Drums of Autumn - Diana Gabaldon

Nimi: Drums of Autumn
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 1996
Sivumäärä: 1070

Ja Diana Gabaldon maratooni jatkuu. Tosin vaihdoin tällä kertaa kielen englanniksi ja sain vihdoin luettua kirjan, jonka ostin Puolasta vuonna 2011. Aloitin sen lukemisen jo siellä, mutta vasta nyt sain sen luettua loppuun. Kirja on Raamatun ohella yksi pisimpään kesken olleita kirjoja minulla.

Kirja kertoo Jamien ja Clairen sopeutumisesta Uuteen maailmaan, johon he päätyivät edellisen kirjan lopussa. Kuinka paljon he kohtaavat erilaisia ongelmia ennen kuin he pääsevät vihdoin asettumaan kahdestaan kunnolla aloilleen.

Samaan aikaan kirjassa kuljetaan myös nykyajassa, jossa Roger Wakefield/MacKenzie tutkii historiaa ja löytää huolestuttavan löydön ja miettii pitäisikö hänen kertoa siitä Briannalle, mutta päättää lopulta että ei. Samalla kuitenkin kerrotaan miten heidän suhteensa etenee, kunnes Brianna löytää saman ilmoituksen kuin Rogerkin ja lähtee varoittamaan vanhempiaan, mikä saa Rogerin seuraamaan hänen perässään 1700-luvulle.

Minulla kesti ensimmäiset 200 sivua tottua kirjan kieleen. Tai oikeastaan Jamien ja Ianin repliikeihin, koska ne ovat kirjoitettu skottilaisella aksentilla, joten kesti tottua sanoihin ye, ken, dinna, sekä niiden eri muotoihin. Kirjan englanniksi lukeminen kuitenki sai minut tajuamaan kuinka hienot suomennokset olemme saaneet, koska tarina ei ole kärsinyt niistä, kuten tietyissä tapauksissa.

Olen lukenut kirjan aikaisemmin suomeksi ja tavallaan pidin siitä enemmän, koska ymmärsin kaiken. Tätä versiota lukiessani osa sanoista jäi minulta ymmärtämättä aluksi, ja piti etsiä viitteitä niiden tarkoituksta, kuten measles. Mietin pitkään onko se tuhkarokko, isorokko vai vesirokko, koska en ole koskaan perehtynyt englanninkieliseen sairaussanastoon perussanaston päänsärkyjä ja vatsakipuja lukuun ottamatta.

Drums of Autumn ei ole koskaan ollut suosikkini Gabaldonin kirjoista, eikä lukeminen englanniksi nostanut sitä yhtään ylöspäin. Taisi tulla tästä vuoden viimeinen kirja, ellen sitten innostu lukemaan vielä yhtä illan aikana.

Arvosana: ***½

Matkantekijä - Diana Gabaldon

Nimi: Matkantekijä
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 928

Matkantekijä jatkaa siitä mihin Sudenkorento jäi. Claire, Brianna ja Robert MacKenzie ovat mahdollisesti löytäneet todisteita siitä, että Jamie Fraser, Clairen aviomies 1700-luvulla ei kuollutkaan Cullodenin taistelussa, jossa skottien klaanit tuhottiin kokonaan.

Samalla kun he etsivät tietoa, niin lukijalle paljastetaan pikku hiljaa, mitä Jamie teki Cullodenin jälkeen 1700-luvulla. Tarinaa paljastetaan pikku hiljaa ja kirjan puolessa välissä tulee Clairen hetki valita. Mennäkkö kivikehän kautta takaisin 1700-luvulle, josta hän saattaisi löytää jälleen todellisen rakkautensa, vai jäädäkkö tyttärensä luo nykyaikaan. Kaikki varmaan arvaavat lopputuloksen.

Claire lähtee takaisin ja löytää Jamien ja loppukirja onkin sitten heidän tarinansa 1700-luvulla, jossa Claire ensin etsii Jamien ja sitten heillä alkaakin todellinen työ, koska 20 vuotta erossa on kuitenkin pitkä aika ja juuri nuo erossa vietetyt vuodet heittävät varjon Jamien ja Clairen suhteen ylle. Mitä toinen onkaan tehnyt ja miten tästä eteenpäin pitäisi edetä.

Kokonaisuutena kuitenkin pidin kirjasta, mitä nyt romanttikkona en pitänyt noin suuresta erossa olemisen vuosista. Ja kuten aina kirjailija kokoaa Clairelle ja Jamielle jälleen paljon kärsimyksiä ja koettelemuksia ennen kuin päästään kirjan loppuun asti, mutta tällä kertaa niitä ei tuntunut olevan liikaa, kuten minun mielestäni edellisessä kirjassa oli. Ja kirjan uudelleen lukeminen selvensi miten tietyt asiat oikeasti menivät, muistikuvani olivat nimittäin paikoitellen hatarat.

Suosittelen lukemaan, jos on edellisistäkin tykännyt.

Arvosana: ****

Sudenkorento - Diana Gabaldon

Nimi: Sudenkorento
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 763

Claire Randall palaa takaisin Skotlantiin 20 vuoden jälkeen. Hän tuo mukanaan myös tyttärensä Briannan, jolla on aikonut vakaasti kertoa totuuden tämän isästä skotti James Fraserista, joka eli 1700-luvulla toisen jakobiittikapinan aikaan.

Kun Claire vihdoin alkaa kertoa tarinaansa, niin paljastuu miten kävi sen jälkeen, kun edellinen kirja loppui. Hän ja Jamie menivät Pariisiin estääkseen Kaarle Stuartin valtaannousuyrityksen, koska Claire tietää mitä sen kanssa tulee tapahtumaan, jos näin käy. Tarina kertoo heidän elämästään Ranskassa hovin läheisyydessä ja mitä kaikkea he tulivatkaan kokemaan. Lisäksi lopussa selitetään minkä takia Claire on kuitenkin takaisin 1900-luvulla, eikä Skotlannissa 1700-luvulla.

Ensimmäisen kerran kuin luin kirjan hämmennyin täysin sen aloituksesta. Mietin, että olinko hypännyt jonkun kirjan yli, koska se ei aluksi jatkanut ensimmäisen tarinaa ollenkaan. No tällä kertaa en enää sortunut siihen, mutta silti se on hyvin hämmentävää. Lisäksi en välillä pysty käsittämään kuinka paljon kärsimystä kirjailija lataa Clairen ja Jamien harteille, ottaa ne pois ja sitten laittaa ne takaisin. Se on suorastaan julmaa.

Mutta silti ahmin kirjan jälleen kerran ja tajusin asioita paremmin kuin edellisillä lukukerroilla. Kirja luo myös lisää pohjaa seuraaville kirjoille. Ranskan hovista ja jakobiittikapinasta oli todella mielenkiintoista lukea, koska en ole asioihin juurikan perehtynyt yhtään missään, vaikkakin ärsyynnyin Kaarle Stuartiin heti kun tämä astui näyttämölle.

Arvosana: ****

Muukalainen - Diana Gabaldon

Nimi: Muukalainen
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 1991
Sivumäärä: 825

Aloin taas pitkästä aikaa lukemaan Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjaa ihan alusta asti. Ja aivan yhtä hyvä se oli edelleen kuin ensimmäisellä lukukerrallakin, ehkä jopa parempikin. Kirja siis kertoo Clairesta, joka oli toisessa maailmansodassa sairaanhoitajana ja on kirjan alussa Skotlannissa lomamatkalla miehensä Frankin kanssa, jonka tarkoitus on lähentää heitä avioparina.

Erinäisten sattumien kautta Claire päätyy vanhan kivikehän kautta 1700-luvulle, jossa hän ensin tapaa miehensä kaukaisen sukulaisen ja kaksoisolennon ja sitten hän päätyy skottien vangiksi ja tarkemmin sanottuna MacKenzien klaanin vangiksi. Kukaan osapuoli ei oikein tiedä mikä Claire on, eikä kukaan oikeastaan alussa luota häneen. Mutkien kautta Claire päätyy menemään naimisiin nuoren skotin Jamie Fraserin kanssa, joka on sukua MacKenzien klaanin johtajille.

Mikä antaa pohjan Jamien ja Clairen seikkailuille ja rakkaustarinalle. Samalla Claire kuitenkin joutuu punnitsemaan moraalisia kysymyksiä, koska hän tietää mitä tulee tapahtumaan, eivätkä hänen tietämänsä asiat ole hyväksi skoteille. Päinvastoin, Claire tietää että tulossa on vallankumous, joka ei pääty klaanien osalta hyvin, mikä johtaa hänet vaikeaan tilanteeseen.

Kuten sanoin jo aikaisemmin kirja ei ollut menettänyt mitään näiden vuosien aikana, kun en ollut lukenut sitä. Tosin täytyy myöntää, että olin unohtanut suuren osan kirjan tapahtumista, mutta siinä ne samalla kuitenkin muistuivat mieleeni kun luin kirjaa eteenpäin. Ja nyt haluan sitten lukea myös seuraavankin osan, vaikka en ihan täysin ole koskaan hyväksynyt kaikkia sen tapahtumia, mutta no, sille ei voi oikein mitään.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan, jos pitää rakkaustarinoista, sekä historiallisista romaaneista ja loistavasta tarinankerronnasta.

Arvosana: *****

P.s. Sain juuri 30 koetusen valmiiksi

Hiljaisuuden lapset - Torey Hayden

Nimi: Hiljaisuuden lapset
Kirjailija: Torey Hayden
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 346

Torey Haydenin hiljaisuuden lapset kertoo 9-vuotiaan Cassandran ja neljä vuotiaan Draken ongelmista, sekä myös halvauksen saaneesta Gerdasta, jota Toreyta pyydetään katsomaan. Kirjan alussa hän kertoo siirtyneensä koulusta kunnalliselle klinikalle lasten mielenterveysosastolle, jonne Cassandra on tuotu hänen epävakaan käytöksensä takia, jonka syyt juontuvat siihen, kun Cassandra isä kaappasi hänet, eikä häntä sen jälkeen nähty kahteen vuoteen.

Drake taas tuodaan osastolle, koska hänen isoisänsä haluaa parannuksen pojan puhumattomuuteen. Koska äidin mukaan tämä kuitenkin puhuu kotona, mutta ei kodin ulkopuolella. Toreyn mielestä yhtälössä ei ole jokin oikein, koska muuten Drake on erittäin sosiaalinen lapsi, joka hurmaa kaikki olemuksellaan.

Gerda taas on vanhus, joka on saanut halvauskohtauksen, ja yksi hänen hoitajistaan kuntoutuskeskuksessa pyytää Toreyta käymään katsomassa häntä, koska tämä ei puhu oma aloitteisesti normaaleista asioista, eikä aina edes vastaa kysymyksiinkään. Ja Toreyn pitäisi selvittää johtuuko se vain hänen omasta tahdostaan vai halvauksesta.

Henkilöiden tarinat ovat taas omaa luokkaansa, enkä oikein välillä pysty käsittämään kuinka paljon pahoja tai omiin asioihin kietoutuneita ihmisiä maailmassa on. Mutta Torey onneksi osaa ilmaista asian pehmeästi, ettei kirjasta tule mitenkään yliampuvaa tai liiallista inhotuksen oloa.

Pidin kirjasta, enkä oikeastaan tähän osaa enää kirjoittaa mitään järkevää. Olisi ehkä pitänyt aloittaa Haydenin tuotannon läpi käyminen Hiljaisuuden lapsilla, koska se oli pehmeä lasku, eikä mitenkään traumatisoiva. Oli myös hienoa kuulla, mitä Cassandralle ja Drakelle kuului myöhemmin, eikä vain jäädä arvailemaan.

Arvosana: ****

Taivas sinivalkoinen - Kirsti Manninen & Markku Onttonen

Nimi: Taivas sinivalkoinen
Kirjailija: Kirsti Manninen & Markku Onttonen
Julkaisuvuosi: 2000
Sivumäärä: 416

Taivas sinivalkoinen on jatkoa Kun taivas repeää- kirjalle ja tv-sarjalle. Se jatkaa suurin piirtein siitä mihin edellinen jäi. Kirja etenee samalla tavalla mitä tv-sarjakin, mutta tuo jälleen kerran tapahtumista enemmän tietoa ja syvyyttä lukijalle.

Kirja alkaa siitä, kun Aino on lomalla sotasairaalasta Turussa kotonaan Helsingistä ja kertaa kotiapulaiselle Emmalla mitä kaikkea oli ehtinyt tapahtua, ja tämä loma tapahtuu ennen kuin päästään siihen mistä tv-sarja alkaa, eli Moskovan välirauhan julistamiseen ja Laurin, sekä Ainon lähtöön Turun sotasairaalasta. Siitä sitten kerrotaan kaikki mitä Ainon ja Laurin elämässä tapahtuu aina vuoden 1952 olympialaisiin asti.

Ainon ja Laurin elämässä on ylä- ja alamäkiä, kun pitää tottua maailmaan sodan jälkeen, sekä Laurin tottua elämään käsipuolena, mikä ei todellakaan ole helppoa, ja kaikki muut harmit siihen vielä päälle. Pitkän matkan pariskunta saa kulkea ennen kuin kaikki on lopultakin kunnossa. Kirja paneutuu heidän elämäänsä jälleen kerran enemmän kuin tv-sarja ja tuo Ainon ja Laurin molempien ajatukset selvemmin esille.

Minä yritin estää itseäni lukemasta kirjaa liian nopeasti loppuun, koska halusin nauttia jokaisesta sanasta, mutta lopulta itsekuri petti ja luin koko kirjan yhden päivän aikana, mikä ei ollut tarkoitus. Jotenkin tv-sarja oli paljon kevyemmän oloinen, kuin itse kirja. Tai siis kaikki asiat eivät tule todellakaan ilmi sarjassa, mutta kirjassa ne ovat sitäkin paremmin esillä ja tekevät siitä hieman raskaan, mikä ei ole huono asia. Se vain yllätti minut aluksi, kun päähenkilöiden ajatukset näkyivät niin paljon selvemmin kirjassa. Ehkä nyt tosin pitäisi sitten katsoa tv-sarja uudestaan läpi, jotta näkisi ne asiat, jotka tulivat kirjassakin esille.

Kokonaisuutena kuitenkin pidin kirjasta todella paljon, vaikka tiesinkin kaiken mitä siinä tulee tapahtumaan, mutta ei se haitannut. Kirja kuitenkin toi tv-sarjan maailmaan niin paljon enemmän tietoa, eivätkä muutkaan hahmot jääneet pintapuolisiksi, vaikka minua hieman häiritsi se, että kirjan alussa oli päähenkilöiden iät ja joidenkin hahmojen kohdalla iät eivät oikein tv-sarjassa iskeneet kohdalle.

Arvosana: ****½
Haaste 2015: A book written by an author with your same initials

Marina - Carlos Ruiz Zafón

Nimi: Marina
Kirjailija: Carlos Ruiz Zafon
Julkaisuvuosi: 1999
Sivumäärä: 282

Löysin kirjastosa Carlos Ruiz Zafonin Marinan, joka on julkaistu jo vuonna 1999, mutta nyt vasta saimme sen suomeksi. Ja sen takakannen teksti kuulosti hyvältä, joten otin sen mukaani, koska se vaikutti puhtaasti Ruiz Zafonilta.

Kirja kertoo Oscar Daista, joka kertoo miten hänen elämänsä muuttui 70-luvun lopussa, kun hän opiskeli sisäoppilaitoksessa. Eräänä päivänä hän löytää koulunsa läheltä vanhan talon, josta hän varastaa kellon, jonka kuitenkin myöhemmin palauttaa ja tapaa tytön nimeltä Marina.

Marina johdattaa hänet seikkailuun, joka alkaa hautausmaalta, jossa salaperäinen nainen, jonka kasvoja Marina ei ole koskaan nähnyt käy salaperäisellä haudalla hautausmaalla, jossa ei ole nimeä. He seuraavat naista ja siitä alkaa salaperäisten johtolankojen selvittely.

Olen kai lukenut liikaa Zafonin kirjoja, koska vaikka tämä olikin jännittävä ja hyvin kirjoitettu, niin minulle juonenkuviot selviytyivät aika nopeasti, eikä kirjan loppuratkaisu yllättänyt mitenkään. Enemmänkin yllätti se kuinka monta ihmistä ehti kuolla kirjan aikana. Kirja oli kyllä hyvä, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän Tuulen varjoista, sekä niistä kahdesta nuorten kirjoista, kuin Marinasta, joka oli minulle hieman pettymys. Mikä luultavasti johtuu siitä, että odotukseni olivat korkealla.

Mutta kirja veti kuitenkin puoleensa ja luinkin sen yhdeltä istumalta, koska en malttanut laittaa sitä alas. Se ei oikeastaan haitannut, että tiesin mitä tulee tapahtumaan, mutta ottihan se sen terävimmän kärjen kirjasta pois. Suosittelen kuitenkin lukemaan, jos tykkää jännityksestä ja salaperäisistä asioista, sekä Barcelonasta, vaikka tässä kirjassa Barcelona ei ollut yhtä mittavassa asemassa mitä edellisissä kirjoissa, joita olen Zafonilta lukenut.

Arvosana: ***½

Kun taivas repeää - Kirsti Manninen & Markku Onttonen

Nimi: Kun taivas repeää
Kirjailijat: Kirsti Manninen ja Markku Onttonen
Julkaisuvuosi: 1998
Sivumäärä: 352

Kun taivas repeää sijoittuu jatkosodan viimeisiin vuosiin ja Kannakselle kuvitteeliseen kenttäsairaalaan, joka sijoitsee Raudussa. 20-vuotias Aino on vastavalmistunut lääkintälotta, joka määrätään sinne, ja hän on kirjan toinen päähenkilö. Toinen päähenkilö on Ainoa vuoden vanhempi Lauri, joka on talvisodan veteraani ja kaukopartiomies.

Kirja kertoo siitä kuinka he rakastuvat jatkosodan melskeessä, sekä se on myös Ainon kasvutarina arasta tytöstä naiseksi, joka tiukan paikan tullen tekee tarvittavat asiat, vaikka ne tekisivät kipeää. Ja samalla kirja kertoo minkälaista elämä oli eturintamassa.

Kirja perustuu MTV 3:n saman nimiseen tvsarjaan, joka nähtii viime vuosituhannen puolella. Itse en tosin sitä silloin, mutta rakastuin sen jatko-osaan Taivas sinivalkoiseen. Ja nyt sitten jokunen viikko sitten hankin kummatkin sarjat itselleni dvd:llä ja rakastuin taas vaihteeksi. Sitten hommasin kirjat ja luin tuon ensimmäisen.

Kirja antaa niin paljon enemmän syvyyttä tvsarjan hahmoille ja kirjassa näemme myös Laurin näkökulman tapahtumista, mitä ei tv-sarjassa näkynyt. Tekisi mieli lukea kirja heti uudestaan, mutta yritän nyt pitää hieman etäisyyttä, etten kuluttaisi sitä ihan heti loppuun. Lisäksi täytyy sanoa, että kun joskus pienempänä luin elokuviin perustuvia nuorten kirjoja, niin ne eivät olleet hyviä, mutta tämä oli toista maata.

Tosin täytyy tunnustaa, että tämä oli jo toinen kerta kun luin kirjan, mutta edellisestä kerrasta oli jo aika kauan aikaa, mutta oli silti hauska nähdä, ettei kirja vuosien varrella huonommaksi ollut mennyt.

Arvosana: ****½

Jäähyväiset aseilla - Ernerst Hemingway

Nimi: Jäähyväiset aseille
Kirjailija: Ernest Hemignway
Julkaisuvuosi: 1929
Sivumäärä: 379

Jäähyväiset aseille kertoo ensimmäisestä maailmansodasta Italian ja Itävallan välisistä taisteluista. Sen päähenkilönä on Frederic Henry, joka on amerikkalainen, mutta silti listautunut Italian joukkoihin sodan alussa. Hän toimii sodassa ambulanssin kuljettajana.

Kirjan alussa kerrotaan hänen elämästään sodassa, jossa hän sitte haavoittuu ja joutuu Milanoon asti sairaalaan parantamaan jalkojansa. Hänen peräänsä lähtee hoitaja Catherine Barkley, jonka kanssa Henry lopulta rakastuu, vaikka kirjan alussa väittääkin ihan muuta.

Kirjan loppu kertoo Henryn palaamisesta takaisin rintamalle ja Italian perääntymisestä, joka muuttaa Henryn elämän.

Kirja oli kevyt välipala. Se oli helppoa luettavaa, mutta minä en saanut luotua minkäälaista yhteyttä mihinkään hahmoon, eikä kirjan loppukaan hetkauttanut minua juurikaan, mikä on perin harvinaista, koska yleensä inhoan samanlaisia loppuja, mutta en tällä kertaa.

Oli kuitenkin vaihtelua lukea kerrankin 1. maailmansodasta, koska ne kirjat mitä olen sodista lukenut ovat yleisesti ottaen keskittyneet 2. maailmansotaan. Mutta ymmärrän kyllä minkä takia jokaisen pitäisi lukea tämä, koska se esittää yhden puolen sodasta ja ihmisistä, vaikka se ei minuun vaikutusta tehnytkään.

Arvosana: ***½

Kvanttivaras - Hannu Rajaniemi

Nimi: Kvanttivaras
Kirjailija: Hannu Rajaniemi
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 440

Kuukauden lukutauon jälkeen oli ihana jälleen syventyä hyvään kirjaan, vaikkakin omatuntoa kolkuttikin tauon takia, mutta Nano ja koulutehtävät veivät kaiken aikani marraskuussa. Ja oikeasti aloitin tämänkin kirjan lukemisen silloin, mutta loppuun asti en päässyt ennen kuin nyt.

Kirja kertoo mestarivarkaasta Jean Le Flambeurista, joka autetaan pakoon dilemmavankilasta, jotta tämä auttaisi varastamaan jotain suurta. Lukija viedään keskelle solmua, joka avautuessaan paljastaa vain lisää uusia solmuja, jotka saadaan lopussa melkein selville.

Minua varoitettiin, että kirja on välillä hieman mindfuck, koska en suomenkielistä käännöstä tuolle sanalle oikein osaa sanoa ja täytyy myöntää, että tämä varoittaja oli oikeassa. Välilä en tajunnut yhtään missä mennään, eikä minulla ole kyllä vieläkään mitään käsitystä siitä, mitä kaikkea kirjassa mainitut hahmot olivat. Ja siitä huolimatta haluan lukea seuraavankin osan, koska kirja kuitenkin veti minut pauloihinsa.

Mutta toisaalta kun tottui kaikkiin nimityksiin, niin ei minua oikeastaan haitannut, etten tienynt mitä ne edes olivat. Toisenlaisia kansoja, mutta olisin vain halunnut tietää enemmän heidän elämiensä järjestelyistä, nyt kaikkia raapaistiin vain pintapuolisesti ja osat asioista jäi täysin selittämättä.

Suosittelen lukemaan kirjan, jos scifi kiinnostaa, koska se oli minun mielestäni hyvä ja kirjan arvostusta hieman lisäsi se, että se on suomalaisen kirjoittama, vaikkakin alunperin englanniksi, mutta kääntäjä oli sitten tehnyt myös hyvää työtä, koska eivät kaikki käännökset ole näin onnistuneita.

Arvosana: ****

Nana - Émile Zola

Nimi: Nana
Kirjalija: Émlime Zola
Julkaisuvuosi: 1880
Sivumäärä: 335

En oikeastaan tiennyt mistä Nana kertoi, kun aloitin sen lukemisen. Versiossa jonka minä lainasin ei ollut nimittäin ollenkaan kansipapereita, joten se jäi arvoitukseksi. Lainasin kirjan oikeastaan sillä perusteella, että olin pitänyt Zolan Naisten paratiisista ja minulla siis oli jonkinlaiset odotukset Nanaa kohtaa.

Kirjan päähenkilö on Nana, puolimaailmannainen, joka tulee Pariisissa tunnetuksi erään näytelmän Venuksena. Hän elää rikkaiden miesten ylläpidettävänä ja tarjoaa aina tarpeen tullen palveluksiaan myös muille. Kirja kertoo hänen elämästään Pariisissa ja kaikesta siihen liittyvästä. Muut henkilöhahmot ovat joko samanlaisia kuin Nana tai sitten ylhäisiä henkilöitä, joita vaimot eivät oikein miellytä tai miehet muuten joutuvat Nanan pauloihin.

Minä hieman petyin kirjaan. En missään välissä saanut siitä samanlaista otetta kuin Naisten paratiisista, eivätkä henkilöhahmot tuntuneet yhtä inhimillisiltä. En ymmärtänyt heidän motiivejaan, enkä sokeuttaan asioille. Ja oikeastaan luin kirjan vain sen takia loppuun, että en pysty jättämään kirjoja lukematta kokonaan, jos ne kerta olen aloittanut. Ja jotenkin minusta myös kirjan tarina oli pinnallinen ja kerrankin olin tyytyväinen loppuun. Minulla ei ollut yhtään mitään valitettavaa siitä, vaikka pari historialliasta faktaa piti tarkistaa.

En oikein muuta pysty sanomaan. Ei ollut oikein minun palani kakusta.

Arvosana: ***

Tulivana - Diana Gabaldon

Nimi: Tulivana
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 331

Tulivana on neljän kertomuksen kokoelma, jotka lomittuvat Diana Gabaldonin muiden kirjojen maailmaan ja tarinoiden väliin ja syventävät muutaman sivuhahmon tarinoita. Siellä on kaksi lordi John tarinaa, ja sitten Robert MacKenzien vanhempien tarina ja sitte Joanin ja Michael Murrayn seikkalu Pariisissa.

Ne olivat kaikki mielenkiintoisia, vaikka minua hieman häiritsi se, että siellä oli viittauksia tarinoihin, jotka olin kyllä lukenut, mutta joita en muistanut kunnolla, niin oli vähän sellainen olo välillä, että missä nyt mennään.

Lordi Johnin tarinoista en ole koskaan tykännyt yhtä paljon kuin alkuperäisestä sarjasta. Niistä puuttuu se jokin tietty vivahde, mikä tekee Clairen ja Jamien tarinasta paljon mielenkiintoisempia. Tai sitten se on vain se, että lordi John ei vain ole yhtä kiinnostava kuin Jamie ja Claire.

Mutta kaksi muuta tarinaa oli sitäkin mielenkiintoisempia. Robertin vanhempien tarina oli tavallaan surullinen, mutta toisaalta myös iloinen ja onnellinen tarina, vaikka tietty kohtaus jäi häiritsemään itseäni. Pitäisi oikeasti lukea koko sarja kerralla läpi, koska uusin osa tulee englanniksi ensi vuonna. En malta odottaa.

Ja sitten kirjan viimeinen tarina, joka kertoi Ian Murrayn vanhimmasta pojasta, Michael Murraysta ja Jamien tytärpuolesta Joaniesta, joista toisesta on juuri tullut leski ja toinen aikoo nunnaksi luostariin Pariisiin. Kaikki ne väärinkäsitykset, jotka tarinan tietyillä osapuolille muodostuvat ovat niin selkeitä, mutta loppu oli kiva. Tykkäsin.

Suosittelen lukemaan, jos haluaa syventää tietojaan Gabaldonin maailmasta ja tietää miltä maailma näytti muiden silmissä kuin Matkantekijän päähenkilöiden.

Arvosana: ****

Tulen sylissä - Nora Roberts

Nimi: Tulen sylissä
Kirjailija: Nora Roberts
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 529

Löysin kirjastosta Robertsin uusimman ja pakkohan se oli mukaan ottaa. Tällä kertaa kirja kertoo naissavuhyppääjä Rowanista, joka edellisen kauden lopussa menettää hyppyparinsa ja näkee siitä painajaisia talven aikana. Seuraavan kauden alussa hän on kuitenkin takaisin hyppäämässä ja yksi alokkaista iskee häneen silmänsä.

Ongelmia alkaa tulla siinä vaiheessa, kun Rowanin huone sotketaan verellä ja yksi tulipaloista huomataan tahallaan sytytetyksi, mistä sitten kaikki jatkuu ja pari ihmistä kuolee. Mutta kuka on syyllinen? Joku ulkopuolinen vai joku savuhyppääjien tukikohdasta.

Kirja oli taattua Robertsia, mutta mielestäni se oli hieman parempi kuin edelliset lukemani. Syyllistä en tällä kertaa arvannut, mikä oli varsin harvinaista, mutta jäin tosin odottamaan sitä kohtaa missä Rowan olisi eronnut Gullista tai edes jotain pientä kitkaa heidän välilleen.

Oli todella mielenkiintoista lukea savuhyppääjistä, koska en ollut ennen heistä kuullutkaan. Heidän työnsä kuulosti todella vaaralliselta, mutta silti arvokkaalta. En oikeastaan keksi enää mitään muuta sanottavaa kirjasta. Se oli parempi mitä viimeisimmät Robertsit, jotka olen lukenut, mutta ei kuitenkaan yltänyt niiden kaikista parhaimpien tasolle. Pidin hahmoista, tosin kirjasta tuli minulle jotenkin mieleen Perintönä maa ja taivas, vaikka juonen ja hahmojen kannalta ne eivät olleet lähelläkään toisiaan.

Arvosana: ***½

Fatiman käsi - Ildefonso Falcones

Nimi: Fatiman käsi
Kirjailija: Ildefonso Falcones
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 1022

Fatiman käsi kertoo Hernandosta, joka on puoliksi espanjalainen ja puoliksi mauri, koska espanjalainen pappi raiskasi hänen mauriäitinsä 1500-luvun Juvinelesissa. Aikana jolloin maurit pakotettiin kääntymään kristityiksi mikä aiheuttaa ongelmia mauri väestön suhteen.

Hernandosta tulee väliinputoaja kahden uskonnon väliin ja sitä hän on koko loppuelämänsä. Kirjan päätarina on kuitenkin Hernandon ja nuoren lesken Fatiman rakkaussuhteessa, jota Hernandon isäpuoli ei suvaitse ja tekee kaikkensa pitääkseen heidät erossa toisistaan. Mutta samalla kirja kertoo maurien elämästä 1500-luvun Espanjasta ja siitä kuinka he taistelivat uskonsa puolesta, vain menettääkseen sen uudestaan ja uudestaan.

Olin Ildefonsolta lukenut aikaisemmin vain Meren Katedraalin, josta pidin todella paljon, eikä tämäkään kirja mikään pettymys ollut. Mutta en tiedä, kirjassa oli todella paljon kärsimystä ja juuri kun kaikki alkoi mennä hyvin tapahtui jotain muuta ja tätä jatkui koko kirjan ajan kaikki ne 1000 sivua, joten lopussa sitä oli todellakin turtunut sille ja toivoi vain että kirja loppuisi pian, vaikka se hyvä olikin.

Tavallaan pidin kirjan lopusta, koska se ei ollut mitenkään massaan sulautuva, vaikka olisinkin itse toivonut siitä hieman toisenlaista. Mutta toisaalta taas loppu sopi kirjaan. Henkilöhahmoista pidin tiettyyn pisteeseen asti, mutta koska olen kasvanut itse niin erilaisessa yhteiskunnassa ja uskonnossa, etten kyennyt vain välillä käsittämään naisten alistumista. Ymmärsin sen kyllä, mutta käsittäminen ja hyväksyminen on täysin toinen asia, mutta maailma oli täysin toinen 1500-luvulla kuin nyt, enkä ole muslimi vaan protestantti kristitty, niin näkemyserot ovat valtavat.

Suosittelen kirjan lukemista lämpimästi, koska Ildefonso on upea kirjailija ja kirjan maailmaan uppoutuu niin helposti. Tietenkään jos ei kärsimyksestä pidä niin kirja ei ole sitten oikea.

Arvosana: ****

Matkalla - Jack Kerouac

Nimi: Matkalla alkuperäinen versio
Kirjailija: Jack Kerouac
Julkaisuvuosi: 1957(Matkalla) 2007 (On the Road Original Scroll)
Sivumäärä: 440

Matkalla, nappasin tämän kirjan mukaani viime kirjastokäynnilläni, koska ajattelin taas päästä kirjalistoissa eteenpäin. Käsitykseni kirjasta oli melkoisen hatara ja perustui ainoastaan kuviin, joita olin nähnyt kyseiseen kirjaan perustuvasta elokuvasta, jossa näyttelee mm. Kristen Stewart. Lisäksi versioni oli alkuperäinen versio eli kirja oli siinä muodossa miten kirjailija sen alunperin tarkoitti, eli hahmoilla oikeat nimet ja kaikki suurin piirtein kirjoitettu putkeen.

