sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Terveiset kutturasta . Mikko-Pekka Heikkinen


Nimi: Terveiset kutturasta
Kirjailija: Mikko-Pekka Heikkinen
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 268

Sain vihdoinkin lainattua itselleni Terveiset Kutturasta. Eihän siihen mennyt kuin kaksi vuotta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kirjan tarina sijoittuu hamaan tulevaisuuteen, jossa lappilaiset ja saamelaiset ovat saaneet tarpeekseen etelän hallinnosta, joka imee Lapin kuiviin.

Syttyy sisällisota, jossa on vastakkain Lapin moottorikelkkasoturit ja Etelän lähiöjermut. Etelän puolelta tarinaa kuvataan alikersantti Jesse Purolan näkökulmasta, joka on päättänyt olla seuraava Koskela. Siinä kuitenkaan onnistumatta.

Lapin näkökulmasta tilannetta kuvaa Oulan lähelle päässyt Keskisuomalaisen toimittaja Aino Riski, joka raportoi pohjoiselta rintamalta suoraan etelän lehdille tuottaen ainutlaatuista materiaalia.

Pidin kirjasta varsinkin sen alusta. Se oli yhtä aikaa hauska osuva ja silti laittoi miettimään, että kuinka paljon sisällissodat oikeasti vaativat kansalta. Jollain tapaa en ole sitä ennen ajatellut, mutta tämä kirja sai minut tosissani miettimään asiaa.

Minulla oli kuitenkin viikon väli ennen kuin luin kirjan loppuun ja mielestäni loppu läsäytti koko kirjan. Se kadotti sen kultaisen hauskuuden mikä löytyi kirjan alusta ja samanlaisen tunnelman. Loppuun päästyä tuli todella pettynyt olo, koska alussa oli sitä jotain.

Arvosana: ****

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Paljasjalkainen kuningatar - Ildefonso Falcones


Nimi: Paljasjalkainen kuningatar
Kirjailija: Ildefonso Falcones
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 782

Ildefonso Falconesin uusin Paljasjalkainen kuningatar sijoittuu tällä kertaa Espanjan Sevillaan ja 1700-luvulle.Sen päähenkilöinä ovat mustalaiset, jotka toimivat kaupungeissa seppinä, ja siellä erityisesti Vegan suku, sekä Cachita niminen vapautettu orja Kuubasta, joka tuntee tupakat ja sikarit.

Cachita tai Caridad kuten häntä myöskin kutsutaan ystävystyy Milagros Vegan kanssa ja tyttö hankkii hänelle isoisänsä avustuksella yö- ja työpaikan sikarin käärijänä. Caridad tekee sikarit myytäviksi ja sitten Milagrosin isoisä Melchor myy ne.

Kovin kauaa eivät ystävykset saa yhdessä elämäänsä viettää, kun heidät revitään toisistaan erilleen pitkäksi aikaa.

Kuten aikaisemmissakin Falconesin kirjoissa myös tässä sattuu ja tapahtuu. Aina kun luulit hahmojen olevan selvillä vesillä, niin huomaat että sivuja onkin vielä 100 jäljellä ja niihinkin Falcones onnistuu laittamaan tapahtumia pilvin pimein, eivätkä ne todellakaan ole onnellisia tapahtumia.

Mutta jälleen kerran tykkäsin. Falcones on pikku hiljaa kivunnut top-5-lempikirjailijalistalleni ja ihan onnistuin ansioin. Tosin Paljasjalkainen kuningatar ei ihan täysin samalla tavalla saanut minua koukkuunsa kuin Meren katedraali tai Fatiman käsi. En vain jotenkin saanut samanlaista yhteyttä Milagrosiin tai Caridadiin kuin Fatimaan ja Arnauhun. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti lukemaan jos haluaa lukea hieman erilaisen tarinan mustalaisista ja Espanjasta.

Arvosana: ****½

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Varjojen ratsu - Nora Roberts


Nimi: Varjojen ratsu
Kirjailija: Nora Roberts
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 373

Varjojen ratsu aloittaa Nora Robertsin uuden yliluonnollisen romanttisen trilogian. Tosin huomasin tämän trilogia asian vasta kirjan viimeisessä luvussa, mutta ei haittaa. Kirja kertoo Ionasta, joka myy Amerikassa kaiken ja muuttaa Irlantiin serkkujensa luo ja saa samalla tietää olevan Hämärän noita, eli tällä on taikavoimia.

Iona on myös todella hyvä hevosten kanssa ja päätyy Irlannissa työskentelemään tallilla, jossa tallin omistaja Boyle kiinnittä hänen huomionsa heti. Ja tallin toisen omistajan Finin ostama uusi hevonen myös.

Kirja oli taattua Robertsia ja se meni täsmälleen saman vanhan kaavan mukaan. Koska pystyin jo alusta alkaen näkemään mitä tulee tapahtumaan, mutta addikti on addikti. Pakko lukea, vaikka tietäisikin lopputuleman. Toisaalta yliluonnolisuudesta en ole koskaan pitänyt Robertsin kirjoissa, enkä pitänyt siitä nytkään.

Mutta toisaalta aivot narikkaan-lukemiseen tämä sopi oikein hyvin. Tosin itselläni oli kiire lukea se loppuun, koska oli vain viikonloppu aikaa, joten en ehtiny nauttimaan siitä niin paljon kuin olisin ehkä halunnut.

Arvosana: ***

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jääräpää - Mikko-Pekka Heikkinen


Nimi: Jääräpää
Kirjailija: Mikko-Pekka Heikkinen
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 301

Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää kertoo Muonion ja Enontekiön kuntaliitoksen yrittämisestä hamassa tulevaisuudessa. Sen suurin puolestapuhuja on Muonion kunnanjohtaja Katja Karhuvuoma, joka on mennyt naimisiin saamelaisen ja muoniolaisen suunnittelijan Asla Karhuvuoman kanssa. Suurin vastaanpanija taas on Katjan oma appiukko ja poromies Piera Karhuvuoma, joka ei etelästä tulleesta miniästään välitä.

Samaan aikaan KAtjalla on ongelmia aviomiehensä puhumattomuuden kanssa, vaikka mies päivät pitkät katsoo romanttisia komedioita, sekä Muonion salaisen ongelman vaimonhakkaajien kanssa. Mutta etelässä kasvanut ei pysty aina ymmärtämään lappilaisten ja saamelaisten ajatusmaailmoita ja kun hän yrittää parantaa ongelmia omalla tavallaan, niin siitä syntyy vain vastarintaa.

Kirjassa menee kolme juonta yhtä aikaa päällekkäin ja se antaa henkilöiden puhua itse puolestaan. Kirja on mukaansa tempaava ja samalla myös hauska. Tosin paikallisena oli hassua lukea oman kylän tapahtumista ja nähdä tutut osoitteet ujutettuina tarinaan ja kuvitella tapahtumat ihan oikeisiin kuvioihin.

Tykkäsin kirjasta ja nyt palan hallusta lukea kirjailijan edellisen kirjan Terveiset kutturasta, koska tämä oli aika helmi. Jouduin tosin lukemaan kirjan nopealla aikataululla, koska äiti lainasi sen kirjastosta 2 viikon laina-ajalla ja se pitää palauttaa jo ensi viikolla. Onneksi kirja oli suht lyhyt, ettei siihen kauaa mennytkään. Suosittelen ehdottomasti lukemaan.

Arvosana: ****½

Nenäpäivä - Mikko Rimminen


Nimi: Nenäpäivä
Kirjailija: Mikko Rimminen
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 339

Mikko Rimmisen Nenäpäivä kertoo Irmasta, joka vahingossa päätyy Irja Jokipalttion kotiin ja sepittää tarinan markkinointitutkimuksesta. Valhe ottaa Irman valtaansa ja tämä ujuttautuu myös muihin asuntoihin ja perheisiin tutkimuksen merkeissä ja ajaa itsensä pois pääsemättömään kierteeseen.

Luin kirjan lukupiiriä varten ja en olisi varmaan muuten siihen edes koskenut, koska pelkästään takakannen teksti ajoi minua pois. Se ei kiinnostanut minua, mutta silti se oli pakko lukea. Kirja ei kuitenkaan ollut niin paha kuin luulin.

Pystyin ymmärtämään Irmaa ja samaistumaankin tähän. Itselläni on ain suuria ongelmia mennä yhtään mihinkään ilman kunnollisia selityksiä tai muuta vastaavaa. Mutta Rimmisen kirjoitustyyli ei vain iskenyt minuun. Se ei ollut mitenkään huono, mutta se ei vain sopinut minulle.

Loppu oli yhtä hullunmyllyä, mutta se sopi kirjan yleiseen tyyliin, eikä loppuratkaisukaan mitenkään huono ollut. Ymmärrän kyllä miten tämä on voittanut Finlandia-palkinnon, mutta kuten monen muunkin palkitun kirjan kanssa, niin ne eivät vain kolahda itselle.

Arvosana: ***

Annan jäähyväiset - L.M. Montgomery


Nimi: Annan jäähyväiset
Kirjailija: L.M. Montgomery
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 441

Annan jäähyväiset päättää L.M. Montgomeryn Anna-sarjan. Kirjailija kirjoitti sen ennen kuolemaansa ja toimitti sen kustantajalleen. Se on kuitenkin vasta tällä vuosituhannella julkaistu oikeassa asussaan.

Se on oikeastaan novellikokoelma Prinssi Edwardin saaren asukkaista ja näiden elämien nurjasta puolesta. On aviorikosta, petoksia, huijaamista ja varastamista. Novellit yhdistää toisiinsa välissä olevat Annan ja Walterin runot, joita Anna lukee perheelleen aina iltaisin.

Emmin itse todella paljon tämän lukemista muutama vuosi sitten. Kaiken takana oli ajatus siitä, että entä jos kirja ei olekaan yhtä hyvä kuin alkuperäiset ja lisäksi takakannen teksti tuntui siinä vaiheessa liian synkältä, koska ymmärsin sen ihan väärin silloin, mutta nyt päätin sitten lopulta tarttua tilaisuuteen.

Ja tykkäsin kirjasta todella paljon. Oli mukava kuulla asukkaiden ei niin puhtaasta ja sievästä elämästä, sekä näiden tarinoiden kautta hahmottaa myös mitä Blythen perheestä oikeasti ajateltiin. Tosin kirjaa lukiessa alkoi tehdä mieli lainata alkuperäiset kirjat ja palata omaan nuoruuteen. Kenties tulen sen syksyn aikana tekemään ja lukemaan sekä Annat, että Emiliat.

Suosittelen lukemaan kirjan ehdottomasti jos Annat on joskus nuoruudesaaan lukenut.

Arvosana: ****