tiistai 15. tammikuuta 2013

Mustarastas laulaa - Sebastian Faulks


Nimi: Mustarastas laulaa
Kirjailija: Sebastian Faulks
Julkaisuvuosi: 1994
Sivumäärä: 560

Mustarastas laulaa oli seuraavana vuorossa BBC:n kirjalistalta ja yllättäen kyllä pidin tästä kirjasta todella paljon. Se sijoittuu 1910-luvulle, ensimmäisen maailmansodan aikaan ja se kertoo Stephenistä, joka rakastuu naimisissa olevaan naiseen, jonka kanssa lopulta karkaa, mutta tarina ei siltä osin pääty onnellisesti.

Sitten hypätäänkin ensimmäiseen maailmansotaan, jossa Stephen on rintamalla ja tarina alkaa pikku hiljaa raottua lukijallekin, että mitä oikeasti kävi. Nimittäin Stephenin tarinan välissä hypätään 70-luvulle, jossa Stephenin lapsenlapsi ottaa selvää isoisänsä päiväkirjoista, jotka ovat kirjoitettu isoisän kehittelemällä salakielellä.

Mustarastas laulaa on hieman realistisempi sotakuvaus kuin ne mihin olen törmännyt. Se kertoo ihan oikeasti sen, miltä ainakin kirjan henkilöistä tuntui jatkuva sotiminen, jolle ei tuntunut loppua olevan. Tosin en ole aikaisemmin lukenut kirjoja, jotka olisivat käsitelleet ensimmäistä maailmansotaa, toista kylläkin.

Kokonaisuutena pidin kirjasta ja sen hahmoista erittäin paljon. Ainoa vain että mitä en ymmärtänyt oli Isabellen käytös ja hänen ajatuksen juoksunsa, mutta toisaalta ilman sitä kirjassa ei olisi ollut mitään luettavaa. Tarina on juuri sopivasti salaperäinen, että kestää loppuun asti tietää, että miten kaikki ihan oikeasti meni. Vaikka takakannen teksti on mielestäni hieman tyhmä, koska se johdattaa lukijan täysin harhateille ja lisäksi en ymmärrä yhtään mitä suomenkielinen nimi kuvaa. Mustarastas laulaa, mikä ihmeen mustarastas? Ei kirjassa mainita kertaakaan mustarastaita, tai sitten hyppäsin ne kohdat jotenkin yli.

Mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan :) Helppoa tekstiä, joka kuitenkin vie mukanaan.

Arvosana: *****

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Eika yksikään pelastunut - Agatha Christie


Nimi: Eikä yksikään pelastunut
Kirjailija: Agatha Christie
Julkaisuvuosi: 1939
Sivumäärä: 259

10 toisilleen täysin tuntematonta vierasta saa kutsun Neekerisaarelle, jonka omistajaa ei kukaan tunne tai tiedä. Kaikki ovat kutsuttu eri syistä, mutta todelliset syyt alkavat paljastua vasta, kun ihmisiä alkaa pikku hiljaa kuolemaan. Mutta kuka olikaan murhaaja, no sen saatte itse ottaa selville.

Alku oli vähän hidas omaan makuuni, mutta sitten jossain vaiheessa tarina veti minut kokonaan mukaansa. Yritin muka arvata, että kuka olisi ollut murhaaja ja miten kaikki murhat olisivat olleet mahdollisia, mutta en onnistunut arvaamaan oikeaa syyllistä.

Ja odotin jotain hieman toisenlaista tarinaa kirjan alkuperäisen nimen mukaan, mutta kirjan aikana ymmärsin, että mihin se viittasi, tosin kirjan nykyinen nimikin paljastaa paljon siitä, etät mitä kirjassa tulee tapahtumaan. Luvassa nimittäin ei ole onnellista loppua.

En ole juurikaan ennen Agatha Christietä lukenut, mutta nyt tuntuisi vähän siltä, että voisin tutustua hänen tuotantoonsa, ainakin tämän kirjan perusteella. Olen minä muutaman neiti Marplen nähnyt, joten varmasti kirjatkin ovat ihan hyviä.

Arvosana: ****

Kultahattu - F. Scott Fitzgerald


Nimi: Kultahattu
Kirjailija: F. Scott Fitzgerald
Julkaisuvuosi: 1925
Sivumäärä: 220

Salaperäinen miljönääri, joka pitää suuria juhlia kartanossaan, asuu kertojamme naapurissa. Kukaan ei tiedä mistä hän on tullut ja miten hän on omaisuutensa kerännyt ja mistä hän saa sitä lisää. Kertojanamme on Nick Garraway, joka on vuokrannut itselleen talon keskeltä hienoja kartanoita ja hienoja ihmisiä.

Tämä salaperäinen miljonääri kutsuu Nickin eräänä päivänä juhliinsa ja salaisuuksien verho alkaa pikku hiljaa raottua. Mitkä ovat Jay Gatsbyn oikeast ajatukset Nickin kutsumisen takana ja kuinka ne oikeastaan toimivat?

Ensimmäisiltä sivuilta ei pysty arvaamaan lainkaan miten kirja todellisuudessa tulee päättymään. Se on nimittäin jotain odottamatonta, kun ei ole takakannen tekstiä ja nähnyt autostaan trailerin elokuvasta. Tai ainakin se oli minulle odottamatonta, koska tosiaankin elokuvan trailerista saa täysin toisenlaisen kuvan.

Mutta vaikka kirja olikin yllättävä, niin en kuitenkaan pitänyt siitä. Se oli jotenkin valju jäi hyvin pinnalliseksi. Ja lainasin sen tosiaankin siitä syystä, että elokuvan traileri näytti kivalta, mutta mitä nyt kirjan luin, niin trailerista tarinasta saa toisenlaisen kuvan, minkälaisen sain itse kirjasta. Mietin, että olisinko mennyt katsomaan kyseistä elokuvaa, mutta taidan jättää väliin, kuten myös Piin elämän kanssa tein.

Arvosana: ***

torstai 3. tammikuuta 2013

Rebekka - Daphne du Maurier


Nimi: Rebekka
Kirjailija: Daphne du Maurier
Julkaisuvuosi: 1938
Sivumäärä: 431

Daphne du Maurierin kirja Rebekka kertoo tarinan Maximiliamin de Winterin ja hänen nuorikostaan, jonka nimeä ei kirjassa koskaan mainita, mutta nuorikko on kirjan kertoja.

Kaikki alkaa sillä, että nuorikka ja herra de Winter ovat pitkällä matkalla ja nuorikko muistelee, kuinka he päätyivät tilanteeseen missä ovat ja samalla kertoo heidän tarinansa, joka alkaa Monte Carlosta, jossa nuorikko on rikkaan naisen helmaneitona. Herra de Winter yöpyy samassa hotellissa missä nuorikko oli rikkaan naisen kanssa ja rikkaan naisen sairastuttua flunssaan herra de Winter viihdyttää nuorikkoaan sen aikaan ja saa tämän rakastumaan itseensä.

Nuorikolla ja herra de Winterillä on monta vuotta ikäeroa ja tuo ikäero tuo suurimmat ongelmat heidän suhteensa ja se, ettei de Winter juurikaan puhu edesmenneestä vaimostaan, jonka jalanjäljillä nuorikko joutuu ottamaan vastuu suuresta Manderleyn kartanon, jossa edellinen vaimo Rebekka on vieläkin läsnä. Varsinkin kun nuorikko on varsin epävarma siitä mitä hänen pitäisi kartanossa tehdä.

Kirjan takaosan lukemalla sai sellaisen käsityksen, että kirja olisi jotenkin yliluonnollinen trilleri, mutta kirjaa lukiessani huomasin, että se yhdistikin trillerin ja romantiikan suoranaisen nerokkaasti, minun oli pakko lukea kirja loppuun asti viime yönä, vaikka tiesin aamulla olevan aikaisen herätyksen.

Tartuin kirjaan sen takia, että se oli seuraavana BBC:n kirjalistalla, enkä kadu sitä yhtään, koska ymmärrän täysin miksi se oli siellä. Pidin todella paljon, mutta en kuitenkaan suoranaisesti rakastanut.

Arvosana: ****½