maanantai 19. marraskuuta 2012

Neiti Peregrinen koti kummallisille lapsille - Ransom Higgs


Nimi: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Kirjailija: Ransom Riggs
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 346

Näin tämän kirjan joskus Prisman kirjaosastolla ja kiinnostuin siitä. Otin sen nimen kännykkään ja yritin etsiä kirjaston tietokannoista, mutta en löytäny sitä ennen tätä päivää.

Kirja kertoo Jacobista, jonka isoisä näytti hänelle kuvia eriskummallisista lapsista, jotka Jacob myöhemmin tajuaa lavastetuiksi ja hänen lapsuutensa kuvitelmat katoavat. Mutta kuitenkin, kun isoisä kuolee oudoissa olosuhteissa, päättää Jacob lähteä tutkimaan sitä saarta mihin isoisä kuljetettiin Puolasta pakoon sotaan.

Paljastuukin, etteivät isoisän kuvat olleetkaan huijausta, mutta kaikki ei ole hyvin ja on Jacobin vuoro tutustua eriskummallisiin lapsiin ja maailmaan, johon hänkin oikeastaan kuuluu.

En oikeastaan tiedä mitä odotin kirjalta, mutta jotenkin se jätti minut kylmäksi. Odotin enemmän kauhua, mitä ei kuitenkaan ollut, vaikka kuvat olivatkin hienoja ja tarinakin kyllä. Petyin hieman tosin Jacobin käytökseen ja päätökseen, enkä oikein ymmärtänyt hänen tarkoitus periään, mutta oikeastaan tarvitseeko minun, koska en ole hän, enkä pysty ajattelemaan samallalailla kuin hän.

(Häiritsevintä kirjassa oli ehkä se, että se oli painettu Latviassa. Miksi ihmeessä? Eikö Suomessa enää riitä paperi, vai onko sekin liian kallista nykyään.)

Arvosana: **

Lumottu Deborah Harkness


Nimi: Lumottu
Kirjailija: Deborah Harkness
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 642

Lumottu on Deborah Harknessin esikoiskirja ja se aloittaa All Souls-trilogian ja se kertoo Diana Bishopista, joka on noita ja vielä erittäin vanhan noitavun viimeinen jäsen, joka on kuitenkin päättänyt olla erossa magiasta ja keskittyä historian ja alkemian tutkimiseen.

Kaikki kuitenkin alkaa muuttua, kun Diana saa kirjaston kautta lumotun kirjan alkemiasta ja vaikeudet alkavat kasaantua siitä. Hän saa peräänsä matthew Clairmontin, joka on perinnöllisyystieteilijä ja vampyyri, ja kumma kyllä tämä vampyyri suojelee Dianaa, vaikka noidat ja vampyyrit eivät oikeasti tule toimeen.

Olosuhteiden vallitessa Diana alkaa pikku hiljaa luottaa Matthewiin ja kun häntä aletaan uhkailla on Matthew, se jonka luokse hän kääntyy. Ja yhdessä he alkavat avata Dianan oman menneisyyden kiemuroita.

En oikein tiedä pidinkö kirjasta vai en. Juoni oli ihan mielenkiintoinen ja ihan luettava, mutta jotain puuttui. Enkä oikein tiedä että mikä, ehkä se että tarina oli jotenkin pintapuolinen ja henkilöiden tekemiset vaikuttivat liian nopeilta ja he jäivät ainakin itselleni hyvin pintapuolisiksi.

Lisäksi kirjasta sai todella hätiköidyn vaikutelman, mutta silti hitaan, koska luulin alunperin että se olisi vain yksi kirja, joten yllätyin lopusta täysin. Tulen kuitenkin luultavasti lukemaan trilogian seuraavatkin osat, mutta mikään hirveä hinku minulla ei siihen ole, kuten joissakin muissa kirjoissa.

Lainasin kirjan kevyeksi iltalukemiseksi ja sitä se todella oli. Sen aikana ei tarvinnut paljonkan miettiä ja teksti oli varsin kevyttä.

Arvosana: ***

torstai 8. marraskuuta 2012

Luolakarhun klaani - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: Luolakarhun klaani
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1981
Sivumäärä: 596

Luolakarhun klaani aloittaa Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset sarjan, joka sijoittaa kauaksi menneisyyteen kivikauteen ja se keskittyy kuvaamaan muiden lapsi Aylan ja heimon välisiä suhteita. Ayla on siis ihminen ja heimo neandertaleja, tai ainakin itse sen näin kuvittelin.

Heimolla on kuitenkin tiukat säännöt ja perinteet, joita Ayla ei aina ymmärrä. Ayla on outo lintu heimon keskellä, joka haluaa tehdä jotain mitä muut eivät tee ja lopulta se johtaa hänet vaikeuksiin, mutta kyllä Ayla oman paikkansa klaanista löytää.

Pidin kirjasta, vaikka siinä olikin hieman hitaampi alku, mutta loppua kohden vain ahmin kirjaa kykenemättä lopettamaan, kunnes se sitten loppui. Haluaisin ehdottomasti lukea seuraavankin osan, mutta täytyy katsoa koska minulla sitten lopulta olisi aikaa, koska monta muutakin kirjaa, jotka pitäisi lukea.

Tosin hieman vierasti klaanin tapoja, sen takia kuinka alistavasti he kohtelivat naisia ja tiesivät oikeastaan niin vähän kaikesta, vaikka heillä olikin paljon tietoa, mutta se oli kaikki menneisyydestä.

Suosikkihahmoni oli Creb, joka oli jollain tapaa hellyyttävä, mutta silti hieman surullinen hahmo vammojensa takia ja sen takia mitä hän tiesi. Loppuun kuitenkin petyin hieman, enkä ymmärtänyt kaikkien hahmojen käytöstä.

Ainoa huono puoli olivat hahmojen nimet, joiden kanssa en oikeasti pysynyt perässä, että kuka on kukin ja kenen kanssa. Lisäksi kun ne olivat samanlaisia, niin ei hyvä.

Arvosana: ****