maanantai 25. helmikuuta 2013

Vihan hedelmät - John Steinbeck



Nimi: Vihan hedelmät
Kirjailija: John Steinbeck
Julkaisuvuosi: 1939
Sivumäärä: 444

Vihan hedelmät kertoo Yhdysvaltojen lama-ajoista, kun monet perheet joutuivat kuivuuden takia lähtemään tien päälle etsimään työtä. Se keskittyy Joadien perheeseen, mutta aina Joadien lukujen välissä on yleismaailmallisia kuvauksia, jotka tuovat lukijalle jotain kuvaa siitä, mitä Joadeille tapahtuu seuraavissa luvuissa.

Kirja kertoo puoleen väliin asti Joadien matkasta ja loppuajan sitten elämästä Kaliforniassa. Alku oli mielestäni hieman takkuinen ja hidas, mutta loppua kohden kirja parani ja oli vain pakko lukea se loppuun. Kirjan teksti muuttuu jollain tapaa soljuvammaksi loppua kohden. Mutta lyhyestä virsi kaunis, kokonaisuudessa pidin kirjasta, enkä yhtään ihmettele miksi se on BBC:n listoilla.

Ja jälleen kerran lainasin kirjan vain sen takia, että se juuri oli siellä BBC:n listoilla, muuten en varmaan siihen olisi koskenut. Eikä minulla ollut mitään tietoa kirjasta kuin nimi. Lisäksi kirja, jonka lainasin ei sisältänyt ollenkaan takakannen tekstiä, jotka ovat luultavasti olleet paperihärppäkkeessä, joka kirjan ympärillä on mahdollisesti joskus ollut, mutta jotka on jossain vaiheessa otettu pois, mikä aiheutti sen että en oikeasti tiennyt kirjasta yhtään mitään.

Ja kuten jo edellisessä postauksessa sanoin, että se oli virkistävää, kun oikeasti mietti että mitä tässä nyt tapahtuu ja koska, ketkä ovat päähenkilöitä ja mitä mahdollisesti tulee tapahtumaan. Ja koska ei ollut mitään mitä odottaa, niin kirja sujui paljon rattoisammin.

Arvosana: ****

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

The Remains of the day - Kazuo Ishiguro



Nimi: The Remains of the Day
Kirjailija: Kazuo Ishiguro
Julkaisuvuosi: 1989
Sivumäärä: 245

The Remans of the Day kertoo vanhan englantilaisen kartanon hovimestarin lomamatkasta vanhan sisäkön luokse. Matkan aikana hän muistelee menneitä ja miettii, että mitä sisäkön kirje, joka sai hänet lähtemään matkaan, oikeasti tarkoitti.

Luin kirjan englanniksi ja aluksi se oli hieman takkuista, koska kirja on kirjoitettu hovimestarin näkökulmasta, joten kieli on todella muodollista englantia, johon kestää tottua, mutta loppu menee sitten kuin vettä vain. Tosin muodollinen englanti tuo kirjalle viimeisen silauksen, varsinkin kun kertojana on vanha, kokenut hovimestari.

Luin kirjan hieman erilaisesta näkökulmasta kuin koskaan ennen. Lainasin sen vain sen takia, että se on BBC:n listalla ja satuin näkemään sen kirjastossa, joten lainasin sen hetkeäkään miettimättä. Ja toiseksi kirjassa ei ole takakannen tekstiä, joka paljastaisi mistä siitä olisi kyse, enkä pahemmin viitsinyt ottaakaan asiaa selville, joten kirjan sisältö oli täysi yllätys, joka paljastui sitä mukaan kuin luki. Ja se oli omalla tavallaan hieman hämmentävää, mutta myös palkitsevaa. Juonen selvitessä vasta lukiessa, niin ei tehnyt mieli hypätä taakse lukemaan loppuratkaisua ollenkaan. Ja kesti hetken ennen kuin sain selville edes päähenkilön ammatin ja nimen, sekä aikakauden :D

Mikä sai minut lopulta miettimään. Valitsen kirjoja yleensä sen mukaan mitä ne kiinnostavat minua. Katson ensin nimen ja selkämyksen ja sitten takakannen tekstin, jos nimi ei kiinnitä huomiota en ota kirjaa edes käteeni, jos ulkoasu ei ole sopiva, en katso takakannen tekstiä, jos taas takakannen teksti ei miellytä, en lainaa koko kirjaa. Kuinka monta hyvää kirjaa olen tällä tavalla jättänyt lukematta ja kuinka monta loppua olen spoilannut itselleni takakannen tekstin takia, koska yleensä niistä pystyy päättelemään jotain.

Joten heitän pienen haasteen niille, jotka sattuvat lukemaan tämän tekstin, koska uskoisin että muutkin harrastavat takakannen tekstien lukua, kun valitsevat kirjoja. Kokeilkaa lukea yksi kirja niin, että tiedätte siitä vain nimen ja kirjailijan ja mielellään joltain tuntemattomalta kirjailijalta. Se tuo lukemiseen hieman toisenlaisen ulottuvuuden, kun hyppää yhtäkkiä täysin tuntemattomaan.

Arvosana: ***

Meren katedraali - Ildefonso Falcones



Nimi: Meren katedraali
Kirjailija: Ildefonso Falcones
Julkaisuvuosi: 2006
Sivumäärä: 647

Meren katedraali kertoo Arnau Estanyolin tarinan, jonka elämä ei ala kaikista mukavimmalla tavalla, eikä se sitä myöskään ole pitkään aikaan. Ensin hän menettää äitinsä, sitten hän erinäisten tapahtumien kautta menettää lastenhoitajansa ja joutuu työskentelemään ja ennen kuin kirja päästään loppuun asti, monet Arnaulle tärkeät ihmiset ovat kuolleet.

Tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan ja erityisen läheisesti Santa Maria del Marin kirkkoon ja sen rakentamiseen, jossa kesti vuosikymmenet ja jota Arnau oli katsomassa melkein alusta saakka. Kirkko liittyy paljolti Arnaun elämän tärkeisiin vaiheisiin ja Arnau on paikalla kirkon rakennustöitten tärkeissä kohdissa auttamassa jollakin tavalla.

Rakastuin kirjaan täysin. Se kertoo minkälaista oli oikeasti olla maaorja keskiajalla ja historiaa rakastavana ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvana, tämä kirja oli oiva tapa lähestyä sitäkin asiaa. Henkilöhahmoja on monenlaisia ja päähenkilössäkin on monta puolta, vaikka välillä teki mieli kuristaa hänet hengiltä, tämän tehdessä typeriä valintoja, jotka olivat aivan ilmiselviä. Tosin Arnau ei ollut ainoa hahmo, jonka halusin kuristaa, kiitos heidän käytöksensä ja herkkäuskoisuutensa.

Kokonaisuudessaan kirja oli omasta mielestäni loistava. Mukaansatempaavaa kerrontaa, kaunis miljöön kuvailu ja monipuolinen hahmogalleria. Mutta ennen kaikkea se sai minut haluaamaan entisestään Barcelonaan, jossa olen halunnut vierailla Tuulen varjon ja Enkelipelin lukemisen jälkeen. Saa nähdä pääsenkö koskaan sinne asti, kun listalla on monta muutakin paikkaa missä vierailla.

Arvosana: ****

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Artemis Fowl: Viimeinen vartija - Eoin Colfer


Nimi: Artemis Fowl: Viimeinen vartija
Kirjailija: Eoin Colfer
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 338

Viimeinen Artemis Fowl-kirja, jälleen yksi sarja nuoruudestani loppuu, mikä on hieman surullista, mutta samalla myös jälleen yksi ympyrä sulkeutuu. Opal Koboi onnistuu pakenemaan vangilastaan ja aiheuttaa samalla kaaoksen keijujen, sekä myös ihmisten maailmaan. Hän herättää samalla muinaiset berserkit, jotka on haudattu Fowlin kartanon maaperään yli 10 000 vuotta sitten, jotka ottavat Artemiksen pikkuveljet hallintaansa ja aiheuttaa sen, että Artemiksella on aikaa pelastaa maailma auringon nousuun asti.

Tarina on mukaansa tempaava ja kevyttä luettavaa, kuten nuorten kirjat aina, eikä Eoin Colfer juurikaan petä. Olin nimittäin hieman pettynyt edelliseen kirjaan, mutta tämä on mielestäni erinomainen päätös kirjasarjalle.

En oikeastaan osaa sanoa tästä kirjasta juurikaan mitään. Tykästyin Artemiksen pikkuveljiin ja tuli mieleen, että voisi lukea koko sarjan uudestaan alusta asti, koska alkupään tarinat olen täysin unohtanut. Siinä näkisi niin selvänä kuinka paljon Artemis on oikein muuttunut vuosien saatossa, koska muisti tekee aina välillä tepposet, eikä kerro kaikkea.

Mutta suosittelen lukemaan, jos tykkää Colferista ja on lukenut aikaisemmat Fowlit. Tosin jos ei ole, niin suosittelen lukemaan ensimmäiset Fowlit ja tämän viimeisenä, koska siinä on kirjasarja joka kannattaa ainakin minun mielestäni lukea.

Arvosana: ****

Sinuhe egyptiläinen - Mika Waltari


Nimi: Sinuhe egyptiläinen
Kirjailija: Mika Waltari
Julkaisuvuosi: 1945
Sivumäärä: 785

Sinuhe egyptiläinen, kirja, johon en uskonut tarttuvani vielä moneen vuoteen, mutta toisin kävi. Poikaystäväni kertoi nimittäin joskus lukeneensa sen melkein loppuun asti ja kehui sitä hyväksi, mistä sain sitten itse kipinän lukea kirjan, koska hän ei ollut päässyt sitä loppuun asti, enkä kyllä katunut yhtään.

Kirja on tarina Sinuhesta, jonka vanhemmat löytävät hänet kaislakorissa joesta ja ottavat hänet omaksi pojakseen. Sinuhesta tulee vanhemmiten lääkäri, joka päätyy hoitamaan faaraota ja matkustelemaan ympäri maailmaa erinäisten tapahtumien seurauksina. Se on jaettu kahteen osaan, jotka ovat taas jaettu yhteensä viiteentoista kirjaan, joista jokainen on jaettu vielä lukuihin.

Sinuhen tarina on mukaansa tempaava, mutta samalla myös surullinen, osittain sattumasta, mutta osittain myös päähenkilön omien päätösten takia. Hän näkee ja tekee paljon ja Waltarin kuvaukset ovat todella tarkkoja. Olin aluksi hieman epäleväinen kirjaa kohtaan, koska olin lukenut Waltarilta Suuren illusionin, josta on arvostelu jossain päin blogia, enkä pitänyt siitä juurikaan, koska se oli sekava ja hämmentävä kirja, mutta Sinuhe oli täysin toista maata.

Ymmärrän täysin miksi se on valittu Keskisuomalaisen kirjalistalle, jotka kaikkien tulisi joskus lukea läpi, koska se on todellinen klassikko ja kirja joka ihan oikeasti pitää lukea tai muuten jää jostain todella upeasti paitsi. Rakastin joka hetkeä, kun luin kirjaa ja eläydyin täysin siihen egyptiläiseen maailmaan minkä Waltari kuvasi. Ja näin viimeiseksi sanaksi voisin sanoa, että Merit ja Kaptah olivat suosikkihahmojani.

Arvosana: *****