Nimi: The Remains of the Day
Kirjailija: Kazuo Ishiguro
Julkaisuvuosi: 1989
Sivumäärä: 245
The Remans of the Day kertoo vanhan englantilaisen kartanon hovimestarin lomamatkasta vanhan sisäkön luokse. Matkan aikana hän muistelee menneitä ja miettii, että mitä sisäkön kirje, joka sai hänet lähtemään matkaan, oikeasti tarkoitti.
Luin kirjan englanniksi ja aluksi se oli hieman takkuista, koska kirja on kirjoitettu hovimestarin näkökulmasta, joten kieli on todella muodollista englantia, johon kestää tottua, mutta loppu menee sitten kuin vettä vain. Tosin muodollinen englanti tuo kirjalle viimeisen silauksen, varsinkin kun kertojana on vanha, kokenut hovimestari.
Luin kirjan hieman erilaisesta näkökulmasta kuin koskaan ennen. Lainasin sen vain sen takia, että se on BBC:n listalla ja satuin näkemään sen kirjastossa, joten lainasin sen hetkeäkään miettimättä. Ja toiseksi kirjassa ei ole takakannen tekstiä, joka paljastaisi mistä siitä olisi kyse, enkä pahemmin viitsinyt ottaakaan asiaa selville, joten kirjan sisältö oli täysi yllätys, joka paljastui sitä mukaan kuin luki. Ja se oli omalla tavallaan hieman hämmentävää, mutta myös palkitsevaa. Juonen selvitessä vasta lukiessa, niin ei tehnyt mieli hypätä taakse lukemaan loppuratkaisua ollenkaan. Ja kesti hetken ennen kuin sain selville edes päähenkilön ammatin ja nimen, sekä aikakauden :D
Mikä sai minut lopulta miettimään. Valitsen kirjoja yleensä sen mukaan mitä ne kiinnostavat minua. Katson ensin nimen ja selkämyksen ja sitten takakannen tekstin, jos nimi ei kiinnitä huomiota en ota kirjaa edes käteeni, jos ulkoasu ei ole sopiva, en katso takakannen tekstiä, jos taas takakannen teksti ei miellytä, en lainaa koko kirjaa. Kuinka monta hyvää kirjaa olen tällä tavalla jättänyt lukematta ja kuinka monta loppua olen spoilannut itselleni takakannen tekstin takia, koska yleensä niistä pystyy päättelemään jotain.
Joten heitän pienen haasteen niille, jotka sattuvat lukemaan tämän tekstin, koska uskoisin että muutkin harrastavat takakannen tekstien lukua, kun valitsevat kirjoja. Kokeilkaa lukea yksi kirja niin, että tiedätte siitä vain nimen ja kirjailijan ja mielellään joltain tuntemattomalta kirjailijalta. Se tuo lukemiseen hieman toisenlaisen ulottuvuuden, kun hyppää yhtäkkiä täysin tuntemattomaan.
Arvosana: ***
Tuo on hyvä vinkki/idea, että jättää takakansi lukematta! Vielä minä kokeilen sitä. Ainakin yksi tuleva kirja on jo tiedossa, josta on varoitettu, että takakantta ei kannata lukea, joten olen vakaasti päättänyt jättää sen lukematta etukäteen. =D
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti kokeilla! Itse ajattelin kokeilla sitä useamminkin, koska takakansi saa aina jotenki odottamaan jotain tiettyä ja sitten keskittyy lukiessa vain siihen, eikä itse tarinaan :)
PoistaMinä pyrin jättämään kansitekstit lukematta aina kun mahdollista. Jos olen jo muutenkin päättänyt lukea kirjan, haluan tietää siitä etukäteen mahdollisimman vähän. Jos taas kirjailija ja kirja ovat ihan vieraita, on varmasti aika korkea kynnys aloittaa lukeminen sokkona, mutta ehkä sitäkin kannattaisi tosiaan kokeilla. :)
VastaaPoistaTämän Ishiguron kirjan luin viime syksynä suomeksi ja hurmaannuin täysin. Aion ehdottomasti vielä joskus elämässä lukea sen myös englanniksi, että saan kuulla hovimestarin todellisen äänen!
Itse olen hirveän kranttu kirjojen suhteen ollut aina, minkä takia takakannen tekstit on aina pakko lukea, mutta nyt tuntuisi vähän siltä että voisi alkaa tehdä sitä useamminkin.
PoistaJa suosittelen ehdottomasti tuota englanniksi lukemista, koska en usko että ne kaikki hienostuneet hovimestarin puheen sävyt on ihan täysin taltioitu suomeksi, koska se nyt ei vain ole mahdollista kielien eroavaisuuksien suhteen.