Nimi: Jääkylmä
Kirjailija: Tess Gerritsen
Sivumäärä: 350
Julkaisuvuosi: 2010
Tess Gerritsenin Jääkylmä, 8. osa hänen Rizzoli/Isles sarjaansa. Luin sen yhdeltä istumalta, koska oli aivan pakko, en pystynyt laskemaan sitä pois käsistäni. (Jostain syystä olen löytänyt sellaisia kirjoja paljon tässä viime aikoina.) Olen aina rakastanut Gerritsenin kirjoja, eikä tämä ollut yhtään poikkeustapaus.
Kirjan alussa kerrotaan tytöstä, joka joutuu menemään naimisiin uskonlahkon johtajan kanssa. Tämä tapahtuu 16 vuotta aikaisemmin kuin kirjan varsinaiset tapahtumat ja antaa juonelle hieman pohjaa, muttei selitä sitä kokonaan.
Sitten hypätään Mauraan, joka on lähdössä konferenssiin Wyomingiin. Hän on hyvästelemässä miesystäväänsä Danielia ja kamppailee valintojen kanssa. Daniel on pappi, eikä sen takia voi olla julkisesti yhdessä.
Seuraavassa jo hypätään konferenssiin ja siihen kuinka se on jo ohi. Maura tapaa entisen luokkakaverinsa, joka saa suostuttelee hänet lähtemään käymään hiihtohotellilla parin ystävänsä ja tyttärensä kanssa.
Seurue kuitenkin eksyy matkalla lumisateessa ja löytää täysin autioituneen kylään, jossa ei ole yhtään asukasta. Kaikki ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Mitä oikeastaan on tapahtunut? Seurue alkaa tutkia asiaa, kun eivät lumen saartamina pääse pois.
Paljastuu, että he ovat löytäneet uskonlahkon kylän, jonka asukkaat ovat salaperäisesti kadonneet ja jättäneet silti kaikki tavaransa paikoilleen. Mauran koulukaveri lähtee hiihtämään kylästä hakeakseen apua, mutta ei palaa koskaan takaisin.
Samalla Bostonissa Daniel ja Mauran ystävät huolestuvat, kun hän ei palaa ajallansa konferenssista takaisin. Pian he saavat tietää, että Maura ja hänen seurueensa auto on löydetty rotkoon tippuneena ja kaikki seurueen jäsenet kuolleena. Mutta onko asia oikeasti niin?
Tess Gerritsen osaa pitää lukijaansa loppuun asti jännityksessä. Kuka onkaan syyllinen ja mihin? Olin kuitenkin hiukan surullinen lopusta, koska siinä Maura tekee ratkaisevan valinnan ja loppu jää hieman avoimeksi. Jotain odottettavaa seuraavaan kirjaan. Miten se oikeasti kävikään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti