Nimi: Sinuhe egyptiläinen
Kirjailija: Mika Waltari
Julkaisuvuosi: 1945
Sivumäärä: 785
Sinuhe egyptiläinen, kirja, johon en uskonut tarttuvani vielä moneen vuoteen, mutta toisin kävi. Poikaystäväni kertoi nimittäin joskus lukeneensa sen melkein loppuun asti ja kehui sitä hyväksi, mistä sain sitten itse kipinän lukea kirjan, koska hän ei ollut päässyt sitä loppuun asti, enkä kyllä katunut yhtään.
Kirja on tarina Sinuhesta, jonka vanhemmat löytävät hänet kaislakorissa joesta ja ottavat hänet omaksi pojakseen. Sinuhesta tulee vanhemmiten lääkäri, joka päätyy hoitamaan faaraota ja matkustelemaan ympäri maailmaa erinäisten tapahtumien seurauksina. Se on jaettu kahteen osaan, jotka ovat taas jaettu yhteensä viiteentoista kirjaan, joista jokainen on jaettu vielä lukuihin.
Sinuhen tarina on mukaansa tempaava, mutta samalla myös surullinen, osittain sattumasta, mutta osittain myös päähenkilön omien päätösten takia. Hän näkee ja tekee paljon ja Waltarin kuvaukset ovat todella tarkkoja. Olin aluksi hieman epäleväinen kirjaa kohtaan, koska olin lukenut Waltarilta Suuren illusionin, josta on arvostelu jossain päin blogia, enkä pitänyt siitä juurikaan, koska se oli sekava ja hämmentävä kirja, mutta Sinuhe oli täysin toista maata.
Ymmärrän täysin miksi se on valittu Keskisuomalaisen kirjalistalle, jotka kaikkien tulisi joskus lukea läpi, koska se on todellinen klassikko ja kirja joka ihan oikeasti pitää lukea tai muuten jää jostain todella upeasti paitsi. Rakastin joka hetkeä, kun luin kirjaa ja eläydyin täysin siihen egyptiläiseen maailmaan minkä Waltari kuvasi. Ja näin viimeiseksi sanaksi voisin sanoa, että Merit ja Kaptah olivat suosikkihahmojani.
Arvosana: *****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti