Nimi: The Land of Painted Caves
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 660
The Land of Painted Caves jatkaa siitä mihin The Shelters of Stone jäi, eli Aylan kouluttamisesta zelandoniksi, joka sisältää pyhien luolien kiertämisen ja ensimmäiset 400 sivua kirjasta on pelkkää luolien kiertämistä, joka oli mielestäni todella tylsää, enkä ymmärtänyt sen varsinaista merkitystä tarinalle.
Mutta luolakierrosten jälkeen kirja hyppää ajassa eteenpäin ja tapahtumiin alkaa tulla vauhtia, vaikka en pitänytkään kaikesta siitä mitä kirjailija kirjoitti, niin loppu teki kirjasta melkein saman tasoisen kuin ensimmäisistä kirjoista. Se antoi sarjalle arvoisensa lopun tai ainakin näin käsitin.
Näin nykyaikaisena ihmisenä minulle oli kuitenkin hankala käsittää, kun ihmiset eivät tajunneet asioita, jotka ovat meille niin itsestään selviä. Enkä ihan täysin ymmärtänyt heidän tekojaan, koska oma moraalini on niin paljon erilaisempi kuin Aylan ja kumppaneiden.
En oikeastaan osaa selittää ajatuksiani juuri nyt. Olen onnellinen, että Ayla sai onnellisen loppunsa, mutta en vain pysty käsittämään sitä miksi hänelle aiheutettiin niin paljon surua kirjan loppupuolella ja sitten sitä selitetään äiti maan tahtona. Ei mene täysin jakeluun. Jondalarin pisteet tippuivat silmissäni, kuten myös ensimmäisen Zelandonin, mutta toisaalta tarvitaan joku aiheuttamaan draamaa.
Suosittelen lukemaan kirjan, jos on lukenut edelliset tai ainakin päässyt kahlaamaan ne läpi. Viimeinenkin osa kannattaa lukea, tai jos ei halua lukea sitä kokonaan niin hyppää ne 400 ensimmäistä sivua yli ja sillä selvä.
Arvosana: ***½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti