Nimi: Ruohometsän kansa
Kirjailija: Richard Adams
Julkaisuvuosi: 1972
Sivumäärä: 414
Olen aina hieman pelännyt tämän kirjan lukemista. Miksikö? Erään kuviksen tunnin takia, jolloin opettaja laittoi meidät katsomaan kirjasta tehdyn elokuvan, joka jätti aikamoiset traumat ja olen siitä asti suorastaan vältellyt tätä kirjaa aina kun olen poikennut kirjastoon. No nyt kuitenkin rohkaistuin ja ennen lomaa kävin lainaamassa tämä itselleni.
Tosin alkua oli todella inhottava lukea tai koko lukemisen aloittaminen oli yhtä tuskaa, koska mielessä kyti vain koko ajan elokuva ja ajatus siitä kuinka hirveä se oli ollut, vaikka mitään muistikuvia elokuvasta ei varsinaisesti ole. Paitsi se aurinko oli pelottava
Päästyäni kuitenkin vauhtiin, niin tarina veti mukaansa ja sitä huomasi, ettei kirja todellakaan ollut yhtä paha mitä elokuva. Se oli nätisti kuvailtu satu kaniineista, jotka lähtevät etsimään itselleen uutta kotia. Pidin kaikista kaneista todella paljon, erityisesti Viikasta, joka herätti hieman sääliä, mutta ei kuitenkaan liikaa.
Samalla se kuitenkin oli realistinen ja esitti kaniinit itseään puolustavani, jos joku kävi heidän kimppuunsa ja ehkä hieman raakalaismaisinakin. Ei ollenkaan sellainen kuva, minkä sadut yleensä antavat kaniineista. Pidin kirjasta todella paljon, mutta kuten alussa sanoin en missään tapauksessa pitäisi sitä koko perheen kirjana, koska se ei sovi perheen pienimmille ollenkaan. (Ihmettelen vieläkin, miten elokuva on saanut niin alhaisen ikärajan). Kannattaa lukea ehdottomasti jos elokuva jätti traumat ja kannattaa lukea muutenkin :)
Arvosana: ****
Tuli mieleen se animaatiosarja Kaukametsän pakolaiset. Yh, hiiriparat :( Pienenä se oli ahdistava ja surullinen sarja eläinten ja ihmisten ongelmallisesta suhteesta sekä luonnon raadollisuudesta, mutta nykyisin ei luultavasti olisi enää niin pelottava.
VastaaPoistaRuohometsän kansan olen joskus lukenut, mutta en muista siitä melkein mitään (paitsi että hyvä oli), joten ehkä uusintalukeminen olisi hyvä idea. Elokuvakin odottaa katsomista, mutta saa nähdä uskallanko ;)
Itse pidin Kaukametsän pakolaisista, yksi suosikkisarjoistani pienempänä, vaikka minua suretti sen yhden siilin kuolema pitkän aikaa.
PoistaItse tässä mietin että pitäisikö katsoa se elokuva uudestaan näin vanhempana ja tarkistaa, että oliko se oikeasti niin traumaannuttava.