tiistai 30. lokakuuta 2012

Apinatalo - Sara Gruen


Nimi: Apinatalo
Kirjailija: Sara Gruen
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 335

Isabel Duncanilla on ollut hankala elämä. Isä jätti hänet ja hänen alkoholisoituneen äitinsä pitkä aika sitten, eikä hän oikein luota ihmisiin. Hän tuntee olevansa kotonaan bonoboapinoiden kanssa, joita on tutkinut kahdeksan vuotta.

John Thigpen on tekemässä artikkelisarjaa ihmisapinoista ja se johtaa hänet Isabellen ja hänen bonoboapinoidensa luo. Kaikki kuitenkin menee pieleen, kun eräs aktivistiryhmä hyökkää laboratoriaan ja räjäyttää sen, päästäen apinat vapaaksi ja Isabel loukkaantuu vakavasti. Mutta kuka onkaan kaiken takana?

Johnin ja Isabelin elämät menee alamäkeen, eikä kummankaan henkilökohtaisissa suhteissa ole paljon kehumisen varaa. Mutta kaikki muuttuu, kun bonoboapinoista tehdään tv-sarja, jota kaikki katsovat innoissaan. Isabel lähtee pelastamaan apinansa ja saamaan ainoan perheensä takaisin.

Kirjassa menee pääosin kaksi juonta yhtä aikaa, on Johnin tarina ja sitten on Isabelin tarina. Välillä nähdään muiden näkökulmia selkeyttämään asioita, mutta loppua kohden kaikki alkaa kietoutua kauniisti yhteen.

Tarina oli erittäin koukuttava ja puoleensa vetävä, kun luit yhden luvun oli pakko lukea toinenkin (voitte kuvitella miten keskittyneenä olin äidinkielen tunnilla, kun tämä kirja oli edessäni ja saatoin lukea muutaman kappaleen tunnin aikana.) Ja olen onnellinen siitä, että kirjailija valinnut sitä helpointa tietä, mikä vaikutti minusta alussa todennäköiseltä, kun kirjaa luin. Ja rakastuin bonoboapinoihin, vaikka luulin melkein loppuun asti, että kirjailija on vain keksinyt ne omasta päästään, mutta asia ei ilmeisesti ollutkaan näin.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan ja tutustumaan muutenkin Sara Gruenin tuotantoon. Rakastin hänen Vettä elefanteille-kirjaa ja haluaisin lukea myös hänen kaksi muuta kirjaansa, joita ei tosin ole suomennettu (ainakaan vielä).

Arvosana: ****½

maanantai 29. lokakuuta 2012

Finale - Becca Fitzpatrick


Nimi: Finale
Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 455

Viimeinen osa Becca Fitzpatrickin Hush, hush-saagaan, joka kertoo langestaa enkelistä Patchista ja tavallisesta tytöstä Norasta, jotka ensimmäisen kirjan aikana rakastuivat, toisen kirjan aikana heidät erotettiin ja kolmannen kirjan aikana kaikki muuttui täysin. Neljäs ja viimeinen kirja jatkaa kolmannen viittoittamalla tiellä, jossa kaikki menee sekaisin.

Norasta on tullut nefili, ja hän on vannonut Hank Millerille johtavansa tämän luomaa nefiliarmeijaa tai muuten hän ja hänen äitinsä kuolevat. Ainoa vain, että nefilit ja langenneet enkelit ovat vihollisia, mikä tuottaa hankaluuksia Patchin ja Noran romanssille, kun Noran pitäisi saada nefilien luottamus ja langennut enkeli poikaystävänä ei siinä juuri auta.

Juoni etenee mutkitellen ja vauhdilla. Kuka on vihollinen ja kuka taistelee puolestasi? Loppuhuipentumaan asti kaikki on epävarmaa, ja yllättäen petoksia eivät teekkään ne, joiden luulisi niitä tekevän.

En tiedä, kirja oli hyvä ja se oli omalla tavallaan hyvä lopetus kyseiselle sarjalla, mutta minut se jätti kylmäksi, koska jotain puuttui tai sitten kaikkea oli liikaa. Tai ainakin juonenkäänteitä ja takkinsa kääntäjiä. Liikaa yritystä, en tiedä että mitä sitten. Vaikka olenkin onnellisten loppujen kannattaja niin en tiedä odotin jotain toisenlaista, jotain vaikuttavampaa kuten edellisissä kirjoissa on ollut, mutta ei sitten. TOisaalta ehkä pitäisi lukea tämä joskus suomeksi uudestaan ja katsoa miltä sitten vaikuttaa, koska nyt minulla oli melkoisia keskittymisvaikeuksia, ei kielen kanssa, vaan ihan muuten vain.

