattaja niin en tiedä odotin jotain toisenlaista, jotain vaikuttavampaa kuten edellisissä kirjoissa on ollut, mutta ei sitten. TOisaalta ehkä pitäisi lukea tämä joskus suomeksi uudestaan ja katsoa miltä sitten vaikuttaa, koska nyt minulla oli melkoisia keskittymisvaikeuksia, ei kielen kanssa, vaan ihan muuten vain.

Toisaalta olen ehkä sitä mieltä, vaikka PAtchin ja Noran tarina onkin mielenkiintoinen, niin olisin ehkä kuitenkin tyytynyt yhteen kirjaan, koska viimeisissä kirjoissa vain ei ole ollut sitä samaa taikaa mitä alkupään kirjoissa. Mutta jos olet kaikki muutkin kirjat lukenut, niin kannattaa lukea myös tämä, että saa sarjan päätökseen.

Arvosana: ***

torstai 25. lokakuuta 2012

The Handmaid's tale - Margaret Atwood


Nimi: The Handmaid's tale
Kirjailija: Margaret Atwood
Julkaisuvuosi: 1986
Sivumäärä: 324

Maailma on muuttunut. Sota raivoaa ulkona ja suurin osa ihmisistä on hedelmättömiä. Kuitenkin lapsia pitää saada ja siihen hommaan aletaan ottaa naisia, jotka ovat toimineet siveettömästi, mutta jotka ovat ennen saaneet lapsia.

Päähenkilönä on Offred, jonka tarina paljastuu pikku hiljaa kirjan aikana, eikä se ole onnellinen. Hän muistaa vielä ajan, kun naiset pystyivät opiskelemaan, työskentelemään ja olemaan itsensä herroina. Asiat ovat toisin nyt. Miehet käyvät töissä ja naiset ovat kotona, eikä heillä ole enää mitään oikeuksia.

Offred kertoo tarinan siitä kuinka kaikki oikein tapahtui, kuinka hän päätyi perheenseen, jossa vaimona on entinen laulaja, jota hän katseli pienempänä televisiosta ja jolle hänen pitäisi synnyttää lapsi, muuten hänen henkensä on vaakalaudalla.

Tarina on ahdistava ja surullinen, mutta silti se vie mukanaan. Dystopia maailmassa, joka on äärikristillinen, jossa naisilla on erittäin alhainen asema ja miesten steriiliys on kielletty lailla, joten naisessa on aina vika, jos lapsia ei ala kuulumaan.

Minä säälin Offredia. Hänen elämän tarinansa sai kuitenkin ajattelemaan kuinka hyvässä asemassa olen itse, kun saan päättää mitä haluan tehdä ja koska. Häneltä riistetään se kaikki, myös oma nimensä. Itseasiassa kertaakaan hänen oikeaa nimeään ei lausuta kirjan aikana. Hän on vain Offred, Fredin omaisuutta. Toivoin koko ajan, että Offred saisi entisen elämänsä takaisin, koska hänellä oli kaikki mitä hän tarvitsi. Yhteiskunta, jossa hän eli, oli ilkeä ja kontrolloiva, eikä lainkaan luokseen kutsuva.

Yksi hassu asia kirjassa oli. Siinä ei käytetty juuri ollenkaan vuoropuhelun ilmoittamiseen lainausmerkkejä tai viivaa, vaan puheet olivat tavallista tekstiä. Ainoa vain, että ne olivat lyhyempiä kuin normaalit kappaleet.

Arvosana: *****

Agnes kotiopettajatar - Anne Brontë


Nimi: Agnes kotiopettajar
Kirjailija: Anne Brontë
Julkaisuvuosi: 1847
Sivumäärä: 293

Agnes kotiopettajatar-romaani kertoo Agnes Greystä, joka lähtee kotiopettajattareksi, kun perheen omaisuus tuhoutuu laivan upotessa. Kirja on hänen kokemuksistaan kahdessa eri perheestä, joiden lapset eivät olleet helppoja opetettavia. Pääasiassa keskitytään kuitenkin Murrayn perheeseen, jonka pojat ovat rasaville, vanhin tytär itsekeskeinen ja toinen tytär ei välitä mistään ja Agneksen pitää sopeutua heidän oikkuihinsa.

Agnes oli hieman rukka. Perheen kuopuksena häntä on hemmoteltu ja hänet on päästetty vähemmällä mitä muut, joten hän ei oikein osannut odottaa, mikä häntä kohtaisi, kun hän lähtisi töihinsä. Osittain se oli tosin myös lasten vanhempien vika, jotka eivät uskoneet mitään pahaa pienistä kullannupuistaan, joiden kuri ei ollut koskaan ollut mistään parhaimmasta päästä.

Nuorin Brontën sisar on jäänyt kohdallani vähemmälle huomiolla. Olen enemmänkin keskittnyt Charlotteen ja hänen kirjoihinsa, kuin Anneen. Emilyhan ei julkaissut minkään muun kuin Humisevan harjun. Annen kerronta tapa on kevyttä, soveliasta ja hieman hyppivää. Hän ei keskity kuvaamaan yksittäisiä tapahtumia, vaan tarinaa yleisesti.

Agnes kotiopettajatar on erittäin kevyt luettava, eikä ollenkaan raskas, mutta kuitenkin antaa samalla realistisen kuvan siitä minkälainen yhteiskunta oli siihen aikaan. Hän ei kuitenkaan yllä Charlotten tasolle kirjailijana, mutta pidin hänestä kuitenkin Emilyä enemmän. Haluaisin lukea myös Annen toisen kirjan, jos saan sen jostain käsiini.

Yleisesti pidin kirjasta, vaikka se oli nopea tempoinen, mutta kuitenkin selkeä. Inhosin tosin Agnesin oppilaita, jotka eivät olleet mitään muuta kuin itsekkäitä ja kaikkien piti tanssia heidän pilliensä mukaan. Suosittelen lukemaan, jos haluaa jotain historiallista, mutta silti kevyttä.

Arvosana: ****

perjantai 19. lokakuuta 2012

Taivasten vanki - Carlos Ruiz Zafon



Nimi: Taivasten vanki
Kirjailija: Carlos Ruiz Zafón
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 332

Taivasten vanki on kolmas osa Carlos Ruiz Zafonin Barcelonaan sijoittuvassa sarjassa, jonka kaksi edellistä osaa ovat Enkelipeli ja Tuulen varjo, kirjat voi lukea erikseen, mutta huomasin, koska Enkelipelin lukemisesta oli kauan aikaa niin viittaukset siihen ja koko David Martiniin menivät kokonaan ohi, kunnes tartuin siihen kesken Taivasten vangin ja sain selvyyden asioihin.

