Nimi: Mammutin metsästäjät
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1985
Sivumäärä: 800
Mammutin metsästäjät jatkaa siitä mihin Hevosten laakso jäi, eli Jondalarin ja Aylan tavatessa mamutoi-heimon jäseniä. Tilanne on täysin uusi Aylalle, joka ei Jondalarin lisäksi ole tavannut muita hänen kaltaisiaan ihmisiään. Se herättää Aylassa hämmästystä, kun kaikki ei menekään niin kuin hänet on opetettu. Toisaalta mamutoit ihmettelevät Aylaa, joka on kesyttänyt hevosen ja puhuu tämän kanssa.
Kirja kertoo Aylan ja Jondalarin talvesta mamutoi-heimon luona ja siitä miten asiat siellä menevät. Aylan ja Jondalarin suhteeseen tulee ryppyjä, kun mamutoiheimon Ranec, joka on eksoottisen värinen kiinnostuu Aylasta ja sekoittaa hieman Aylan ja Jondalarin välejä.
Tarina oli jälleen kerran viihdyttävä, mutta mielestäni kolmidraamaa ei olisi tarvittu, totta kai se toi oman sävynsä, mutta silti. Olen varmaan liian nykypäiväinen muutenkin, koska en ymmärtänyt mikseivät Ayla ja Jondalar vain voineet puhua toistensa kanssa ongelmistaan mitä kohtasivat. Tosin ehkä he eivät tajunneet, että heidän kasvatuksensa ovat hieman erilaisia, eikä kumpikaan ajatellut sitten sen tuomia ongelmia.
Kirjassa oli paljon hahmoja, mutta jälleen kerran menin välillä aivan sekaisin, että kuka on kuka, kun samanlaisia nimiä on paljon, ja sitten puhutaan eri titteleistä ja asemista, mutta loppua kohden sain kyllä aika hyvin kiinni, että kuka kukin on.
Haluan ehdottomasti lukea kirjasarjan innolla loppuun saakka ja nähdä miten Aylan ja Jondalarin tarina päättyy, mutta välillä vain ärsyttää Aylan täydellisyys, kun hän oppii kaiken niin helposti ja keksii kaikkea hyödyllistä tuon tuostakin, mutta tämä on vain oma mielipiteeni.
Arvosana: ***½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti