tiistai 30. joulukuuta 2014

Slumdog Millionaire - Vikas Swarup


Nimi: Slumdog Millionaire
Kirjailija: Vikas Swarup
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 382

Slumdog Millionaire kertoo Ram Mohammad Thomasin tarinan, miten hän orpopoika pystyi voittamaan television tietovisan. Tietovisan jokaiseen kysymykseen hän kertoo asianajalleen taustatarinan, joka auttoi häntä vastaamaan jokaiseen kysymykseen oikein.

Kirja ei etene aikajanallisesti lineaarisesti vaan Thomas hyppii tarinassaan siellä sun täällä, mutta silti lopulta kaikesta muodostuu eheä tarina ja Thomasin elämästä selkeä kuva, joka on täynnä tapaturmia, draamaattisia tilanteita, ystävyyttä rakkautta ja paljon muuta.

Kirja ei vaikuttanut minuun mitenkään. Luin sen oikeastaan vain sen takia, että se nökötti hyllyssä lukemattomana. Kyseistä elokuvaa en ole nähnyt mutta kirjan perusteella se voisi olla ihan mielenkiintoinen katsottava, vaikka itse kirja ei nyt ihan iskenytkään.

Tämän vuoden viimeinen kirja ja vuoden summausta tulossa tässä huomenna tai tänään, koska mitään muuta luettavaa minulla ei ole kesken.

Arvosana: ***

lauantai 22. marraskuuta 2014

Sydänverelläni kirjoitettu - Diana Gabaldon


Nimi: Sydänverelläni kirjoitettu
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 1209

Sydänverelläni kirjoitettu on uusin romaani Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjassa eikä todellakaan viimeisin. Kirjailija paljasti että on kirjoittamassa jo yhdeksättä kirjaa. Kirja alkaa Amerikan sisällissodan ensitahdeilla. Brittiarmeija on vetäytymässä Philadelphiasta, Jamie ja Jenny ovat sittenkin elossa, mutta Jamielle tuli äkkilähtö lordi Johnin kanssa, William harhailee ympäri Philadelphiaa päämäärättömänä ja Claire on paikoillaan ja yrittää selvitä.

Alku on yhtä sekamelskaa, mutta siinä kirjan viehätys piilikin. Kuinka monta kirjaa olen lukenut viime aikoina, joissa vauhtiin päästään vasta lopussa. Jamien ja Clairen yhteenpaluussa kestää jonkin aikaa, mutta ei se haitannut. 1200 sivuun mahtuu paljon tekemistä ja kuten sanoin Amerikan sisällissodan ensitahdit otetaan kirjassa. Lisäksi 1700-luvun rinnalla saamme tietää Briannan ja lapsien elämästä nykyajasta, kuten myös sen mihin Robert oikein päätyi kivikehän kautta.

TÄytyy sanoa että tämä kirja oli ehkä paras Gabaldonin tuotannosta pitkään aikaan. Ja paras lukemani kirja vähään aikaan. Olin jo alkanut huolestua että olenko jotenkin liian kriittinen, kun mikään kirja ei tuntunut enää vetävän puoleensa, mutta näköjään en. Kriteerit on vain vuosien aikana noussut niin korkealle, että kaikki kirjat eivät todellakaan enää miellytä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi jos olet lukenut edelliset. Jos et ole lukenut edellisiä ne kannattaa lukea ja sitten keväällä katsoa Yleltä ensimmäiseen kirjaan perustuva tv-sarja, joka ei paljon kirjan rinnalla kalpene. Ehkä paras kirjasovitus tähän mennessä mitä olen katsonut.

Rakastin kirjaa ja odotan innolla yhdeksättä osaa ja toivon että saisimme Jamie/William-hetkiä enemmän varsinkin kirjan lopputapahtumien takia. Jollain tapaa toivon, että sarja loppuisi siihen, että Claire ja Jamie kuolisivat samaan aikaan, koska on jo nähty ettei kumpikaan juuri pysty elämään ilman toista.

Arvosana: *****

torstai 20. marraskuuta 2014

Longbournin talossa - Jo Baker


Nimi: Longbournin talossa - Palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo
Kirjailija: Jo Baker
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 448

Longbournin talossa - Palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo on otsikkonsa mukaisest palvelusväen versio Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Itsehän oletin että se oli Ylpeyden ja ennakkoluulon tapainen kirja, mutta jonka pääosassa olisi palvelusväki. Kesti ensimmäisen sivun ajan tajuta, mistä oli oikeasti kysymys.

Kirjan pääosassa on Sarah, joka on palvelustyttönä Benneteille. Hänen elämänsä muuttuu hieman kun taloon saapuu uusi palvelusmies. Lisäksi herra Bingleyn muuttopaikkakunnalle saa palvelusväkeenkin vipinää.

Kirja oli ihan okei. Odotin paljon enemmän, mutta sainkin vain jotain keskinkertaista. En sano etteikö ollut mukava lukea palvelusväenkin näkökulmasta tuolta ajalta, mutta jos sitä mainostetaan Ylpeyden ja ennakkoluulon varjolla niin odotan jotain parempaa.

Palvelusväki ei saanut minua puolelleen. Melkein kaikki juonenkäänteet pystyi suurin piirtein arvaamaan, paitsi yhtä, mutta se olikin sitten ainoa hyvä asia. Ja ne hahmot jotka olivat suoraan Ylpeydestä ja ennakkoluulosta olivat minulle todella ooc. Ne eivät tuntuneet samalta.

Mutta kuten sanoin keskinkertainen kirja, joita on välillä ihan kiva lukea, mutta tämä ei nyt jotenkin ollenkaan iskenyt minuun.

Arvosana: ***

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

A Winter's Tale - Trisha Ashley


Nimi: A Winter's Tale
Kirjailija: Trisha Ashley
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 403

A Winter's Tale kertoo Sophysta, joka perii isoisältään sukutilan nimeltä Winter's Talen. Hänen kaukainen serkunsa kuitenki yrittää luikerrella Sophyn mieleen ja saada sukutilan itselleen, mihin kuitenkaan Sophy ei suostu.

Samalla Sophy yrittä saada sukutilastaan toimivan ja omavaraisen aloittamalla suursiivouksen talossa ja suunnittelemalla uusia kierroksia kartanossa. Lisäksi Sophylla on sukulaisissaan omat ongelmansa, sekä miesasioissa.

Täytyy sanoa että kirja oli jotenkin todella turha luettava. Hahmot olivat todella Mary Sueta ja pystyi heti ensi hetkiltä näkemään että mitä lopussa tulee käymään ja inhoan itse selviä kirjoja. En oikeastaan edes tiedä minkä takia lainasin kirjan. No tehty mikä tehty.

Tarina ei missään vaiheessa ottanut minua mukaansa ja henkilöt jättivät todella kylmiksi. Lähtöasetelma oli kliseinen ja klisesti kaikki päättyi. Tässä ei edes tullut sellaista aivot narikkaan fiilistä. En oikeastaan osaa edes sanoa yhtään mitään muuta, koska en pitänyt kirjasta, mutta luin sen pakolla loppuun.

Arvosana: **

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Scarlett - Alexandra Ripley


Nimi: Scarlett
Kirjailija: Alexandra Ripley
Julkaisuvuosi: 1991
Sivumäärä: 831

Kaipasin jotain nostalgista luettavaa kun kävin viimeksi kirjastossa. Sattumalta silmiini osui palautettujen kirjojen Scarlett, joka on tavalaan jatko-osa Tuulen viemälle ja päätin pitkästä aikaa lukea sen. Luin sen monta kertaa ollessani ala-asteella ja olin täysin rakastunut siihen, sen onnellisen lopun takia, joten luulin olevani hieman pettynyt nyt vanhempana kun luin sen taas.

Kirja jatkuu siitä mihin Tuulen viemä jäi. Melanie on kuollut, Rhett on jättänyt Scarlettin ja kaikki muukin menee Scarletin kannalta päin prinkkalaa, mutta hän on erittäin vakuuttunu siitä että saa Rhettin takaisin ja kaikki on hyvin sen jälkeen. No Rhett ei teekkään niin kuin Scarlett olettaa ja Scarlett joutuu tekemään omia suunnitelmiaan. Monen mutkan kautta Scarlett päätyy Irlantiin etsimään omia juuriaan ja kasvaa siellä jopa aikuiseksi.

Täytyy sanoa, että en pettynyt kun olin päässyt kirjan loppuun. Se oli aivan yhtä hyvä kuin ala-asteellakin, ellei jopa parempikin. Tosin osa muistikuvistani oli hieman vääristyneitä, koska oletin Irlannin vievän hieman enemmän kirjasta tilaa mitä se lopulta vei, mutta ei se haitannut.

Tosin loppu sai minut haluamaan novellin tai pienen tarinan siitä, miten Scarlettin elämä jatkui kaiken tapahtuneen jälkeen. Palasiko hän Amerikkaan vai lähti kiertelemään maailmaa.

Arvosana: ****

Suomalaisen tyhmyyden ylistys - Heini Kilpamäki


Nimi: Suomalaisen tyhmyyden ylistys
Kirjailija: Heini Kilpamäki
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 178

Tällainen kirja napsahti mukaan viimeksi kun kävin kirjastossa. Suomalaisen tyhmyyden ylistys, tietokirja joka pureutuu tarkemmin suomalaiseen tyhmyyteen ja miten siihen on maassamme läpi aikojen suhtauduttu. Lainasin kirjan suurella mielenkiinnolla, eikä se mitenkään pettänyt minua, vaikka odotukseni ehkä olivat hieman toisenlaiset.

Kirjan tarkoituksena on määritellä suomalainen tyhmyys ja miten se on vaikuttanut elämiimme vuosisatojen aikana ja onnistuukin siinä ihan hyvin. Se käy läpi suomalaisen tyhmyyden historiaa ja toi itselleni ainakin uusia näkökulmia historiaamme tai paljasti oikeastaan asioita joita en ollut ennen tiennyt.

Kokonaisuutena kirja oli kevyttä ja mukavaa luettavaa. Harvemmin tulee tämän tyylisiä kirjoja luettua, mutta aina välillä ne ovat ihan mukavaa piristystä kaunokirjallisuuden maailmaan.

Arvosana: ***

maanantai 20. lokakuuta 2014

Puukansan tarina - Veikko Huovinen


Nimi: Puukansan tarina
Kirjailija: Veikko Huovinen
Julkaisuvuosi: 1984
Sivumäärä: 158

Puukansan tarina on metsän tarina 100 vuoden ajalta. Se alkaa siitä, kun eräs mies vahingossa sytyttää metsäpalon ja kuolee itse siinä samalla. Samalla myös suurin osa puista palaa ja ekosysteemi joutuu aloittamaan työnsä täysin alusta.

Kirjassa ei ole juonta. Se on vain kertomus siitä kuinka metsä elää ja kertomus metsän eliöistä, niin pienistä hyönteisistä isoihin ihmisiin asti. Kirja oli oikein mukavaa luettavaa ja siinä oli paljon kauniita kuvia, eläimistä, puista ja kasveista, joista osan jopa tunnistin.

Luin kirjan jälleen kerran yhden lukupiirin ansiosta, enkä usko että olisin siihen mitenkään muuten tarttunut. Huoviselta olin aikaisemmin lukenut Havukka-ahon ajattelin, joka ei ollut ollenkaan tyyliseni kirja, enkä tainnut pitää siitä kovin paljoa, mutta tämä oli ihan mukiinmenevä.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan, jos haluaa hieman toisenlaisen kuvan metsien elämästä.

Arvosana: ***½

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Terveiset kutturasta . Mikko-Pekka Heikkinen


Nimi: Terveiset kutturasta
Kirjailija: Mikko-Pekka Heikkinen
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 268

Sain vihdoinkin lainattua itselleni Terveiset Kutturasta. Eihän siihen mennyt kuin kaksi vuotta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kirjan tarina sijoittuu hamaan tulevaisuuteen, jossa lappilaiset ja saamelaiset ovat saaneet tarpeekseen etelän hallinnosta, joka imee Lapin kuiviin.

Syttyy sisällisota, jossa on vastakkain Lapin moottorikelkkasoturit ja Etelän lähiöjermut. Etelän puolelta tarinaa kuvataan alikersantti Jesse Purolan näkökulmasta, joka on päättänyt olla seuraava Koskela. Siinä kuitenkaan onnistumatta.

Lapin näkökulmasta tilannetta kuvaa Oulan lähelle päässyt Keskisuomalaisen toimittaja Aino Riski, joka raportoi pohjoiselta rintamalta suoraan etelän lehdille tuottaen ainutlaatuista materiaalia.

Pidin kirjasta varsinkin sen alusta. Se oli yhtä aikaa hauska osuva ja silti laittoi miettimään, että kuinka paljon sisällissodat oikeasti vaativat kansalta. Jollain tapaa en ole sitä ennen ajatellut, mutta tämä kirja sai minut tosissani miettimään asiaa.

Minulla oli kuitenkin viikon väli ennen kuin luin kirjan loppuun ja mielestäni loppu läsäytti koko kirjan. Se kadotti sen kultaisen hauskuuden mikä löytyi kirjan alusta ja samanlaisen tunnelman. Loppuun päästyä tuli todella pettynyt olo, koska alussa oli sitä jotain.

Arvosana: ****

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Paljasjalkainen kuningatar - Ildefonso Falcones


Nimi: Paljasjalkainen kuningatar
Kirjailija: Ildefonso Falcones
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 782

Ildefonso Falconesin uusin Paljasjalkainen kuningatar sijoittuu tällä kertaa Espanjan Sevillaan ja 1700-luvulle.Sen päähenkilöinä ovat mustalaiset, jotka toimivat kaupungeissa seppinä, ja siellä erityisesti Vegan suku, sekä Cachita niminen vapautettu orja Kuubasta, joka tuntee tupakat ja sikarit.

Cachita tai Caridad kuten häntä myöskin kutsutaan ystävystyy Milagros Vegan kanssa ja tyttö hankkii hänelle isoisänsä avustuksella yö- ja työpaikan sikarin käärijänä. Caridad tekee sikarit myytäviksi ja sitten Milagrosin isoisä Melchor myy ne.

Kovin kauaa eivät ystävykset saa yhdessä elämäänsä viettää, kun heidät revitään toisistaan erilleen pitkäksi aikaa.

Kuten aikaisemmissakin Falconesin kirjoissa myös tässä sattuu ja tapahtuu. Aina kun luulit hahmojen olevan selvillä vesillä, niin huomaat että sivuja onkin vielä 100 jäljellä ja niihinkin Falcones onnistuu laittamaan tapahtumia pilvin pimein, eivätkä ne todellakaan ole onnellisia tapahtumia.

Mutta jälleen kerran tykkäsin. Falcones on pikku hiljaa kivunnut top-5-lempikirjailijalistalleni ja ihan onnistuin ansioin. Tosin Paljasjalkainen kuningatar ei ihan täysin samalla tavalla saanut minua koukkuunsa kuin Meren katedraali tai Fatiman käsi. En vain jotenkin saanut samanlaista yhteyttä Milagrosiin tai Caridadiin kuin Fatimaan ja Arnauhun. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti lukemaan jos haluaa lukea hieman erilaisen tarinan mustalaisista ja Espanjasta.

Arvosana: ****½

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Varjojen ratsu - Nora Roberts


Nimi: Varjojen ratsu
Kirjailija: Nora Roberts
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 373

Varjojen ratsu aloittaa Nora Robertsin uuden yliluonnollisen romanttisen trilogian. Tosin huomasin tämän trilogia asian vasta kirjan viimeisessä luvussa, mutta ei haittaa. Kirja kertoo Ionasta, joka myy Amerikassa kaiken ja muuttaa Irlantiin serkkujensa luo ja saa samalla tietää olevan Hämärän noita, eli tällä on taikavoimia.

Iona on myös todella hyvä hevosten kanssa ja päätyy Irlannissa työskentelemään tallilla, jossa tallin omistaja Boyle kiinnittä hänen huomionsa heti. Ja tallin toisen omistajan Finin ostama uusi hevonen myös.

Kirja oli taattua Robertsia ja se meni täsmälleen saman vanhan kaavan mukaan. Koska pystyin jo alusta alkaen näkemään mitä tulee tapahtumaan, mutta addikti on addikti. Pakko lukea, vaikka tietäisikin lopputuleman. Toisaalta yliluonnolisuudesta en ole koskaan pitänyt Robertsin kirjoissa, enkä pitänyt siitä nytkään.

Mutta toisaalta aivot narikkaan-lukemiseen tämä sopi oikein hyvin. Tosin itselläni oli kiire lukea se loppuun, koska oli vain viikonloppu aikaa, joten en ehtiny nauttimaan siitä niin paljon kuin olisin ehkä halunnut.

Arvosana: ***

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jääräpää - Mikko-Pekka Heikkinen


Nimi: Jääräpää
Kirjailija: Mikko-Pekka Heikkinen
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 301

Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää kertoo Muonion ja Enontekiön kuntaliitoksen yrittämisestä hamassa tulevaisuudessa. Sen suurin puolestapuhuja on Muonion kunnanjohtaja Katja Karhuvuoma, joka on mennyt naimisiin saamelaisen ja muoniolaisen suunnittelijan Asla Karhuvuoman kanssa. Suurin vastaanpanija taas on Katjan oma appiukko ja poromies Piera Karhuvuoma, joka ei etelästä tulleesta miniästään välitä.

Samaan aikaan KAtjalla on ongelmia aviomiehensä puhumattomuuden kanssa, vaikka mies päivät pitkät katsoo romanttisia komedioita, sekä Muonion salaisen ongelman vaimonhakkaajien kanssa. Mutta etelässä kasvanut ei pysty aina ymmärtämään lappilaisten ja saamelaisten ajatusmaailmoita ja kun hän yrittää parantaa ongelmia omalla tavallaan, niin siitä syntyy vain vastarintaa.

Kirjassa menee kolme juonta yhtä aikaa päällekkäin ja se antaa henkilöiden puhua itse puolestaan. Kirja on mukaansa tempaava ja samalla myös hauska. Tosin paikallisena oli hassua lukea oman kylän tapahtumista ja nähdä tutut osoitteet ujutettuina tarinaan ja kuvitella tapahtumat ihan oikeisiin kuvioihin.

Tykkäsin kirjasta ja nyt palan hallusta lukea kirjailijan edellisen kirjan Terveiset kutturasta, koska tämä oli aika helmi. Jouduin tosin lukemaan kirjan nopealla aikataululla, koska äiti lainasi sen kirjastosta 2 viikon laina-ajalla ja se pitää palauttaa jo ensi viikolla. Onneksi kirja oli suht lyhyt, ettei siihen kauaa mennytkään. Suosittelen ehdottomasti lukemaan.

Arvosana: ****½

Nenäpäivä - Mikko Rimminen


Nimi: Nenäpäivä
Kirjailija: Mikko Rimminen
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 339

Mikko Rimmisen Nenäpäivä kertoo Irmasta, joka vahingossa päätyy Irja Jokipalttion kotiin ja sepittää tarinan markkinointitutkimuksesta. Valhe ottaa Irman valtaansa ja tämä ujuttautuu myös muihin asuntoihin ja perheisiin tutkimuksen merkeissä ja ajaa itsensä pois pääsemättömään kierteeseen.

Luin kirjan lukupiiriä varten ja en olisi varmaan muuten siihen edes koskenut, koska pelkästään takakannen teksti ajoi minua pois. Se ei kiinnostanut minua, mutta silti se oli pakko lukea. Kirja ei kuitenkaan ollut niin paha kuin luulin.

Pystyin ymmärtämään Irmaa ja samaistumaankin tähän. Itselläni on ain suuria ongelmia mennä yhtään mihinkään ilman kunnollisia selityksiä tai muuta vastaavaa. Mutta Rimmisen kirjoitustyyli ei vain iskenyt minuun. Se ei ollut mitenkään huono, mutta se ei vain sopinut minulle.

Loppu oli yhtä hullunmyllyä, mutta se sopi kirjan yleiseen tyyliin, eikä loppuratkaisukaan mitenkään huono ollut. Ymmärrän kyllä miten tämä on voittanut Finlandia-palkinnon, mutta kuten monen muunkin palkitun kirjan kanssa, niin ne eivät vain kolahda itselle.

Arvosana: ***

Annan jäähyväiset - L.M. Montgomery


Nimi: Annan jäähyväiset
Kirjailija: L.M. Montgomery
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 441

Annan jäähyväiset päättää L.M. Montgomeryn Anna-sarjan. Kirjailija kirjoitti sen ennen kuolemaansa ja toimitti sen kustantajalleen. Se on kuitenkin vasta tällä vuosituhannella julkaistu oikeassa asussaan.

Se on oikeastaan novellikokoelma Prinssi Edwardin saaren asukkaista ja näiden elämien nurjasta puolesta. On aviorikosta, petoksia, huijaamista ja varastamista. Novellit yhdistää toisiinsa välissä olevat Annan ja Walterin runot, joita Anna lukee perheelleen aina iltaisin.

Emmin itse todella paljon tämän lukemista muutama vuosi sitten. Kaiken takana oli ajatus siitä, että entä jos kirja ei olekaan yhtä hyvä kuin alkuperäiset ja lisäksi takakannen teksti tuntui siinä vaiheessa liian synkältä, koska ymmärsin sen ihan väärin silloin, mutta nyt päätin sitten lopulta tarttua tilaisuuteen.

Ja tykkäsin kirjasta todella paljon. Oli mukava kuulla asukkaiden ei niin puhtaasta ja sievästä elämästä, sekä näiden tarinoiden kautta hahmottaa myös mitä Blythen perheestä oikeasti ajateltiin. Tosin kirjaa lukiessa alkoi tehdä mieli lainata alkuperäiset kirjat ja palata omaan nuoruuteen. Kenties tulen sen syksyn aikana tekemään ja lukemaan sekä Annat, että Emiliat.

Suosittelen lukemaan kirjan ehdottomasti jos Annat on joskus nuoruudesaaan lukenut.

Arvosana: ****

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Hakekaa kätilö Kaupungin varjoissa - Jennifer Worth


Nimi: Hakekaa kätilö: Kaupungin varjoissa
Kirjailija: Jennifer Worth
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 351

Hakekaa kätilö: Kaupungin varjoissa on Jennifer Worthin toinen muistelmateos, joka kertoo hänen elämästään 1950-luvulla Lontoon slummien sairaanhoitajana ja kätilönä. Siinä missä ensimmäinen kirja keskittyi hänen kokemuksiinsa kätilönä Kaupungin varjoissa keskittyy hänen kokemuksiinsa sairaanhoitajana.

Siinä missä ensimmäisessä oli monta lyhyttä tarinaa, niin Kaupungin varjoissa on vain kolme pidempää ja perusteellisempaa tarinaa, jotka purautuvat ihmisten elämään vielä tarkemmin. Tosin motkotan tähän heti alkuun nimen suomennoksesta, koska se ei ole kovin osuva. Alkuperäinen nimi oli Shadows of the Workhouse, joka karkeasti olisi Köyhäintalon varjoissa, koska köyhäintalot olivat vaikuttaneet melkein kaikkiin tuolla alueilla asuviin, vaikka virallisesti niitä ei ollutkaan ollut enää moneen vuoteen kirjan tapahtumahetkillä.

Jälleen kerran tv-sarja oli uskollisesti seurannut kirjaa 2. kaudella, vaikka tarinoita olikin vain kolme. Kirja antoi tälläkin kertaa syvemmän kuvauksen tapahtumista, siinä missä tv-sarjasta sai vain tietää kaikkien tarinoiden lopun. Kirja kertoi myös näiden tarinoiden alun ja sen miten he päätyivät siihen tilanteeseen missä olivat.

Tälläkin kertaa suosittelen lukemaan kirjan, mutta kannattaa myös katsoa tv-sarjakin, joka on tosin dramatisoinut joitakin kohtia kirjasta, jotta tarinan kerronta olisi hieman sujuvampaa luultavammin. Tosin kirjojen lukemisen jälkeen pidän tv-sarjaa erittäin onnistuneena sovituksena, vaikka en tiedä mitä odottaa neljänneltä kaudelta, joka ei enää menekään kirjojen mukaan ja tv-sarjassa Jenny on siirtynyt pois Nonnatus Housesta.

Arvosana: ****

Hakekaa kätilö! - Jennifer Worth


Nimi: Hakekaa kätilö!
Kirjailija: Jennifer Worth
Julkaisuvuosi: 2002
Sivumäärä: 415

Hakekaa kätilö! on Jennifer Worthin muistelmateos kätilön työstä 1950-luvun Lontoon köyhälistö alueella Poplarissa, jossa asukastiheys siihen aikaan oli erittäin suuri. Kirja keskittyy Jennyn kokemuksiin kätilönä ja kirjasta löytyy monta erilaista tarinaa sen aikaisista ihmisistä.

Kirjailija oli tuohon aikaan kokematon sairaanhoitaja, joka tuli opiskelemaan kätilöksi Nonatus Housen nunnien luo. Alussa Poplarin elintaso ja -tavat ovat Jennylle shokki, eikä hän pelkää kertoa omista inhotuksen aiheistaan siihen aikaan, mikä toi kirjaan aitouden tuntua, koska mitään ei turhaa kaunisteltu.

Olin katsonut kirjasta tehdyn tv-sarjan ennen lukemista, joten jokainen tarina oli minulle jo ennestään tuttu, vaikka hieman välillä aiheutti pientä ihmettelyä tv-sarjan dramatisointi, joka oli hieman muokannut Worthin muistelmia ja yhdistänyt Jennylle tapahtumia joissa hän ei ollut oikeasti ollut mukana, sekä lisännyt romansseja tv-sarjaan.

Kokonaisuutena pidin kirjasta. Se oli mukavan kevyttä luettavaa ja kirja syvensi tv-sarjasta saatua kuvaa ja toi Jennylle jopa inhimillisen, eikä niin Mary Sue puolen, kuten tv-sarjassa oli välillä, että Jenny oli melkein täydellinen enkeli, mutta kirjassa hänen ajatuksensa eivät aina ole niin puhtaat.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan, jos kiinnostaa miten asiat hoidettiin 1950-luvulla ja minkälaista kätilön elämä oikeasti oli.

Arvosana: ****

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kasvattitytön tarina - Jane Austen


Nimi: Kasvattitytön tarina
Kirjailija: Jane Austen
Julkaisuvuosi: 1814
Sivumäärä: 480

Kasvattitytön tarina kertoo Fanny Pricesta, jonka rikkaat sukulaiset ottavat kasvatettavakseen hyvää hyvyyttään, kun Fanny on n. 10 vuotta. Hän varttuu neljän vanhemman serkkunsa kanssa, joista Edmund on hänelle kaikista ystävällisin.

Kirja keskittyy kuitenkin aikaan kahdeksan vuotta Fannyn Mansfield Parkiin tulemisen jälkeen, kun Mansfield saa uuden papin, joka tuo mukanaan vaimonsa ja hieman myöhemmin vaimon kaksi nuorempaa sisarusta, jotka aiheuttavat vipinää Mansfield Parkin väessä.

Samalla kuitenkin kuvataan myös kuinka Fanny kasvaa tuona aikana ja kuinka hän ei kuitenkaan kadota luonteenpiirteitään tuona aikana, vaikka häneenkin aletaan kiinnittää huomiota, kun hänen kaksi naisserkkuaan ovat poissa Mansfield Parkista.

Tajusin kirjan puolessa välissä, että olen lukenut tämän lukion ensimmäisellä äidinkielen tunnille ja näköjään siitä kerrasta ei ollut paljoa jäänyt mieleen. Tai ainakaan aloitus, koska huomasin asian vasta puolessa välissä. Mutta lopun muistin sitten jollain tasolla.

Pidin kirjasta. Olen aina pitänyt Austenin tyylistä kirjoittaa ja nyt hieman vanhempana sitä huomaa myös pienet sävyt ja asiat, joihin ei kiinnittänyt yläasteella huomiota. Tosin kirja ei kuitenkaan yltänyt suosikikseni Austenin tuotannosta, koska kärkipaikkaa pitää Ylpeys ja ennakkoluulo. Ja Kasvattityttären rakkaus tarina ei ollut yhtä hyvä.

Arvosana: ****

Uskollinen ystävänne - Jane Austen


Nimi: Uskollinen ystävänne
Kirjailija: Jane Austen
Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 230

Uskollinen ystävänne on kokoelma Jane Austenin kirjenovelleja, sekä yksi kirjeromaani.

Ensimmäinen novelle Kolme sisarta, kertoo kolmesta sisaresta, joista yksi on saamassa naimatarjouksen, jota ei aio ottaa vastaan, ellei kaksi nuorimmaista sisarta sekaantuisi asiaan. Rakkaus ja ystävyys taas kertoo ikäneidistä, joka lähettää kirjeitä ystävänsä tyttärelle ja kertoo dramaattisin juonenkääntein omasta rakkausseikkailustaan nuoruudessaan.

Lesleyn linna kertoo kertoo Lesleyn kahdesta sisaruksesta, jotka asuvat linnassa ja saavat itselleen uuden äitipuolen. Lady Susan on kokoelman kirjeromaani, jonka päähenkilönä huseeraa Lady Susan, joka tiettyjen tapahtumien jälkeen pakotettu vetäytymään miehensä veljen luokse asumaan ja aiheuttamaan sieltä kautta uusia pahennuksia.

Pidin kokoelmasta ja kirjenovellit ja -romaanit olivat itselleni aivan uusi tuttavuus, tosin täytyy sanoa että suosin kuitenkin normaalejaromaaneja enemmän. Mutta nämä pienet novellit olivat oivaa seuraa kolmen tunnin ajomatkalle, kun kävimme äidin kanssa Ikeassa.

Arvosana: ****

The Fault in Our Stars - John Green


Nimi: The Fault in Our Stars
Kirjailija: John Green
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 313

The Fault in Our Stars oli pakko selvittää mistä hommasta oli kyse, koska jostain syystä kaikki hypettää sitä internetissä.

Kirjan päähenkilönä on Hazel, joka on pienestä pitäen ollut syöpäsairas, eikä hänen syöpänsä ole parantuvaa laatua. Hän on kuin aikapommi oman mielensä mukaan ja hän joutuu käyttämään lisähappea.

Syöpänuorten tukiryhmässä hän tapaa Augustuksen tai Gusin, kuten Hazel häntä kutsuu, joka on voittanut oman syöpänsä, mutta menettänyt samalla jalkansa. Ja siitä alkaa ensin heidän ystävyytensä, joka lopulta kehittyy seurusteluksi.

En nähnyt kirjassa mitään ihmeellistä. Luin sen oikeastaan loppuun sen takia että aloitin sen. Lisäksi olin spoilaantunut lopusta jo internetin syvyyksissä, ettei se onnistunut yllättämään, eikä kyllä muutenkaan. Olen varmaan tunnekylmä ihminen, mutta en vain ymmärrä kirjan ympärillä pyörivää huomiota.

Tai siis kirja oli ihan okei, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Kirjoitustyyli oli sujuva, mutta tarina itsestään oli todella ennalta-arvattava. Kirjan perusteella en ainakaan ole menossa katsomaan elokuvaversiota, koska kirjakaan ei onnistunut vakuuttamaan minua niin ei sitten elokuvakaan.

Arvosana: ***

maanantai 4. elokuuta 2014

Oryx ja Crake - Margaret Atwood


Nimi: Oryx ja Crake
Kirjailija: Margaret Atwood
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 487

Oryx ja Crake on rinnakkaisteos Herran tarhureille, jonka luin jokin aika sitten ja se selvitti paljon asioita, jotka jäivät minulle Herran tarhureissa ilmi. Nyt aloin tosin miettiä olisiko sittenkin kannattanut lukea tämä kirja ensin, mutta ehkä ei kuitenkaan.

Sen päähenkilö toimii Jimmy tai Lumimies, kuten hän itseään nykyhetkessä kutsuu. Hän luulee olevansa ainoa elossa oleva ihminen ja hän huolehtii Craken lapsista, jotka ovat ovat geneettisesti muunneltuja ihmisiä. Lumimiehen elämää vaikeuttavat erilaiset petoeläimet ja ruuan puute, joka saa hänet lähtemään piilopaikastaan, kohti entistä asuinpaikkaa.

Samalla Lumimies muistelee Jimmyn elämää, kuinka se alkoi, kuinka hän kasvoi ja mitä hän teki, sekä miten hän tapasi Craken ja Oryxin. Oryxin, johon hän ja Crake molemmat rakastuvat. Jimmy etenee tasaisesti kohti nykyhetkeä ja sitä miten hän lopulta päätyi siihen tilanteeseen missä nyt on.

En pitänyt tästä kirjasta, tai se ei oikeastaan vain kolahtanut. Pidin enemmän Herran tarhureista. Se oli paljon mielenkiintoisempi ja nosti odotukseni korkealle tasolle, mutta tämä kirja ei nyt vastannut odotuksiani.

Oli toki mielenkiintoista kuulla katastrofin lähtökohdat, mutta jotenkin Jimmy ei vain napannut. Pidin enemmän Herran tarhureiden Tobysta ja Renistä. Mutta toisaalta kirjan ansiosta haluan entistä enemmän lukea seuraavan osan ja nähdä miten Jimmy, Toby ja Ren jatkavat elämäänsä.

Arvosana: ****

Persikoiden aikaan - Joanne Harris



Nimi: Persikoiden aikaan
Kirjailija: Joanne Harris
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 409

Persikoiden aikaan on jatko-osa Pienelle suklaapuodille ja Karamellikengille. Vianne palaa monen vuoden jälkeen takaisin Lansquenetiin saatuaan kirjeen kuolleelta ystävältään. Lansquenetissa ei ole kaikki hyvin, paikallinen väestö on napit vastakkain muslien kanssa, jotka asustavat joen toista puolta.

Vianne alkaa omalla tavalla selvitellä ongelmia ja samalla miettiä omia ongelmiaan. Kirjassa on Viannen näkökulman lisäksi jälleen Reynaldin, joka yrittää tottua maailman uuteen menoon. Varsinkin kun hänen seurakuntansa asukkaat syyttävät häntä ongelmista muslimien kanssa ja uusi kiertävä pappi on muutaman seurakuntalaisen suosiossa.

Täytyy sanoa että en pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin kahdesta edellisestä. Siinä ei ollut sitä samaa tenhoa kuin kahdessa edellisessä, vaikka paikka oli sama kuin ensimmäisessä kirjassa. Jotenkin koko kirja vaikutti minusta jotenkin todella väkisin kirjotetulta.

Vaikka oli mukava saada lisää tietoa siitä miten Viannen ja Rouxin elämä jatkui Karamellikenkien jälkeen, vaikka siitäkään ei paljoa kerrottu. Ja jotenkin minua ärsytti Viannen asenne ja ajattelutapa Rouxin suhteen. Tai siis jos olet elänyt toisen kanssa muutaman vuoden, niin pystyykö siinä oikeasti epäilemään noin toista ihmistä. Tai siis sekin osa kirjasta vaikutti todella väkisin kirjoitetulta, eikä yhtään luontevalta.

Arvosana: ***

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Herran tarhurit - Margaret Atwood


Nimi: Herran tarhurit
Kirjailija: Margaret Atwood
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 527

Herran tarhurit kertoo Tobyn ja Renin tarinat. He elävät molemmat suuren tuhon jälkeisessä maailmassa ja itse tuhoa he kutsuivat kuivaksi tulvaksi. Toby elää Uusiolo nimisessä kylpylässä, jossa kaikki muut ovat lähteneet ja samalla hän itse muistelee menneitä. Sitä kuinka hänestä tuli uskonnollisen Herran tarhurit järjestön jäsen ja miten hän lopulta päätyi Uusiolo-kylpylään. Ja siis Toby on nainen, luulin ensimmäiset luvut että hän on nimen puolesta mies.

Ren taas on töissä Laskivesilaguunissa trapetsitaiteilija, mutta katastrofin iskiessä hän oli eristyksissä, joten hän selviytyi. Erityksissä ollessaan hän kertoo oman tarinansa siitä kuinka itse päätyi Tarhureihin ja miten hän joutui sieltä pois, ja se päätyi lopulta Laskivesilaguuniin, joka siis on strippiluola.

Pidin kirjasta todella paljon. Lainasin sen alunperin vain sen takia että olin lukenut Atwoodin Orjattaresi-kirjan englanniksi ja pitänyt siitä todella paljon, ja mieleni teki kokeilla jotain muuta kirjaa Atwoodilta. Enkä pettynyt. Kirja oli mukavaa vaihtelua Eedenistä itään jälkeen, koska siinä teksti oli pientä tiheää ja raskasta luettavaa, mutta tässä kirjaimet olivat isoja ja teksti kevyttä.

Pidin myös siitä että vaikka kirja olikin dystopia niin mitään ei jätetty auki ja kaikki asiat selitettiin kunnolla lopussa. Koska usein dystopioissa hypätään suoraan tuhon jälkeiseen aikaan, eikä koskaan selitetä mikä siihen johti. Mutta tässä onneksi kaikkeen tuli suurin piirtein vastaus.

Tosin kirjan loputtua sain tietää että on olemassa jokin toinen kirja, joka käy yhteen tämän kanssa, joten kirjastoon heti huomenna lainaamaan tuo kirja, koska haluan tietää lisää. Lisäksi loppu vaikutti siltä, että siitä voisi saada vielä yhden kirjan ja näköjään tuo onkin trilogia. No sekin siis listoille.

Arvosana: ****½

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Eedenistä itään - John Steinbeck


Nimi: Eedenistä itään
Kirjailija: John Steinbeck
Julkaisuvuosi: 1952
Sivumäärä: 579

Eedenistä itään kertoo Adam Traskin ja tämän perheen tarinan. Miten Adam kasvoi ja kuinka hän meni naimisiin vaimonsa pahan Cathyn kanssa, ja heidän kaksospojistaan Calebista ja Aaronista, joista toinen on perinyt isänsä hyvyyden ja toinen äitinsä pahuuden.

Tarina sijoittuu Salinasiin laaksoon, jonne Adam Trask päätyy ja jossa hänen lapsensa syntyvät. Heidän lisäksi kerrotaan myös Hamiltonien perheen tarina, joiden isä Samuel ystävystyy Adamin kanssa. Ja kirjan kertojana toimii osittain Samuelin tyttärenpoika John.

Kirja lähtee hieman hitaasti käyntiin, kun se lähinnä taustoittaa päähenkilöiden Adamin ja Cathyn, sekä Samuelin taustoja, mutta vauhtiin päästyään tarina etenee oikein sulavasti, vaikka nyt kirjan lukemisen jälkeen aloin miettiä että kuka siinä oikeasti oli pääosassa. Pidin toki kirjasta mutta osittain tuntui että siihen oli ympätty jotenkin turhaa tavaraa, joilla ei ollut loppuratkaisun kannalta mitään tekemistä, kuten kertojan kertomus äidistänsä ensimmäisen maailman sodan aikana.

Kokonaisuutena kuitenkin pidin kirjasta, eivätkä nuo ylimääräiset "turhat" palat mitenkään häirinneet. Enemmän tunsin oloni erittäin harhaanjohdetuksi kirjan takakannen tekstin jossa kovasti puhuttiin Calebin epäinhimillisestä pahuudesta ja Aaronin lempeydestä. Aaron oli lempeä, mutta en missään vaiheessa saanut Calebista mitenkään epäinhimillisen pahaa. Jonkin verran pahansuopainen tämä oli, mutta ei minun mielestä epäinhimillinen. Ja Caleb kuitenkin kasvaa kirjan aikana. Mutta siis kirja oli täysin toisenlainen mitä odotin, kun puhutaan pahuudesta. Kuvittelin että Caleb tekemällä tekisi pahoja tekoja, kuten rikkoisi naapurin aidat tai jotain.

Suosittelen kuitenkin lukemaan jos Steinbeckistä pitää.

Arvosana:****

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ruusun nimi - Umberto Eco


Nimi: Ruusun nimi
Kirjailija: Umberto Eco
Julkaisuvuosi: 1980
Sivumäärä: 633

Ruusun nimi on dekkari, joka sijoittuu 1300-luvun luostariin ja sen päähenkilönä ja kertojana toimiini noviisi Adson. Hänen mestarinsa William Baskerville on kutsuttu luostariin tutkimaan siellä sattunutta munkin kuolemaa. Kunnes tapahtuu toinenkin kuolema, sekä muita hämäriä tapahtumia.

Miksi luostarin kirjasto on niin suojeltu paikka? Mitä se pitää sisällään ja kuka on murhien takana, kun munkkeja tuntuu kuolevan tuon tuostakin ja inkvisiittorikin on tulossa käymään mikä myös aiheuttaa painetta luostariin.

Minulle tuli kirjasta heti mieleen Sherlock Holmes, eikä pelkästään nimien takia, vaan myös kirjoitustyylin ja Williamin päättelykykyjen takia, vaikka loppuvaiheessa se ei ollut enää niin ilmiselvää, mikä oli hyvä asia. En oikeastaan tiedä mitä muuta kirjasta kirjoittaa.

Se oli mielenkiintoinen, en ole koskaan juuri perehtynyt kovin tarkasti katolilaisuuteen ja sen vaiheikkaiseen muuta kuin erittäin yleisluonnollisesti. Joten kirja oli siltä osin erittäin valaiseva, vaikkakin kirjailija välillä kirjoitti pitkiä kuvauksia, jotka minulta ainakin menivät jollain tasolla ohi.

Mutta kokonaisuudessa pidin kirjasta, vaikkakin olin aluksi haluton lukemaan sitä, mutta lopussa meni jo paljon paremmin.

Arvosana: ***½

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Septimus Heap Tuli - Angie Sage


Nimi: Septimus Heap: Tuli
Kirjailija: Angie Sage
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 460

Septimus Heap-sarjan viimeinen osa, joten oli pakko lainata se kirjastosta ja lukea, koska olen seurannut tätä sarjaa jo monta vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja nyt se on sitten ohi. Kirja jatkaa sarjan tarinaa. Linnassa on taas alkemisti, Marcellus Pye, joka suunnittelee tulen uudelleen sytyttämistä saadakseen kaksinaamaisen sormuksen viimein tuhotuksi.

Kirja on täynnä seikkailuja ja tapahtumia joihin Septimus ja kumppanit joutuvat, kun kaksinaamaisen sormus on aloittanut kääntymisen takaisin kahdeksi velhoksi, joita he olivat tuhat vuotta sitten ja samalla sidotaan kaikki juonenpätkät kiinni mitä edellisissä kirjoissa on jätetty auki.

Pidin kirjasta, se oli oikein mukavaa luettavaa tässä helteessä. Kevyttä ja kirjailija on onnistunut lopussa, eikä mitenkään pilannut sarjaa, kuten muutamat kirjailijat ovat viimeisissä kirjoissa tehtiin, eikä tehnyt myöskää mitään perusratkaisuja.

Odotin koko sarjan ajan että Jenna ja Septimus päätyisivät yhtään tai oikeastaan oletin näin, koska yleensä niin käy, mutta sain huokaista helpotuksesta, vaikka ehkä hieman petyinkin, kun he löysivät kiinnostuksen kohteet muualta. Mukava nuorten kirjasarja.

Arvosana:***½

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Fight Club - Chuck Palahniuk


Nimi: Fight Club
Kirjailija: Chuck Palahniuk
Julkaisuvuosi: 1996
Sivumäärä: 233

En oikeastaan tiedä mitä kertoa Fight Clubista. Se kertoo miehestä, joka kärsii unettomuudesta. Hän tapaa Tyler Durdenin, joka johdattaa hänet väkivaltaiseen maailmaan ja luo Fight Clubin, josta ei saa puhua ja jossa taistellaan mies miestä vastaan.

Samalla mies on käynyt erilaisissa tukiryhmissä kaksi vuotta nähdäkseen, että joillakin on asiat huonommin kuin hänellä ja tukiryhmissä hän on tavannut Marlan johon on rakastunut.

Kirja on sekava, väkivaltainen, mutta pikku hiljaa kaikkeen tulee jollain tasolla tolkku, kunhan vain jatkaa lukemista eteenpäin. Fight Club lähtee Tylerin ja miehen käsistä ja siitä tulee jotain paljon suurempaa. Ja kirja ei todellakaan ollut minulle, koska inhoan kuvauksia verestä ja väkivallasta.

Ja, en voi oikeastaan kertoa mitään muuta antamatta hirveitä spoilauksia kirjasta. Ei ollut minun tyyliseni kirja, mutta menihän tuo lukea. Mietin mahdollisen elokuvan katsomista, koska haluan tietää kuinka asiat on siinä esitetty, mutta se taitaa jäädä toiselle ajalle.

Arvosana: ***

Bridget Jones Mad about The Boy - Helen Fielding


Nimi: Bridget Jones: Mad about The Boy
Kirjailija: Helen Fielding
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 441

Yllätyin positiivisesti koska löysin paikalliskirjastosta viimeisen Bridget Jonesin, Mad about the Boyn ja lainasin sen sen kummempia miettimättä. Otin sen heti ensimmäisenä lukulistalle ja taisin lukea sen kahdessa päivässä ja petyin jo heti alussa.

Mark Darcy on nimittäin kuollut viisi vuotta sitten ja Bridget on kahden lapsen leskiäiti, joka deittailee itseään paljon nuorempaa miestä, mistä kirjan nimi tulee. Ja edelleen kirja on kirjoitettu päiväkirja tyylillä, mikä ei ole muuttunut yhtään mihinkään.

Mutta pelkkä alun pettymys ei ollut tarpeeksi. Kirjassa ei vain ollut enää sitä samaa mitä kahdessa ensimmäisessä. Se tuntui jotenkin pakolla kirjoitetulla tehdyltä ja oikeastaan olisin halunnut lukea Bridgetin ja Marking perhe-elämästä, enkä Bridgetin elämästä sen jälkeen, kun Mark on kuollut traagisesti ajettuaa Sudanissa maamiinaan.

Ihan oikeasti, kaksi kirjaa siitä miten Bridget yrittää löytää itselleen miehen ja sitten kolmannessa kirjassa mies on jo kuollut ja Bridgetistä on tullut puuma ja hepsankeikka, jolta ei luonnistu oikein mikään. en tykännyt, en tykännyt lainkaan.

Oli kirjassa pari hyvää kohtaa, mutta se menetti jo minut alkuhetkillä, koska mielestäni kirjasta olisi tullut loistava, jos se olisi kuvaillut Markin ja Bridgetin perhe-elämää tai edes häihin valmistautumista, koska sielläkin Bridget on varmasti koheltanut aivan tarpeeksi.

Arvosana: **½

Charlotte Gray - Sebastian Faulks


Nimi: Charlotte Gray
Kirjailija: Sebastian Faulks
Julkaisuvuosi: 1998
Sivumäärä: 541

Charlotte Gray on nuori nainen, joka muuttaa Lontooseen työn perässä toisen maailmansodan aikana ja toivoo samalla pystyvänsä auttamaan sotaponnisteluissa. Hän tapaa eräissä juhlissa Peter Gregoryn, jonka kanssa hän tanssii yhden tansin ja kaiken pitäisi olla ohi. Mutta Charlotten kämppäkaveri Daisy järjestää heidät vielä kertaalleen yhteen ja lopulta Charlotte ja Gregory alkavat seurustella.

Gregory on taistelulentäjä, jonka tehtäväksi muodostuu lopulta tiputella paketteja Ranskaan ja jotain muuta vaarallista. Eräällä reissulla tämä kuitenkin katoaa, eikä kukaan tiedä mitä hänellä on käynyt. Charlotte päättää lähteä Ranskaan sabotoimaan saksalaisten hallintoa ja samalla etsimään Gregoryn.

Kirja ei kuitenkaan keskity pelkästään Charloten etsintä reissuun, vaan hän jää asumaan salaisen tehtävänsä jälkeen Ranskaan erään vanhan herrasmiehen ja maalarin kartanoon kotiapulaiseksi. Se kertoo minkälaista oli elää kahtia jaetussa Ranskassa.

Jännitin koko kirjan ajan, että kuoleeko jompikumpi päähenkilöistä, mutta heidän tarinansa on oikeastaan vain sivuosa koko kirjasta. Pidin kirjailijan Mustarastas laulaa kirjasta, joka sijoittui 1. maailmansotaan, ja pidin myös tästä kirjasta, koska se oli erilainen mitä odotin. Kirjan lukemisen jälkeen sain tietää että Mustarastas laulaa ja Charlotte Gray, sekä kolmas kirja muodostavat Sebastian Faulksin Ranska-trilogian ja niissä on samoja sivuhahmoja. Nyt sitten tuon kolmannen kirjan perään.

Arvosana: ****

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Valkoisen miehen tie - Michael Blake


Nimi: Valkoisen miehen tie
Kirjailija: Michael Blake
Julkaisuvuosi: 2001
Sivumäärä: 392

Valkoisen miehen tie on jatko-osa Tanssii susien kanssa-kirjalle, jonka lopussa sen päähenkilö lähti komanssien mukaan. Kahdeksan vuotta on kulunut ja Tanssii susiensa kanssa, sekä Seisoo nyrkki pystyssä ovat kolmen lapsen vanhempia ja sopeutuneet elämään komanssien kanssa.

Valkoinen mies kuitenkin uhkaa komanssien elintilaa, eikä biisoneitakaan ole enää entiseen malliin, koska valkoiset tappavat niitä huvin vuoksi. Lisäksi valkoinen mies on tekemässä pyhää tietään läpi komanssien maiden, eikä mikään pyhä ole enää pyhää.

Kirja ei tällä kertaa keskity pelkästään Tanssii susien kanssa, vaan koko komanssien heimoon. Tuuleen hiuksissaan, Hymyilee paljon ja Kymmenen karhua saavat kaikki puheenvuoron kirjan aikana, kun komanssit menevät kohti tuhoansa.

Luin kirjan oikeastaan alussa pakolla, koska olin jälleen kerran lainannut sen, mutta lopussa luin sitä jopa ihan mielelläni saadakseni selville, että mitä heille oikein käy, vaikak tiesinkin suurin piirtein mitä intiaaneille tehtiin.

Arvosana: ***

Narrin kohtalo - Robin Hobb


Nimi: Narrin kohtalo
Kirjailija: Robin Hobb
Julkaisuvuosi: 2004
Sivumäärä: 848

Narrin kohtalo päättää lordi Kultainen-trilogian. Viimeinen kirja kertoo prinssi Velvollisuuden vedosta jonka mukaan hän lupasi tuoda mustan lohikäärmeen pään kaukosaarten Narseskalle osoituksena rohkeudestaan, joten Velvollisuus, Fitz ja Chade, sekä Pölkky mukanansa Kaukosaarille.

Retki on pitkä ja kivinen, sekä täynnä mutkia matkassa, sekä perillä joku haluaa estää heitä, eikä kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Ihmisiä katoaa salaperäisesti ja Taidolla varustetut kinastelevat keskenänsä, eikä kukaan löydä sopua. Samalla Fitz tutustuu taitounien kautta Nokkoseen, omaan tyttäreensä, jonka Burrich on kasvattanut omanaan.

MInusta tämä trilogian viimeinen osa on aina kun olen lukenut sen ollut jotenkin aivan liian imelä ja onnellinen verrattanut edellisiin kirjoihin, mutta nyt tuo mielipide hieman laantui. Se ei ollut niin onnellinen kuin muistin, mutta onnellinen kuitenkin ja edelleen omasta mielestäni turhan onnellinen verrattuna muihin.

Tosin kirjasarjan lukeminen loppuun nostatti minussa odotukset uutta trilogiaa kohtaan, jonka ensimmäinen osa tulee tämän vuoden elokuussa. Voisin lukea sen englanniksi, koska suomalaisissa versioissa kuitenkin kestää sen verran, että en taida jaksaa odottaa.

Toisaalta ihan nätti trilogian päätös.

Arvosana: ****

Narrin palvelija - Robin Hobb


Nimi: Narrin palvelija
Kirjailija: Robin Hobb
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 759

Narrin palvelija jatkaa siitä mihin Narrin matka jäi. FitzUljas on jälleen Peuralinnassa mutta tällä kertaa hän on siellä Tom Mäyräviiruna ja Lordi Kultaisen palvelijana. Hän on suostunut myös prinssi Velvollisuuden opettajaksi taidossa, sekä vaistossa, joissa molemmissa Velvollisuus on rämäpäinen.

Samalla Fitz yrittää selvitä vaistokumppaninsa Yönsilmän kuolemasta ja totutella uuteen elämäänsä lordi Kultaisen palvelijana, eikä se ole helppoa hänelle, koska hän ei ole koskaaan ollut palvelija, vaan sotilas ja äpärä, joten palvelijan käytöstavat eivät ole hänellä heti hallussa ja hänestä tuleekin lordi Kultaisen henkivartijakin.

Linnaan myös odotetaan prinssi Velvollisuuden morsianta, Kaukosaarten Narseskaa, jonka liiton on tarkoitus on vahvistaa Kuuden herttuakunnan ja Kaukosaarten välejä, joten linnassa on täysin hulina päällä, mutta mitä Narseska ja hänen enonsa salailevat.

Tämän kirjan lukeminen meni todella sujuvasti ja halusin pitkästä aikaa lukea kirjan loppuun, enkä laskea sitä missään vaiheessa käsistäni. Sen sävy oli huomattavasti kevyempi mitä Näkijän tarujen yhteensä. Ei niin paljon epäonnea FitzUljasta kohtaan, vaikka välillä tämän ihmissuhteet menevätki solmuun menneisyyden ja salaisuuksien takia.

Tykkäsin todella paljon.

Arvosana: ****½

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Narrin matka - Robin Hobb


Nimi: Narrin matka
Kirjailija: Robin Hobb
Julkaisuvuosi: 2002
Sivumäärä: 718

Narrin matka aloittaa Robin Hobbin toisen Narrin ja Fitzin trilogian, jonka nimi on tällä kertaa Lordi Kultainen. 15 vuotta on kulunut punalaivojen sodasta ja FItzUljas Näkijä tunnetaan nyt paremmin Tom Mäyräviiruna, hilaisena erakkona, joka asuu kasvattipoikansa Onnin kanssa kaukana sivistyksessä pienessä mökissä.

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Fitzin entinen mestari ja kuningas Ovelan salamurhaaja tulee käymään ja yrittää suostutella Fitz palaamaan takaisin Peuralinnaan kouluttamaan prinssi Velvollisuus, Kettrickenin ja Totuuden poikaa taidossa. Fitz kuitenkin kieltäytyy, mutta Chaden vierailu jättää hänen mieleensä jäljen, joka ei tahdo loppua. Ja kuten arvata saattaa Chaden pyytäessä apua Fitz lähtee miettimättä matkaan ja päätyy jahtaamaan prinssi Velvollisuutta, joka on lähtenyt Vanhan veren vaistokkaiden matkaan.

Kirja ei ollut niin surullinen kuin muistin, eikä se ollut yhtä surullinen mitä Näkijä-trilogia, vaikka kirjan lopussa sattuikin muutama ikävä tapaturma. Pidin kuitenkin kirjasta aivan yhtä paljon kuin edellisellä lukukerralla, vaikka olinkin taas vaihteeksi unohtanut puolet kirjan tapahtumista, toistaal se ei haitannut.

Tosin minua häiritsi hieman, että joko kirjan suomentaja oli vaihtanut, koska kaikki termit eivät olleet täysin samoja mitä ensimmäisessä trilogiassa. Pieniä vikoja, mutta silti ärsyttäviä. Tosin en huomannut tarkistaa, että oliko kääntäjä vaihtunut vai oliko vikana vain niin monta vuotta kirjojen välissä.

Nyt sitten seuraavan osan pariin.

Arvosana: ****

Halki ikiyön - Veronica Rossi


Nimi: Halki ikiyön
Kirjailija: Veronica Rossi
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 327

Halki ikiyön on toinen osa Veronica Rossin dystopia trilogiaan, joka jatkuu muutaman kuukauden ensimmäisen kirjan jälkeen. Perry on nykyään vuorovetisten verijohtaja, vaikka osa heimosta ei kannatakkaan hänen ajatuksiaan muutosta toisaalle eetterimyrskyjen vain pahetessa ja viedessä heimolta viljelymaat.

Aria on kuukausien aikana harjoittanut itseään ja tehnyt sopimuksen entisen kapselin johtajansa kanssa, että johtaa tämän kapselin ihmiset Yhä siniseen, jonka huhutaan olevan paikka, jossa eetterimyrskyt eivät häiritse. Tämän paikan etsiminen saa Arian hetkesi aikaa yhteen Perryn kanssa, mutta Perryn kansa karsastaa häntä, joka on syntynyt kapselin sisällä virtuaalimaailmassa.

Kirja osasi yllättää täysin, vaikka alkuasetelmat olivat perin perinteisesti. Välillä unohdan ihan täysin, että Perry on vasta 18-vuotias. Jotenkin koko ajan ajattelen hänet vanhemmaksi ja sitten ihmettelen, miksi hän käyttäytyy niin lapsellisesti, mutta joo Perry on vasta 18-vuotias tai 19-vuotias kirjassa.

Mielestäni kirja oli myös paljon parempi mitä ensimmäinen. Mieleni teki lukea se innolla loppuun saakka, ja vaikka kirjailija yrittikin hieman pakotetusti laittaa kolmiodraamaan kirjaan, mitä se ei todellakaan olisi tarvinnut, ja minusta tuntuu, ettei se tule jäämään siiheen. Toivottavasti olen väärässä.

Nyt syyhyttäisi saada käteeni sarjan viimeinenkin osa, mutta sitä ei ole kirjastossa ja naapurikunnissakin se oli kaikkialla lainassa. No täytyy vain kärsivällisesti odottaa.

Arvosana: ****

torstai 12. kesäkuuta 2014

Bridget Jones Elämä jatkuu - Helen Fielding


Nimi: Bridget Jones Elämä jatkuu
Kirjailija: Helen Fielding
Julkaisuvuosi: 1999
Sivumäärä:462

Bridget Jones Elämä jatkuu on jatko-osa kirjalle Bridget Jones Elämäni sinkkuna, jonka luin joku aika sitten, enkä omien muistikuvien mukaan pitänyt siitä niin paljon, joten olin aika skeptinen kun aloin lukemaan tätä, mutta ylläettäen vedin koko kirjan yhdeltä istumalta.

Kirja siis jatkuu siitä mihin edellinen jäi. Bridget seurustelee virallisesti Mark Darcyn kanssa, hänellä on töitä ja kaikki on ihan ok. Ongelmia kuitenkin alkaa kerääntyä horisontin ihmisinä ja omien epävarmuustekijöiden takia.

Jotenkin pidin tämän kirjan Bridgetistä enemmän kuin ensimmäisen. Hän ei ollut yhtä valittava ja teki oikeasti asioita. Tai sitten minulla oli vain vääränlainen käsitystä hänestä elokuvan perusteella, josta olen nähnyt vain pätkiä jälleen kerran ja minusta tuntui, että Danielia näkyy elokuvassa useammin mitä kirjassa. Kirja oli taas vaihteeksi paljon parempi.

Nyt aloin miettimään, että pitäisikö minun etsiä käsiini myös viimeinen Bridget Jones, vaikka olenkin jonkin verran spoilannut itseäni siitä, mutta mitä väliä. Pidin tästä kirjasta ja voisin ehkä pitää myös viimeisestä, vaikka ensimmäinen ei nyt niin vakuuttanut.

Kokonaisuutena pidin kirjasta. Se oli viihdyttävä ja eteni juuri sopivalla vauhdilla, eikä siinä ollut liikaa märehtimistä, vaikka olisi voinut olla. Tosin hieman ärsytti, että tietyt asiat olisivat ratkenneet, jos Bridget ja Mark olisivat puhuneet asiansa halki, mutta eihän sellaista tietenkään voi edes ajatella. Koko kirjan juonihan olisi mennyt siinä samalla roskapönttöön.

Arvosana: ****

W.A.R.P Salamurhaajan oppipoika - Eoin Colfer


Nimi: W.A.R.P Salamurhaajan oppipoika
Kirjailija: Eoin Colfer
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 304

W.A.R.P Salamurhaajan oppipoika aloitta Eoin Colferin uuden nuorten sarjan. Ensimmäinen kirja matkaa ajassa 1800-luvun loppupuolelle missä salamurhaajan oppipoika on vastentahtoisesti tekemässä ensimmäistä salamurhaansa ja päätyy madonreiän kautta yhtäkkiä kauaksi tulevaisuuteen.

Tulevaisuudessa Chevvie, amerikklainen intiaaniorpo on komennettu Lontooseen tekemään turhaa työtä, koska hänen tekemä keikkansa F.B.I:lle Los Angelesissa meni pieleen. Hän on paikalla kun Riley tulee menneisyydestä tulevaisuuteen ja siitä alkaa heidän seikkailunsa, joka johdattaa heidät ympäri ämpäri Lontoota, menneisyyteen ja takaisin.

Lainasin kirjan ihan uteliaisuutta kirjastosta, koska halusin nähdä mihin suuntaan Colfer lähtisi Artemis Fowlin jälkeen. Ja täytyy sanoa että minua ei kiinnostanut. Luin kirjan loppuun vain sen takia, että olin lainannut sen ja aloittanut, joten en voinut lopettaa. On tuhlausta palauttaa kirja kirjastoon, eikä edes lukea sitä.

Mutta muuten kirja ei ollut minulle tarkoitettu ollenkaan. Lisäksi alkuviikon lukumaratoonilla saattoi olla vaikutusta lukemiseeni, koska ei vain jaksanut lukea. Kai sitä on pikku hiljaa tulossa vanhaksi kun ei vain enää pysty lukemaan viikkoa putkeen, vaan tarvitsee pari lepopäivää väliin.

Arvosana: ***

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Paljan taivaan alla - Veronica Rossi


Nimi: Paljaan taivaan alla
Kirjailija: Veronica Rossi
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 362

Huomaa, että minulla on pitkästä aikaa fantasia/scifi-kausi menossa, koska en näköjään muuta lainannut kirjastosta viimeksi. Sieltä sattui myös mukaani toinen dystopia kirja Outolinnun lisäksi, mutta varsin erilainen verrattuna siihen kuitenkin.

Aria on kirjan päähenkilö ja hän elää muiden ihmisten tapaan kapseleissa, joihin osa ihmiskunnasta on paennut Ykseyden jälkeen. Kapseleiden ulkopuolelle ei ole juurikaan asiaa, mutta Aria ystävineen päättää lähteä käymään huoltokuvulla ja siitä alkaa hänen seikkailunsa.

Toinen kirjan päähenkilö on Perry, joka on villi-ihmisiä, jotka asuvat kapseleiden ulkopuolella ja yrittävät selviytyä maailmassa, jossa eetterisateet hankaloittavat elämää ja pakottavat ihmiset ahtaalle. Erinäisten sattumien kautta Aria ja Perry tapaavat toisensa, mistä alkaakin lopullinen seikkailu.

Kirja oli helppoa luettavaa jälleen kerran, mutta kuten myös Outolinnun kohdalla, niin myös tässä tuli sellainen olo, että alan olla jo liian vanha. Toisaalta haluan ehdottomasti lukea tämänkin trilogian muut osat, koska olen erittäin kiinnostunut näkemään kuinka kirjailija on lopulta ratkaissut ne ongelmat, mitä ensimmäisen kirjan aikana tuli esille. Tosin olisin halunnut vähän enemmän taustatietoa, että mikä johti kapseleihin ja ihmiskunnan jakautumiseen. No toivottavasti siitä tulee vielä tietoa seuraavissa kirjoissa.

Olisin muutenkin kaivannut hieman enemmän syvyyttä myös tarinalle ja onko aina pakko laittaa se rakkaustarina sinne kirjaan. Kirja voi olla hyvä ilman sitäkin. Voin vain kuvitella, että jossain vaiheessa trilogiaa sinne heitetään myös kolmas ihminen mukaan, vaikka tuossa vaikutti kyllä että ongelmat ovat jossain muualla kuin kolmannessa pyörässä.

Arvosana: ***

Outolintu - Veronica Roth


Nimi: Outolintu
Kirjailija: Veronica Roth
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 363

Löysin kotipaikkakuntani kirjastosta Veronica Rothin Outolinnun, joka tuli jokin aika sitten elokuvateattereihin. En kuitenkaan käynyt katsomassa sitä, mutta nyt lainasin kirjan, josta olin jo jotain kuullut aikaisemmin.

Kirja on dystopia yhteiskunnasta, jossa ihmiset on jaettu heidän luonteidensa perusteella viiteen eri osastoon: Vaatimattomiin, Rehteihin, Teräviin, Uskaliasiin ja Sopeutuvaisiin. Jokaisella osastolla on omat erityispiirteensä, jotka näkyvät selvästi heidän osastojensa nimissä. Ja aina kun lapset täyttävät 16 vuotta, heidät laitetaan ensin testiin, josta he näkevät mihin osastoon he voisivat kuulua, mutta lopulta he itse päättävät minne menevät.

Kirjan päähenkilönä on Beatrice tai Tris, joka ei saa testistään minkäänlaista tulosta ja paljastuu divergentiksi, jolla on monta ominaisuutta, joiden mukaan hänet voitaisiin jakaa, mutta se on myös vaarallista hänelle, koska yhteiskunnan johtohahmot haluavat tappaa hänet.

Tris valitsee Uskaliaat ja siitä alkaa hänen uusi elämänsä, joka on yllättäen täynnä vaaroja. Lisäksi hän tutustuu Neljään, joka vaikuttaa ristiriitaiselta ihmiseltä, mutta aiheuttaa silti Trisissä outoja tunteita. Täytyy myöntää että kuvittelin tarinan jotenkin toisenlaiseksi. Sen perusteella mitä olin kuullut oletin että Tris joutuu suoraan yhteiskunnan ulkopuolelle, mitä ei kuitenkaan tapahtunut.

Kirjasta minulle jäi kuitenkin pinnallinen olo, koska asioita ei aina selitetty loppuun asti ja alan luultavasti pikku hiljaa kasvaa yli nuorille suunnatusta dystopiasta, koska olisin ehdottomasti pitänyt kirjasta muutama vuosi sitten. No aina voi olla pikku paheita. Tulen luultavasti lukemaan trilogian loputkin osat, vaikka kuulemani mukaan ne ovat paljon huonompia mitä ensimmäinen.