Olin innoissani tästä kirjasta, mutta jouduin hieman pettymään, koska minulle se ei ollut samanlainen lukukokemus kuin Enkelipeli tai Tuulen varjo. Se tosin solmi Enkelipelin ja Tuulen varjon juonia nätisti yhteen ja Ferminin taustatarina oli mielenkiintoista kuulla. Mutta jotain jäi uupumaan ja vaikka tarina sai epäilyksiä heräämään, että miksi näin, niin siinä ei kuitenkaan ollut mitään samallalailla yllättävää kuin kahdessa edellisessä. Loppukin antoi hieman viitteitä siihen, että seuraava ja viimeinen osa varmaan jatkaa tarinaa siitä ja nivoo loputkin juonenpätkät yhteen.

Tämän kirjan Danielista en pitänyt niin paljon kuin Tuulen varjon Danielista ja kirjahan sijoittuu vuoden Tuulen varjon lopun jälkeen (tai oikeastaan viimeisen luvun, ei epilogin), mutta silti Daniel oli jotenkin muuttunut, eikä parempaan suuntaan. Loppu varsinkin oli jotain mistä en pitänyt ollenkaan, koska Danielin päätökset olivat sellaisia että hieman kavahdin niitä. Mutta kaipa sitä draamaa täytyy jostain saada.

Kuitenkin kirja oli lukukokemuksena ihana. Aloitin lukemaan sitä keskiyöllä ja olin valmis kolmen aikaan yöllä. En pystynyt laskemaan kirjaa kädestäni, Zafónilla on aina sellainen vaikutus. Ja vaikka petyinkin kirjaan, niin oli siinä kuitenkin hyviä puolia joista yksi oli tuo Tuulen varjon ja Enkelipelin juonten yhdistäminen. Suosittelen lukemaan, vaikka ei olisi lukenut edellisiä osia, koska uskon että siitä saa silti jotain irti, vaikka ei aivan kaikkea. Kirjailija itse sanoo kirjassa lyhyessä alkupuheessa, jos sitä alkupuheeksi voi sanoa, että Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki, sekä neljäs tulevaisuudessa ilmestyvä kirja muodostavat kirjasikermän, jossa jokaisen kirjan voi lukea erikseen missä järjestyksessä tahansa, mutta jos lukee kaikki pääsee sisälle syvempään tarinaan. Tosin olen ehkä hieman sitä mieltä, ettei Taivasten vankia voi lukea kunnolla ilman taustatietoja Tuulen varjosta tai Enkelipelistä, koska kuten jo ylhäällä sanoin, minulla oli ongelmia Enkelipelin viittauksien kanssa.

Arvosana: ****

torstai 18. lokakuuta 2012

Tunnustus: A Blog With Substance



Sain tälläisen tunnustuksen Mustemaailmani-blogin VJ:ltä ja olen siitä todella onnellinen. Ensimmäinen tunnustukseni koskaan. Mutta koska olen huono ihminen, enkä ehdi lukemaan (tai oikeastaan ole ehtinyt viime aikoina) muiden blogeja, niin en passaa sitä ainakaan (vielä) eteenpäin. Ja sääntöinähän oli.

TUNNUSTUKSEN SÄÄNNÖT:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle blogille.
3. Ilmoita blogin pitäjille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Kahdeksan satunnaista asiaa

1. Rakastan kirjoja
2. Käyn ammattilukiota (ammattina leipuri-kondiittori)
3. Ylläpidän kahta fanisivua
4. Lempikirjailija tällä hetkellä on Carlos Ruiz Zafon
5. Rakastan fanfictionia (Luen sitä aivan liikaa)
6. Haluaisin lukea kirjoja myös saksaksi ja ruotsiksi, jos vain kielitaito riittäs
7. Tykkään tehdä käsitöitä, vaikka se on viime aikoina jääny taka-alalle
8. Olen pakko-oireinen perfektionisti (tietyissä asioissa)

Keskipäivän polte - Nora Roberts



Nimi: Keskipäivän polte
Kirjailija: Nora Roberts
Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 539

En ole Nora Robertsin uusien kirjojen fani, koska ne menevät kaikki aina samalla kaavalla. Oletin Keskipäivän polteen lainatessani, että tietäisin heti alusta, miten kaikki oikeastaan menee, mutta kirja yllätti minut täysin.

Kirjan päähenkilönä on Phoebe MacNamara, joka on eronnut 7-vuotiaan lapsen äiti ja pankkivankineuvottelija, joka pelastaa kirjan toisen päähenkilön Duncan Swiftin entisen työntekijän hyppäämästä katolta. Päivän selväähän on, että nämä kaksi rakastuvat kirjan aikana.

Phoebelle alkaa kuitenkin kasaantua ongelmia, kun yksi hänen alaisistaan ei tottele häntä ja lopulta tekee hänelle väkivaltaa. Lisäksi kirja paljastaa samalla, että Phoebelle on stalkkeri, joka haluaa kostoa. Jännitys pysyy tiiviinä loppuun saakka.

Nostan hattua Robertsille. Tarina on erittäin onnistunut verrattuna muihin uusimpiin kirjoihin mitä olen häneltä lukenut. Se ei mene samalla tavalla kuin aikaisemmin ja saa lukijan luulemaan täysin toisin kuin mitä loppujen lopuksi edes on.

Tarina oli mukaansa tempaiseva ja piti minua valveille viime yönä ties kuinka monta tuntia ennen kuin silmät lopulta pettivät ja aamulla oli "varhainen" herätys, tai ainakin piti olla. Se ei nimittäin toteutunut.

Arvosana: ***

Ruohometsän kansa - Richard Adams



Nimi: Ruohometsän kansa
Kirjailija: Richard Adams
Julkaisuvuosi: 1972
Sivumäärä: 414

Olen aina hieman pelännyt tämän kirjan lukemista. Miksikö? Erään kuviksen tunnin takia, jolloin opettaja laittoi meidät katsomaan kirjasta tehdyn elokuvan, joka jätti aikamoiset traumat ja olen siitä asti suorastaan vältellyt tätä kirjaa aina kun olen poikennut kirjastoon. No nyt kuitenkin rohkaistuin ja ennen lomaa kävin lainaamassa tämä itselleni.

Tosin alkua oli todella inhottava lukea tai koko lukemisen aloittaminen oli yhtä tuskaa, koska mielessä kyti vain koko ajan elokuva ja ajatus siitä kuinka hirveä se oli ollut, vaikka mitään muistikuvia elokuvasta ei varsinaisesti ole. Paitsi se aurinko oli pelottava

Päästyäni kuitenkin vauhtiin, niin tarina veti mukaansa ja sitä huomasi, ettei kirja todellakaan ollut yhtä paha mitä elokuva. Se oli nätisti kuvailtu satu kaniineista, jotka lähtevät etsimään itselleen uutta kotia. Pidin kaikista kaneista todella paljon, erityisesti Viikasta, joka herätti hieman sääliä, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Samalla se kuitenkin oli realistinen ja esitti kaniinit itseään puolustavani, jos joku kävi heidän kimppuunsa ja ehkä hieman raakalaismaisinakin. Ei ollenkaan sellainen kuva, minkä sadut yleensä antavat kaniineista. Pidin kirjasta todella paljon, mutta kuten alussa sanoin en missään tapauksessa pitäisi sitä koko perheen kirjana, koska se ei sovi perheen pienimmille ollenkaan. (Ihmettelen vieläkin, miten elokuva on saanut niin alhaisen ikärajan). Kannattaa lukea ehdottomasti jos elokuva jätti traumat ja kannattaa lukea muutenkin :)

Arvosana: ****

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Angelology - Danielle Trussoni



Nimi: Angelology
Kirjailija: Danielle Trussoni
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 642

Sisar Evangelina Cacciatore on St. Rosen luostarin nuorin jäsen, joka vastaa postista. Eräänä päivänä hän saa pyynnön, että eräs Verlaine-niminen mies pääsisi katsomaan luostarin arkistoja. Normaalisti Evangelina eväisi pyynnön, mutta tällä kertaa hän jättää vastausviestin lähettämättä

Verlainen vierailu johtaa Evangelinan polulle, jos hän ei ole tiennyt, mutta jota hänen vanhempansa seurasivat. Hän saa tietää langeista enkeleistä ja näiden jälkeläisistä, joilla oli osuutensa luostarin paloon monta vuotta aikaisemmin.

On käynnissä sota nephilimien ja angelologien välillä, joka on aina ollut meneillään ja Evangelina ajautuu sen hurjaan maailmaan ja samalla etsimään totuutta itsestään.

Kirjan tarina nappasi helposti mukaansa, tosin takakannen teksti johdatti minua hieman harhaan, koska väitti että kirja olisi sotaisa. Tai sitten englannin ymmärrykseni meni siinä kohtaan hieman pieleen. Koska puoleen väliin mennessä ei ole mitään taistelun tapaistakaan kuvailta, ainakaan melkein. Kirja oli kuitenkin loistava. Ainoa oikeastaan mihin petyin oli loppu. Olisin kaivannut ehkä enemmän tietoa tai kuvailua, mutta sitä en saanut. No kaikkea ei voi aina saada.

Vaikka Evangelinan hahmo lähenteli täydellisyyttä kaikin puolin, aivan kuin kirjallisuuden Mary Sue, koska itse en ainakaan olisi käyttäytynyt samalla tavalla kuin hän, jos olisin saanut tietää, että oma menneisyyteni olisi valhetta melkein kokonaan.

Mutta kokonaisuutena tykkäsin ja kirjan tarina kuten jo sanoin veti helposti mukanaan. Hassua muuten, luin heti tämän kirjan perään Becca Fitzpatrickin Langenneen enkelin, jonka olen jo arvostellut tänne aikaisemmin ja huomasin kuinka paljon yhtäläisyyksiä tarinoiden elementeillä oli, lähinnä tarkoitan langenneita enkeleitä ja nefileitä ja mainintoja Eenokin kirjaan. Pitäisi varmaan lukea se ihan vain taustatiedoksi joskus.

Arvosana: ****½

maanantai 8. lokakuuta 2012

Catch-22 - Joseph Heller



Nimi: Catch-22
Kirjailija: Joseph Heller
Julkaisuvuosi: 1955
Sivumäärä: 416

Catch-22 kertoo toisesta maailmansaodasta ja sen yhdestä pommitusyksiköstä, joka sijaitsee Italiassa. Sen päähenkilönä on Yossarian, joka luulee että kaikki iskut ovat kohdistettu juuri häneen ja juuri hänet halutaan tappaa.

Kirja on hyvällä tavalla sekava, tosin välillä tuli sellainen olo, että olisi ehkä kannattanut sittenkin lukea suomeksi, koska siinä oli kuitenkin niin paljon armeijaenglantia, että meinasi puolet mennä ohi ja muutenkin tarina oli erittäin hämärästi kirjoitettu.

Tykästyin kuitenkin hahmoihin ja olin todella surullinen lopussa, koska en uskonut että niin olisi oikeasti voinut käydä. Toisaalta mitä muutakaan sotakirjalta olisi voinut odottaa. Henkilöt ovat yksinkertaisia, mutta heidän elämänsä on monimutkaista ja hämmentävää, koska asiat vain ovat niin ja sen takia ne pitää tehdä.

Kirja oli kuten sanottu hämmentävä, eikä sitä ensimmäisenä kannata lukea englanniksi. Ihailen vain kirjailijan nerokkuutta, koska vaikka kirja oli sekava ja hämmentävä, se ei kuitenkaan ollut mitenkään hyppivä, vaan loogisesti etenevä, tai ainakin se tuntui loogisesti etenevältä.

Arvosana: ***

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sokkoleikki - John Verdon



Nimi: Sokkoleikki
Kirjailija: John Verdon
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 671

Sokkoleikki on jatko-osa Numeropelille ja itse pidin siitä paljon enemmän. On kulunut 10 kuukautta edellisestä kirjasta ja Dave Gurney elelee onnellisena vaimonsa kanssa, kunnes saa soiton Val Perryltä, jonka tytär on tapettu hääpäivänään

Gurneyn vaimo ei tykkää ajatuksesta, että Dave lähtisi taas eläkkeellä ollessaan tutkimaan juttua, mutta murhat vetävät häntä aina puoleensa, eikä hän voi lopulta vastustaa jutun kutsua ollenkaan.

Murhasiko tapetun naisen miehen puutarhuri oikeasti naisen viidakkoveitsellä? Miksi kukaan ei ole nähnyt kyseistä puutarhuria missään? Uusia kysymyksiä nousee koko ajan pintaan, eikä ratkaisua ole näkyvissä.

Juoni on todella monimutkainen, tai no en sanoisi, että juoni on monimutkainen, vaan rikos itsessään. Koko ajan tulee uusia asioita, jotka liittävät sen, tuon ja tämän siihen, eikä loppua näy.

Kuitenkin samoin kuten Numeropelissä ainakin itse arvasin lopputuloksen jo ennen kuin päähenkilö itse, vaikka loppunäytös oli itselleni hieman yllätys. Mutta jos tykkäsi Numeropelistä niin varmasti pitää myös tästä

Kulutin koko sunnuntain lukiessani sitä, enkä ollenkaan kadu. Loppuratkaisusta huolimatta se oli hyvä kirja, jonka juoni veti mukanaan.

Arvosana: ****

How to marry a Finnish girl



Nimi: How to marry a Finnish girl
Kirjailija: Phil Schwarzmann
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 167

Ostin tämän kirjan hetken mielijohteessa, kun olin lukenut siitä vain pari sivua ja luulin että se oli hyvä.

Kirjailija on ilmeisesti amerikkalainen, joka on muuttanut Suomeen tyttöystävän perässä (muistuttaa erästä saksalaista). Hän kertoo kirjassa suomalaisista stereotypioista, kuten kielestä, ilmastosta jne.

Yleensä pidän tälläisistä kirjoista, mutta jotenkin tämä meni liian pitkälle tai oikeastaan toisti koko ajan samaa. Se on hauska, jos sen lukee pienissä osissa aina silloin tällöin, eikä yhdellä kertaa kuten itse tein. Siihen tiettyy sävyyn kyllästyi kahden ensimmäisen luvun jälkeen.

Mutta jos haluaa lukea stereotypioita suomalaisista, niin kannatan. Ja löytää tapa jolla saat vaimoksesi suomalaisen naisen, niin ehkä sitten. Ostaa sitä ei kuitenkaan kannata, lainaa kaverilta tai kirjastosta.

Arvosana: **½

perjantai 21. syyskuuta 2012

Pilvilinna joka romahti - Stieg Larsson



Nimi: Pilvilinna joka romahti
Kirjailija: Stieg Larsson
Julkaisuvuosi: 2007

Tämän takia ei koskaan kannata lukea yo-kirjoituksiin kirjastossa. Nimimerkillä viimeinen mahdollinen lukuilta maantieteen kirjoituksiin ja tämä tyttö lainaa kaksi kirjaa. Tämän ja John Verdonin uusimman. Mutta oli pakko, en vain voinut olla lainaamatta, koska olin saanut melkein luettua Tyttö joka leikki tulella ja se loppu, niin oli sitten pakko lainata vielä viimeinenkin.

Tosin tässä oli hidas alku, enkä syttynyt sille samallalailla kuin edellisille osille, mutta se parani sitten loppua kohden ja aloin rakastua siihen kirjaan. Tosin Mikaelin jatkuvat naissuhteet ärsyttivät tässäkin kirjassa. Siis oikeasti, ovatko kaikki ruotsalaiset toimittajat tuollaisia?

Lisbethiä kävi sääliksi, koska kaikki ovat aina häntä vastaan, paitsi Mikael, Holdgren ja Armanski, mutta trilogian viimeisessä kirjassa kaikki vain selveni selvenemistään. Vaikkakin näkökulmia oli yllättävän paljon ja sitten sai nauraa mielessään kun vaihdettiin toiseen ja ne toiset suunnittelivat pahojaan, vaikka ne suunnitelmat eivät oikeasti auttaneet yhtään mitään.

En oikeastaan tiedä mitä kertoa kirjasta etten spoilaisi sitä hirveästi, koska inhoan itse spoilaantumista yli kaiken (paitsi jos juuri varta vasten etsin paljastuksia), joten jätän yleensä kuvailun vähemmälle ja keskityn siihen mitä yleensäkin pidin kirjasta tai hahmoista.

Olen edelleen suuri Lisbeth-fani ja ärsyttää, että kirjailija meni kuolemaan, koska luin juuri netistä että sarjasta olisi pitänyt tulla 10-osainen. 10 osaa! En ala, saatiin vain 3 ja puoli, eikä sitä puolikastakaan saada koskaan julkisuuteen. Olisin halunnut tietää mitä Lisbethin sisarelle Camillalle kävi ja miltä hän oikeasti näytti. Mutta kaikkea ei voi saada, mutta haluaisin ehdottomasti Millenium-trilogian kirjahyllyäni koristamaan.

Ja suosittelen ehdottomasti lukemaan, jos tykkää rikolliskirjallisuudesta tai muutenkin, paitsi jos on herkkä vatsainen ihminen, niin sitten en kannata.

Arvosana: *****

Tyttö, joka leikki tulella - Stieg Larsson



Nimi: Tyttö, joka leikki tulella
Kirjailija: Stieg Larsson
Julkaisuvuosi: 2006
Sivumäärä: 616

Tyttö joka leikki tulella on toinen osa Stieg Larssonin Millenium-trilogiaan. En voinut vastustaa sen kiusausta kirjastossa, kun olin lukemassa yo-kokeisiin. Hups? Mutta niin Tyttö joka leikki tulella sijoittuu vuoden Miehet, jotka vihaavat naisia jälkeen ja Lisbeth on heti kirjan alussa ulkomailla, mutta palatessaan Ruotsiin asiat alkavat lipsua käsistä.

Mikael taas on valmistamassa uutta erikoisnumeroa Milleunimiin, joka kertoo ihmiskaupasta ja seksinostosta, mutta yhtäkkiä hänen toimittajansa, joka oli samalla hetkellä kirjoittamassa aiheessa kirjaa tapetaan yhdessä avovaimonsa kanssa ja Lisbethiä epäillään heidän tapostaan, kuten myös hänen holhoojansa Nils Bjurmaninkin.

Alkaa valtavat poliisioperaatiot ja mediajahti Lisbethiä kohtaan, mutta Mikael ei usko hänen syyllisyyteensä, mutta tutkimalla Lisbethin menneisyyttä kaikki alkaa pikku hiljaa valjeta.

Tykkäsin kirjasta todella paljon, aivan kuten ensimmäisestäkin. Tosin Mikaelin naistenmieskäytös ärsytti suunnattomasti jostain syystä. Onko sen pakko hypätä jokaikisen kanssa sänkyyn?

Lisbethin menneisyys oli jotain mikä tuli täytenä yllätyksenä, mutta totta kai siellä täytyi jotain olla, koska Iso Paha Asia mainittiin koko ajan. En oikeastaan tosin tiedä kummasta tykkäsin enemmän, mutta hassua etteivät kirjan päähenkilöt tapaa juuri missään vaiheessa.

Tosin tässä kirjassa oli jo paljon enemmän hahmoja ja näkökulmia kuin ensimmäisessä, että välissä saattoi mennä sekaisin, että kenestä oikein on kysymys, vaikkakin näkökulman vaihdot ovat erittäin selviä.

Arvosana: *****

torstai 13. syyskuuta 2012

Kaksi kaupunkia - Charles Dickens



Nimi: Kaksi kaupunkia
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 1859
Sivumäärä: 346

Aivan aluksi pahoittelen hiljaisuutta. Kirjoitukset hönkivät kovalla vauhdilla niskaani ja olen keskittynyt enemmän niihin kuin romaanien lukemiseen, mutta eilen illalla ehdin onneksini lukea Charles Dickensin Kaksi kaupunkia (A tale of the two cities)

Olen jo pitkään halunnut lukea kyseisen kirjan, vaikka minulla ei ole ollut mitään käsitystä mistä se kertoo, eikä ollut vielä eilen illallakaan, kunnes luin takakannen tekstin. (Syy siihen miksi olen halunnut lukea kirjan on viittaukset eräästä toisesta kirjasta, jonka väitetään muistuttavan hieman sitä, mutta olen toista mieltä. Kyseisiä kirjoja ei yhdistä mikään, paitsi se, että päähenkilö salaa rakkautensa.) Kuitenkin, se kertoo Ranskan vallankumouksen ajoista, jolloin kansa nousi barrikadeille. Näkökulma on kuitenkin hieman toisenlainen mitä voisi luulla.

Siinä seurataan perhettä, jonka isä oli yli 10 vuotta Bastilleissa vankina, eikä muista osasta ajasta mitään, koska hänestä tuli hullu. Tytär itse hakee isänsä, jota ei ollut edes koskaan nähnyt Pariisista, jossa tapaa vallankumousta suunnittelevan viinikauppiaan. Lisäksi tarinassa on päähenkilönä entinen ranskalainen markiisi, joka muuttaa Englantiin ja alkaa opettamaan siellä Ranskaa ja menee lopulta tyttären kanssa naimisiin. Ja sitten englantilainen herrasmies Sydney Carton, joka on myös tavattoman rakastanut tyttäreen, mutta velloo itsesäälissä.

Aluksi minulle oli hieman epäselvää, että miten nämä kaikki hahmot ja tapahtumat liittyvät yhteen, koska välissä oli pitkiäkin aika hyppyjä eteenpäin, että sitä joutui hieman ihmettelemään, mitä oli oikein tapahtunut. Mutta kirjan edetessä asiat alkoivat pikku hiljaa valkenemaan.

Minä pidin kirjasta, vaikka odotinkin sen olevan ehkä hieman traagisempi henkilökohtaisemmalla tasolla, eikä vain niiden giljotiinillä tapapettujen ihmisten lukumäärässä. Kirjaa lukiessa sitä kuitenkin alkoi miettiä, että hei näin on ihan oikeasti tapahtunut. Ranskan vallankumous oli ja meni ja söi ohi kulkiessaan omat lapsensa. Raaka todellisuus, mutta sen kuvauksessa Dickens on aina ollut paras. Vaikka tuntuu hieman epäuskottavalta, että joku olisi oikeasti niin kostonhimoinen, mitä kirjassa annetaan ymmärtää. Se ei tunnu mahdolliselta, mutta toisaalta ajat olivat toiset siihen aikaan, ihmiset tottuivat elämään pelon alla.

Arvosana: ****

torstai 23. elokuuta 2012

Miehet jotka vihaavat naisia - Stieg Larsson



Nimi: Miehet jotka vihaavat naisia
Kirjailija: Stieg Larsson
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 612

Miehet, jotka vihaavat naisia. Minulla ei ollut yhtikäs mitään odotuksia tältä kirjalta, vaikka olenkin nähnyt muutamia pätkiä elokuvista ja kuullut siitä vain hyvää, mutta silti ei mitään odotuksia. En edes itseasiassa tiennyt edes sen juonta, perin harvinaista.

Kirja alkaa pienellä prologilla, josta se sitten jatkuu Mikael Blomkvistin oikeudenkäyntiin kunnianloukkauksesta. Hän on kirjoittanut jutun, jolla on astunut ison teollisuuspomon varpaille, eikä mitään ole tehtävissä.

Sitten siirrytään Lizbeth Salanderiin, joka saa tehtäväkseen tehdä selvityksen Mikaelista. Alussa kirjassa on kaksi juonta, jossa ei ole oikeastaan mitään yhtäläisyyttä, mutta sitten puolen välin paikkeilla Mikaelin ja Lizbethin polut vihdoin kohtaavat.

En oikeasti vielä puoleen väliin mennessäkään saanut oikeasti selville mihin kirjan nimi oikein viittasi, mutta sitten se alkoi pikkuhiljaa selvitä, eikä mitenkään mukavalla tavalla. Välillä tuli tosi visto olo, varsinkin loppua kohden edettäessä.

Kokonaisuutena kuitenkin tykkäsin kirjasta ja rakastuin Lizbethin hahmoon, mutta Mikaelissa jokin tökki. Ehkä se kuinka helposti hän meni kaikkien kanssa sänkyyn. Mutta suosittelen lukemaan, ei ehkä kuitenkaan kaikista heikko vatsaisimmille.

Pahoittelen tämän arvostelun sekavuutta, tärisen kylmästä, koska lämmitys ei toimi, niin ei oikein pysty keskittymään mihinkään kunnolla.

Arvosana: ****½

torstai 16. elokuuta 2012

Love Story -Erich Segal



Nimi: Love Story - Rakkauskertomus
Kirjailija: Erich Segal
Julkaisuvuosi: 1970
Sivumäärä: 160

Oliver Barrett ja Jenny Caviller tapaavat opiskeluaikoina ihan sattumalta ja siitä alkaa romanssi, vaikka Jenny ei aluksi haluakkaan olla Oliverin kanssa missään tekemisissä. Mutta lopulta he saavat toisensa.

Kirja on alusta pitäen surullinen, se kertoo nuoren parin tarinan ja kuinka se lopulta päättyi. Tarina on tosin vähän hyppelehtivä ja jos ei sitä tajua niin koko tarina saattaa mennä hieman ohi.

Kirjoitustyylistä minulla tuli hieman mieleen Kellopeli appelsiini tai Sieppari ruispellossa, mutta vain hieman. Ja sekin oli ehkä sen hyppelehtivyyden takia. Mutta pidin Jennystä ja Oliverista. Kirja oli kevyt, pieni luettava, kirjaimellisesti.

Enkä edes ollut pettynyt loppuun, koska sen tiesi jo alusta alkaen.

Arvosana: ***½

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Matka maailman ympäri 80 päivässä - Jules Verne



Nimi: Matka maailman ympäri 80 päivässä
Kirjailija: Jules Verne
Julkaisuvuosi (suomennoksen: 1991
Sivumäärä: 309

Matkalla maailman ympäri 80 päivässä. Kenellä eivät soi kellot? Kaikki tietävät tarinan, joten minun on turha sitä edes alkaa selittämään tähän. Eikö vain? :D

No herra Phileas Fogg tekee Reformiklubissaan vedon, että hän pystyy matkaamaan maailman ympäri 80 päivässä. Ja siinä on sitten kaikenmoisia kommelluksia, mutta kaikki varmasti tietää miten siinä oikein käy :D

Pidin kirjasta, se oli erittäin kevyttä luettavaa, mutta jotenkin välillä ärsytti Foggin tyyneys. Sattuipa mitä tahansa niin Fogg on vain tyynen rauhallinen. Hieman liian täydellinen. Ainoat tunteen välähdykset nähdään kirjan lopulla :D Mutta kirja menee melkein piirrossarjan kanssa samaa tahtia, niin kyllähän tuon tiesi.

Tosin oli ehkä maailman hämmentävin lukukokemus, kun koko ajan kuvittelin hahmot päässäni kissoiksi ja sitten jossain vaiheessa puhutaan kaljusta päälaesta ja mietin että miten kissoilla voisi olla kalju päälaki. Ja muutama kohtaus oli hieman toisin mitä piirrossarjassa, mutta eipä se pahemmin haitannut.

Arvosana: ****

Stravaganza: Laivojen kaupunki - Mary Hoffman



Nimi: Stravaganza: Laivojen kaupunki
Kirjailija: Mary Hoffman
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 389

Laivojen kaupunki on viides osa Mary Hoffmanin Stravaganza sarjaan, enkä todellakaan pitänyt siitä yhtä paljon kuin edellisistä. En tosin tiedä johtuuko se siitä, että edellisen kirjan lukemisesta on aikaa. (Taisi olla 2008, kun sen ostin) vai siitä että olen jollain tasolla aikuistunut.

Kirja kertoo Isabelista, jolla on täydellinen kaksoisveli ja hän on itse pieni hiirulainen, joka ei loista oikein missään. Kunnes sitten löytää pienen pussin, jonka sisällä on mosaiikin paloja ja jolla hän pääsee Taliaan ja siellä Classeen.

Ja Talia on jälleen kerran vaarassa ja ainoastaan stravagoijat voivat pelastaa sen. En tiedä johtuiko se käännölsestä vai mistä, mutta kirja oli töksähtelevä ja ehkä hieman lässynlää. Siinä oli liikaa liian helppoja vastauksia, mitä muissa kirjoissa ei ole ennen ollut.

Ja aivan liikaa ihmissuhde draamaa. Mutta no tulipahan luettua ja varmaan luen viimeisetkin, koska en tykkää yhtään jättää kirjasarjoja kesken. Luen ne vaikka väkisin loppuun :D

Arvosana: **½

tiistai 7. elokuuta 2012

Suuria odotuksia - Charles Dickens



Nimi: Suuria odotuksia
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 1860-61
Sivumäärä: 310 & 310

Suuria odotuksia kertoo nuoren Pipin tarinan. Hänen vanhempansa ovat kuolleet ja hän on jäänyt sisarensa ja tämän miehen kasvatettavaksi. Hänestä pitäisi tulla miehen työnjatkaja, kunnes hänet tutustetaan outoon neiti Havishamiin, jonka elämä on pysähtynyt hääpäiväänsä.

Hän tutustuu hieman parempaan elämän tapaan ja tutustuu Estellaan, neiti Havishamin kasvattityttäreen, joka on nyrpeä kaikkia miehiä kohtaan. Pip alkaa hävetä omaa perhettään ja varsinkin silloin, kun hän saa itselleen suojelijan, joka haluaa kasvattaa hänestä herrasmiehen, joten Pip muuttaa Lontooseen ja kouluttaa itsestään tuhlailevan herrasmiehen.

Mutta kysymys kuuluu, kuka hänen suojelijansa oikein on? Tarina kiertyy sen ympärille erittäin kauniisti ja nätisti. Se ei kuitenkaan ole suosikkejani Dickensin tuotannosta. En pitänyt alusta yhtään, mutta loppu toisaalta oli jo sitä Dickensiä johon olin tottunut, vaikka minun pitikin lukea viimeinen lause monta kertaa ennen kuin tajusin kunnolla, mitä se oikein tarkoitti.

Haluaisin nähdä kirjasta tehdyn BBC:n tv-sarjan, koska se näyttää upealta, mutta en sitten tiedä. Viime aikoina minulle on ollut sellainen olo kirjojen ja tv-sarjojen kanssa, etten halua katsoa tv-sarjoja, jotteivat ne pilaisi omaa käsitystäni kirjasta.

Tein tosin virheen kirjaa aloittaessani, kun luin ensin johdannon, joka paljasti koko juonen minulle kerralla ja veti lukuinnon aika alas. Minulla olisi saattanut olla toiset ajatukset, kun olisin lukenut kirjaa, jos en olisi lukenut johdantoa. No ehkä tämä opettaa minua pysymään poissa johdannoista seuraavalla kerralla. Mistä tulikin mieleen, jos kirjassa on johdanto, pitääkö se lukea vai voiko sen hypätä yli?

Omasta mielestäni ne pitää lukea, koska nehän ovat osa kirjaa tavallaan, vaikka kirjailija ei yleensä olekaan niitä kirjoittanut, mutta toisaalta ne yleensä paljastavat kaikki mahdolliset juonen käänteet, niin ehkä ne pitää vain suosiolla jättää välistä, vaikka ne välillä ovatkin ihan viihdyttäviä ja kivan pohdiskelevia.

Arvosana: ****

Kuten haluatte - William Shakespeare



Nimi: Kuten haluatte
Kirjailija: William Shakespeare
Julkaisuvuosi (suomennos): 2010
Sivumäärä: 163

Kuten haluatte on ihanan kepeä komedia, joka leikittelee sukupuolisilla rooleilla. Siinä päähenkilöinä on Orlando, kuolleen ritarin nuorin poika, jota vanhin kohtelee huonosti. Sekä Rosalinda, jonka herttuaisä on karkoitettu maasta ja hän on jäänyt valtaannousseen herttuan tyttären seuraksi, kunnes hänetkin karkoitetaan.

Tässä näytelmässä ei ole väärinkäsityksiä, mikä on mielestäni vai hyvä. Ainoastaan kaksi valepukua joihin Rosalinda ja hänen ystävänsä pukeutuvat. Rosalinda pukeutuu mieheksi, eivätkä kaikki häntä sen ansiosta tunne. Näytelmässä on monta rakkaustarinaa yhtä aikaa, mutta miten kaikille käy niin se selviää vasta lopussa.

Pidin tästä komediasta todella paljon. Ei mitään epäselvyyksiä, nokkelaa sanailua ja selkeät tapahtumat, vaikka välillä sitä mietti, että onko tämä ihan tarpeellinen tähän kohtaan. Kokonaisuutena se oli viihdyttävä, lemmenkipeä ja todella kaunis näytelmä.

Arvosana: ****

Coriolanus - William Shakespeare



Nimi: Coriolanus
Kirjailija: William Shakespeare
Julkaisuvuosi (suomennoksen): 2008
Sivumäärä: 226

Caius Martius on voittoisa sotaherra, joka saa erään sodan voitettuaan lisänimen Coriolanus. Valitettavasti kuitenkin hänen omat kansalaisensa kääntyvät häntä vastaan ja estävät hänen nimityksensä konsultiksi ja lopulta karkoittavat kaupungista.

Näytelmä on poliittinen tragedia, josta itse asiassa pidin todella paljon. Siinä oli tapahtuamia, jotka etenivät ehkä omaani makuuni liian nopeaa, mutta täytyy pitää kuitenkin mielessä, että kyseessä on näytelmä.

Se ei ollut sekava kuten jotkut Shakespearen näytelmistä luettuina, vaan varsin selkeä kokonaisuus. Minulla vain kävi todella sääliksi Caius Martiusta, koska hänestä maalattiin niin väärä kuva kansalla, kuin itse sain hänestä, mutta mustamaalaushan oli kahden henkilön päätavoitteena.

Se oli myös erittäin nopea lukuinen näytelmä ja haluaisin nähdä tämän(kin) teatterissa joskus.

