Tuhkakaupunki - Cassandra Clare

Nimi: Varjojen kaupungit II: Tuhkakaupunki
Kirjailija: Cassandra Clare
Sivumäärä: 399
Julkaisuvuosi: 2010

Toinen kirja alkaa siitä mihin edellinen jäi. Clary ja Jace saivat pelastettua äitinsä julman isänsä kynsistä, mutta samalla paljastui, että he ovat sisarukset. Claryn maailman on täysin sekaisin, mutta onneksi on Simon, johon hän yrittää turvautua, mutta kaikki on täysin sekaisin.

Joku murhaa alamaailman olentoja ja imee heistä veret. Kaikki syyttävät vampyyreita, mutta todellisuus on vallan toinen. Valentine, Claryn ja Jacen isä on kaiken takana. Hän kokoaa demoniarmeijaa. Hän tarjoaa lapsillensa mahdollisuuden tulla mukaansa, mutta kummatkin kieltäytyvät.

Kaiken tämän keskellä Clary yrittää olla Simonin tyttöystävä, mutta tunteet Jacea kohtaan ovat kaikkea muuta kuin sisarilliset, eivätkä ne tunnu sammuvan. Asiaa ei auta yhtään, että Simon muuttuu kesken kaiken vampyyriksi, eikä pysty tulemaan enää valoisaan aikaan ulos talosta.

Luin tämän kirjan yhdeltä istumalta, niin etten pystynyt laittaa nukkumaan. Ahmin sen loppuun asti ja se sai minut vain haluamaan lisää, koska tämäkin oli täynnä juonenkäänteitä ja yllätyksiä, joita en todellakaan osannut odottaa. Erityisesti rakastan Clary/Jace paritusta, vaikka incesti onkin tabu, mutta he ovat vain luotuja toisilleen, sanokoot muut mitä hyvänsä.

Arvosana: *****

Luukaupunki - Cassandra Clare

Nimi: Varjojen kaupunki I: Luukaupunki
Kirjailija: Cassandra Clare
Ilmestymisvuosi: 2007
Sivumäärä: 443

Clary Fray on normaalityttö, tai niin hän ainakin luuli, kunnes joutui todistamaan outoa tapausta, jossa kolme nuorta tappaa yhden pojan. Hän alkaa nähdä asioita, joita hänen ystävänsä ei näe. Kaiken huipuksi hänen äitinsä katoaa salaperäisesti jättäen jälkeen järkyttävän sotkun ja demoneita.

Claryn pelastaa demoneiden hyökkäykseltä Jace Wayland ylimielinen, varjonmetsästäjä, joka on vuoden Clarya vanhempi. Ja kuljettaa hänet instituuttiin, jossa Clary tapaa Alecin, Isabellen ja Hodgen, jotka ovat kaikki varjonmetsästäjiä ja metsästävät demoneita. Clary saa tietää, että vampyyreita, velhoja ja ihmissusia on todella olemassa.

Hän joutuu syvälle alamaailmaan etsiessään äitiään, samalla kun hän huomaa omaavansa tunteita Jacea kohtaan, mutta samalla lapsuuden ystävä ja paras kaveri Simon kertoo omista tunteistaan, joihin Clary ei pysty vastaamaan.

Kirja on täynnä juonenkäänteitä ja yllätyksiä, joita itse en todellakaan osannut odottaa ja paritukset ovat aivan ihania. Clary/Jace ♥ Ja ainakin itse huomaan, että Cassandra Clarella on fanfiction taustaa, koska en ole törmännyt moneenkaan kirjaan, jossa paritetaan kaksi miestä keskenään ♥

Ahmin kirjan melkein yhdeltä istumalta eilen, (jouduin välissä imuroimaan mummolassa) ja rakastuin täysin. Täydellinen juoni ja hahmot! Olen ihan täpinöissäni.

Arvosana: *****

Kotimme Auschwitz - Tadeusz Borowski

Nimi: Kotimme Auschwitz
Kirjailija: Tadeusz Borowski
Sivumäärä: 192
Julkaisuvuosi Suomessa: 2005

Tadeusz Borowiski oli puolalainen kirjailija, joka selviytyi saksalaisten keskistysleireiltä. Hän kuitenkin teki itsemurhan vuonna 1951 ja oli kuollessaan 28-vuotias ja hänellä oli neljän päivän ikäisen tyttö.

Kirja kertoo koruttoman yksinkertaisesti sen minkälaista oikeastaan keskitysleireillä oli. Mitään ei kaunistella, mutta millään ei kuitenkaan mässäillä. Siinä ei ole varsinaisesti juonta. Se vain hyppii eteenpäin ja kertoo mitä Tadeusz ja muut vangit tekevät ja miten heitä kohdellaan.

Minkälaista oikeastaan oli elää muutaman sadan metrin päästä krematorioista? Katsella kuinka ihmisiä vietiin sinne autolasteittain, paaduttaa oma sydämensä. Henkiinjääminen oli tärkeämpää kuin sääli muita kohtaan.

Kertomus sai minut täysin sanattomaksi. En ole koskaan oikeastaan ajatellut, mitä vangit oikeastaan tekivät ja ajattelivat keskitysleireillä ennen tätä kirjaa, joka avasi silmäni täysin. Olen hyvillä mielin siitä, että valitsin oikean kirjan äidinkielen kirjalistasta ja pääsen vielä tämän vuoden puolella käymään Puolassa ja Auschwitzissä ja näkemään tuon paikan, missä kirjassa kerrotaan.

Arvosana: 4½ (asteikolla 1-5)

Kirja ei saa täyttä 5 pistettä, koska aina välillä olin täysin ulalla, että hei missä nyt mennään, koska kirja hyppelehti niin paljon, mutta kokonaisuutena kuuluu parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon.

Jääkylmä - Tess Gerritsen

Nimi: Jääkylmä
Kirjailija: Tess Gerritsen
Sivumäärä: 350
Julkaisuvuosi: 2010

Tess Gerritsenin Jääkylmä, 8. osa hänen Rizzoli/Isles sarjaansa. Luin sen yhdeltä istumalta, koska oli aivan pakko, en pystynyt laskemaan sitä pois käsistäni. (Jostain syystä olen löytänyt sellaisia kirjoja paljon tässä viime aikoina.) Olen aina rakastanut Gerritsenin kirjoja, eikä tämä ollut yhtään poikkeustapaus.

Kirjan alussa kerrotaan tytöstä, joka joutuu menemään naimisiin uskonlahkon johtajan kanssa. Tämä tapahtuu 16 vuotta aikaisemmin kuin kirjan varsinaiset tapahtumat ja antaa juonelle hieman pohjaa, muttei selitä sitä kokonaan.

Sitten hypätään Mauraan, joka on lähdössä konferenssiin Wyomingiin. Hän on hyvästelemässä miesystäväänsä Danielia ja kamppailee valintojen kanssa. Daniel on pappi, eikä sen takia voi olla julkisesti yhdessä.

Seuraavassa jo hypätään konferenssiin ja siihen kuinka se on jo ohi. Maura tapaa entisen luokkakaverinsa, joka saa suostuttelee hänet lähtemään käymään hiihtohotellilla parin ystävänsä ja tyttärensä kanssa.

Seurue kuitenkin eksyy matkalla lumisateessa ja löytää täysin autioituneen kylään, jossa ei ole yhtään asukasta. Kaikki ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Mitä oikeastaan on tapahtunut? Seurue alkaa tutkia asiaa, kun eivät lumen saartamina pääse pois.

Paljastuu, että he ovat löytäneet uskonlahkon kylän, jonka asukkaat ovat salaperäisesti kadonneet ja jättäneet silti kaikki tavaransa paikoilleen. Mauran koulukaveri lähtee hiihtämään kylästä hakeakseen apua, mutta ei palaa koskaan takaisin.

Samalla Bostonissa Daniel ja Mauran ystävät huolestuvat, kun hän ei palaa ajallansa konferenssista takaisin. Pian he saavat tietää, että Maura ja hänen seurueensa auto on löydetty rotkoon tippuneena ja kaikki seurueen jäsenet kuolleena. Mutta onko asia oikeasti niin?

Tess Gerritsen osaa pitää lukijaansa loppuun asti jännityksessä. Kuka onkaan syyllinen ja mihin? Olin kuitenkin hiukan surullinen lopusta, koska siinä Maura tekee ratkaisevan valinnan ja loppu jää hieman avoimeksi. Jotain odottettavaa seuraavaan kirjaan. Miten se oikeasti kävikään?

Bree Tannerin lyhyt elämä - Stephenie Meyer

Nimi: Bree Tannerin lyhyt elämä
Kirjailija: Stepehnie Meyer
Ilmestymisvuosi: 2010
Sivumäärä: 218

Irtonainen osa Stephenie Meyer Houkutus-sarjaan, joka tuo virkistävästi esille vastasyntyneen vampyyrin Breen näkökulman, mutta varsinaisesti aika turha kirja. Ohut lätyskä verrattuna sarjan varsinaisiin kirjoihin.

Kokonaisuutena varsin hyvä. Teksti on paljon sujuvampaa kuin Houtus ja mukavampaa luettavaa, kun Bella ei ole pääosassa. Se antaa tukensa Epäilykselle ja sille miten Alicea saatiin huijattua. Samalla se kuitenkin jättää avonaiseksi yhden hahmon kohtalon.

Bree/Diego paritus on hellyyttävä ja on surullista, että heille kävi miten kävi. Heistä olisi voinut tulla paljon, paljon enemmän.

Kirjassa myös kerrotaan Voltureiden suunnitelmista saada Cullenit päihitettyä Victorian kautta, ettei heidän tarvitsisi itse liata käsiään, mikä kuulostaa nyt kun sitä ajattelee todella ilkeältä.

Itse pidin myös kirjassa Fred-hahmosta, joka suojeli Breetä vastasyntyneiden keskellä. Hänen loppunsa oli kuitenkin onnellinen, mikä laittaa ainakin itseni hymyilemään.

Kirja oli kevyt välipalakirja, jonka luin tunnissa ennen kouluun lähtöä. Se oli kevyttä kirjallisuutta, mikä ei vaatinut paljon ajattelua ja juuri sopiva tapa nollata ajatuksensa ennen koulun alkua.

Säätiö - Isaac Asimov

Nimi: Säätiö
Kirjailija: Isaac Asimov
Julkaisemisvuosi: 1951
Sivumäärä: 336

Scifi-kirjallisuuden klassikkokirja, jota kaverini suositteli minulle vuonna nakki ja pottumuusi ja sen sen vasta nyt luettua. Hieman venynyt näköjään, mutta se kuitenkin kannatti. Itse tykkäsin aivan mahdottomasti.

Kirja koostuu varsinaisesti 5 novellista, jotka ovat laitettu aikajärjestykseen. Ne kertovat Säätiön tarinan, joka perustettiin luomaan uusi, suuri valtakunta, kun Trantorin keisarikunta olisi hajonnut. Jokaisessa novellista kohdataan jokin suuri ongelma, jonka ratkaisu kuitenkin pönkittää Säätiön asemaa entistä enemmän.

Ja kaikken takana on Hari Seldon, joka on psykohistorian avulla laskenut tämän kaiken ja tulee ratkaisevalla hetkellä videonauhoitteessa esille.

Kevyttä luettavaa. Seuraavaksi ajattelin lukea Säätiö-trilogian kaksi muuta osaa :)

Artemis Fowl: Atlantiskompleksi - Eoin Colfer

Nimi: Artemis Fowl: Atlantiskompleksi
Kirjailija: Eoin Colfer
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 363

Artemis Fowl on jälleen vauhdissa, tällä kertaa pelastamassa maailmaa. Ei kuulosta kovin hyvältä, mutta silti se on pakko lukea, vaikka takakannenkin teksti kuulostaa jotenkin, en edes tiedä miltä.

Sairaus iskee syyllisyytensä kanssa kamppaileviin rikollisiin, ja Artemis on vain vauhdittanut sitä sekaantumalla keijujen taikapuuhiin. Kun hyytelömäiset robotit hyökkäävät Islannin kamaralle täysin odottamatta, keijujen on pakko miettiä tehokkaita parannuskeinoja. Jotain vielä pahempaa on luvassa.

Artemis Fowl muuttuu... KILTIKSI

Puolessa välissä siis paljastuu, että Artemiksella on tauti, jonka ensimmäisenä vaiheena on pelastaa maailma ja toisessa vaiheessa ilmaantuu esiin sivupersoona. Artemiksen tapauksessa Orion, joka on kiltti ja hieman hömppä romantikko, joka sekoilee omiansa.

Kirjassa menee kolme juonta samaan aikaan, mikä on välillä hieman ärsyttävää ja liioiteltua, koska mielestäni Butler-sivujuoni ei ollut ollenkaan tarpeellinen, koska kirja kuitenkin pääasiassa keskittyi pahiksen juonitteluihin ja Artemiksen sairauteen.

Kirjan loppuratkaisu on sinällänä hyvä, vaikka se jättää Artemiksen sairauden kokonaan auki. Emme saa tietää paraniko hän siitä vai ei, mutta kaipa sitä täytyy jotain jättää seuraaviakin kirjoja varten.

Mielestäni ei parhaimpia Colferin kirjoja, eikä parhaimpia Artemi Fowlejakaan, mutta yleisesti ihan hyvä kokonaisuus, vaikka välillä tulikin tunne, että tässä yritetään nyt liikaa.

Matkijanärhi - Suzanne Collins

Nimi: Nälkäpeli Matkijanärhi
Kirjailija: Suzanne Collins
Ilmestymisvuosi: 2010
Sivuja: 360

Viimeinen osa Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaan. Itse pidin todella paljon kahdesta ensimmäisestä osasta, ja olin suunnitellut tämän lukemista jo pidemmän aikaa. Ongelmana oli vain se, etten löytänyt sitä missään vaiheessa kirjastosta. Ennen kuin nyt. Ahmin kirjan myöhään yötä vasten ja loppuun mennessä olin aika ärtynyt.

JOS ET OLE LUKENUT KIRJAA KANNATTAA LOPETTAA LUKEMINEN NYT SPOILER

Mutta niin, koko kirja alkaa siitä, että Katniss on käymässä tuhotulla vyöhyke 12. Hänet on pelastettu Nälkäpelistä vyöhyke 13:sta, missä on myös Katnissin äiti, Prim ja Gale. Vyöhykkeen 13:n johtaja suunnittelee kuitenkin käyttävänsä Katnissta omiin tarkoituksiinsa, kapinallista esikuvaksi, Matkijanärheksi.

He kaikki haluavat, että asettuisin kunnolla rooliin, joka minulle on suunniteltu. Vallankumouksen symboliksi. Matkijanärheksi. Ei riitä, että olen jo aikaisemmin uhmannut Capitolia Nälkäpelissä ja luonut siten ihmisiä yhdistävän tekijän. Minun täytyy nyt ryhtyä oikeaksi johtaksi, vallankumouksen kasvoiksi, ääneksi ja ruumillistumaksi.

Kirja keskittyy juurikin tähän, kapinaan ja sen provosoimiseen. Alussa Katniss ei ole ollenkaan halukas toimimaan Matkijanärhenä, mutta sitten hän näkee mitä Capitol tekee Peetalle. Hän kuitenkin luo omat ehtonsa toimimilleensa, eikä anna kenenkään pomputella itseään.

Loppu ei kaikkia miellytä, vähiten Katnista itseään, koska hän tuntee suurta syyllisyyttä ystäviensä ja siskonsa Primin kuolemaan. Kuitenkin hän saa kostonsa ja onnen Peetan kanssa vyöhykkeellä 12.

Loppu ärsytti itseäni kaikista eniten. Olen ehdottomasti Katniss/Gale-parituksen kannalla, joten Katniss/Peeta loppu ärsytti minua suuresti, ja valehtelematta en pystynyt saamaan unta kirjan lukemisen jälkeen ollenkaan, koska se ärsytti niin paljon. Katniss/Peeta-loppu oli liian ilmiselvä ja Katniss/Gale olisi sopinut paljon paremmin. Mutta kokonaisuutena kirja oli ihan hyvä, vaikka ei yltänytkään Nälkäpelin tasolle.

Kolmas merkki - Yrsa Sigurdardottir

Kolmas merkki
Kirjailija: Yrsa Sigurdardottir
Sivumäärä: 384
Julkaisuvuosi: 2007

Saksalainen opiskelija löydetään oudosti tapettuna Reyjkavikin yliopistossa ja Thóra Gudmunsdóttir saa työtehtäväkseen selvittää kuka oikeasti murhasi pojan. Thóra joutuu uppoutumaan noituuden ja inkvisition maailmaan.

Takakannen teksti johtaa taas harhaan. Kuvittelin jälleen kerran kirjan toisenlaiseksi mitä se oikeasti oli, mutta se oli hyvä. Siitä on ollut hieman pitempi aika kun olen mitään trilleriä lukenut ja Kolmas merkki piti ratkaisun käsissään loppuun asti. Tosin en edes yrittänyt arvata kuka murhaaja oikeasti oli, koska olisin kuitenkin arvannut väärin.

Luin kirjan yhdeltä istumalta, kun istuin linkassa 3 ja puoli tuntia, joten aikaa kyllä löytyi, enkä olisi muutenkaan malttanut laskea kirjaa kädestäni pois. Kirja kuvaili suhteellisen raakoja asioita hienostuneella tavalla, mutta siltikin välillä oli pakko laskea kirja pois hetkeksi ja sitten taas jatkaa. Se ei mässäillyt väkivallalla, vaan toi lukijan mieleen vistoja mielikuvia.

Sinällänsä kirja tuo esille muinaisia saagoja ja esittelee pätkän Islannin historiaa mielenkiintoisella tavalla, sekä tietoa noitavainoista. Romantiikkaa kaipaaville kirja ei ehkä kuitenkaan ole oikea valinta, koska romantiikkaa kirjasta ei oikeasti edes löydy, vaikka kirjailija yrittää liittää siihen jonkinlaista pientä romantiikan pätkää, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pääparin välillä ei mielestäni ole ollenkaan kemiaa.

My Summer with George - Marilyn French

My Summer with George
Kirjailija: Marilyn French
Sivumäärä: 243
Julkaisuvuosi: 1996

Kirjailija Hermione Beldame on kirjoittanut 78 onnellista loppua sisältää romanttisia romaaneitaan, eronnut kahdesti ja jäänyt leskeksi kahdeksi ja siltikään hän ei saa mikä mies on George on. He tapasivat eräissä juhlissa, jonka jälkeen kävivät monta kertaa syömässä illallista ja lounasta, mutta siltikään Hermione ei ota selvää Georgesta, joka mieluummin ihailee hänen makuuhuoneensa ikkunasta avautuvaa näkymää kuin sänkyä.

Nappasin kirjan sattumalta kirjastosta käteeni ja takakannen teksti antoi olettaa täysin toista, mitä kirja oikeasti oli. Se yllätti minut täysin, koska se veti minut täydellisesti mukaansa ja sai minut ahmimaan itsensä kerta lukemalla.

Teksti oli ihanan sujuvaa, vaikka tuli sellainen olo, että hetkinen onko tämä totta vai ei, mutta se selvitettiin aina seuraavassa kappaleessa. Mukavaa vaihtelua kirjan juoneen toi myös Hermionen menneisyyden kertaaminen, joka ei oikeastaan ehkä ollut kovin tärkeää, mutta se paljasti joitain seikkoje hänestä, kuten sen, että hänen oikea nimensä oli Elsa, eikä Hermione, mutta se ei auttanut selvittämään kuka George oikeastaan oli, ainoastaan se, että Hermione oli koukussa häneen.

Loppusta olisi voinut olla montaa mieltä, romantikoille se ei sopinut, mutta kirjan yleiseen teemaan ja tunnelmaan se kyllä sopi. Se myös poimi langanpätkät yhteen ja selitti Georgen mysteerisen käytöksen.

Lampun lapset: Viidakon Silmä - P.B. Kerr

Lampun lapset: Viidakon Silmä
Kirjalija: P.B. Kerr
Sivumäärä: 407
Julkaisuvuosi: 2009

Lampun lapsien viides osa. Edellisten kirjojen lukemista oli kulunut jo hieman aikaa, mutta onneksi muisti alkoi vähitellen juonen kuluessa pelata. Tällä kertaa John ja Philippa joutuvat erinäisten sattumusten kautta Peruun ja sai minut välillä ihmettelemään miksi ihmeessä luen sitä.

Juoni polveili siellä ja täällä, jätti ilmiselviä langanpätkiä auki, lukija pystyi suurinpiirtein arvaamaan mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan ja kuka teki mitäkin. Muutama eri juoni yhtä aikaa ei tehnyt kirjalle ollenkaan hyvää ja yksi juoni, jonka muka piti mutkistaa Johnin ja Philippan matkaa tuntui täysin turhalta.

Muuta oikein en osaa sanoa.

Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa - Lewis Carroll

BBC:n kirjalistalla jatketaan edelleenkin, tosin tällä kertaa oli kaksi kirjaa yhden kirjan sisällä, eli Lewis Carrollin luoman Liisan seikkailut.

Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa
Sivumäärä: 283
Kirjailija: Lewis Carroll
Julkaisuvuosi: 1865 & 1872

Minun on pitänyt jo monta vuotta lukea Lewis Carrollin Liisa-kirjat, suoraan sanoen siitä alkaen, kun kävin Oxfordissa ja siellä Liisa Ihmemaassa-kaupassa. Se oli viehättävä pikku kauppa lähellä sitä paikkaa, missä Lewis Carroll joskus kauan aikaa sitten opetti, mutta siis itse kirjaan.

En oikeastaan tiennyt mitä odotin koko kirjalta, mutta niitä odotuksia se ei täyttänyt. Olin aina luullut, että ne olisivat kummatkin olleet paljon hullumpia. Oletin myös, että ne olisivat olleet elokuvien tapaisia, mutta ne olivatkin täynnä erilaisia hahmoja ja mielestäni kirjoista puuttui se jokin. Ne eivät saaneet minua innostumaan.

Toisaalta juuri viime viikolla minulle sanottiin, että ne pitäisi lukea alkuperäisellä kielellään, eli englannilla, koska se antaa paljon enemmän ja sen uskon. Suomennoksessa joudutaan jättämään aina jotain pois. Ehkä kirja kärsii siitä, mutta suoraan sanoen se on ensimmäinen kirja, jonka elokuva versiosta pidän enemmän, mikä ei kuitenkaan tee siitä huonoa kirjaa. Se oli kielellisesti hyvä, mutta mielestäni juonessa mättäsi jokin, eikä se saanut minua mitenkään vakuuttuneeksi tai ihastuneeksi.