Arvosana: ***

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Salamurhaajan taival - Robin Hobb


Nimi: Salamurhaajan taival
Kirjailija: Robin Hobb
Julkaisuvuosi: 1997
Sivumäärä: 975

Salamurhaajan taival päättää Robin Hobbin Näkijän taru -trilogian. Ja jälleen kerran se jatkaa täsmälleen siitä mihin edellinen jäi. Kruununprinssi Totuus on lähtenyt etsimään ikiaikaisia ja Fitz on joutunut prinssi Vallan juonittelujen uhriksi. Hänet on pelastettu kuolemalta susiystävänsä avulla ja kirja alussa hän totuttautuu elämään taas ihmisenä.

Kuten kirjan nimi jo kertoo, niin se on tarina Fitzin taipaleesta kohti kruununprinssi Totuutta, vaikka siinä välillä hän yrittää prinssi Vallan tappamista, sekä hengissä selviytymistä lukuisista vaaroista, joita ovat Galenin taitoryhmä ja heidän aikeensa tuhota ja löytää Fitz, kun paljasstuukin ettei hän kuollutkaan.

Kaiken tämän aikana punalaivat valloittavat Kuuden herttuakunnan rannikoita ja Fitzilta loppuu aika kesken, jos hän aikoo löytää Totuuden ja pelastaa herttuakunnat varmalta tuholta. Kirja jatkaa sitä samaa rataa mitä edellisetkin, eikä se ole todellakaan onnellisten loppujen ystäville. Se on täynnä samaa kärsimystä ja epäonnea mitä kaksi ensimmäistäkin, mutta tässä kirjassa kaikki alkaa pikku hiljaa selvitä ja tietyllä tapaa asiat saavat onnellisen lopun.

Pidin tästäkin kirjasta yhtä paljon kuin edellisestä, vaikka tämä ei tavallaan ollut niin epäonninen ja surullinen mitä edeltävä, vaikak Fitz kokeekin sen aikana paljon asioita ja joutuu tekemään päätöksiä, jotka koskettavat koko kuningaskuntaa. Nyt sitten seuraavan trilogian Lordi Kultaisen kimppuun ja sitten odottelemaan täysin uutta trilogiaa, joka jatkaa Narrin ja Fitzin tarinaa, mistä ensimmäinen kirja ilmestyy englanniksi tämän vuoden elokuussa.

Arvosana: ****

Kuninkaan salamurhaaja - Robin Hobb


Nimi: Kuninkaan salamurhaaja
Kirjailija: Robin Hobb
Julkaisuvuosi: 1996
Sivumäärä: 768

Kuninkaan salamurhaaja on toinen osa Näkijän taru-trilogiaan ja se jatkaa siitä mihin ensimmäinen kirja jäi. FitzUljas on selviytynyt murhayrityksestään itseään kohtaan, mutta se on tehnyt hänet heikoksi ja sen seuraksena hänellä on kohtauksia tuon tuostakin, mutta hän ei saa kovinkaan paljon lepoa, koska Punalaivat uhkaavat jälleen Kuuden herttuakunnan rannikoita ja kuningas Ovela, sekä kruununprinssi Totuus tarvitsevat hänen palveluksiaan salamurhaajana.

Samalla myös prinssi Vallan juonittelut Peuralinnan sisällä lisääntyvät aiheuttaen kaikille tukalat oltavat. Varsinkin Fitz saa tuntea osansa, eikä hänelle kirjan aikana tapahdu paljonkaan hyviä asioita. Hän on hankalassa asemassa äpäränä ja salamurhaajana, että sitä on hankala edes selittää Molly Verinokalle, johon Fitz oli ihastanut nuoruudessaan ja rakastunut kirjan aikana.

Olin unohtanut kuinka paljon kärsimystä näihin kirjoihin mahtui ja suunnilleen yli puolet tästä trilogian toisesta osasta, vaikka taisin lukea kirja edellisen kerran viisi vuotta sitten. Tunsin koko ajan sääliä ja epätoivoa Fitzia kohtaan, vaikka välillä teki myös ravistella tätä ja saada tämä ajattelemaan järkevästi, mutta toisaalta sitä parhaat kirjat tekevät. Ottavat sinut haltuunsa toiseen maailmaan ja elämään.

Mutta pidin kirjasta. Teksti oli sujuvaa ja Fitzin ja Narrin tarina on aina ollut mukavaa luettavaa. Jos sitä ensi lukukerralla muistaisi taas hieman enemmän, koska kirjassa tapahtuu niin paljon, etten oikeastaan nytkään muista täysin kaikkea.

Arvosana: ****

City of Heavenly Fire - Cassandra Clare


Nimi: City of Heavenly Fire
Kirjailija: Cassandra Clare
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 725

City of Heavenly Fire on viimeinen osa Cassandra Clare The Mortal Instruments-sarjaan. Se jatkaa melkein täsmälleen siitä mihin edellinen jäi. Sebastian, Claryn veli on onnistunut luomaan kupin, jolla muuttaa varjometsästäjät pimeälle puolelle, eikä hän anna armoa kenellekkään. Jacen suonissa taas virtaa taivaallinen tuli, eikä hän pysty hallitsemaan sitä, eikä kukaan juurikaan pysty koskemaan häntä.

Sebastian aiheuttaa tuhoa kirjan alusta asti ja hyökkäilee instituutteja vastaan, mikä saa varjometsästäjät puolustuskannalle ja siirtämään kaikki Alicanteen, Idrikseen, eikä kukaan usko Jacea, Clarya, Isabellaa tai Alecia, millaisia pimeät varjometsästäjät oikeasti ovat ja se aiheuttaa vielä enemmän tuhoa varjometsästäjien maailmassa.

Lisäksi saamme tutustua seuraavan sarjan The Dark Artificen päähenkilöön, Emmaan, joka on kasvanut Los Angelisin instituutissa ja onnistuu pakenemaan Idrikseen yhdessä Blackthornien sisarusten kanssa.

Minulle kirja oli pettymys, kuten kaksi muuta aikaisempaa TMI-kirjaa. Alkuperäinen trilogia vielä kietoi puoleensa, mutta loput kolme kirjaa eivät ole tehneet yhtään mitään. Ne ovat vain menneet huonompaan ja huonompaan suuntaan ja meinasin jossain vaiheessa heittää kirjan lukemisen kokonaan kesken, koska se ei tuntunut etenevän yhtään, eikä pitänyt mitenkään jännityksessä. Kirjan ensimmäinen kuolemakin ei jättänyt minkäänlaista merkkiä minuun, eikä sen jälkitapahtumatkaan tuoneet mukanaan mitään jännitystä.

Eikä loppukaan ollut yhtä onnistunut, tai siis itselleni jäi sellainen tunne, että kirjailija oli tekemässä erittäin tunteikkaan lopun, mutta sitten lopulta pyörsi oman tarinansa, ja minusta se oli vain fanien miellyttämistä.

Arvosana: ***

Fraktaaliruhtinas - Hannu Rajaniemi


Nimi: Fraktaaliruhtinas
Kirjailija: Hannu Rajaniemi
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 442

Fraktaaliruhtinas jatkaa Kvanttivarkaan tarinaa. Jean Le Flambeurin edellinen suunnitelma saada entinen minänsä takaisin epäonnistui edellisen kirjan lopussa, ja nyt he ovat yhdessä Mielen ja Perhosen kanssa tekemässä uutta suunnitelmaa, jonka avulla saisi itsensä vapaaksi pellegrinijumalattarelta, mutta tuo suunnitelma vaatii fraktaaliruhtinaan päänsisään pääsemisen.

Jeanin tarinan rinnalla kerrotaan tarinaa Maasta, jossa Tawaddud niminen asukas saa siskoltansa pyynnön viihdyttää heidän isänsä arvovaltaista vierasta seuraavana päivänä ja osoittaa jälleen olevansa sukunsa nimensä arvoinen.

Siitäkin on jo jonkin aikaa kun luin tämän kirjan, mutta jollain tavalla pidin siitä enemmän kuin mitä trilogian ensimmäisestä osasta. Se oli jollain tapaa selkeämpi ja aloin pikku hiljaa saada selville miten kaikki kansakunnat oikeastaan menivät, vaikkakin vielä jäi jotain epäselvyyksiä.

Odotan innolla sarjan seuraavaa osaa, joka myös päättää trilogian, että miten kaikki menivät. Mielen taustatarina oli ehdottomasti yksi kiinnostavimpia tarinoita kirjassa ja pidin siitä erittäin paljon, vaikkakin olin hieman surullinen hänen puolestaan.

Arvosana: ****

Sovitus - Ian McEwan


Nimi: Sovitus
Kirjailija: Ian McEwan
Julkaisuvuosi: 2001
Sivumäärä: 541

Minulla on vaikka kuinka paljon luettuja kirjoja, joista pitäisi tehdä arvostelu, joten parempi aloittaa nyt. Luin Sovituksen jo pari viikkoa sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi alkaa kirjoittaa siitä jotain. Se kertoo tarinan Briony Tallisista, joka vetää omat johtopäätöksensä sisarensa Cecilian ja keittäjän pojan Robbien välisestä kohtauksesta suihkulähteellä. Toki taustalla on myös muita asioita, jotka vaikuttavat Brionyyn, mutta hänen päätelmillään on Cecilian ja Robbien loppuelämään suuret vaikutukset.

Robbie tuomitaan vankilaan Brionyn syytestön pohjalta, kun Brionyn serkun päälle käydään ja tämä yritetään raiskata. Briony syyttää tapahtuneesta Robbieta ja serkku myötäilee häntä. Robbie pidätetään ja lopulta hänet tuomitaan vankilaan. Samalla Briony aiheuttaa sisarensa välirikon perheestään, ja joutuu kantamaan syyllisyyden tunnetta loppuelämänsä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun luin kirjan, mutta tajusin lukemisen aikana, että jotkut kirjat sitä on vain lukenut aivan liian aikaisin omaan ajattelukykyyn ja ikäänsä nähden. Sovitus oli yksi niistä. Voin sanoa, että vaikka rakastin kirjaa ja sen tarinaa heti ensimmäisellä lukukerralla minulla meni silloin monta asiaa pahasti ohi, mutta nyt tajusin asiat paljon paremmin ja pystyin myös nauttimaan kirjasta.

Rakastin kirjaa edelleenkin. Sen kaikkia juonenkäänteitä ja kirjoitustyyliä, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että tietty osa lopusta olisi voitu jättää pois, mutta toisaalta siinä on myös kirjan viehätys. Pitäisi pitkästä aikaa katsoa kirjasta tehty elokuva, joka minut alunperin sai lukemaan kirjan.

Arvosana: *****

maanantai 19. toukokuuta 2014

Tanssii susien kanssa - Michael Blake


Nimi: Tanssii susien kanssa
Kirjailija: Michael Blake
Julkaisuvuosi: 1990
Sivumäärä: 379

Tanssii susien kanssa kertoo luutnantti John Dunbarista, joka saa haluamansa komennuksen rajamaille Fort Sedgewickiin. Mutta hänen tullessaan paikalle käy ilmi, että varuskunta on salaperäisesti tyhjentynyt. Siitä huolimatta hän päättää jäädä sinne ja pitää huolta asemapaikastaan.

Ajan myötä hän tutustuu suseen, jonka nimeää Kahdeksi sukaksi ja korjailee asemapaikkaansa. Sitten hän saa myös hiljalleen kosketuksia komansi-intiaanien kanssa, joiden elämäntapaan kirjan aikana tutustuu paljon paremmin ja löytää paikkansa maailmasta alkuhankaluuksien jälkeen.

Olin ennen kirjaa katsonut kyseisen elokuvan jo melkein 10 vuotta sitten koulussa historian tunnilla, koska opettajamme mielestä se kuvasi erittäin hyvin kyseistä aikaa, vaikkakin yksi suuri virhe elokuvassa oli liittyen intiaaniheimoihin, hänen mielestään siis. Muistin kuitenkin tapahtumat suurin piirtein elokuvan perusteella, vaikkakin hatarasti, joten yllätyin kirjan monipuolisesta kerronnasta, koska elokuvassahan pääasiallisesti keskitytään luutnantti Dunbariin.

Yllätyin myös siitä kuinka väkivaltainen kirja olikin ja tässä kohtaa täytyy sanoa, että en muistanut elokuvaa niin tarkasti tai ainakin tuntui siltä että en juuri niitä kohtauksia ollut katsonut. Kirjallisesti en kuitenkaan ollut vakuuttunut. Luin kirjan hieman pakotettuna, siis itse pakotin itseni, mutta en saanut siihen minkäänlaista otetta missään vaiheessa. Häiritsevintä ehkä olivat luvut, jotka oli jaettu useampiin lukuihin ja ne luvut olivat todella lyhyitä.

Arvosana: ***

Suuri paljastus - Jan Guillou


Nimi: Suuri paljastus
Kirjailija: Jan Guillou
Julkaisuvuosi: 1974
Sivumäärä: 295

Suuri paljastus kertoo Erik Pontista, joka on melkein valmistumaisillaan oikeustieteellisestä mutta erinäisten tapahtumien kautta hän päätyy aikakauslehteen toimittajaksi etsimään seuraavaa suurta paljastusta. Kirja on satiiri 70-luvun aikauslehtien toimituksesta ja siitä miten asiat toimivat silloin.

Heti alkuun täytyy sanoa, että en oikein saanut kirjasta mitään irti. Hahmot jäivät jotenkin pinnallisiksi, eikä kenestäkään muodostunut suosikkia. Odotin jotain enemmän, koska Guilloun Pahuus tempaisi minut täysin mukaansa ja Arn-trilogiaa rakastan, joten odotukseni saattoivat olla hieman ylikorkeat.

Mutta siis kirja kertoo Erik Pontin alkutaipaleesta aikakauslehdistössä. Kuinka hän tekee juttujansa, ja löytää ne, sekä kuinka hän joutuu huomaamaan lehdistön salatut säännöt kantapään kautta, eikä hänen kaikkia juttujaan sen takia päästetä painoon asti erilaisiin syihin vedoten.

Kirja oli ihan luettava, mutta jäin kaipaamaan vielä jotain. Kirjoitustyyli ei ollut yhtä sujuva mitä Pahuudessa ja Arn-trilogiassa. Toisaalta ymmärrän sen, koska käsittääkseni Suuri paljastus on yksi Jan Guilloun uran ensimmäisistä kirjoista, eikä kukaan meistä ole seppä syntyessään.

Arvosana: ***

Kotomaamme outo Suomi - Jukka Sarjala


Nimi: Kotomaamme outo Suomi
Kirjailija: Jukka Sarjala
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 264

Blogissa on ollut hiljaiseloa jonkin aikaa, koska koulu ja miljoonat koulutehtävät/esseet ennen kuin kevätkausi loppuu, mikä loppui sitten viime viikolla, mutta lukenut olen jonkin verran, vaikka en kovinkaan paljoa tänäkin aikana.

Kotomaamme outo Suomi tuli minua vastaan kirjakaupassa ja historiafriikkinä halusin ehdottomasti hieman toisenlaisen näkökulman historiaan, joten lainasin kirjan sitten lopulta kirjastosta. Se on täynnä kertomuksia siitä miten Suomen politiikka toimi itsenäisyytemme alussa ja kuinka paljon se erosi muiden maiden toimista.

Kirjassa oli minulle täysin uusia tapahtumia, mutta tuntui että olisin saanut siitä enemmän irti jos olisin ollut perehtynyt tuon ajan tapahtumiin tarkemmin poliittisesti, eikä vain yleisesti niin kuin lukion historiassa, jossa opettajamme painotti aina suuria linjoja. Tai no melkein kaikki tapahtumat olivat minulle uusia, paitsi Läskikapina, josta yksi lukion historian opettajistamme kertoi, kun meillä oli ensimmäinen SUomen historian kurssi menossa.

Kirja oli informatiivinen mutta en usko että tulen tarvitsemaan nuita tietoja missään vaiheessa elämääni, vaikkakin mielenkiintoistahan sitä oli lukea.

Arvosana: ***½

torstai 10. huhtikuuta 2014

Paikka vapaana - J.K. Rowling


Nimi: Paikka vapaana
Kirjailija: J.K. Rowling
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä:543

Paikka vapaana alkaa sillä, että kaupunginvaltuutettu Barry Fairbrother kuolee verenpurkaumaan aivoissaan ja hänen kuolemansa laittaa liikkeelle tapahtumien vyörin pikkukaupungissa Pagfordissa, joka on valtuussa jakautunut kahtia paikallisen slummialueen Fieldsin takia, joka ei edes kuulu Pagfordiin, vaan viereiseen isoon kaupunkiin Yarvilliin. Kysymys kuuluukin, että kuka saa Barryn paikan ja kääntää voimasuhteet päälaelleen Fieldsin erottamisessa Pagfordista.

Kirja keskittyy kuvaamaan eri henkilöhahmojen välisiä suhteita ja heidän tavoitteitaan elämässään. Tutustaan huumeäidin kasvattamaan Krystaliin, joka huolehtii kyllä pikkuveljestään parhaan taitonsa mukaan. Samanthaan, joka on kyllästynyt palkintovaimon esittämiseen ja monia muita.

Suoraan sanoen en oikeastaan tiedä mitä ajattelen kirjasta. Se oli helppo lukuista, mutta en missään vaiheessa saanut henkilöhahmoista kunnolla kiinni ja kaikki juonet mitä kirjoissa eteni olivat todella hajanaisia, enkä ainakaan itse saanut niitäkään sovitettua kunnolla yhteen.

Hahmot olivat kyllä monipuolisia ja värikkäitä, mutta myös pinnallisia, vaikkakin kaikkien osapuolien mielipiteitä kuunneltiin. TOisaalta ehkä siinä juuri olikin vika, kun hypittiin liikaa hahmosta toiseen, mikä ei tässä kirjassa toiminut. Oli liikaa juonia yhtä aikaa ja juonetkin olivat liian monimutkaisia välillä ymmärrettäväksi. Oikeastaan en edes tajunnut koko kirjan ideaa, että mitä sillä oikein haettiin, eikä loppuratkaisu ollut mitenkään kaiken yhteen tuova.

Arvosana: **½

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tuli - Katherine Neville


Nimi: Tuli
Kirjailija: Katherine Neville
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 531

Minun täytyy pyörtää sanani. Kirjoitin Katherine Nevillen kirjan Kahdeksan arvosteluuni, että en tulisi lukemaan kirjasta kirjoitettua jatko-osaa, mutta mitä kävikään. Löysin kirjan paikallisesta kirjastosta, enkä vain voinut jättää sitä hyllyyn odottamaan lukemista.

Kirja sijoittuu 30 vuotta edellisen kirjan jälkeen ja siinä on pääosassa Katin ja Solarinin tytär Alexandra, jonka välit äitiin viilentyivät silloin, kun tytär oli 12-vuotias ja hänen isänsä ammuttiin shakkiturnauksessa Venäjällä. Kat pakotti tyttärensä jättämään shakin sen jälkeen kokonaan.

Mutta peli on alkanut taas uudestaan ja Alexandran äiti on kadonnut salaperäisesti omista syntymäpäiväjuhlistaan, joihin hän on kutsunut kokoon kummallisen keitoksen. Alexandra päätyy arvoituksen jäljille ja peliin mukaan.

En oikeastaan tiedä oliko tämä kirja parempi kuin edellinen. Se sai minut ainakin haluamaan lukemaan itsensä loppuun, mutta se oli myös hirveän sekava. Jossain vaiheessa en ollenkaan tiennyt, että missä nyt ollaan menossa. Kuka on pahis ja kuka hyvis, sekä miten tämän kaikki liittyy yhteen, enkä oikein saanut selitystä lopussakaan. Tai no ymmärsin varsinaisen pelin juonen, mutta siihen se sitten jäikin. Kirjailija heitti paljon hienoja ajatuksia, mutta minulle ne eivät täysin avautuneet, eivätkä lopulta menneet niin syvälle kuin ne olisivat vaatineet.

Kirja oli sekava, mutta silti puoleensa vetävä, tosin sekavuuden lisäksi ennalta-arvattava. Kirjan suurin juonenkäänne lopussa ja olin arvannut sen jo prologin jälkeen. Siinä vaiheessa tuli hieman turhautunut olo, mutta luettu mikä luettu.

Arvosana: ***

Havukka-ahon ajattelija - Veikko Huovinen


Nimi: Havukka-ahon ajattelija
Kirjailija: Veikko Huovinen
Julkaisuvuosi: 1952
Sivumäärä: 212

Havukka-ahon ajattelija, nappasin kirjan mukaani, koska ajattelin välillä lukea myös Keskisuomalaisen listaa läpi. Ainoa mielikuva minulla Havukka-ahon ajattelijasta on kuva äidinkielenkirjasta vitosluokalta ja kuva oli kyseisestä kirjasta tehdystä elokuvasta. Minulla ei ollut mitään käsitystä juonesta tai mistään muustakaan. Oletin, että se olisi jotenkin paikoillaan pysyvä mietiskelevä kirja.

Tarina kuitenkin kertoo Konstra Pylkkäsestä, Havukka-ahon ajattelista, jonka menneisyydessä on aukko, josta kukaan muu kuin Pylkkänen ei tiedä mitään. Hän on ajattelija ja pitää ajattelimisesta, olivatpa hänen aiheensa maailmanlaajuisia tai arkipäiväisiä.

Kirjassa hän lähtee toiselle paikkakunnalle auttamaan professorimiehiä tekemään tutkimusta linnuista ja joka paikan höyläksi professorien leiriin, joka sijoitsee saarella.

Rehellisesti sanottuna, kirja ei ollut minun tyyliseni ollenkaan, eikä lainkaan sellainen, mitä olin odottanut. No eihän kaikista kirjoista voi vain pitää, mutta voin kuvitella minkä takia tämä pitäisi lukea ainakin kerran elämässään. En tosin tiedä voisinko lukea sitä toista kertaa, no ehkä myöhemmin elämässäni, kun olen hieman vanhempi. Tai sitten en.

En osaa oikein määrittää mikä kirjassa oli ei-tyylistäni, mutta se ei vain yksinkertaisesti kolahtanut.

Arvosana: **½