Toisaalta olen ehkä sitä mieltä, vaikka PAtchin ja Noran tarina onkin mielenkiintoinen, niin olisin ehkä kuitenkin tyytynyt yhteen kirjaan, koska viimeisissä kirjoissa vain ei ole ollut sitä samaa taikaa mitä alkupään kirjoissa. Mutta jos olet kaikki muutkin kirjat lukenut, niin kannattaa lukea myös tämä, että saa sarjan päätökseen.

Arvosana: ***

torstai 25. lokakuuta 2012

The Handmaid's tale - Margaret Atwood


Nimi: The Handmaid's tale
Kirjailija: Margaret Atwood
Julkaisuvuosi: 1986
Sivumäärä: 324

Maailma on muuttunut. Sota raivoaa ulkona ja suurin osa ihmisistä on hedelmättömiä. Kuitenkin lapsia pitää saada ja siihen hommaan aletaan ottaa naisia, jotka ovat toimineet siveettömästi, mutta jotka ovat ennen saaneet lapsia.

Päähenkilönä on Offred, jonka tarina paljastuu pikku hiljaa kirjan aikana, eikä se ole onnellinen. Hän muistaa vielä ajan, kun naiset pystyivät opiskelemaan, työskentelemään ja olemaan itsensä herroina. Asiat ovat toisin nyt. Miehet käyvät töissä ja naiset ovat kotona, eikä heillä ole enää mitään oikeuksia.

Offred kertoo tarinan siitä kuinka kaikki oikein tapahtui, kuinka hän päätyi perheenseen, jossa vaimona on entinen laulaja, jota hän katseli pienempänä televisiosta ja jolle hänen pitäisi synnyttää lapsi, muuten hänen henkensä on vaakalaudalla.

Tarina on ahdistava ja surullinen, mutta silti se vie mukanaan. Dystopia maailmassa, joka on äärikristillinen, jossa naisilla on erittäin alhainen asema ja miesten steriiliys on kielletty lailla, joten naisessa on aina vika, jos lapsia ei ala kuulumaan.

Minä säälin Offredia. Hänen elämän tarinansa sai kuitenkin ajattelemaan kuinka hyvässä asemassa olen itse, kun saan päättää mitä haluan tehdä ja koska. Häneltä riistetään se kaikki, myös oma nimensä. Itseasiassa kertaakaan hänen oikeaa nimeään ei lausuta kirjan aikana. Hän on vain Offred, Fredin omaisuutta. Toivoin koko ajan, että Offred saisi entisen elämänsä takaisin, koska hänellä oli kaikki mitä hän tarvitsi. Yhteiskunta, jossa hän eli, oli ilkeä ja kontrolloiva, eikä lainkaan luokseen kutsuva.

Yksi hassu asia kirjassa oli. Siinä ei käytetty juuri ollenkaan vuoropuhelun ilmoittamiseen lainausmerkkejä tai viivaa, vaan puheet olivat tavallista tekstiä. Ainoa vain, että ne olivat lyhyempiä kuin normaalit kappaleet.

Arvosana: *****

Agnes kotiopettajatar - Anne Brontë


Nimi: Agnes kotiopettajar
Kirjailija: Anne Brontë
Julkaisuvuosi: 1847
Sivumäärä: 293

Agnes kotiopettajatar-romaani kertoo Agnes Greystä, joka lähtee kotiopettajattareksi, kun perheen omaisuus tuhoutuu laivan upotessa. Kirja on hänen kokemuksistaan kahdessa eri perheestä, joiden lapset eivät olleet helppoja opetettavia. Pääasiassa keskitytään kuitenkin Murrayn perheeseen, jonka pojat ovat rasaville, vanhin tytär itsekeskeinen ja toinen tytär ei välitä mistään ja Agneksen pitää sopeutua heidän oikkuihinsa.

Agnes oli hieman rukka. Perheen kuopuksena häntä on hemmoteltu ja hänet on päästetty vähemmällä mitä muut, joten hän ei oikein osannut odottaa, mikä häntä kohtaisi, kun hän lähtisi töihinsä. Osittain se oli tosin myös lasten vanhempien vika, jotka eivät uskoneet mitään pahaa pienistä kullannupuistaan, joiden kuri ei ollut koskaan ollut mistään parhaimmasta päästä.

Nuorin Brontën sisar on jäänyt kohdallani vähemmälle huomiolla. Olen enemmänkin keskittnyt Charlotteen ja hänen kirjoihinsa, kuin Anneen. Emilyhan ei julkaissut minkään muun kuin Humisevan harjun. Annen kerronta tapa on kevyttä, soveliasta ja hieman hyppivää. Hän ei keskity kuvaamaan yksittäisiä tapahtumia, vaan tarinaa yleisesti.

Agnes kotiopettajatar on erittäin kevyt luettava, eikä ollenkaan raskas, mutta kuitenkin antaa samalla realistisen kuvan siitä minkälainen yhteiskunta oli siihen aikaan. Hän ei kuitenkaan yllä Charlotten tasolle kirjailijana, mutta pidin hänestä kuitenkin Emilyä enemmän. Haluaisin lukea myös Annen toisen kirjan, jos saan sen jostain käsiini.

Yleisesti pidin kirjasta, vaikka se oli nopea tempoinen, mutta kuitenkin selkeä. Inhosin tosin Agnesin oppilaita, jotka eivät olleet mitään muuta kuin itsekkäitä ja kaikkien piti tanssia heidän pilliensä mukaan. Suosittelen lukemaan, jos haluaa jotain historiallista, mutta silti kevyttä.

Arvosana: ****

perjantai 19. lokakuuta 2012

Taivasten vanki - Carlos Ruiz Zafon



Nimi: Taivasten vanki
Kirjailija: Carlos Ruiz Zafón
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 332

Taivasten vanki on kolmas osa Carlos Ruiz Zafonin Barcelonaan sijoittuvassa sarjassa, jonka kaksi edellistä osaa ovat Enkelipeli ja Tuulen varjo, kirjat voi lukea erikseen, mutta huomasin, koska Enkelipelin lukemisesta oli kauan aikaa niin viittaukset siihen ja koko David Martiniin menivät kokonaan ohi, kunnes tartuin siihen kesken Taivasten vangin ja sain selvyyden asioihin.

Olin innoissani tästä kirjasta, mutta jouduin hieman pettymään, koska minulle se ei ollut samanlainen lukukokemus kuin Enkelipeli tai Tuulen varjo. Se tosin solmi Enkelipelin ja Tuulen varjon juonia nätisti yhteen ja Ferminin taustatarina oli mielenkiintoista kuulla. Mutta jotain jäi uupumaan ja vaikka tarina sai epäilyksiä heräämään, että miksi näin, niin siinä ei kuitenkaan ollut mitään samallalailla yllättävää kuin kahdessa edellisessä. Loppukin antoi hieman viitteitä siihen, että seuraava ja viimeinen osa varmaan jatkaa tarinaa siitä ja nivoo loputkin juonenpätkät yhteen.

Tämän kirjan Danielista en pitänyt niin paljon kuin Tuulen varjon Danielista ja kirjahan sijoittuu vuoden Tuulen varjon lopun jälkeen (tai oikeastaan viimeisen luvun, ei epilogin), mutta silti Daniel oli jotenkin muuttunut, eikä parempaan suuntaan. Loppu varsinkin oli jotain mistä en pitänyt ollenkaan, koska Danielin päätökset olivat sellaisia että hieman kavahdin niitä. Mutta kaipa sitä draamaa täytyy jostain saada.

Kuitenkin kirja oli lukukokemuksena ihana. Aloitin lukemaan sitä keskiyöllä ja olin valmis kolmen aikaan yöllä. En pystynyt laskemaan kirjaa kädestäni, Zafónilla on aina sellainen vaikutus. Ja vaikka petyinkin kirjaan, niin oli siinä kuitenkin hyviä puolia joista yksi oli tuo Tuulen varjon ja Enkelipelin juonten yhdistäminen. Suosittelen lukemaan, vaikka ei olisi lukenut edellisiä osia, koska uskon että siitä saa silti jotain irti, vaikka ei aivan kaikkea. Kirjailija itse sanoo kirjassa lyhyessä alkupuheessa, jos sitä alkupuheeksi voi sanoa, että Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki, sekä neljäs tulevaisuudessa ilmestyvä kirja muodostavat kirjasikermän, jossa jokaisen kirjan voi lukea erikseen missä järjestyksessä tahansa, mutta jos lukee kaikki pääsee sisälle syvempään tarinaan. Tosin olen ehkä hieman sitä mieltä, ettei Taivasten vankia voi lukea kunnolla ilman taustatietoja Tuulen varjosta tai Enkelipelistä, koska kuten jo ylhäällä sanoin, minulla oli ongelmia Enkelipelin viittauksien kanssa.

Arvosana: ****

torstai 18. lokakuuta 2012

Tunnustus: A Blog With Substance



Sain tälläisen tunnustuksen Mustemaailmani-blogin VJ:ltä ja olen siitä todella onnellinen. Ensimmäinen tunnustukseni koskaan. Mutta koska olen huono ihminen, enkä ehdi lukemaan (tai oikeastaan ole ehtinyt viime aikoina) muiden blogeja, niin en passaa sitä ainakaan (vielä) eteenpäin. Ja sääntöinähän oli.

TUNNUSTUKSEN SÄÄNNÖT:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle blogille.
3. Ilmoita blogin pitäjille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Kahdeksan satunnaista asiaa

1. Rakastan kirjoja
2. Käyn ammattilukiota (ammattina leipuri-kondiittori)
3. Ylläpidän kahta fanisivua
4. Lempikirjailija tällä hetkellä on Carlos Ruiz Zafon
5. Rakastan fanfictionia (Luen sitä aivan liikaa)
6. Haluaisin lukea kirjoja myös saksaksi ja ruotsiksi, jos vain kielitaito riittäs
7. Tykkään tehdä käsitöitä, vaikka se on viime aikoina jääny taka-alalle
8. Olen pakko-oireinen perfektionisti (tietyissä asioissa)

Keskipäivän polte - Nora Roberts



Nimi: Keskipäivän polte
Kirjailija: Nora Roberts
Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 539

En ole Nora Robertsin uusien kirjojen fani, koska ne menevät kaikki aina samalla kaavalla. Oletin Keskipäivän polteen lainatessani, että tietäisin heti alusta, miten kaikki oikeastaan menee, mutta kirja yllätti minut täysin.

Kirjan päähenkilönä on Phoebe MacNamara, joka on eronnut 7-vuotiaan lapsen äiti ja pankkivankineuvottelija, joka pelastaa kirjan toisen päähenkilön Duncan Swiftin entisen työntekijän hyppäämästä katolta. Päivän selväähän on, että nämä kaksi rakastuvat kirjan aikana.

Phoebelle alkaa kuitenkin kasaantua ongelmia, kun yksi hänen alaisistaan ei tottele häntä ja lopulta tekee hänelle väkivaltaa. Lisäksi kirja paljastaa samalla, että Phoebelle on stalkkeri, joka haluaa kostoa. Jännitys pysyy tiiviinä loppuun saakka.

Nostan hattua Robertsille. Tarina on erittäin onnistunut verrattuna muihin uusimpiin kirjoihin mitä olen häneltä lukenut. Se ei mene samalla tavalla kuin aikaisemmin ja saa lukijan luulemaan täysin toisin kuin mitä loppujen lopuksi edes on.

Tarina oli mukaansa tempaiseva ja piti minua valveille viime yönä ties kuinka monta tuntia ennen kuin silmät lopulta pettivät ja aamulla oli "varhainen" herätys, tai ainakin piti olla. Se ei nimittäin toteutunut.

Arvosana: ***

Ruohometsän kansa - Richard Adams



Nimi: Ruohometsän kansa
Kirjailija: Richard Adams
Julkaisuvuosi: 1972
Sivumäärä: 414

Olen aina hieman pelännyt tämän kirjan lukemista. Miksikö? Erään kuviksen tunnin takia, jolloin opettaja laittoi meidät katsomaan kirjasta tehdyn elokuvan, joka jätti aikamoiset traumat ja olen siitä asti suorastaan vältellyt tätä kirjaa aina kun olen poikennut kirjastoon. No nyt kuitenkin rohkaistuin ja ennen lomaa kävin lainaamassa tämä itselleni.

Tosin alkua oli todella inhottava lukea tai koko lukemisen aloittaminen oli yhtä tuskaa, koska mielessä kyti vain koko ajan elokuva ja ajatus siitä kuinka hirveä se oli ollut, vaikka mitään muistikuvia elokuvasta ei varsinaisesti ole. Paitsi se aurinko oli pelottava

Päästyäni kuitenkin vauhtiin, niin tarina veti mukaansa ja sitä huomasi, ettei kirja todellakaan ollut yhtä paha mitä elokuva. Se oli nätisti kuvailtu satu kaniineista, jotka lähtevät etsimään itselleen uutta kotia. Pidin kaikista kaneista todella paljon, erityisesti Viikasta, joka herätti hieman sääliä, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Samalla se kuitenkin oli realistinen ja esitti kaniinit itseään puolustavani, jos joku kävi heidän kimppuunsa ja ehkä hieman raakalaismaisinakin. Ei ollenkaan sellainen kuva, minkä sadut yleensä antavat kaniineista. Pidin kirjasta todella paljon, mutta kuten alussa sanoin en missään tapauksessa pitäisi sitä koko perheen kirjana, koska se ei sovi perheen pienimmille ollenkaan. (Ihmettelen vieläkin, miten elokuva on saanut niin alhaisen ikärajan). Kannattaa lukea ehdottomasti jos elokuva jätti traumat ja kannattaa lukea muutenkin :)

