perjantai 29. kesäkuuta 2012

Sieppari ruispellossa - J.D.Salinger


Nimi: Sieppari ruispellossa
Kirjailija: J.D.Salinger
Julkaisuvuosi: 1951
Sivumäärä: 200

Sieppari ruispellossa on jostain syystä klassikoiden joukossa, enkä täysin ymmärrä miksi. Kuulin siitä ensimmäisen kerran kaveriltani, joka luki sitä silloin kun olimme yläasteella ja hän nauroi sille, että kirjan mukana oli lista slangisanoista ja niiden tarkoituksista.

Olen jostain syystä aina kuvitellut, kun olen jostain lukenut sen nimen tai nähnyt koko kirjan jossain, että se kertoo ihmisestä, joka harhailee maaseudulla. En ymmärrä yhtään mistä tämä käsitys on tullut. Ehkäpä sen nimestä, Sieppari ruispellossa. Ja vaikka yksi luokkakaverini luki sen joskus kouluun ja piti siihen esitelmän, niin en silloinkaan saanut päähäni sitä, että koko kirja tapahtuu New Yorkissa, jostain syystä.

Kuitenkin, sen päähenkilönä on Holden, joka on jälleen kerran lempattu koulusta, koska hän ei vain jaksa panostaa siihen. Pinnaa tunneilta ja ainoa mistä tykkää on englanti. Kirja kertoo hänen päämäärättömästä vaeltelustaan, kun hän kyllästyy kouluun, josta on lempattu ja lähtee New Yorkiin, jossa asuu. Mutta koska hän ei voi mennä kotiin liian aikaisin, jottei äiti saisi hepulia, niin hän kiertelee ympäri NY:tä tekemättä mitään.

Kirja on pelkkää päätöntä vaeltamista sinne tänne, valehtelua, enkä vieläkään oikein tiedä kuinka vanha Holden oli. Ei vielä täysi-ikäinen, mutta kuitenkin niin vanha, että pystyi huolehtimaan itsestään. Eniten kirjasta tuli mieleen Kellopeliappelsiini, koska kummatkin on kirjoitettu slangilla, jota oli alussa erittäin väsyttävä lukea.

Toinen asia mitä mietin oli se, että Holdenilla oli joko a) mielialahäiriö tai b) adhd. Nyt katsottuanu wikipediasta kummankin määritelmät niin kallistun adhd:n puoleen. Hän oli hyvin epätasainen henkilö ja mielestäni adhd selittäisi senkin, miksei hän tykkää koulussa, eikä jaksa keskittyä siellä.

Mutta mitä pidin koko kirjasta? En oikein tiedä, se ei ollut huono, muttei se ollut hyväkään. Pelkäsin koko ajan, että Holdenille tapahtuu jotain, mutta varsinaisesti tarina ei onnistu imaisemaan minua sisäänsä. Välillä tuli mieleen myös vähän Sadan vuoden yksinäisyys, joka on myös kirja ilman juonta, mutta mielestäni se oli paljon parempi kuin Sieppari ruispellossa.

Arvosana: ***

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Septimus Heap: Pimeä - Angie Sage


Nimi: Septimus Heap: Pimeä
Kirjailija: Angie Sage
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 409

Pimeä on Septimus Heap -sarjan kuudes osa alkaa ikävissä merkeissä kun Marcia karkottaa vahingossa Alther Mellanin haamun. Lisäksi Septimuksen ja prinssessa Jennan syntymäpäivä lähestyy ja kummallakin alkvat velvollisuudet painaa. Septimuksen pimeä viikko lähestyy ja Jenna saa kuningattaren kirjan, josta tulee tulevaisuudessa aiheutumaan paljon vaivaa Septimukselle.

Mutta parivaljakon välit eivät ole kunnossa, ainakaan Jennan mielestä. Septimus on liian keskittynyt pimeään viikkoonsa, että hän on jättänyt Jennan vähemmälle huomiolle juuri silloin, kun Jenna eniten apua tarvitsisi, nimittäin Merrin Meredith on vauhdissa ja onnistunut luomaan pimeän piirin linnaan.

Eikä mitään oikeastaan voi tehdä, kun pimeä piiri levittyy ympäri linnaan tainnuttaen jokaisen, joka sen sisään joutuu. Septimus joutuu lähtemään etsimään ratkaisua pimeän saleista, vaikka ei ole edes tietoa onko siitä mitään hyötyä.

Kirja on yhtä viihdyttävä ja hermoja raastava kuin edellisetkin. Olen aina pitänyt siitä miten Septimus Heapit on kirjoitettu, eikä tämä kirja tehnyt poikkeusta. Ja vaikka kirjassa vaihdellaan tiheästi näkökulmia, niin se ei tee ollenkaan kirjasta mitenkään sekavaa tai hankalasti luettavaa.

Ja vaikka sitä tietää, että kaikki päätyy yleensä hyvin, niin Sage onnistuu pitämään lukijan hyppysissään viimeisille hetkille saakka.

Arvosana: ****

Maaginen kaukoputki - Philip Pullman

Nimi: Maaginen kaukoputki
Kirjailija: Philip Pullman
Julkaisuvuosi: 2000
Sivumäärä: 549

Maaginen kaukoputki on Universumin tomu - trilogian päätösosa. Rouva Coulter on napannut Lyran ja pitää häntä pienessä luolassa nukutettuna. Kirkko tahtoo Lyran kuoliaaksi ja lordi Astriel taas elävän. Lisänsä tähän tuo Will ja Iorek Byrnison, jotka myös haluavat pelastaa Lyran. 

Lopulta Will onnistuu. Hän ja Lyra pakenevat Lyran maailmasta taas uuteen maailmaan, jossa he ovat hetken turvassa, mutta jonka jälkeen heidän on lähdettävä etsimään kuolleiden maailmaa, koska Lyra näki nukutuksensa aikana unen, jossa hän puhui Rogerin kanssa ja uskoo pelastavansa tämän, jos menee käymään kuolleiden maailmassa. Iorek Byrnison varoittaa Williä veitsestä sanoen että sillä on oma tahto ja että Willin pitää olla varovainen käyttäessään sitä. 

Alkaa viimeinen matka kohti lopullista päämäärää. Maagisessa kaukoputkessa on vuoroteltu eri puolien näkökulmista, jotta lukijalla on selkeä käsitys siitä, että missä ollaan menossa. Joskus johdatetaan hieman harhaan, mutta harhapoluilta palataan aika nopeasti takaisin siihen missä ollaan oikeasti menossa. 

Tässä kirjassa eniten pidin mulefasta. Ne olivat symppaattisia ja omanlaisiaan, vaikka aivan täysin selvillä en ole vieläkään miltä ne oikeasti näyttivät. Kirja oli hieman parempi kuin kaksi edellistä, mutta jokin jäi tästäkin puuttumaan. Petyin hieman loppuun, koska salaa toivon aina onnellista loppua ja vaikka tässä olikin sellainen niin se ei kuitenkaan ollut itseni toivoma onnellinen loppu, mutta no. Joskus kirjailijoiden täytyy tehdä uhrauksia ja hahmoilla on oma tahtonsa.

Arvosana:****

Salaperäinen veitsi - Philip Pullman


Nimi: Salaperäinen veitsi
Kirjailija: Philip Pullman
Julkaisuvuosi: 1997
Sivumäärä: 321

Salaperäinen veitsi jatkaa siitä mihin Kultainen kompassi jäi. Lyra ja hänen isänsä ovat menneet Lyran isän luomasta ikkunasta läpi toiseen maailmaan. Samalla toisen maailman Oxfordissa poika nimeltä Will, jättää äitinsä naapurin rouvan huomiin ja lähtee itse etsimään isäänsä tai jotain sen vastaavaa. Hän löytää Lyran toisesta maailmasta, jonne itse päätyi omasta maailmastaan ja nuoret laittavat voimansa yhteen.

Lyran aletiometri kertoo hänelle, että hänen pitää auttaa Willin löytämään isänsä samalla kun Will saa haltuunsa veitsen, jolla pystyy avaamaan ikkunoita eri maailmojen välille. Lapset kuitenkin kohtaavat matkalla ongelmia ja mm. Lyran aletiometri varastetaan.

Kohtalolla on suuria suunnitelmia heidän varalleen, vaikka välillä vaikuttaa, että heidän tehtävänsä on epätoivoinen. Miten he voivat löytää Willin isän, jos tämä katosi Willin maailman pohjoisessa. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, juoneen liittyy uusia henkilöitä ja vanhoja kuolee pois.

Kirja oli hieman parempi kuin ensimmäinen osa, mutta silti siitäkin puuttui se jokin mitä kaipasin. Viihdyttävää ja kevyttä lukemista. Mielestäni kirjasta huomaa selkeästi sen, että se on osoitettu nuorille tai hieman vanhemmille lapsille. En oikein tiedä miksi tuli sellainen olo.

Pidin erityisen paljon Lyran daimonista Panista, joka pystyy muuttumaan miksi tahansa eläimeksi ja enkelit toivat oman pienen kivan lisänsä kirjaan.

Arvosana: ****

Kultainen kompassi - Philip Pullman

Nimi: Kultainen Kompassi
Kirjailija: Philip Pullman
Julkaisuvuosi: 1995
Sivumäärä: 408

Kultainen Kompassa aloittaa Philip Pullmanin Universumien tomu - trilogian. Se kertoo Lyra-tytöstä, joka on asunut koko elämänsä Jordan Collegessa Oxfordissa professoreiden keskellä. Eräänä päivänä hän kuitenkin uhmaa yhtä kielloistaan ja hiippailee salaa sisään professorien oleskeluhuoneeseen ja kuulee keskustelun, jota hänen ei pitänyt kuulla.

Hän tempautuu mukaan tapahtumiin samalla kun Kahmaisijat ilmaantuvat Oxfordiin viemään lapsia pois perheiltään. Jordan Collegen rehtori päättää lähettää Lyran rouva Coulterin mukaan Lontooseen, jossa rouva Coulter lupaa hänelle ylellisen elämän hänen itsensä assistenttina.

Rouva Coulter paljastuu kuitenkin toiseksi kuin on ja Lyra karkaa häneltä ja päätyy lopulta gyptien joukkoon ja lopulta matkalle kohti pohjoista pelastamaan Kahmaisijoiden sieppaamat lapset.

Kirja on kevyttä viihdettä ja loppuratkaisu yllättää kaikki. Minulla kävi välillä sääliksi Lyraa ja kaikkia muitakin. Kirjasta jäi minulle jotenki ristiriitaiset ajatukset, enkä oikein vieläkään tiedä mitä siitä pitäisi ajatella, mutta tarvitseeko kaikkea aina ajatellakaan.

Kirja oli hyvä, mutta itse jäin kaipaamaan jotain. Mitä? En itsekään oikein tiedä.

Arvosana: ***½

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kolea talo - Charles Dickens



Nimi: Kolea talo
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 1852-53
Sivumäärä: 936

Olen aina kuvitellut Kolean talon synkäksi kirjaksi. Sillä on synkkä nimi ja sitten vielä kirjastostani pystyy lainaamaan Kolea talon tv-filmatisoinnin, jonka kansi on todella synkkä. Kuvittelin aina, että se kertoo talosta, jossa asuu synkeää väkeä, mutta yllätyin täysin kuin näin ei ollutkaan.

Kirja kertoo monta eri tarinaa yhtä aikaa. On Sir Leicester Dedlockin ja hänen vaimonsa Lady Dedlockin tarina, josta hypätään suoraan minä-kerrontaiseenn Estherin tarinaan, mikä sekoittaa vähän päätä. Ainakin itse mietin, että mitä nyt tapahtui, hypättiinkö menneisyyteen vai tulevaisuuteen, kun kaikkitietävä kertoja yhtäkkiä katosi. Mutta mitä pidemmälle kirjaa menee sitä selvemmin nämä kaksi osuutta on erotettu toisistaan, vaikka ne saattavatkin jollain tapaa aina välillä kohdata.

Lisäksi kirjassa puidaan Jardynce ja Jardynce juttua, jota on kestänyt vuosikaudet, se on vienyt monia ihmisiä hautaan ja yksi kirjan henkilöistäkin ajautuu samaan kierteeseen. On kaikenlaista muutakin, mutta ne kaikki liittyvät noihin asioihin mitä ylhäällä mainitsin. Esther kuitenkin toimii jonkinlaisena päähenkilönä, kun kerta suurin osa kirjasta on kuvattu hänen kannaltaan ja hänen lyhyt elämänsä käydään päällisin puolin nopeasti läpi ja kerrotaan minkälainen tausta hänellä on. Pikku hiljaa sekin alkaa selviämään.

Vaikka sanoinkin jo ylhäällä, ettei Kolea talo ollut synkkä kirja, niin joudun hieman perumaan sanojani. Siinä on monta surullista ihmiskohtaloa, monta kuolemaa ja pari vankilassa käyntiäkin. Se on kuitenkin todella hyvä kirja, enkä jälleen kerran yhtään ihmettele miksi se on valittu klassikoksi. Itselläni alku oli hieman hankalaa luettavaa, mutta siitä ylipäästyäni suorastaan ahmin kirjaa sen mitä ehdin. Varsinkin lopussa sivut tuntuivat suorastaan loppuvan kesken. Ajattelin että luenpa vain sivulle 800, mutta sitten päädyinkin lukemaan loppuun saakka.

Suosittelen ehdottomasti ihmiselle, joka pitää mysteereistä ja perhedraamoista.

Arvosana: *****

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kolme muskettisoturia - Alexandre Dumas


Nimi: Kolme muskettisoturia
Kirjailija: Alexandre Dumas
Julkaisuvuosi: 1844
Sivumäärä: 558

Kolme muskettisoturia kertoo nuoren d'Artagnanin tarinan, kun hänen isänsä lähettää hänet Pariisiin muskettisoturien herra de Trevillen oppiin. Poika-rukka joutuu alusta asti hankaluuksiin ja lopulta päätyy saamaan kaksintaisteluhaasteen saman päivän aikana kolmelta hyvin tunnetulta muskettisoturilta Athokselta, Aramikselta ja Porthokselta.

Tapahtumat kuitenkin kääntyvät niin, että d'Artagnanista tulee erittäin läheinen kolmen muskettisoturien kautta ja näiden avulla hän sopeutuu elämään Pariisissa. Pian d'Artagnan sotkeutuu kuitenkin hovin juonitteluihin ja rakastuu palavasti. Mutta miten kaikkien oikein käy?

Rakastuin täysin kirjaan, enkä ymmärrä miksi olen sen joskus kauan sitten jättänyt lukematta. Loppu ei aivan täysin ollut minulle mieleinen, romantikko, kun olen, muta siihen täytyy tyytyä. Varsinkin, kun kirjailija on ollut jo monta vuotta ollut kuolleena.

Välillä tosin säälin d'Artagnania ja tajusin, että hänestä voisi saada aika itsekkään kuvan, vaikka asia ei olekaan niin. Hän oli suosikkihahmoni ja sitten tuli muskettitrio ja d'Artagnanin rakkauden kohde, vaikka tämä ei lopussa oikein ollutkaan oma itsensä tai siis antoi johdatella itseään liikaa.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan, enkä yhtään ihmettele miksi se on klassikoiden listalla.

Arvosana: *****

Odysseia - Homeros


Nimi: Odysseia
Kirjailija: Homeros
Julkaisuvuosi (suomennos): 1973
Sivumäärä: 286

Antiikin Kreikan kuuluisin teos tai toinen niistä kuuluisimmasta ja samalla myös kansalliseepos. Minulla ei ollut juuri mitään odotuksia sen suhteen. Olen vain sattunnut ostamaan kirjan joskus suomalaisen pokkarialesta englanniksi ja päätin kerrankin lukea sen, mutta mutta. En jaksanutkaan lukea sitä englanniksi, joten marssin kirjastoon ja lainasin sen sitten suomen kiellellä ja johan nappasi paremmin.

Yllätyin siitä ettei kirja ollut alusta lähtien kronologisessa järjestyksessä, vaan että Odysseyksen seikkailut kerrotaan hänen omasta suustaan, eikä kirjailijan näkökannalta. Mutta toisaalta jos ajatellaan sitä aikaa jolloin Odysseia on kehittynyt, niin ratkaisu kuulostaa täysin järkevältä.

Teos sijoittuu Troijan sodan jälkeen ja Ithakassa ollaan huolissaan siitä, ettei heidän kuninkaansa Odysseys ole vielä palannut kotiin edes monen vuoden jälkeen. Suurin osa uskoo, että hän on kuollut, mutta hänen poikansa lähtee pikku matkalle, ottamaan selvää, että onko hänen isänsä kuollut vai ei.

Paljastuu ettei ainakaan ollut siinä vaiheessa, kun hän tapaa isänsä taistelutoverin. Tästä kirja sitten siirtyy Kalypson luolaan, jossa Odysseys itkee koti-ikäväänsä ja lopulta Kalypsos päästää hänet kotiinsa. Mutta mutta hänen ongelmansa eivät ole vielä siinä.

Lopulta koko tarina paljastuu ja Odysseys pääsee Ithakaan, jossa hänen kuitenkin pitää tehdä vielä asioista ennen kuin kaikki on hyvin ja hallinnassa.

Itse tykkäsin todella paljon kirjasta, seuraavaksi voisi sitten lukea Iliaksenkin.

Arvosana: ****½