Nimi: Rebekka
Kirjailija: Daphne du Maurier
Julkaisuvuosi: 1938
Sivumäärä: 431
Daphne du Maurierin kirja Rebekka kertoo tarinan Maximiliamin de Winterin ja hänen nuorikostaan, jonka nimeä ei kirjassa koskaan mainita, mutta nuorikko on kirjan kertoja.
Kaikki alkaa sillä, että nuorikka ja herra de Winter ovat pitkällä matkalla ja nuorikko muistelee, kuinka he päätyivät tilanteeseen missä ovat ja samalla kertoo heidän tarinansa, joka alkaa Monte Carlosta, jossa nuorikko on rikkaan naisen helmaneitona. Herra de Winter yöpyy samassa hotellissa missä nuorikko oli rikkaan naisen kanssa ja rikkaan naisen sairastuttua flunssaan herra de Winter viihdyttää nuorikkoaan sen aikaan ja saa tämän rakastumaan itseensä.
Nuorikolla ja herra de Winterillä on monta vuotta ikäeroa ja tuo ikäero tuo suurimmat ongelmat heidän suhteensa ja se, ettei de Winter juurikaan puhu edesmenneestä vaimostaan, jonka jalanjäljillä nuorikko joutuu ottamaan vastuu suuresta Manderleyn kartanon, jossa edellinen vaimo Rebekka on vieläkin läsnä. Varsinkin kun nuorikko on varsin epävarma siitä mitä hänen pitäisi kartanossa tehdä.
Kirjan takaosan lukemalla sai sellaisen käsityksen, että kirja olisi jotenkin yliluonnollinen trilleri, mutta kirjaa lukiessani huomasin, että se yhdistikin trillerin ja romantiikan suoranaisen nerokkaasti, minun oli pakko lukea kirja loppuun asti viime yönä, vaikka tiesin aamulla olevan aikaisen herätyksen.
Tartuin kirjaan sen takia, että se oli seuraavana BBC:n kirjalistalla, enkä kadu sitä yhtään, koska ymmärrän täysin miksi se oli siellä. Pidin todella paljon, mutta en kuitenkaan suoranaisesti rakastanut.
Arvosana: ****½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti