sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Katsaus vuoteen 2012 ja mitä tuleva tuo tullessaan

Ajattelin tehdä tällaisen pienen katsauksen siihen, että mitä oikeastaan luin ja sain aikaiseksi vuoden 2012 aikana ja kertoa hieman, että mitä tulen tekemään ensi vuonna. Tässä olisi aivan pieni kooste.

Kirjoja luettu: 100
Ensimmäinen kirja: Sota ja Rauha - Leo Tolstoi
Viimeisin kirja: Never let me go - Kazuo Ishiguro
BBC:n kirjalistalta luettu: 24 kirjaa, jäljellä vielä 48
Keskisuomalaisen listalta luettu: 8, jäljellä vielä 54
Haasteet: 100 kirjaa, saavutettu onnistuneesti loppuun.

Ensi vuodelle tavoitteenani on lukea BBC:n ja Keskisuomalaisen listoja eteepäin. Lisäksi haasteita on kaksi, 100 kirjaa ja 30 000 sivua, mikä tarkoittaa sitä, että jos haluan onnistua kummassakin täytyy minun lukea vähintään 100 kirjaa, joissa on jokaisessa vähintään 300 sivua. Tosin tuo 300 sivua on vain keskiarvo :)

Kiitoksia tästä vuodesta kaikille :)
Ensi vuonna nähdään. Keskityn nyt vähäksi aikaa kouluasioihin :)

Never Let Me Go - Kazuo Ishiguro


Nimi: Never Let Me Go
Kirjailija: Kazuo Ishiguro
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 263

Never let me go kertoo tarinan Kathysta, Tommysta ja Ruthista, siitä missä he kasvoivat ja mitä he oikeastaan olivat. Se on kerrottu Kathyn muisteluina, hieman hyppivänä kerronnalla, joka tuo tarinaan oman pienen lisänsä.

Kathy, Tommy ja Ruth ovat kaikki klooneja, joiden elämä on valmiiksi päätetty alusta asti. He käyvät koulunsa Hailshamissa, joka on sisäoppilaitos, josta he siirtyvät ennen pitkää elämään muualle maailmaan, mutta vieläkin kloonien yhteisössä. He ovat varaosia ihmisille ja joutuvat ennen pitkää luovuttamaan elämänsä sen puolesta.

Kirja ei kuitenkaan keskity siihen, vaan Kathyn, Tommyn ja Ruthin välisiin suhteisiin Kathyn kannalta. Se kertoo heidän elämästään ja siitä miten heidän suhteensa kehittyvät. Ja koska kirja on Kathyn tarina niin tarina on tavallaan yksipuolinen. Olisin nimittäin kaivannut enemmän selkoa Ruthin toimintaan hänen kannaltaan, koska sain Ruthista todella ilkeän kuvan, eikä lopun paljastuskaan tehnyt hänestä yhtään sen miellyttävämpää hahmoa.

Tarina on melankolinen, koska kaikki siinä tietävät mitä tulee tapahtumaan, vaikka siihen mahtuu onnellisiakin hetkiä, niin niissäkin on pieni melankolisuus taustalla. Oman lisänsä tuo koulun suojelijoiden salaperäisyys, sekä Galleria, jonne oppilaiden töitä aina viedään. Huhuja onnellisemmesta elämästä, jonka voisi saada, mutta onko se oikeasti mahdollista.

Tavallaan pidin tarinasta, mutta jotenkin se kuitenkin jäi hieman vajaaksi. Luin sen englanniksi, mikä oli ihan miellyttävä kokemus vaihteeksi, koska kieli oli varsin selkeää ja ehkä hieman kliinistä. Oli muutama sana, joita en aivan ymmärtänyt, mutta ei se haitannut lukemista yhtään.

Alunperin tartuin tähän kirjaan vain sen takia, että halusin jossain vaiheessa nähdä siitä tehdyn elokuvan, jossa näyttelee Keira Knightley, mitä en ole kuitenkaan vieläkään nähnyt, ainoastaan trailerin, enkä trailerin perusteella osannut odottaa tällaista tarinaa. Se oli täysin toisenlainen mitä odotin. Ei ollut mitään ilkeää kolmiodraamaa tai näkyvää mustasukkaisuutta, niin kuin elokuvan traileri antaa ilmi, mutta no elokuvat tuppaavat tekemään asioista hieman dramaattisempia.

Arvosana: ****

perjantai 28. joulukuuta 2012

Piin elämä - Yann Martel


Nimi: Piin elämä
Kirjailija: Yann Martel
Julkaisuvuosi: 2001
Sivumäärä: 394

Piin elämä kertoo tarinan pojasta, jonka lempinimi on Pii, joka vietti yli 200 päivää merellä samassa pelastusveneessä bengalintiikerin kanssa ja selvisi koettelemuksessa hengissä.

Kirja on kirjoitettu Piin näkökulmasta, ensimmäisessä persoonassa ja välillä kirjailija sanoo sanasen sinne tänne, mikä tuo tarinan mielestäni lähemmäksi lukijaa ja antaa sille oman laatuisen sävynsä.

Kirja ei keskity kuvaamaan pelkästään sitä, mitä lautalla tapahtui, vaan myös Piin ajatuksia ja mietelmiä, joita hän tajuaa matkan aikana. Kirjassa on myös tarkkoja ja raakoja kuvauksia eläinten syömisestä, joita lukiessa itselläni teki hieman pahaa.

Kokonaisuutena pidin kirjasta ja se oli varsin helppo ja nopea lukuinen kirja. Ainoa mikä häiritsi oli ehkä itsellä se, että miten helposti Pii omaksui kolme uskontoa. Itselleni se tuntuu jotenkin niin hassulta, että miten joku voisi palvoa kolmea tai oikeastaan useampaa eri jumalaa ja kuitenkin samalla harjoittaa kolmea eri uskontoa. Ei käy vain järkeen.

Ja syy siihen miksi nappasin tämän kirjan itselleni, oli se, että siitä on tullut juuri elokuva ulos ja mietin, että menenkö katsomaan sen vai en ja minusta tuntuu, etten ole menossa, koska vaikka pidinkin kirjasta se ei ollut mitenkään hämmästyttävä tai upea lukukokemus.

Arvosana: ***½

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

The Land of Painted Caves - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: The Land of Painted Caves
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 660

The Land of Painted Caves jatkaa siitä mihin The Shelters of Stone jäi, eli Aylan kouluttamisesta zelandoniksi, joka sisältää pyhien luolien kiertämisen ja ensimmäiset 400 sivua kirjasta on pelkkää luolien kiertämistä, joka oli mielestäni todella tylsää, enkä ymmärtänyt sen varsinaista merkitystä tarinalle.

Mutta luolakierrosten jälkeen kirja hyppää ajassa eteenpäin ja tapahtumiin alkaa tulla vauhtia, vaikka en pitänytkään kaikesta siitä mitä kirjailija kirjoitti, niin loppu teki kirjasta melkein saman tasoisen kuin ensimmäisistä kirjoista. Se antoi sarjalle arvoisensa lopun tai ainakin näin käsitin.

Näin nykyaikaisena ihmisenä minulle oli kuitenkin hankala käsittää, kun ihmiset eivät tajunneet asioita, jotka ovat meille niin itsestään selviä. Enkä ihan täysin ymmärtänyt heidän tekojaan, koska oma moraalini on niin paljon erilaisempi kuin Aylan ja kumppaneiden.

En oikeastaan osaa selittää ajatuksiani juuri nyt. Olen onnellinen, että Ayla sai onnellisen loppunsa, mutta en vain pysty käsittämään sitä miksi hänelle aiheutettiin niin paljon surua kirjan loppupuolella ja sitten sitä selitetään äiti maan tahtona. Ei mene täysin jakeluun. Jondalarin pisteet tippuivat silmissäni, kuten myös ensimmäisen Zelandonin, mutta toisaalta tarvitaan joku aiheuttamaan draamaa.

Suosittelen lukemaan kirjan, jos on lukenut edelliset tai ainakin päässyt kahlaamaan ne läpi. Viimeinenkin osa kannattaa lukea, tai jos ei halua lukea sitä kokonaan niin hyppää ne 400 ensimmäistä sivua yli ja sillä selvä.

Arvosana: ***½

Maa on syntinen laulu - Timo K. Mukka


Nimi: Maa on syntinen laulu
Kirjailija: Timo K. Mukka
Julkaisuvuosi: 1973
Sivumäärä: 236

Maa on syntinen laulu kertoo pienen lappilaisen kylän tyvären ja tähän liittyvien ihmisten tarinan, ja mitä heille tapahtuu vuoden sisällä. Se kertoo nuoren tytön rakkaustarinan lappilaisen pienen kylän sisällä, jossa mikään ei pysy salassa.

Itse valitsin kirjan, koska äidinkielen kirjassa oli joskus siitä jokin pätkä, koska se on oman perän murteella kirjotettu, tai ainaki melkein. H:t oli vähän väärissä paikoissa :P Tai no siitä voi olla montaa mieltä.

En oikeastaan tiedä pidinkö kirjasta vai en. Alku vaikutti todella tylsältä ja nukahdinkin pari kertaa kirjaa lukiessani, mutta sitten vauhtiin päästyäni luin kirjan nopeasti loppuun. Tarina oli ihan mielenkiintoinen, täynnä mielenkiintoisia hahmoja, mutta silti se oli hieman outo, en osaa selitellä tarkemmin, että mistä tällainen olo.

Pidin runojen ja normaalin proosan yhdistämisestä, että siellä täällä tarinan välissä oli aina silloin tällöin runoja, joita muka yritin tulkita äidinkielenopetusten mukaan, mutta nääh. Tylsää hommaa, annetaan runojen olla runoja ja vedetään niistä omat johtopäätökset sen turhempia miettimättä.

Pelkäsin hieman Martan puolesta, koska hänestä tuli lyhyen lukukokemukseni aikana suosikkihahmoni, ja Mukka ehti tappaa kirjan aikana muutaman ihmisen, josta sitten kehkeytyi oma pelkoni, mikä ei onneksi kuitenkaan käynyt toteen.

Arvosana: ***

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

The Shelters of Stone - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: The Shelters of Stone
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 2002
Sivumäärä: 784

The Shelters of Stone on viides osa Maan Lapset-sarjaan ja luin sen heti edellisen perään, mikä ei ehkä ollut kovin viisasta tai oli se viisasta, mutta jos mahdollisista pidin The Shelters of Stone huonompana kuin The Plains of Passagea, koska se oli vielä venytetympää ja kuvailevampaa kuin The Plains of Passage.

Laskeskelin että ensimmäisen 200 sivun aikana kerrottiin yhden päivän tapahtumat, okei ehkä hieman liioittelen, ensimmäiäsen 100 sivun aikana kerrottiin ensimmäisen päivän tapahtumat, eikä tahti senkään jälkeen päätä huimannut.

Kirjassa ärsytti myös siihen lisätyt entisten tyttöystävien klisseiset käyttäytymiset, joita ilman kirja olisi pärjännyt muutenkin ja plääh. Minulle jäi kirjasta jotenkin todella mitään sanomaton olo. Se ei todellakaan yltänyt kolmen ensimmäisen tasolle, vaikka oli ihan mielenkiintoista seurata kuinka Ayla sopeutuu elämään Jondalarin heimon Zelandonien kanssa. Tarinaa vain venytettiin aivan liian paljon kuvailuilla, joita olisi voinut olla helposti vain puolet välillä.

Lisäksi valittelin jo alussa vauhdin hitaudesta. Oikeastaan pitäisi ehkä enemmänkin sanoa vauhdin epätasaiste jakautumisesta, kun alku menee hitaasti ja lopussa on sitten kunnon aikahyppy. En valita aikahypystä ollenkaan, koska sen jälkeiset tapahtumat olivat suosikkejani kirjassa, ja se hieman pelasti kirjaa, vaikka muutama asia jäi avoimeksi ja ratkaistavaksi viimeiseen kirjaan, jonka itseasiassa aloitin jo.

Arvosana: ***

The Plains of Passage - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: The Plains of Passage
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1990
Sivumäärä: 975

The Plains of Passage on neljäs osa Jean M. Untinen-Auelin Maan Lapset -sarjaan ja tässä vaihteessa vaihdan itse kielen englanniksi, koska suomenkieliset versiot olivat kaikki lainassa, mutta loppusarja löytyi hyllystä sitten englanniksi, joten nappasin ne mukaani.

En tiedä oliko se kielen vaihtaminen englantiin vai mikä, mutta kirja oli mielestäni paljon pitkäveteisempi kuin edelliset. Oli hienoa lukea muista heimoista ja heidän eri tavoistaan, mutta osa kohtauksista vaikutti niin venytetyiltä. Lisäksi kun jokaisen heimon kohdalla täytyi selittää hevoset ja susi, niin kirja oli välillä pelkkää toistoa.

Välillä minun teki mieli hypätä kirja kokonaan yli ja siirtyä seuraavaan, mutta en kuitenkaan tehnyt sitä, vaan sinnittelin kirjan loppuun asti, koska se oli osittain kuitenkin hyvä. Jäin vain itse kaipaamaan jotain ja ehkä kuvauksia oli hieman liikaa, varsinkin kun luki kirjaa englanniksi, niin muuttuivat jossain vaiheessa puuduttaviksi.

Hyviä puolia kirjassa oli Aylan ja Jondalarin suhde ja sen kehittyminen, sekä Jondalar, joka tajusi matkan aikana, ettei Aylan menneisyys enää hävetä häntä, vaan hän hyväksyi sen. Ayla oli ehkä hieman liian täydellinen hahmo minun mielestäni, mutta Jondalaran oli ihan mukiin menevä.

Arvosana: ***

maanantai 17. joulukuuta 2012

Delirium - Lauren Oliver


Nimi: Delirium - Rakkaus on harhaa
Kirjailija: Lauren Oliver
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 351

Delirium, dystopia kirja tulevaisuudesta jolloin rakkaus on Yhdysvalloissa määritelty sairaudeksi ja siihen on keksitty parannuskeino, joka yleensä suoritetaan, kun ihmiset täyttävät 18-vuotta. Jo sitä ennen heille on määrätty yhteensopiva pari, jonka kanssa he menevät naimisiin parantumisen jälkeen.

Lenalla on parannus tai oikeastaan proseduuri edessään 95 päivän päästä ja hän odottaa sen tuovan hänelle onnen, kun menneisyys ei ole ollut kaikista onnellisimmista päästä. Hän laskee päiviä, kunnes hänen arviointipäivänään sattuu ikävä välikohtaus nautojen kanssa ja hän tapaa ensimmäisen kerran salaperäisen Alexin, joka vetää hänet lopulta rakkauden tuolle puolen.

En oikeastaan tiedä miksi lainasin tämän kirjan, koska olen nykyään jotenkin kurkkuani täynnä tämän tyyppisiin kirjoihin, kun niitä tulee joka tuutista. Eikä kirja varsinaisesti vetänyt minua puoleensa, vaikka ajatus rakkaudesta sairautena onkin kiehtova, mutta toisaalta kirjasta tuli auttamattomasti mieleen Ally Condien Tarkoitettu.

Kuitenkin lainasin kirjan ja luin sen, kun se oli suht helppo lukuinen ja nopea kirja, mutta siitä jäi jotenkin plääh-olo. Kaikki oli jotenkin itsestään selvää ja alusta asti arvattavissa, eikä tarina kerronnallisesti napannut minua mukaansa, kuten parhaimmat kirjat tekevät. Olen kuitenkin aikeissa lukea seuraavankin osan, vaikka en odotakkaan siltä suuria.

Arvosana: ***

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Mammutin metsästäjät - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: Mammutin metsästäjät
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1985
Sivumäärä: 800

Mammutin metsästäjät jatkaa siitä mihin Hevosten laakso jäi, eli Jondalarin ja Aylan tavatessa mamutoi-heimon jäseniä. Tilanne on täysin uusi Aylalle, joka ei Jondalarin lisäksi ole tavannut muita hänen kaltaisiaan ihmisiään. Se herättää Aylassa hämmästystä, kun kaikki ei menekään niin kuin hänet on opetettu. Toisaalta mamutoit ihmettelevät Aylaa, joka on kesyttänyt hevosen ja puhuu tämän kanssa.

Kirja kertoo Aylan ja Jondalarin talvesta mamutoi-heimon luona ja siitä miten asiat siellä menevät. Aylan ja Jondalarin suhteeseen tulee ryppyjä, kun mamutoiheimon Ranec, joka on eksoottisen värinen kiinnostuu Aylasta ja sekoittaa hieman Aylan ja Jondalarin välejä.

Tarina oli jälleen kerran viihdyttävä, mutta mielestäni kolmidraamaa ei olisi tarvittu, totta kai se toi oman sävynsä, mutta silti. Olen varmaan liian nykypäiväinen muutenkin, koska en ymmärtänyt mikseivät Ayla ja Jondalar vain voineet puhua toistensa kanssa ongelmistaan mitä kohtasivat. Tosin ehkä he eivät tajunneet, että heidän kasvatuksensa ovat hieman erilaisia, eikä kumpikaan ajatellut sitten sen tuomia ongelmia.

Kirjassa oli paljon hahmoja, mutta jälleen kerran menin välillä aivan sekaisin, että kuka on kuka, kun samanlaisia nimiä on paljon, ja sitten puhutaan eri titteleistä ja asemista, mutta loppua kohden sain kyllä aika hyvin kiinni, että kuka kukin on.

Haluan ehdottomasti lukea kirjasarjan innolla loppuun saakka ja nähdä miten Aylan ja Jondalarin tarina päättyy, mutta välillä vain ärsyttää Aylan täydellisyys, kun hän oppii kaiken niin helposti ja keksii kaikkea hyödyllistä tuon tuostakin, mutta tämä on vain oma mielipiteeni.

Arvosana: ***½

Hobitti - J.R.R. Tolkien


Nimi: Hobitti
Kirjailija: J.R.R. Tolkien
Julkaisuvuosi: 1937
Sivumäärä: 331

Bilbo Reppuli oli normaali hobitti, joka nautti tavallisesta elämästä, joka sisälsi nukkumista, piipun polttamista ja syömistä, kunnes eräänä päivänä Gandalf Harmaa koputti hänen ovelleen ja tuosta koputuksesta alkoi seikkailu, joka sisältä 13 kääpiötä, 3 peikkoa, haltioita, hämähäkkejä ja yhden lohikäärmeen, sekä paljon muuta.

Luin Hobitin muutama vuosi sitten, mutta avatessani kirjan minulle ei ollut siitä yhtään muistikuvaa, joten oli mielenkiintoista lukea se uudelleen ja sillä välin kun luin sitä, niin kirja alkoi pikku hiljaa palautua mieleeni, vaikka en vieläkään muista kaikkien kääpiöiden nimiä ulkoa.

Olen aina pitänyt Tolkienin Keski-Maahan liittyvistä kirjoista, kuten pidin myös tästäkin, vaikka se hieman eroaakin muista, mutta ei se haittaa. Siinä on sadun tuntua, jota vielä lisää Tove Janssonin piirtämät kuvat.

Oikeasti otin tämän kirjan käteeni vain sen takia, että olin menossa seuraavana päivänä katsomaan kyseisen elokuvan, josta pidin, mutta jossa oli huonotkin puolensa ja olen onnellinen siitä, että tein niin, koska sillä tavalla sain elokuvasta enemmän irti, enkä yllättänyt kaikista mahdollisista kohtauksista. Odotan innolla seuraavaa osaa missä tulee Beorn :) Ainakin toivottavasti ja luultavammin, koska kirja on kuitenkin pilkottu kolmeksi elokuvaksi.

Mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan :)

Arvosana: ****

tiistai 4. joulukuuta 2012

Hevosten laakso - Jean M. Untinen-Auel


Nimi: Hevosten laakso
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1982
Sivumäärä: 650

Hevosten laakso on toinen osa Aylan tarinaan, tosin tällä kertaa näkökulmaa laajennetaan hieman ja kerrotaan myös toisista Aylan tapaisista ihmisistä, jotka ovat jakautuneet heimoihin, joilla on omat kielensä ja tapansa.

Aluksi keskitytään Aylan selviytymiseen klaanista lähtemisen jälkeen, mutta jo heti seuraavassa kappaleessa tutustutaan zeladonien Thonolaan ja Jondalariin, jotka ovat Matkalla ja veljeksiä. Heidän silmiensä kautta tutustutaan muihin ihmisheimoihin. Samalla parivaljakko lähestyy Aylaa ja tämän olin paikkaa.

Ayla taas totuttelee elämään ja samalla vahingossa kesyttää hevosen ja luolaleijonan itselleen, jotka tuovat hänen yksinäiseen elämäänsä hieman vaihtelua samalla kun hän opettelee uusia asioita.

Kirjaa oli mielenkiintoista lukea. Se imaisi mukaansa ja menin tänä aamuna hieman väsyneenä kouluun, koska olin lukenut kirjaa myöhään yöhön asti, koska halusin päästä kohtaan, jossa juonet kohtaavat, mutta en onnistunut siinä ihan. Uni vei voiton, mutta sitten koulupäivän aikana ja koulun jälkeen luin kirjan loppuun ja nyt himottaisi saada kolmaskin osa käsiin.

Ainoa huono puoli kirjassa oli ehkä Aylan liika täydellisyys, kuinka hän oppi kaiken helposti ja tuosta noin vain. Olisin ehkä hieman kaivannut kärsimistä asioiden suhteen, mutta toisaalta kirjan aika hypähteli aika nopeasti eteenpäin, eikä sitä oikeastaan tiennyt että kuinka nopeaa aika nyt menikään, kun päiviä eijuurikaan laskettu tai kuukausia.

Mutta tarinana viihdyttävä ja Aylan tarinaa on mielenkiintoista seurata, varsinkin kun Jondalarin ja hänen välistään kommunikointiaan odotan innolla lisää ja sitä mitä heille tapahtuu tulevissa kirjoissa.

Arvosana: ***½

maanantai 3. joulukuuta 2012

Olemisen sietämätön kevyes - Milan Kundera


Nimi: Olemisen sietämätön kevyes
Kirjailija: Milan Kundera
Julkaisuvuosi: 1983
Sivumäärä: 390

Olemisen sietämätön kevyes sijoittuu vuoden 1968 tienoille ja siitä eteenpäin. Se kertoo kolmen tai no periaatteessa neljän ihmisen tarinan ja heidän ajatusmaailmansa. Pääosassa ovat Tomas ja Teresa, jotka kirjan alussa rakastuvat ja muuttavat yhteen, mutta Tomas on hieman naistenmies, eikä hevillä luovu irtosuhteistaan, joista yksi on Sabinan kanssa, joka on kirjan kolmas päähenkilö.

Tämä aiheuttaa ongelmia Teresalle, joka painii ongelmiensa ja ajatustensa kanssa, kuten muutkin henkilöt. Neuvostoliiton miehittäessä Tsekkoslovakian kaikki muuttuu. Sabina muuttaa ulkomaille, jossa tapaa Fransin, jonka kanssa hänellä menee muuten hyvin, mutta on liian paljon väärinkäsityksiä, jotka eivät lopulta sovi yhteen. Tomas ja Teresa muuttavat Frankfurtiin, kunnes ongelmat alkavat taas painaa ja Teresa muuttaa takaisin Prahaan.

Kirjan kerronta ei mene lineaarisen aikakäsityksen mukaan, joten on hankala alkaa selittämään varsinaisesti juonesta sen enempää. Itse keskityinkin kirjassa henkilöhahmojen mietteisiin. Ne ovat varsin monipuoliset, vaikka tuppaavat toistamaan itseään, mutta samalla sitä alkaa itsekin ajatella, että mitä tekisi. Tietenkään en täysin pystynyt täysin samaistumaan henkilöhahmoihin, mutta varsinkin Tomasin loppupään ajatukset herättivät itsessäni mietteitä oman elämän tilanteen tähden ja se sai sitten hieman epäileväksi.

Kirja on selkeää luettavaa ja ehkä kevyttäkin, jos ei liikaa takerru ajatusmaailmoihin. Kirjailin kyky kirjoittaa on omalla tavallaan mukaansa tempaiseva. Tosin mietin, että olisinko saanut kirjasta niin paljon irti, jos en olisi juuri käynyt koulussa filosofian ensimmäistä kurssia. Mene ja tiedä. Pidin kuitenkin kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. Lisäksi oli mielenkiintoista lukea hieman toisesta näkökulmasta Tsekkoslovakian miehitystä, joka on kuvattu historian kirjoissa (tai ainakin meidän koulumme käyttämissä) erittäin ylimalkaalisesti ja neutraalisti. Voisin tutustua kirjailijan muuhun tuotantoon.

Arvosana: ****