Arvosana: ****

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Voitonmerkki - Tess Gerritsen



Nimi: Voitonmerkki
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 319

Salaperäinen neiti X, museon varastosta löydetty muumio, jonka paljastusta kaikki odottavat. Röntgen kuvista paljastuu kuitenkin jotain yllättävää. Neiti X ei olekaan muumio, vaan muutaman vuosikymmenen sisällä tapettu nainen. Kuolinsyyntutkija Maura Isles saa uuden potilaan.

Ruumis vie Janen ja Mauran museon pölyiseen maailmaan etsimään uusia ruumiita ja miettimään, mikä voisi olla tämän takana.

Kirjassa on jälleen kolme juonta päällekkäin ja ne sidotaan yhteen. Mitä tekemistä kaikilla on museon uudella intendentillä Josephine Sommersilla? Ja ketä ajetaan takaa ja kuka saa surmansa oikeasti?

Samalla Jane pohtii omaa tytärtään ja Maura omaa suhdettaan. Onko se kaikki vaivan arvoista? Kirja on täynnä juonenkäänteitä ja mielestäni hiukkasen parempi kuin edellinen. Ja sain juuri tietää, että uusin Gerritsen ilmestyy syksyllä englanniksi, ette pääse näistä vielä eroon :D

Arvosana: ***½

Mefisto-klubi - Tess Gerritsen



Nimi: Mefisto-klubi
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2006
Sivumäärä: 350

Raaka murha johtaa Janen ja Mauran Mefisto-klubiin, joka on rikkaiden ihmisten asiantuntijoiden ryhmä, jotka yrittävät todistaa demonien olemassa olon. He ovat elitististä porukkaa, eikä heidän piiriinsä pääse helposti. Huono homma vain, että klubin jäsenenä on Mauran ja Janen tuntema psykologi.

Tarinassa kulkee samalla kertaa kolme eri tarinaa, joista kaksi sijoittuu nykyaikaan ja viimeinen menneisyyteen. Kuka on Lily Saul tai poika, joka muuttaa serkkujensa luo asumaan isänsä kuoleman jälkeen?

Kirjan aikana tapahtuu monta murhaa ennen kuin kaikki vihdoin selviää. Mauran ja Janen yksityiselämäkin on tapetilla, kun Maura tekee valinnan, josta Jane ei tykkää. Mutta pidin kirjasta, kevyttä kesälukemista, vaikka ei ihan ylläkkään Gerritsenin edellisten kirjojen tasolle.

Arvosana: ***½

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Oma taivas - Alice Sebold


Nimi: Oma taivas
Kirjailija: Alice Sebold
Julkaisuvuosi: 2002
Sivumäärä: 391

Oma taivas kertoo Susie Salmonin tarinan. Hän on tyttö, joka ensin raiskattiin ja murhattiin naapurin miehen toimesta. Nyt hän katselee perhettää omasta taivaastaan, joka on mukautunut hänen ajatustensa mukaan. Kirja kertoo heidän kaikkien elämästään, joilla oli jokin yhteys Susiehen.

Alussa suurin kysymys on  kuka murhasi hänet ja mihin hänet on haudattu, mutta kirjan edetessä se alkaa keskittyä surun käsittelemiseen ja siitä selviämiseen. Oikeastaan odotin kirjalta jotain Rakas Mikael -kirjan tapaista, mutta ei. Oma taivas oli paljon syvempi ja välillä oikeasti suututti Susien puolesta, tunsi empatiaa hänen sisaruksiaan, isäänsä ja äitiään kohtaan.

Myös Susie kasvoi kirjan aikana, vaikka olikin kuollut. Hänen oma taivaansa laajeni sitä mukaa, mitä hän asioita käsitteli ja sai ne valmiiksi. Samalla myös maassa hänen perheensä kasvoi vuosi vuoden jälkeen.

Pidin kirjan lopusta todella paljon, vaikka pelkäsin viimeiseen asti, että jotain pahaa tapahtuu vielä, mutta onneksi ei tapahtunut. Kirja kuitenkin jätti jotenkin kaksinaisen olon. Toisaalta pidin siitä, mutta toisaalta taas mietin, että miten tietyt henkilöt pystyivät tekemään sen mitä tekivät. Kuinka kauhealta sellainen käyttäytyminen minusta tuntui.

Ymmärrän täysin miksi Oma taivas on BBC:n listoilla, koska se on jotain hätkähdyttävää ja kirja, jonka ehdottomasti kaikkien pitäisi lukea ennen kuolemaansa, koska jossain määrin se pistää miettimään, että miten itse käyttäytyisi samallaisessa tilanteessa ja miten siitä selviäisi.

Arvosana: ****

Katoaminen - Tess Gerritsen


Nimi: Katoaminen
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 319

Maura Isles kokee yllätyksen, kun hukkuneena tuotu nainen yhtäkkiä herääkin kuolinsyyntutkijan kylmiössä. Hänet kiidätetään sairaalaan ja Maura seuraa perässä. Kuitenkin seuraavana päivänä, kun nainen viimein herää, hän pillastuu ja vartijalta napanneen aseen avulla ottaa itselleen kuusi pankkivankia radiologianosastolle.

Ei siinä muuten mitään, mutta Jane Rizzoli vain sattuu olemaan samaan aikaan synnyttämässä samaisessa sairaalassa ja joutuu yhdeksi panttivangiksi. Maura ja Gabriel kummatkin hermoilevat hänen puolestaan ja pelkäävät, että jos sieppaaja saa tietää Janen olevan poliisi, niin sieppaaja tappaa Janen.

Panttivankidraamaan tuo lisänsä mies, joka vain kävelee sairaalaan sisään, ja paljastuu sieppaajan toveriksi ja he vaativat suoraa televisiohaastattelua, vastineeksi he vapauttaisivat neljä vankia. Kriisi syvenee ja sillä välin myös Maura ja Gabriel tutkivat sieppaajia ja tulevat siihen tulokseen, ettei se ole normaali sieppaus ja miksi ihmeessä FBI:n pitäisi sekaantua siihen.

Kirjassa oli särmää ja kuten edellinenkin niin tämäkin nojasi vahvasti päähenkilöiden tuntemuksiin, samalla kun varsinaisen tarinan rinnalla meni toinen tarina, joka antoi taustaa kirjan loppuosan tapahtumille. Mutta pidin ehdottomasti siitä, että Janen ja Gabrielin tunteita tuotiin esille. Varsinkin, kun Jane oli synnyttämässä ja synnytyksen jälkeenkin. Gerritsen ei tehnyt Janesta mitään täydellistä äitiä, joka osaa kaiken vauvoihin liittyvän heti alusta alkaen.

Arvosana: ***½

Kaksoisolento - Tess Gerritsen


Nimi: Kaksoisolento
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2004
Sivumäärä: 334

Maura Isles palaa konferenssista Pariisista huomatakseen vain, että hänen kotinsa edessä on paljon poliiseja ja kaikki katsovat häntä kuin aaveetta, kun hän saapuu paikalle. Paljastuu, että hänen kotitalonsa edessä on murhattu autoon täsmälleen Mauran näköinen nainen, joka myöhemmin selviää olevan Mauran identtinen kaksoissisar.

Kaikki tämä johdattaa Mauran ja viimeisillä raskaana olevan Janen, Mauran äidin jäljille ja parin muun murhan. Kuka on kuitenkin kaiken tämän takana, kun Mauran äiti on jo istunut viisi vuotta vankilassa? Ja mitä Mauran sisko tutki ennen kuin hänet murhattiin?

Kirja keskittyy Mauran menneisyyteen ja sen tutkimiseen. Lisäksi menneisyyden rinnalla menee myös muutaman murhan tutkinta ja kuten aina, ei Mauran siskon murhalla ole yhteyttä muihin murhiin mitä he tutkivat. Tappaja on täysin eri ja sen olisi voinut huomata jo alussa.

Säälin tässäkin kirjassa Mauraa, joka on jälleen rakastumassa tai ainakin ihastumassa ja sitten sekin revitään pois. Gerritsen on julma kirjailija Mauraa kohtaan, joka ei koskaan saa vain olla rakkaansa kanssa, toisin kuin Jane, joka nappaa murhaajia kiinni vielä raskautensa 8. kuulla.

Arvosana: ****

The Sinner - Tess Gerritsen


Nimi: The Sinner
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 430

The Sinner sijoittaa pari kuukautta myöhemmin kuin Taidonnäyte ja siinä aletaan ratkaista kahteen nunnaan kohdistunutta hyökkäystä luostarin käyttämättömässä kappelissa. Toinen nunna löydetään kuoliaana, mutta toinen selviää elossa sairaalaan.

Bostonin poliisi kutsutaan tutkimaan tapausta. Kuka olisi voinut surmata niin väkivaltaisesti nunnan ja aiheuttaa toisen sairaalakuntoon? Surmattu nunna aiheuttaa kuitenkin yllätyksen, kun ruumiinavauksessa paljastuu, että nuori nunna oli vastikään synnyttänyt lapsen.

Samalla löydetään hylätystä varastosta naisen ruumis, jolta on leikattu pois jalkaterät ja kädet, mikä aiheuttaa tutkijoissa kummastusta, varsinkin  kun FBI sekaantuu asiaan. Jane sanelee tällä kertaa Gabrielille tarkat säännöt, miten he toimivat. Ei salailua ja kaikki tiedot julki, vaikka hän itse kamppailee samalla oman salaisuutensa kanssa, joka voi vaikuttaa heidän heppoiseen kaukosuhteeseensa.

Kirjassa menee periaatteessa kaksi tutkintaa yhtä aikaa ja lopulta onkin yllättävää, mitkä murhat liittyvät yhteen ja mitä salaisuuksia kaikilla on. Janella ja Mauralla on kummallakin omat ongelmansa ratkottavana miesasioissa ja kummankin täytyy punnita mikä on tärkeää ja mikä ei.

Pidin tästä kirjasta ehkä eniten juuri Janen ja Mauran yksityiselämän kuvailujen takia, jotka osassa kirjoissa jää vähemmälle ja heidän tuntemusten ja ajatusten kuvailusta. Toisaalta Mauraa käy hieman sääli, koska vaikuttaa vähän siltä ettei hänellä ole koskaan ollut onnea miesasioissa, vaikka asiat voisivat olla toisin.

Arvosana: ****

Taidonnäyte - Tess Gerritsen


Nimi: Taidonnäyte
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 318

Taidonnäyte on Tess Gerritsenin Rizzoli ja Isles -kirjasarjan toinen osa, joka keskittyy esittelemään kirjasarjan toisen päähenkilön kuolinsyytutkijan Maura Islesin. Kirja keskittyy sarjamurhaajaan, joka on ilmiselvä kopioija, joka kopioi Warren Hoytia, sarjamurhaaja, joka melkein tappoi Jane Rizzolin.

Tapaukseen sekoitetaan FBI-agentti Gabriel Dean, joka ei näe yhteyttä, vaan väittää Janea jopa osittain traumaantuneeksi. Mutta lopulta Warren Hoyt karkaa vankilasta ja yhteys avautuu kaikille, kuten myös se, että Warren Hoyt laittaa voimansa yhteen kopioijan kanssa.


Kirja on todella yksityiskohtainen ruumiinavauksissa ja rikospaikankuvauksissaan, että heikko vatsaisimmat eivät ehkä kestä, mutta itse pidän siitä. Se tekee kirjasta elävämmän ja hieman aidomman, kuin mitä uusimmat ovat, joissa kuvailua on paljon vähemmän.

Muutenkin kirja on paljon pelottavampi, vaikka olin lukenut sen jo aikaisemmin niin olin tapahtumissa henkisesti mukana, koska en muistanut loppuratkaisua, paitsi Janen ja Gabrielin osalta. Tosin vähän ärsytti Gabrielin salamyhkäisyys.

Arvosana: ***½

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Hiljainen tyttö - Tess Gerritsen



Nimi: Hiljainen tyttö
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 349

Chinatownista löytyy ruumis, jonka käsi on leikattu nätisti irti ja kaulakin on auki. Ruumis johtaa Jane Rizzolin ja Maura Islesin tutkimaan ravintola-ammuskelua, joka tapahtui 19 vuotta sitten. Miten kaikki liittyy toisiinsa ja saadaanko murhien kierrettä katkeamaan?

Kirja oli taattua Gerritseniä, mutta ei mielestäni yhtä jännittävä kuin edelliset. Siitä puuttui se kaikista parhain terä. Juoni oli tarinallisesti ihan ookoo, mutta siinä oli jotain liikaa, jotta se olisi ollut parasta Gerriseniä mitä olisin lukenut.

Jäin kaipaamaan enemmän kuvausta Janen perhe-elämästä ja Mauran rakkausongelmista. Ne saivat yhteensä ehkä 5 sivua koko kirjasta. Tiedän, etteivät ne ole pääasia, mutta ärsyttävää, että ne mainitaan aina välillä, mutta niihin ei sitten painuta sen syvällisemmin, vaikka mahdollisuus olisi. Enemmän draamaa olisin kaivannut suoraan sanoen. Ja osa ongelmista sivutettiin noin vain, eikä kerrottu miten se ratkesi.

Mutta kevyenä kesälukemisena täydellinen ratkaisu, jos tykkää murhista ja suolenpätkistä. Itseäni alkoi mieli lukea sarjan edelliset osat, koska siitä on kauan aikaa, kun olen viimeksi niihin koskenut ja niissä on vähän enemmän draamaa mitä tässä kirjassa. En kuitenkaan suositteli Hiljaista tyttöä niille, jotka eivät ole edellistä osaa lukenut, koska kirjassa on todella paljon viittauksia siihen. Itselläni oli hieman hankaluuksia, koska edellisen kirjan lukemisesta oli aikaa ja kesti vähän aikaa ennen kuin tajusin, kuka Rotta oli.

Arvosana: ***