Arvosana: ****

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Angelology - Danielle Trussoni



Nimi: Angelology
Kirjailija: Danielle Trussoni
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 642

Sisar Evangelina Cacciatore on St. Rosen luostarin nuorin jäsen, joka vastaa postista. Eräänä päivänä hän saa pyynnön, että eräs Verlaine-niminen mies pääsisi katsomaan luostarin arkistoja. Normaalisti Evangelina eväisi pyynnön, mutta tällä kertaa hän jättää vastausviestin lähettämättä

Verlainen vierailu johtaa Evangelinan polulle, jos hän ei ole tiennyt, mutta jota hänen vanhempansa seurasivat. Hän saa tietää langeista enkeleistä ja näiden jälkeläisistä, joilla oli osuutensa luostarin paloon monta vuotta aikaisemmin.

On käynnissä sota nephilimien ja angelologien välillä, joka on aina ollut meneillään ja Evangelina ajautuu sen hurjaan maailmaan ja samalla etsimään totuutta itsestään.

Kirjan tarina nappasi helposti mukaansa, tosin takakannen teksti johdatti minua hieman harhaan, koska väitti että kirja olisi sotaisa. Tai sitten englannin ymmärrykseni meni siinä kohtaan hieman pieleen. Koska puoleen väliin mennessä ei ole mitään taistelun tapaistakaan kuvailta, ainakaan melkein. Kirja oli kuitenkin loistava. Ainoa oikeastaan mihin petyin oli loppu. Olisin kaivannut ehkä enemmän tietoa tai kuvailua, mutta sitä en saanut. No kaikkea ei voi aina saada.

Vaikka Evangelinan hahmo lähenteli täydellisyyttä kaikin puolin, aivan kuin kirjallisuuden Mary Sue, koska itse en ainakaan olisi käyttäytynyt samalla tavalla kuin hän, jos olisin saanut tietää, että oma menneisyyteni olisi valhetta melkein kokonaan.

Mutta kokonaisuutena tykkäsin ja kirjan tarina kuten jo sanoin veti helposti mukanaan. Hassua muuten, luin heti tämän kirjan perään Becca Fitzpatrickin Langenneen enkelin, jonka olen jo arvostellut tänne aikaisemmin ja huomasin kuinka paljon yhtäläisyyksiä tarinoiden elementeillä oli, lähinnä tarkoitan langenneita enkeleitä ja nefileitä ja mainintoja Eenokin kirjaan. Pitäisi varmaan lukea se ihan vain taustatiedoksi joskus.

Arvosana: ****½

maanantai 8. lokakuuta 2012

Catch-22 - Joseph Heller



Nimi: Catch-22
Kirjailija: Joseph Heller
Julkaisuvuosi: 1955
Sivumäärä: 416

Catch-22 kertoo toisesta maailmansaodasta ja sen yhdestä pommitusyksiköstä, joka sijaitsee Italiassa. Sen päähenkilönä on Yossarian, joka luulee että kaikki iskut ovat kohdistettu juuri häneen ja juuri hänet halutaan tappaa.

Kirja on hyvällä tavalla sekava, tosin välillä tuli sellainen olo, että olisi ehkä kannattanut sittenkin lukea suomeksi, koska siinä oli kuitenkin niin paljon armeijaenglantia, että meinasi puolet mennä ohi ja muutenkin tarina oli erittäin hämärästi kirjoitettu.

Tykästyin kuitenkin hahmoihin ja olin todella surullinen lopussa, koska en uskonut että niin olisi oikeasti voinut käydä. Toisaalta mitä muutakaan sotakirjalta olisi voinut odottaa. Henkilöt ovat yksinkertaisia, mutta heidän elämänsä on monimutkaista ja hämmentävää, koska asiat vain ovat niin ja sen takia ne pitää tehdä.

Kirja oli kuten sanottu hämmentävä, eikä sitä ensimmäisenä kannata lukea englanniksi. Ihailen vain kirjailijan nerokkuutta, koska vaikka kirja oli sekava ja hämmentävä, se ei kuitenkaan ollut mitenkään hyppivä, vaan loogisesti etenevä, tai ainakin se tuntui loogisesti etenevältä.

Arvosana: ***