sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tuli - Katherine Neville


Nimi: Tuli
Kirjailija: Katherine Neville
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 531

Minun täytyy pyörtää sanani. Kirjoitin Katherine Nevillen kirjan Kahdeksan arvosteluuni, että en tulisi lukemaan kirjasta kirjoitettua jatko-osaa, mutta mitä kävikään. Löysin kirjan paikallisesta kirjastosta, enkä vain voinut jättää sitä hyllyyn odottamaan lukemista.

Kirja sijoittuu 30 vuotta edellisen kirjan jälkeen ja siinä on pääosassa Katin ja Solarinin tytär Alexandra, jonka välit äitiin viilentyivät silloin, kun tytär oli 12-vuotias ja hänen isänsä ammuttiin shakkiturnauksessa Venäjällä. Kat pakotti tyttärensä jättämään shakin sen jälkeen kokonaan.

Mutta peli on alkanut taas uudestaan ja Alexandran äiti on kadonnut salaperäisesti omista syntymäpäiväjuhlistaan, joihin hän on kutsunut kokoon kummallisen keitoksen. Alexandra päätyy arvoituksen jäljille ja peliin mukaan.

En oikeastaan tiedä oliko tämä kirja parempi kuin edellinen. Se sai minut ainakin haluamaan lukemaan itsensä loppuun, mutta se oli myös hirveän sekava. Jossain vaiheessa en ollenkaan tiennyt, että missä nyt ollaan menossa. Kuka on pahis ja kuka hyvis, sekä miten tämän kaikki liittyy yhteen, enkä oikein saanut selitystä lopussakaan. Tai no ymmärsin varsinaisen pelin juonen, mutta siihen se sitten jäikin. Kirjailija heitti paljon hienoja ajatuksia, mutta minulle ne eivät täysin avautuneet, eivätkä lopulta menneet niin syvälle kuin ne olisivat vaatineet.

Kirja oli sekava, mutta silti puoleensa vetävä, tosin sekavuuden lisäksi ennalta-arvattava. Kirjan suurin juonenkäänne lopussa ja olin arvannut sen jo prologin jälkeen. Siinä vaiheessa tuli hieman turhautunut olo, mutta luettu mikä luettu.

Arvosana: ***

Havukka-ahon ajattelija - Veikko Huovinen


Nimi: Havukka-ahon ajattelija
Kirjailija: Veikko Huovinen
Julkaisuvuosi: 1952
Sivumäärä: 212

Havukka-ahon ajattelija, nappasin kirjan mukaani, koska ajattelin välillä lukea myös Keskisuomalaisen listaa läpi. Ainoa mielikuva minulla Havukka-ahon ajattelijasta on kuva äidinkielenkirjasta vitosluokalta ja kuva oli kyseisestä kirjasta tehdystä elokuvasta. Minulla ei ollut mitään käsitystä juonesta tai mistään muustakaan. Oletin, että se olisi jotenkin paikoillaan pysyvä mietiskelevä kirja.

Tarina kuitenkin kertoo Konstra Pylkkäsestä, Havukka-ahon ajattelista, jonka menneisyydessä on aukko, josta kukaan muu kuin Pylkkänen ei tiedä mitään. Hän on ajattelija ja pitää ajattelimisesta, olivatpa hänen aiheensa maailmanlaajuisia tai arkipäiväisiä.

Kirjassa hän lähtee toiselle paikkakunnalle auttamaan professorimiehiä tekemään tutkimusta linnuista ja joka paikan höyläksi professorien leiriin, joka sijoitsee saarella.

Rehellisesti sanottuna, kirja ei ollut minun tyyliseni ollenkaan, eikä lainkaan sellainen, mitä olin odottanut. No eihän kaikista kirjoista voi vain pitää, mutta voin kuvitella minkä takia tämä pitäisi lukea ainakin kerran elämässään. En tosin tiedä voisinko lukea sitä toista kertaa, no ehkä myöhemmin elämässäni, kun olen hieman vanhempi. Tai sitten en.

En osaa oikein määrittää mikä kirjassa oli ei-tyylistäni, mutta se ei vain yksinkertaisesti kolahtanut.

Arvosana: **½

Ovi sydämeen - Nora Roberts


Nimi: Ovi sydämeen
Kirjailija: Nora Roberts
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 326

Olen nykyään huono kirjoittamaan arvosteluja kirjoista, tosin enpä ole niitä kovinkaan paljon lukenut. Hassua miten sitä laiskistuu, eikä saa mitään aikaiseksi, kun vapaa-aikaa on liikaa. Mutta niin, lainasin kämppikseltä Robertsin Ovi sydämeen kirjan, joka oli Majatalo-trilogian viimeinen osa. Edellisen osan luin englanniksi ja tätäkin olin aloittanut englanniksi, mutta en koskaan saanu loppuun.

Päähenkilöinä on Montgomeryn veljessarjan viimeinen vapaa veljes Ryder ja Majatalon uusi emäntä Hope Beaumont, jonka parhaita ystäviä ovat Ryderin veljien vaimot. Ryder ja Hope eivät tunnu pitävän toisistaan ollenkaan, vaikka Majatalon aave Lizzie yrittääkin ahkerasti saada heidät yhteen.

No kaikkihan tietävät lopun ja juonen muutenkin suurin piirtein. Kirja oli hetkessä luettu ja kaikki avoimet juonen pätkät mitä trilogian aikaisemmissa osissa oli jätetty auki sidottiin nätisti kiinni. Tosin ilmeisesti Roberts on tässä kirjassa muuttanut tyyliään, koska mitään "suurta" ongelmaa ei ollut tai mitään hirvittävää eroa.

Kirja ei kuitenkaan ollut mitenkään huono, vaikka ennalta-arvaamaton olikin. Suomennos aiheutti minulle alussa päänvaivaa, koska se oli jotenkin todela tönkön oloista, varsinkin kun olin lukenut alun jo englanniksi, niin suomennos ei täysin tehnyt sille oikeutta. Kokonaisuutena luettava ja sopii aivot narikkaan- tarkoitukseen, kun ei tarvitse ajatella mitään.

Arvosana: ***

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Järein asein - Hugh Laurie


Nimi: Järein asein
Kirjailija: Hugh Laurie
Julkaisuvuosi: 1996
Sivumäärä: 423

Järein asein on Hugh Laurien kirjoittama dekkari, jonka lainasin ihan vain sen takia, että tiesin kirjailijan loistavaksi näyttelijäksi. Valitettavasti kirjaiijana hän ei saa yhtä paljon arvostusta minulta.

Kirja kertoo Thomas Langista, joka on työtön freelancer. Tarina alkaa sillä, että Lang on tappelemassa vieraan ihmisen talossa tuntematonta ihmistä vastaan, ja melkein tappaa tämän. Talon tytär kuitenkin yllättää hänet pahimmalla hetkellä, eikä Lang tiedä kuinka suureen sotkuun hänet on vetäisty mukaan.

En ole koskaan ollut mikään dekkarien ystävä, eikä tämäkään kirja tehnyt minusta sellaista. Tarina oli pomppiva, eikä päähenkilö/kertoja avautunut minulle ollenkaan. Lisäksi menin täysin sekaisin, että mistä oikeasti oli kyse ja ketkä olivat pahiksia ja missä välissä.

Lopussa tuntui siltä, että kirjailija oli yrittänyt tavoitella jotain suurta, mutta ei ollut onnistunut siinä kovinkaan hyvin. Oli kirjassa hyviäkin asioita, mutta se ei ollut minun tyylilajiani ollenkaan ja minulle jäi tietyistä asioista myös hyvin pinnallinen kuva, kun asioita ei selitetty loppuun asti. Mutta muuten kirja oli ihan kevyttä välilukemista näin lomalle, kun ei halua miettiä paljoa, vaikka tosin tässä sai koko ajan miettiä että missä oltiin menossa.

Arvosana: ***

Mielensäpahoitta - Tuomas Kyrö


Nimi: Mielensäpahoitta
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 130

Kirjastosta tarttui mukaan Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, jota en ollut varsinaisesti koskaan lukenut, lukuunottamatta yhtä novellia äidinkielen prelissä viime vuonna ja sekin oli toisesta kirjasta. Mutta olin kuunnellut pari vuotta sitten kirjasta tehtyjä radiokuunnelmia, ja ne olivat ihan hyviä.

Mielensäpahoittaja on vanha mies, joka ei ole 73 vuoteen valittanut kertaakaan mistään asiasta ja kun lääkäri sanoi suonien olevan menossa tukkoon, niin mies päättää alkaa valittaa. Hän valittaa asiansa paperille ja kertoo siinä samalla omasta elämästään. Välillä oikein sääliksi käy, mutta välillä ukon ohjeet kuulostavat ihan järkeviltä.

Pidin kirjasta. Se oli sopivan kevyt luettavaksi näin masentavana hiihtolomana, kun aurinkoa ei näy ja hangetkin sulavat silmissä, koska ulkona on aivan liian kuuma. Tarinat voi lukea yksitellen tai sitten putkessa niin kuin itse tein, koska tarinat ovat kytköksissä toisiinsa ja niin sain paremmin käsityksen koko kirjasta.

En oikeastaan osaa sanoa yhtään enempää. Suosittelen kirjaa, jos haluaa lukea novelleja suomalaiselta kirjailijalta, ja jonka aiheet saattavat olla tuttuja monille.

Arvosana: ****