Nimi: Maa on syntinen laulu
Kirjailija: Timo K. Mukka
Julkaisuvuosi: 1973
Sivumäärä: 236
Maa on syntinen laulu kertoo pienen lappilaisen kylän tyvären ja tähän liittyvien ihmisten tarinan, ja mitä heille tapahtuu vuoden sisällä. Se kertoo nuoren tytön rakkaustarinan lappilaisen pienen kylän sisällä, jossa mikään ei pysy salassa.
Itse valitsin kirjan, koska äidinkielen kirjassa oli joskus siitä jokin pätkä, koska se on oman perän murteella kirjotettu, tai ainaki melkein. H:t oli vähän väärissä paikoissa :P Tai no siitä voi olla montaa mieltä.
En oikeastaan tiedä pidinkö kirjasta vai en. Alku vaikutti todella tylsältä ja nukahdinkin pari kertaa kirjaa lukiessani, mutta sitten vauhtiin päästyäni luin kirjan nopeasti loppuun. Tarina oli ihan mielenkiintoinen, täynnä mielenkiintoisia hahmoja, mutta silti se oli hieman outo, en osaa selitellä tarkemmin, että mistä tällainen olo.
Pidin runojen ja normaalin proosan yhdistämisestä, että siellä täällä tarinan välissä oli aina silloin tällöin runoja, joita muka yritin tulkita äidinkielenopetusten mukaan, mutta nääh. Tylsää hommaa, annetaan runojen olla runoja ja vedetään niistä omat johtopäätökset sen turhempia miettimättä.
Pelkäsin hieman Martan puolesta, koska hänestä tuli lyhyen lukukokemukseni aikana suosikkihahmoni, ja Mukka ehti tappaa kirjan aikana muutaman ihmisen, josta sitten kehkeytyi oma pelkoni, mikä ei onneksi kuitenkaan käynyt toteen.
Arvosana: ***
Minäkin luin tämän kirjan kesällä, ja kuten sinä, pidin erityisesti proosan ja lyyrisen runouden yhdistelmästä! Proosan ja kerronnan rosoisuus sopi mielestäni kauniisti yhteen herkkien (ja surullistenkin) runojen kanssa.
VastaaPoista