Kirja siis kertoo Jack Kerouacista ja tämän kavereista, keskittyen kuitenkin eniten Neal Cassadyn. Olin jotenkin aina kuvitellut, että koska kirjan nimi on Matkalla niin on se kertoo ainoastaan yhdestä roadtripistä Amerikan halki, mutta Jack tekikin niitä useamman. Pari kertaa New Yorkista San Franciskoon ja takaisin ja sitte viimeisimpänä New Yorkista Mexicoon.

Jack ajelehtii paikasta toiseen, juhlii, tekee töitä ja palaa takaisin kotiinsa. Hänen kaverinsa Neal muuttuu kirjan aikana aina vain hullumpaan ja hullumpaan suuntaan. En oikein enää tiedä mitä muuta voisin kertoa kirjasta, koska se oli periaatteessa tuota koko ajan.

En sanoisi, että kirja oli huono, mutta se ei ollut yhtään minun tyyliseni. Lisäksi kaikki se putkeen kirjoittaminen aiheutti minulle melkein päänsäryn, koska piti oikeasti olla silmä tarkkana, että millä rivillä mennään, jotta pysyi kärryillä tapahtumissa. Lisäksi hahmojen samanlaiset nimet saivat minut välillä ihan sekaisin, että kuka olikaan kuka ja oliko häntä edes mainittu kirjassa aikaisemmin. Lukeminen oli varsin hidasta, eikä minua oikeastaan kiinnostanut lukea kolmea kertaa samat asiat, mutta vain erijärjestyksessä ja eri henkilöiden kanssa, mutta luultavasti kirja sopii jollekin toiselle paljon paremmin.

Arvosana: ***

Valkokankaan varjot - Nora Roberts

Nimi: Valkokankaan varjot
Kirjailija: Nora Robert
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 462

Löysin äitini lainausten seasta tämän Robertsin kirjan ja päätin huvin vuoksi lukea sen kevyenä iltalukemisena, mitä se todellakin oli. Kirja kertoo Cillasta, joka on entinen lapsitähti ja kuolleen suuren näyttelijättären lapsenlapsi, joka ostaa omalta äidiltänsä isoäitinsä pakopaikan ja alkaa remontoimaan sitä.

Hänen isoäitinsä tappoi itsensä 30-vuotta sitten samaisessa talossa, jota Cilla nyt korjaa. Isoäidin kuolema alkaa epäilyttää Cillaa, kun hän löytää ullakolta vanhoja rakkauskirjeitä, jotka antavat ymmärtää toisin. Lisäksi joku ei halua tiedon leviävän, kun Cillan autoa töhritään ja joku murtautuu kahdesti hänen taloonsa.

Lisäksi kirjaan sisältyy kuuma naapuri, jonka kanssa Cillalla on alusta alkaen säpinää, vaikka tällä kertaa heidän välinen romanssinsa oli hieman tasapaksu verrattuna Robertsin muihin. Normaalisti parien välillä on edes jonkinlainen riita, mutta ei tässä kirjassa. Toki erimielisyyksiä esiintyi, mutta komea naapuri oli hieman liian kärsivällinen ja ymmärtäväinen tässä kirjassa, eikä pahoittanut juuri mistään mieltään.

Muuten kirja oli kyllä taattua Robertsia, mutta mielestäni se toisti liikaa Robertsin edellisiä kirjoja, koska pystyin ensimmäisistä luvuista lähtien päättelemään tai oikeastaan arvaamaan kuka oli Cillan isoäidin salainen rakastaja ja mitä hänelle oikeasti kävi. Tietenkään en olettanu mitään ihmeellisempään, mutta jotain yllätyksellisyyttä kaipasin kuitenkin tarinaan mukaan.

Arvosana: ***

Juoppohullun päiväkirja - Juha Vuorinen

Nimi: Juoppohullun päiväkirja
Kirjailija: Juha Vuorinen
Julkaisuvuosi: 2001
Sivumäärä: 360

Täytyy näin heti aluksi myöntää, että Juoppohullun päiväkirja ei ollut minulle. Se on päiväkirja, joka kuuluu pikku-Juhalle, joka on kirjan nimen mukaisesti todellinen juoppo, joka juo monta päivää putkeen parhaimmillaan vain päätyäkseen katkolle. Kirja kertoo hänen elämästään vuoden ajan ja tuohon vuoteen mahtuu mm. kaksi ikkunasta heitettyä telkkaria ja yksi ikkunasta heitetty uuni, jotka osuivat kaikki naapurin Datsunin päälle.

Juhan elämää piristivät paras kaveri Kristian, ja tämän outo ystävä Mikael, sekä Tiina, jonka Juha tapasi AA-kokouksessa. Sekä kaikenlaiset sattumukset, joita hän aiheuttaa itselleen, sekä muiden aiheuttamat kommellukset hänelle.

Kuten jo alussa sanoin, kirja ei todellakaan ollut minulle. Sen huumori ei todellakaan ollut minulle tarkoitettua, mutta luin sen kuitenkin loppuun saakka. Enkä oikeastaan kadu sitä, koska kirjan loppupuoli oli minullekin luettavaa, eikä alun myötähäpeää joutunut enää kestämään.

Kirja oli kielellisesti todella ronski, eikä mitään juurikaan kierrelty, mutta se osaltaan toi kirjaan oman ulottuvuutensa ja persoonallisuutensa, koska harvemmin olen Juoppuhullun tapaisiin kirjoihin törmännyt, ja ehkä ihan hyvä niin. Ei makeaa mahan täydeltä.

Kirjan perusteellaa en ajatellut katsoa kirjasta tehtyä elokuvaa, mutta näköjään poikaystävä näytti pitävän kirjan joistakin kohdista, kun hänelle sen annoin. Joten suosittelisin sitä ei niin tosikoille ja ehkä hieman kaksimielisille ihmisille, jotka eivät tunne toisten puolesta myötähäpeää.

Arvosana: ***

Requiem - Lauren Oliver

Nimi: Requiem - Rakkaus palaa
Kirjailija: Lauren Oliver
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 335

Huomasin tuossa jokin aika sitten lukiessani jotain kirjaa, josta olen tehnyt tännekkin arvostelun, että en ollut lukenut vielä Lauren Oliverin dystopia-trilogiaa loppuun asti. Kiirehdin siis varaamaan sen viimeisen osan kirjastosta ja nyt sain sen sitten käsiini. Tosin täytyy myöntää että suomennoksen nimessä kesti minulla vähän aikaa ennen kuin ymmärsin että se ei ole rakkaus palaa tulessa, vaan että rakkaus palaa takaisin.

Kirja jatkuu siitä mihin edellinen jäi. Lena ja Julian on pelastettu kapinallisten toimesta ja he jatkavat matkaansa yhdessä heidän kanssa samalla paeten Valvojia ja yhteiskuntaa. Samalla Lenalla on kuitenkin ongelma siinä, kun Alex onkin yhtäkkiä herännyt henkiin ja vaikuttaa todella etäiseltä.

Oman lisänsä kirjaa tuo Hanan, eli Lenan entisen ystävän, näkökulmat, jotka vuorottelevat Lenan kanssa. Hänet on parannettu ja hänet on määrätty naimisiin Fred Hangroven kanssa, joka on Portlandin seuraava pormestari ja jolla on omia salaisuuksia. Hanalla on ongelmia painajaisten kanssa ja hänen kauttaan paljastuu kuinka mätä hallinto on, sekä muutamia muita asioita jotka ovat ehkä jääneet hieman epäselviksi. Mutta toisaalta minusta tuntui että Hanan näkökulma oli hieman turha ja tuli hieman puskista, koska häntä ei ole ensimmäisen kirjan jälkeen nähty. Mutta toisaalta koska Alex, Lena ja Julian olivat samassa paikassa oli järkevämpää vaihtaa näkökulma toiseen paikkaan.

Täytyy myöntää, että pidin kirjasta enemmän kuin kahdesta ensimmäisestä, vaikka Lenan sokeus välillä ärsytti suunnattomasti. Ja koska en itse pidä Julian/Lena parituksesta, niin minusta Lena olisi voinut toimia hieman toisin. Ja välillä tuntui että Julianin mukaan heittäminen oli vain yritys luoda kolmiodraama kirjaan. Yksi asia mistä pidin ensimmäisessä kirjassa oli juuri se kolmiodraamaan puute ja sitten kakkososan huonoin asia oli juurikin se, että kolmiodraama tuotiin tarinaan.

Toinen asia mistä pidin kirjasta oli sen loppu, vaikka siitäkin jäi hieman kaksijakoinen tunnelma, koska olisin halunnut tietää mitä lopulta tapahtui, mutta avoin loppu taas tekee kirjasta valtavirrasta poikkeavan, mikä on hyvä juttu. Ja toisaalta se tärkein asia tuli kuitenkin ainakin minulle selväksi. Mutta tosin jonkinlaista pienen pientä epilogia olisin kaivannut, vaikka Alexin tarina lopussa ei ollut ollenkaan paha juttu.

Mutta suosittelen lukemaan, jos on kaksi ensimmäistä lukenut. Kirja tarjoaa jännitystä loppuun asti.

Arvosana: ****

Naisten paratiisi - Émile Zola

Nimi: Naisten paratiisi
Kirjailija: Émile Zola
Julkaisuvuosi: 1883
Sivumäärä: 518

Nappasin Émilen Zolan Naisten Paratiisin huvikseni mukaan kirjaston hyllystä, mutta jostain syystä sen lukemiseen meni aivan liian pitkä aika. Se ei johtunut kirjasta, koska pidin siitä ja sitä oli varsin helppo lukea. Oma aikani ei vain ole koulun ja töiden takia riittänyt lukemiseen, muta tänä aamuna sain kirjan vihdoin luettua.

Se kertaa Denise Baudusta, joka muuttaa Parisiisin pikkuveljiensä kanssa, kun heidän isänsä kuolee. Aluksi he yrittävät saada sedältänsä töitä, joka omistaa verkakaupan, mutta pienet kaupat ovat alkaneet menettää asiakkaitaan, kun viereen on pikku hiljaa noussut Naisten paratiisi-niminen tavaratalo, joka vie halvoille hinnoilla pienkauppiailta asiakkaat. Ja kun muuta vaihtoehtoa ei ole niin Denise hakeutuu töihin Naisten paratisiin, jossa tehdään pitkiä ja raskaita työpäiviä. EIkä muut myyjät ota Denisiä vastaan kovin ystävällisesti, vaan keksivät tästä ilkeitä juoruja ja moittivat tämän pukeutumista.

Toinen kirjan päähenkilö on Naisten paratiisin omista Octave Mouret, joka hyppii naisten sängyistä toiseen huvin ja hyödyn vuoksi. Hän rakastaa rahaa ja haluaa vain laajentaa ja laajentaa Naisten paratiisia entisestään, kunnes se vie koko korttelin. Mouret palkkaa aluksi Denisen säälistä, mutta aikaa myötä naisten miehen tavat eivät miellytä Denisiä, joka kieltäytyy aina Mouretin ehdotuksista.

Kuvittelin kirjan jotenkin enemmän dramaattisemmaksi ja pelkäsin loppuun asti Denisen puolesta, vaikka lopulta hänellähän kävikin hyvin. Pidin kirjasta todella paljon ja nyt mitä Wikipediaa selailin niin Denisen ja Mouretin tarinasta kerrotaan jotain kirjassta Doctor Passaut, mutta valitettavasti sitä ei ole ilmestynyt suomeksi. No onneksi projekti Gutenberg auttaa, koska sieltä kirja löytyi e-kirjana. Mutta saaha nähdä koska pääsen sitä varsinaisesti lukemaan.

Mutta kokonaisuudessa pidin kirjasta. Se oli helppo lukuinen ja taitava kuvailu kyseisestä aikakaudesta. Eikä mitään ikävää sattunut lopussa mistä iso plussa.

Arvosana: ****½

P.S Tässä vaiheessa on jo selvä etten saa 100 kirjan haastetta tehtyä, mutta 30koetus kyllä menee rikki. :)

Sähkökissa - Torey Hayden

Nimi: Sähkökissa
Kirjailija: Torey Hayden
Julkaisuvuosi: 1998
Sivumäärä: 525

Minulla on tällä hetkellä näköjään Torey Hayden vaihe päällä, mutta nyt tartuin tosi tarinan sijasta Haydenin fiktiiviseen tuotantoon, eli Sähkökissaan. Se kertoo perheterapeutti Jamesista, joka saa potilaakseen autistiseksi diagnosoidun Connorin, joka kantaa mukanaan pehmokissaa ja hyrisee. Poikaan ei tunnu saavan yhteyttä millään tavalla.

Pikku hiljaa James alkaa epäillä että Connor ei olekaan autistinen, eikä Connorin perheessä kaikki ole edes hyvin. Connorin äiti on kuuluisa kirjailija, jota James alkaa puolivahingossa myös terapioimaan ja pääsee osaksi ihmeellistä maailmaa, jonka kanssa äiti on elänyt monta vuotta.

Kirja oli mielenkiintoinen ja se ehkä tavallaan veti minut enemmän mukaansa kuin todellinen, koska siinä tiesi ettei kirja ollut todellinen ja siinä oli tiettyjä elementtejä, jotka tekivät siitä selvästi havaittavaa. Mutta toisaalta kirja ei kuitenkaan täysin saanut minua pauloihinsa, koska itselleni loppuratkaisu oli melkein itsestään selvä puolesta välistä kirjaa.

Mutta kokonaisuutena kirja toimii. Siinä vaihtuvat sujuvasti eri osapuolten väliset näkökulmat, jotka sitoo yhteen terapeutti James, jolle ne aina kerrotaan. Ja kirjailija äidin Torgon-mielikuvitushahmo oli myös erittäin mielenkiintoinen, johtuen ehkä osittain hänen laajasta maailmastaan, jota kuvailtiin tarkasti.

Kirja on lukemisen arvoinen, jos pitää Haydenin tuontannosta, ja miksei muittenkin kannata ainakin yrittää lukea sitä. Se on tarina paranemisesta ja selviytymisestä, sekä lapsuuden traumoista.

Arvosana: ****

Sinä päivänä - David Nicholls

Nimi: Sinä päivänä
Kirjailija: David Nicholls
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 507

Sinä päivänä kertoo Emmasta ja Dexteristä, joiden yhteinen matka ystävyyden saralla alkaa 15.7.1988 ja siitä lähtien heidän elämäänsä seurataan aina vuoden välein ja kerrotaan tuosta samasta päivästä. Heidän tarinaansa seurataan aina 20 vuoden päähän, että mihin asti he pääätyvät.

Kuvittelin kirjan imeläksi rakkaustarinaksi, koska olin nähnyt siitä tehdyn elokuvan trailereita joskus telkkarissa mitkä antoivat ainakin minulle sen kuvan. Yllätyin positiivisesti kun kirja ei ollutkaan mitään äitelää rakkaustarinaa, jossa päähenkilöt elävät koko kirjan läpi auvoisissa tunnelmissa.

Voisi kuvitella että yhden päivän tapahtumat eivät paljoa kerro heidän elämästään, mutta samalla siinä kuitenkin poiketaan aina edellisen vuoden tapahtumiin, että lukijalle jää selkeä kuva Emman ja Dexterin elämistä, jotka aina välillä menevät täysin eri suuntiin mitä voisi kuvitella.

Lopusta en tosin välittänyt niinkään paljon, koska sen tapahtumat eivät olleet itselleni mieleiset, mutta toisaalta loppu erottaa kirjan muista saman kaltaisista eikä kaikkea voi aina saada. Kirja oli myös helppo lukea, vaikka se ei ihan täysin tempaissut minua mukaansa, vaan jätti ehkä joiltain osilta hieman kylmäksi. Kirja oli tasoltaa ihan okei, ei se ollut huono, mutta ei kuitenkaan yltänyt sinne parhaimmellaakaan tasolle.

Arvosana: ***½

Kuin viimeistä päivää - Lauren Oliver

Nimi: Kuin viimeistä päivää
Kirjailija: Lauren Oliver
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 412

Törmäsin kirjastossa Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää kirjaan sattumalta. Olin lukenut kirjailijalta hänen dystopia-trilogiansa kaksi ensimmäistä osaa, jotka olivat ihan hyviä silloin kuin luin ne, eikä minulla ollut niiden perusteella mitään odotuksia tästä kirjasta.

Kirja kertoo Samista, joka eräänä päivänä kuolee ja joutuu sen jälkeen elämään elämänsä viimeisen päivän uudestaan ja uudestaan. Sam ei kuitenkaan elä päiväänsä aina samalla tavalla, joten siitä tulee kirjaan vaihtelua, eikä se ala mitenkään toistamaan itseään, kuten voisi ajatella.

Tarina on Samin kasvutarina. Joutuessaan elämään uudestaan ja uudestaan saman päivän hän alkaa nähdä asioita uudella tavalla kuin mihin on tottunut ja vanhat tavat alkavat mietityttää häntä. Mutta tärkein kysymys on se, että miten hän pääsee tästä kierteestä irti ja saa todella kuolla.

Pidin kirjasta, se oli hyvä, muttei kuitenkaan mikään loistava. Se oli kevyttä ja nopeaa lukemista, eli juuri sopivaa lomalukemista. Kirja ei onnistunut yllättämään minua, koska alun Sam oli todella stereotyyppinen hahmo, että ainakin itse huomasin selvästi mihin kirja oli menemässä. Ja mitä lähemmäs loppua tultiin, niin tietyt asiat kävivät aina vain selvemmiksi ja selvemmski, mikä luultavasti oli myös tarkoitus. Mutta onneksi loppu ei kuitenkaan pilannut kirjaa mitenkään, sellaisella lopulla, että kirjan idea olisi kokonaan mennyt. Lähinnä tässä tarkoitan sen tyypistä loppua mikä Serranon perheellä oli, jos joku sattuu ymmärtämään.

Arvosana: ***½

Skottilainen vanki - Diana Gabaldon

Nimi: Skottilainen vanki
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 456

Skottilainen vanki on osa Gabaldonin Lordi John-sarjaa ja se sijoittuu Matkantekijä-sarjassa aikaa jolloin Jamie Cullodenin jälkeen oli tallirenkinä Helwater tilalla. Se alkaa siitä kun lordi John veljensä kanssa suunnittelee erään ihmisen tuomista sotaoikeuden eteen hänen tekemistään sotarikoksista ja todistusaineistossa onkin yllättäen gaelin kielinen teksti, jonka takia he kiikuttavat Jamien Lontooseen ja sitä kautta aina Irlantiin asti.

Kirja kertoo Jamien ja Lordi Johnin matkasta Irlantiin, sekä heidän ongelmistaan siellä. Lisäksi soppaan heitetään Irlannin jakobiitit, jotka haluavat yrittää uutta kansannousua ja sotkevat Jamien asiaansa mukaan. Ja miten lordi Johnin jahtaama mies liittyy tähän kaikkeen, kuten iirin kielinen teksti väitti. Tai antoi vihjauksia siitä.

En ole juuri koskaan pitänyt lordi John kirjoista yhtä paljon kuin alkuperäisestä Matkantekijä sarjasta, eikä tämäkään kirja yltänyt samalla tasolle, mutta se oli kuitenkin ihan hyvä. Pidin siitä että Jamien aika Helwaterissa sai lisää syvyyttä, koska siitä ei juurikaan kerrottu toisessa sarjassa.

Kokonaisuutena kirja oli ihan hyvä, mutta minulle jäi siitä hieman pinnallinen olo. Varsinkin alku oli vähän oudohko, koska se alkoi suoraan tietystä pisteestä, josta minulla ei ollut mitään käsitystä ja olin hukassa. Ja välillä tuntui että asioita olisi voinut käsitellä vielä pitempään, eikä jättää niitä niin vähälle käytölle. Asiasta josta kuitenkin erityisesti pidin oli Jamien näkökulma asioihin, koska Matkantekijä on keskittynyt vahvasti Claireen, eikä Jamien näkökulmalle ole siinä tilaa, niin oli mukavaa lukea sitä tässä. (Vaikka uusimmissa Matkantekijän kirjoissa Jamien näkökulmakin on hyödynnetty.)

Arvosana: ***

Tarkoin vartioitu talo - John Boyne

Nimi: Tarkoin vartioitu talo
Kirjailija: John Boyne
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 446

Tarkoin vartioitu talo, kuten moni muukin kirja, niin tämäkin on ollut pitkään lukulistallani, mutta vasta nyt sain sen käsiini. Täytyy tosin myöntää, että olin hieman varauksellinen kirjan suhteen aluksi, koska edellinen kirja jonka Boynelta olen lukenut oli Poika raidallisessa pyjamassa, eikä se tehnyt minuun niin suurta vaikutusta, mutta tämä teki.

Kirja kertoo Georgi Daniilovits Jatsmenevistä, joka vuonna 1980 asuu Lontoossa ja hänen vaimonsa Zoja on kuolemaisillaan. Hän muistelee aikaa jolloin hän nuorena poika pelasti Tsaarin serkun hengen ja tuli näin valituksi suojelemaan tsaarin, Nikolai II:n poikaa Alekseita.

Nykyajassa lähdetetään etenemään taaksepäin ja kerrotaan Georgin ja Zojan elämästä Englannissa ja Saksassa, ja muistoissa edetetään eteenpäin ja kerrotaan Georgin rakkaustarina suuriruhtinatar Anastasian kanssa. Kummatkin tarinat etenevät kohti ratkaisevaa hetkeä.

Minulla oli koko ajan pieni aavistus tietystä asiasta, vaikkakin kirjailija yritti aina välillä johtaa lukijoita harhaan, mikä sai minut epäilemään aina välillä omaa aavistustani, mutta lopussa olin kuitenkin oikeassa. Kuitenkin minä lumouduin kirjasta ja luin sitä illalla malttamatta päästää sitä käsistäni. Tarina kietoutui minut pauloihinsa ja halusin vain lukea enemmän, että tietäisin miten tarina päättyy. Kunnes se sitten päättyikin ja jätti minut kerrankin tyytyväiseksi. En olisi kaivannut kirjalta yhtään mitään enempää.

Nyt haluaisin lukea enemmän John Boynelta, joten täytyy kai sitten suunnata kirjastoon, jos sieltä kyseisen herran kirjoja sattuisi löytymään.

Arvosana: *****

Häkkipoika - Torey Hayden

Nimi: Häkkipoika
Kirjailija: Torey Hayden
Julkaisuvuosi: 1983
Sivumäärä: 366

Uusi yritys Torey Haydenin suhteen ja tällä kertaa meni hieman pehmeämmin, jos niin voi sanoa. Häkkipoika kertoo Kevinistä, joka on 16-vuotias, eikä puhu ja on pelkojensa vanki. Hän menee aina pöydän alle ja tekee siellä itselleen häkin tuolien jaloista. Torey saa pojan pikku hiljaa avautumaan, vaikka monet vaikeudet tulevatkin tielle.

Pikku hiljaa Kevin avautuu ja Torey saa tietää hieman enemmän hänen menneisyydestään. Samalla hän pyytää avukseen Kevinin tapaukseen työparinsa Jeffin. Kevin ei ole kuitenkaan ole kovinkaan yksinkertainen parannettava, eikä Torey edes tiedä auttaako hänen terapiansa Keviniä. Kevinin etenemisessä oli ylä-ja alamäkiä, mutta kirjan loppu oli kuitenkin positiivinen, vaikka se ei kertonut miten Kevinille kävi tulevaisuudessa, kuten Aavetytön kirjan lopussa.

Pidin kirjasta ja ajattelin sitä lukiessani, että Häkkipoika olisi ollut parempi vaihtoehto lukea ensimmäisenä Toreyn tuotannosta, mutta tehty mikä tehty. Minua jäi vain häiritsemään, ettei siitä että missä Kevin nyt on kerrottu mitään. Onneksi kuitenkin löysin Toreyn nettisivut, jossa oli kommentti Keviniltä, joka kertoi hänen elävän onnellisena elämäänsä.

Suosittelen kirjaa, jos haluaa tutustua Haydenin tuotantoon. Se ei ollut yhtä rankka kuin Aavetyttö, vaikkakin tässäkin oli mukana rankkoja kohtauksia ja asioita, että ehkei ihan täysin herkimmille ihmisille sovi.

Arvosana: ****

Kolmas antikristus - Mario Reading

Nimi: Kolmas antikristus
Kirjailija: Mario Reading
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 634

Kolmas antikristus on Mario Readingin Nostradamus-trilogian päätösosa. Se jatkaa täsmälleen siitä mihin edellinen kirja jäi, vaikkakin tietty taustatarina hyppääkin aluksi 80-luvulle ja jatkaa siitä sitten eteenpäin kohti nykyaikaa, minne päädytäänkin varsin nopeasti.

Moldovassa eräs mies julistaa olevansa Toinen tuleminen ja saa kerättyään ympärilleen kultin ja lopulta myös tuekseen Corpus Maleficuksen, joka tietää tämän oikeasti olevan kolmas antikristus. Tuelle on vain se ehto, että mies tappaa oikean toisen tulemisen.

Adam Sabir joukkoineen joutuu lähtemään turvapaikastaan ja etsimään uuden, kun kolmannen antikristuksen miehet tavoittavat heidät. He joutuvat pakosalle, ja kaikkien henki on uhattuna, kun Corpus Maleficuksen viimeinen jäsen on heidän kannoillaan tahtoen kostoa kaksoisveljensä kuoleman johdosta.

Kirja oli hyvä, mutta jotenkin odotin hieman erilaista loppua trilogialle. Tuli vähän sellainen olo, että kirjailija on mennyt sieltä helpoimman kautta, vaikka ratkaisut tavallaan olivat hyviä, mutta itselleni tuli niistä jotenkin todella imelä olo. En osaa selittää miksi, mutta näin vain kävi. Vähän sama tunne kun luin Robin Hobbin trilogiat Näkijän taru ja Lordi Kultainen. 4½ hyvää kirjaa ja sitte 1½ todella imelää ja lällyä tarinaa, joka ei varsinaisesti sopinut trilogioiden alkuperäiseen ilmeeseen, mutta valinnat ovat kirjailijoilla, minä vain luen ja kritisoin.

Mielestäni kaksi edellistä kirjaa olivat vain yksinkertaisesti parempia kuin trilogian päätösosa, joka minun mielestä pitäisi kuitenkin olla se huipentuma, jolloin kaikki ratkeaa ja kaikki paljastuu viimein. Mutta tämä jätti minut hieman kylmäksi, vaikka kerronnallisesti olikin hyvä. Mutta nyt on sekin trilogia saatu loppuun, ettei sen kanssa tarvitse enää murehtia.

Arvosana: ***½

Ajattoman kaupungin varjot - Enrique Moriel

Nimi: Ajattoman kaupungin varjot
Kirjailija: Enrique Moriel
Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 415

Ajattoman kaupungin varjot kertoo ajattomasta miehestä, joka elää Barcelonassa läpi elämänsä muuttaen aina vain nimeään ja ammattiaan. Lisäksi se kertoo Marta Vivesistä, joka etsii sukunsa historiaa erään murhan puolesta.

Rehellisesti sanottuna, en pitänyt kirjasta. Se oli sekava, enkä aina pysynyt kärryillä että missä mentiin. Lisäksi kun takakannessa sanottiin että Meren katedraalin ja Tuulen varjon kaltainen teos, niin odotukseni olivat korkealla, koska kahta edellistä mainittua kirjaa olen rakastanut.

Kuten jo sanoin kirja oli sekava, enkä ihan ymmärtänyt kaikkien henkilöhahmojen perimmäisiä syitä, vaikkakin Barcelonan historiaa oli muuten ihan kiva lukea, mutta kirja yritti olla liian mysteerinen, eikä minun mielestäni selittänyt kaikkia asioita, jotka se jätti puolessa välissä auki.

Olisin halunnut jonkun kunnon asioita kokoavan luvun, mutta sellaista en saanut, enkä kysymyksiini vastauksia. Lisäksi kirjan tietyt päätelmät ahdistivat minua ja mietin siinä vaiheessa, että lopetanko kesken koko kirjan, mutta sitä en sitten tehnyt. Tosin kirjan loppuun lukeminen oli ehkä hieman turhaa lopun kannalta.

En oikein voi suositella kirjaa kenellekään, koska itse en siitä tykännyt lainkaan. Se ei ollenkaan kolahtanut minulle, enkä oikein osaa nimetä yhtään hyvää syytä minkä takia kirja pitäisi lukea, koska on olemassa paljon parempiakin Barcelonaan sijoittuvia kirjoja, joista saa hyvän käsityksen kaupungista.

Arvosana: **

Perillinen - Christopher Paolini

Nimi: Perillinen
Kirjailija: Christopher Paolini
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 937

Sain vihdoin käsiini Perillinen-sarjan viimeisen osan Perillinen. Edellisen kirjan lukemisesta on jo tähän mennessä kolme vuotta ja ensimmäisen lukemisesta vielä enemmän, mutta onneksi alussa oli kappale, jossa käytiin kaikki menneet tapahtumat, jonka avulla pääsi aika hyvin kärryille tapahtumista.

Kirja jatkaa siitä mihin edellinen jäi, eli vardenit ovat sodassa Galbatroxia vastaan ja vähä vähältä he ottavat haltuunsa Galbatroxin vallan alla olleita kaupunkeja ja etenevät Galbatroxia kohti, vaikka tulevaisuus muuten näyttää huonolta. Eikä ongelmat välillä auta yhtään asiaa.

Jostain syystä en innostunut kirjasta. Se ei ottanut minua mukaansa, vaikka olikin pakko lukea se loppuun asti, mutta koska olin lukenut edelliset osat, niin en voinut jättää tätäkään lukematta. Lisäksi minua hieman häiritsi selvät vaikuttimet TSH:sta. Se ei tosin häirinnyt edellisissä kirjoissa, mutta jostain syystä nyt aloin miettimään sitä erityisen paljon.

Minusta kirjassa oli liikaa taisteluita ja ainakin alussa minulla oli sellainen olo, että kirjaa on venytetty ja osittain myös lopussa, kun asioita jätettiin ärsyttävästi auki tai oikeastaan kerrottiin selvästi "toisesta ehdotuksesta" mutta sitten se toinen ehdotus paljastettiin vasta paljon myöhemmin. Ei kirjan lopussa enää halua mitään arvuutteluleikkejä.

Mutta plussaa siitä, että loppu ei ollut ihan täysin kliseinen kuitenkaan, vaikka yksi tietty asia jäi minua ainakin ärsyttämään. Kokonaisuutena ihan ok, ei mikään maata mullistava ja ihan hyvä päätös sarjalle.

Arvosana: ***

Tapaaminen elämän kanssa - Cecelia Ahern

Nimi: Tapaaminen elämän kanssa
Kirjailija: Cecelia Ahern
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 520

Lucy Silchesterillä ei ole mennyt kolmeen vuoteen lainkaan hyvin. Ensin hänen poikaystävänsä jätti hänet, minkä ansiosta hän sai potkut töistään, joutui vuokraamaan itselleen uuden kämpän ja etsimään surkean työpaikan. Eräänä päivänä hän saa kirjeen, jossa hänet kutsutaan tapaamiseen Elämänsä kanssa.

Hän välttelee kutsua kaikin tavoin, kunnes päättää lopulta mennä ja yllättyy. Ja erinäisten tapahtumien kautta elämä päätyy kulkemaan kaikkialle minne Lucykin menee ja kertomaan aina yhden totuuden, kun Lucy valehtelee.

Kirjan alussa minulle jäi jotenki huono kuva kirjasta ja sen hahmoista. En ymmärtänyt Lucya täysin, mutta se onneksi korjaantui aika pian alun jälkeen. Tarina tempaisi minut mukaansa ja luin kirjan sitten yhdeltä istumalta läpi. Onneksi minulla on vielä lomaa jäljellä ja voin tehdä niin, ilman että koulu kärsii. Ja kuten aina nautin Ahernin kirjoista ja hänen kirjoitustyylistään, sekä aiheistaan.

Se että pystyisi tapaamaan oman elämänsä kuulostaa todella jännittävältä ja hieman kutkuttavalta ajatukselta. Minkälainen oma elämäni olisi? Sitä en yhtään osaa sanoa, eikä tarvitsekkaan huolehtia niin kauan kun osaan pitää oman elämäni kunnossa ja järjestyksessä. Loppu oli hivenen kliseinen ja ehkä hieman liian happy-happy-joy-joy minun makuuni, mutta toisaalta kirjan genrelle se oli normaali loppu, joten en valita. Kokonaisuutena pidin kirjasta erittäin paljon.

Arvosana: ****

Yösirkus - Erin Morgenstern

Nimi: Yösirkus
Kirjailija: Erin Morgenstern
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 399

Joskus olen onnellinen siitä, että olen mukana lukupiirissä, jossa tulee vastaan uudenlaisia kirjoja itselle. Koska todennäköisesti en olisi koskaan törmännyt tähän kirjaan ilman sitä. Kirjahan siis kertoo sirkuksesta, joka on täysin mustavalkoinen ja se avautuu ainoastaan öisin. Se on ihmeellinen paikka, joka saa monet lumoihinsa ja hurmioon. Mutta sirkuksessa on yksi haitta. Se ilmaantuu paikalle aina yhtäkkiä ja lähteekin samalla tavalla, eikä kukaan tiedä minne se menee, ennen kuin se taas ilmaantuu uuteen paikkaan.


Sirkuksessa on taikuri nimeltä Celia, jonka isä on valinnut mukaan salaperäiseen kilpailuun toista taikuria vastaan. Joka on sattumoisin Marco, joka on sirkuksen omistajan ja alkuperäisen idean keksijän oikea käsi. Yhdessä heidän käsistään tulee toisen toista upeampia luomuksia sirkukseen. Samalla tarinaan punoutuu muita ihmisiä ja muiden elämien kohtaloita ja pian kilpailu ei olekaan enää Celian ja Marcon välinen asia.

Lumouduin kirjasta täysin. Miten ihana ajatus yösirkus olikaan ja vaikka kirjassa olikin aikahyppyjä sinne ja tänne, sekä eri ihmisten näkökulmia, mutta se ei tehnyt kirjasta vaikeasti seurattavaa tai hankala lukuista. Tietenkin aina on vähän sellainen olo kirjan alussa, että mihin ihmeeseen tämä nyt sitten liittyy, kun yhtäkkiä hypätään täysiin toiseen paikkaan ja aikaan, mutta lopussa kaikki kietoutuu nätisti yhteen.

Kuten jo sanoin. Lumouduin kirjasta täysin, enkä olisi halunnut, että kirja loppuu, mutta täytyy sanoa että kirja sai arvoisensa lopun. Tai ainakin itse pidin siitä, vaikka yhden henkilön motiivi mietitytti suuresti, koska se tuli ainakin itselleni hieman puun takaa. Mutta muuten kirja oli aivan loistava.

Arvosana: *****

Maya-ennustus - Mario Reading

Nimi: Maya-ennustus
Kirjailija: Mario Reading
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 527

Maya-ennustus on toinen osa Reading Nostradamus-trilogiaa ja se jatkaa tarinaa 5 kuukautta Nostradamuksen ennustusten jälkeen. Ja ylikomisario Calque on jäänyt eläkkeelle poliisivoimista edellisen kirjan tapahtumien seurauksena ja vakoilee nyt Corpus Maleficusta ja sen johtajan taloa, kun asiat alkavat ottaa vauhtia. Ensinnä hän palkkaa ihmisen murtautumaan sisälle ja hakemaan äänittäjän, jonka oli sinne jättänyt, mutta äänittäjän lisäksi hän saa Lamian, joka on Madamen toisiksi vanhin adoptiolapsi ja joka on pettänyt perheensä ja kertoo Calquelle, että Adam Sabir on vaarassa.

Ja menneessään pelastamaan Sabiria he samalla aloittavat pitkän automatkan, joka johtaa heidät kohti Mayojen asuinsijoja kannoillaan Corpus Maleficus, joka haluaa tietää Toisen tulemisen henkilöllisyyden ja estää sen täysin.

Kirja osaa täysin yllättää ja tässä kirjassa saimme enemmän tietoa Corpus Maleficusta ja sen henkilöhahmoista, mutta mietin että miten se sitten aiheuttaa seuraavassa kirjassa ongelmia tiettyjen asioiden takia, jotka tapahtuivat tässä kirjassa. No sen näkee sitten.

Pidin kirjasta, vaikka Sabir ärsytti minua ja mietin koko ajan miten Lamia oli jotenkin todella en oikein osaa kuvailla, ehkä hieman sinisilmäinen ja vähän sokea hahmo, koska mielestäni oli outoa, ettei hän tiennyt muka miten veljensä ajattelivat ja toimivat. Mutta loppu yllätti täysin, vaikka se olisi pitänyt kyllä osittain nähdä.

Arvosana: ****

Stonehengen perintö - Sam Christer

Nimi: Stonehengen perintö
Kirjailija: Sam Christer
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 412

Nathaniel Chase tekee itsemurhan ja hänen poikansa Gideon Chase perii hänen valtavan kartanonsa ja omaisuutensa yhtäkkiä. Nathanielin itsemurhalle oli syynsä, jota poliisi Megan Baker alkaa tutkia, samalla kun hän tutkii yhden miehen ja erään pariskunnan katoamista, jotka alkavat kietoutua oudolla tavalla yhteen.

Kirja on matka salaisuuden paljastamiseen ja ihmishenkien pelastamiseen. Se kertoo salaseurasta, joka uskoo Stonehengen kivilla olevan parantavia voimia ja nämä kivat on Pyhiä. Mutta Pyhät vaativat aina jotain vastapalelukseksi, eikä se vastapalvelus ole hyvä asia.

Kirjassa oli lyhyitä lukuja ja paljon eri näkökulmia, jotka vaihtuivat tiuhaan. Lukuja itsessään oli yli 190, mikä on mielestäni todella paljon 400 sivun kirjalle. Mutta teksti oli onneksi nopealukuista, vaikka puoleen väliin asti minua häiritsi erittäin suuresti preesenssin käyttö kerronnassa. Se sai tekstistä jotenkin todella tönkön oloisen kun "tämä tekee tätä ja tuo tekee tätä", mutta puoleen väliin mennessä unohdin sen onneksi.

Kirja ei ollut kuitenkaan mikään vau-elämys ja se oli hieman ennalta-arvattavakin. Puolessa välissä tuli sellainen tunne, että tämä voisi loppua jo. Tarina tuntui venytetyltä ja useat eri näkökulmat eivät siinä yhtään auttaneet. Henkilöhahmot jäivät itselleni jotenki todella kylmiksi, enkä saanut heistä kunnolla otetta. Kertoo varmaan jotain, että minulle olisi ollut ihan sama vaikka lopussa olisikin käynyt täysin toisin, mikä on aika harvinaista minulle. Yleensä kiinnyn tiettyihin hahmoihin, mutta tässä ei käynyt ollenkaan niin ja kaikki hahmot olivat todella pinnallisia. Keskittyminen tiettyihin asioihin olisi ollut tarinan kannalta paljon parempi. Mutta kirja meni kevyenä lukemisena. Ei mikään mestariteos, mutta jotain ajatusta siinä sentään oli.

Arvosana: ***

Aavetyttö - Torey Haydend

Nimi: Aavetyttö
Kirjailija: Torey Hayden
Julkaisuvuosi: 1991
Sivumäärä: 301

Olen pitkän aikaa halunnut lukea Torey Haydenin kirjoja, jotka ovat minulle kuulostaneet aina mielenkiintoisilta. Tosin en ennen edellistä kirjastokertaani ollut koskaan saanut aikaiseksi lainattua niitä. Ja nappasin sitten mukaani Aavetytön, joka kertoo 8-vuotiaasta Jadiesta, joka ei puhu, ei naura, eikä itke, ainakaan koulussa.

Torey kuitenkin saa tytön puhumaan ja puhumattomuuden takaa paljastuu paljon enemmän kuin Torey kuvitteli, vaikka hän ei täysin pääsekkään Jadien ajatusmaailmasta selville ja puhumattomuuden perimmäisistä syistä, vaikkakin kuva alkaa pikku hiljaa hahmottua, eikä se ole ollenkaan kaunis.

Kirjaa lukiessani tuli mieleen, että olinkohan aloittanut hieman väärällä kirjalla Toreyn tuotantoon tutustumisen, koska aihe oli kuitenkin todella rankka ja itseäni sisältö suorastaan etoi välillä. Mutta toisaalta en ehkä vaihtaisi kirjaa toiseen. Jadien tarina kosketti minua ja pidin siitä, että kirjailija kertoi lopussa, että mitä Jadielle kuului kaikkien tapahtumien jälkeen.

Pidin Toreyn tavasta kirjoittaa asiasta. Hän teki sen yksinkertaisesti, eikä alkanut mässäilemään asialla tai kuvaillut tapahtumia dramaattisesti, vaan yksinkertaisesti ja todenmukaisesti, kuten jo kerroin. Kirjan perusteella tulen luultavasti lukemaan myös Toreyn muutkin kirjat joskus lähitulevaisuudessa.

Arvosana: ****

Makeannälkä - Ian McEwan

Nimi: Makeannälkä
Kirjailija: Ian McEwan
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 388

Sain vihdoin käsiini uusimman Ian mcEwanin. Kyseinen kirjailija on kuulunut lempikirjailijoihini siitä asti, kun luin hänen Sovitus-romaaninsa, vaikka hänen kirjansa ovatkin välillä hieman outoja, eivätkä loppuratkaisut ainakaan itseäni aina tyydytä. Hänen edellinen kirjansa Polte oli minulle hienoinen pettymys, mutta Makeannälästä pidin paljon enemmän.

Se kertoo Serena Fromesta, joka yliopistossa värvätään brittien MI5:seen töihin historianopettajan toimesta 1970-luvulla. Kylmä sota on parhaillaan käynnissä ja sotaa käydään kaikin tavoin. Serena päätyy osaksi operaatio Makeannälkää, jonka tarkoituksena on kerätä kokoonlupaavia kirjailijoita, jotka valjastetaan kirjoittamaan valtion puolesta. Serena kuitenkin rakastuu kohteeseensa, mikä tuo hänelle suuria ongelmia.

Makeannälkä oli yllättävä tarina. Serena oli hieman naiivi hahmo, jonka ajatuksen kulkua en aina täysin ymmärtänyt. Hänen kirjailijansa Tom Haley taas vaikuttaa hieman uneksivalta ja hieman todellisuudesta irrallaan olevalta, mistä tavallaan pidin, mutta toisaalta taas en.

McEwan kertoo tarinan yhdeltä kannalta, mutta alussa jättäen suuria kysymysmerkkejä asioihin, eikä asioihin saada vastausta ennen viimeisiä lukuja, kuten yleensä. Kirjan loppu kuitenkin yllätti minut täysin ja minulta kesti hetken oikeasti tajuta, että miten se loppui. Mutta tykkäsin tarinasta.

Arvosana: ****

Avaimet onneen - Nora Roberts

Nimi: Avaimet onneen
Kirjailija: Nora Roberts
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 350

Kaipasin jotain kevyttä lukemista, kun olin käymässä kirjastossa ja tämä tuli sitten vastaan. Nora Robertsin Avaimet onneen, joka aloittaa Robertsin uuden Majatalo-trilogian, jonka ensimmäisessä osassa keskitytään arkkitehti-veljeen, joka on ollut ihastunut samaan naiseen lukiosta lähtien, mutta valitettavasti nainen meni naimisiin ja sai kolme lasta, kunnes mies kuoli ja nyt olisi viimein miehen aika tehdä asialle jotain. Tai jotain vihdoin tapahtuisi.

Perinteinen rakkausromaanien juoni siis sävytettynä Robertsin perinteisillä juonenkäänteillä. Tosin olin positiivisesti yllättänyt, kun tämä kirja ei mennytkään sen tavanomaisen juonikaaren mukaan, mikä on mukana melkein jokaisessa Robertsin kirjassa, mutta täytyy sanoa, että arvasin kyllä kirjan tapahtumat aikalailla suoralta kädeltä.

Mutta toisaalta sitä juuri kaipasin. Aivot narikkaan lukemista, jossa ei tarvitse pelätä surullisista lopuista tai siitä, että päähenkilö lähtee täysin väärän ihmisen mukaan, eli siinä mielessä nappi valinta. Ajattelin lukea myös trilogian seuraavat osat, vaikka kaikki pääparit olivat jo ensimmäisessä kirjassa erittäin selvillä. Mutta ei sarjaa voi vain alottaa ja sitte lopettaa kesken. En ainakaan itse pysty siihen.

Arvosana: ***

Nancy - Deborah Spungen

Nimi: Nancy
Kirjailija: Deborah Spungen
Julkaisuvuosi: 1983
Sivumäärä: 380

Nancy on tarina tytöstä, joka ei halunnut elää, hänen äitinsä kertomana. Minun piti lukea tämä lukupiiriin, jossa olen muutama kuukausi sitten, mutta en saanut kirjaa lainaan kirjastosta, joten se sitten jäi. Mutta nyt sitten korjasin tilanteen ja lainasin kirjan kirjastosta.

Minulla ei ollut varsinaisesti minkäänlaisia odotuksia kirjan suhteen, mutta oletin sen olevan sellainen kiltti, hyvän perheen tyttö ajautuu väärään seuraan ja rakastuu täysin väärään ihmiseen, mutta tarina ei mennytkään niin. En siis ollut perehtynyt aluperinkään mitenkään Sex Pistolsiin tai Sid Viciousiin vielä vähemmän hänen tyttöystäväänsä, joten yllätyin täysin miten tarina oikeasti meni.

Nancy on ongelma lapsi aivan syntymästään asti, joka aiheuttaa kasvaessaan kotiinsa kireän tunnelman, koska hän on arvaamaton ja saa aina tahtomansa asiat läpi, koska häntä ei vain pysty pitämään kurissa. Ja hän ajautuu lopulta käyttämään huumeita.

Kirja oli vaikuttava kertomus tilanteesta, jossa on itse täysin avuton, eikä apua löydy muualtakaan. En oikeastaan osaa sanoa muuta. Pidin kirjasta, mutta varsinaista vau tai ahaa-kokemusta en siitä saanut. Eikä kirja noussut all-time-suosikkien joukkoon, mutta pidin siitä että vihdoin luin sen. Tosin kirjan englannin kielinen nimi olisi ehkä kertonut minulle enemmän kirjasta kuin suomenkielinen, mutta hoksasin sen vasta nyt. Ihailen suuresti Deborah Spungenia kirjan kirjoittamisen vuoksi, monella ei olisi riittänyt voimia sen tekemiseen.

Arvosana: ***½

Nostradamuksen aikakirjat - Mario Reading

Nimi: Nostradamuksen aikakirjat
Kirjailija: Mario Reading
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 434

Nostradamuksen aikakirjat kertovat kirjailija Adam Sabirista, joka vastaa erään mustalaisen tarjoukseen Nostradamuksen kadonneista ennustuksista. Mustalainen kuitenkin saapuu tapaamiseen tuli kintereillään ja sanoo Sabirille ainoastaan kaksi sanaa ja se siinä. Myöhemmin mustalainen löydetään kuolleena ja Sabiria ajatellaan olleen siihen osallinen. Sabirille paljastuu että joku muukin haluaa ennustukset yhtä pahasti kuin hän.

Alkaa seikkailu pitkin Ranskaa yhdessä mustalaisten kanssa, joiden jäseneksi Sabir otetaan ja jotka ovat merkittävässä asemassa ennustuksien löytämisessä. Mutta samalla heitä ajetaan takaa, eivätkä he pääse pakoon, kun kintereillä on psykopaatti mies.

Pidin kirjasta, vaikkakin inhosin pääpahista toden teolla. Miten joku pystyykin sellaisiin tekoihin, en käsitä. Lisäksi mielestäni kirja ei kompastunut aarrejahti-kirjojen tavallisiin virheisiin, eikä kaikki ollut selvää heti ensimmäiseltä sivulta.

Lisäksi sain selville kirjan olevan trilogian aloitusosa, joten aion ehdottomasti lukea loputkin, jos vain löydän ne jostain.

Arvosana: ****

Hänen varjonsa tarina - Audrey Niffenegger

Nimi: Hänen varjonsa tarina
Kirjailija: Audrey Niffenegger
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 475

Hänen varjonsa tarina, olen suunitellut tämän kirjan lukemista monta vuotta. Se oli jossain vaiheessa myös kännykäni "Luettavia kirjoja"-listalla, mutta tuo lista taisi kadota jossain vaiheessa. No kuitenkin, vuosien jälkeen sain vihdoinkin kirjan käsiini.

Ja suoraan sanottuna petyin. Olin odottanut kunnollista kummitustarinaa, jossa kaksi tyttöä, jotka ovat kaksoset, muuttavat tädiltänsä perittyyn asuntoon Lontoossa, mutta saavat pian selville etteivät ole yksin. Sillä heidän tätinsä haamu kummittelee siellä, eikä pääse pois.

Samalla myös kaksosten välit alkavat rakoilla, kun Valentine ihastuu tädin entiseen poikaystävään, eikä Julie halua päästää irti siskostaan. Joten ongelmia syntyy. Kirja oli kyllä luettavaa ja luinkin sen yhdellä kertaa loppuun, mutta en tiedä. Petyin siihen miten kirja loppui ja miten asioita käsiteltiin siinä. Tarina kyllä yllätti minut lopulta, mutta varsinainen loppu oli ei ei. En itse tykännyt yhtään. Enkä kyllä täysin ymmärtänyt hahmojen tarkoitusperiä. Ne vaikuttivat minulle itselleni jotenkin todella pinnallisilta ja väkisin väännetyiltä.

Ja sain vasta äsken nettiä selaillessani tietää, että kirjailija on kirjoittanut Aikamatkustajan vaimon, joka oli mielestäni loistava kirja, mutta Hänen varjonsa tarina ei yltänyt läheskään samalle tasolle. Hänen varjonsa tarina oli kuitenkin viihdyttävä kirja, vaikka en kaikista seikoista pitänytkään.

Arvosana: ***½

Hamasin poika - Mosab Hassan Yousef

Nimi: Hamasin poika
Kirjailija: Mosab Hassan Yousef
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 276

Hamasin poika on kertomus Hamas-liikkeen perustajan pojasta, josta tuli israelilainen vakooja ja kristitty elämän saatossa. Se on silmiä avartava kertomus siitä, mitä on oikeasti meneillään israelilaisten ja palestinaalaisten välillä.

Mosab Hassan Yousef syntyi Hassan Yousefin, yhden Hamasin perustajajäsenen, esikoispojaksi ja hänen odotettiin jatkavan isänsä työtä palestiinalaisten vapauden puolesta. Mutta tapahtui asioita, jotka saivat Mosabin miettimään asioita, kun hän joutui vankilaan ja Shin Bet ehdotti hänelle yhteistyötä ja vakoilua heidän puolestaan.

Mosab lopulta suostui ja alkoi tasapainottelemaan vakoilun ja Hamasin välillä. Hänen asemansa isänsä poikana oli ainutlaatuinen, koska kukaan ei osannut epäillä häntä vakoojaksi tai rotaksi. Ja silti hän joutuu tasapainoilemaan ja salailemaan niin, ettei kukaan osaisi epäilläkkään. Lisäksi Mosab alkaa käydä kristillisessä opintopiirissä, missä hän saa ensimmäiset tietonsa Raamatusta ja siitä, mitä kristinusko opettaa.

Vaikutuin kirjasta todella paljon. En pysty kuvittelemaankaan miltä se kaikki mitä Mosab on kokenut on oikeasti tuntenut, vaikka kirja olikin kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa. Mutta silti, en oikein tiedä että mitä sanoisin yhtään enempää. Kirja täytyy vain lukea ja kokea itse.

Arvosana: ****½

Puhdistus - Sofi Oksanen

Nimi: Puhdistus
Kirjaiija: Sofi Oksanen
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 382

Sofi Oksasen Puhdistus, en ole hänen teoksiinsa ennen koskenut, vaikka tarkoitus on aina välillä ollut se, mutta nyt löysin kirjastosta Puhdistuksen ja pidin siitä. Se on tarina Aliidesta, joka Neuvostoaikana pettää sisarensa, halutessaan tämän aviomiehen. Tarina alkaa vuodesta 1992, kun Neuvostoliitto on hajonnut ja Viro saanut takaisin itsenäisyytensä. Aliide löytää pihaltaan tytön, joka on karkumatkalla jotakin ja jonka tapa puhua viroa herättää Aliidessa jotakin.

Pikku hiljaa paljastetaan sekä tytön Zaran, että Aliiden menneisyyttä ja sitä miten nämä kaksi naista liittyvät toisiinsa.

Pidin kirjan rakenteesta ja siitä, että Aliiden tarinan tärkeimmät kohdat kerrottiin yhdessä putkessa, eikä väliin laitettu Zaran kertomusta. En tiedä olenko lukemassa muita Oksasen kirjoja, koska vaikka pidinkin tästä, en siltikään saanut mitään ahaa tai vau-elämystä.

Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea Viron historiasta, koska siihen ei koulussa juuri kajota. Paitsi maininnat suomalaisten osallistumiseta Viron vapaussotaan, Viron taipumista Neuvostoliiton alle ja siitä vapautumista. Kaikki muu on vähän harmaata aluetta, joten pidin hieman toisenlaisesta lähestymiskulmasta asiaan, vaikka asiat joita käsitellään ovat vakavia ja raakoja.

Arvosana: ****

Taivaan labyrintti - Stuart Clark

Nimi: Taivaan labyrintti
Kirjailija: Stuart Clark
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 391

Taivaan labyrintti on kertomus 1600-luvun alusta, jolloin Kepler laski planeettojen liikeratoja ja Galileo kehitti kaukoputken. Kirja keskittyy näiden kahden elämän kertomiseen, ja siihen miten heidän uskonnolliset vakaumuksensa pantiin koetukselle monta kertaa Vatikaanin ja hallitsijoiden toimesta. Vastauskonpuhdistus on käynnissä ja katolinen kirkko käännyttää protestantteja takaisin katoliseen uskoon, ja Kepler, joka on protestantti joutuu muuttamaan Prahaan.

Vaikka kirjassa puhutaan kummastakin herrasta, se kuitenkin on pääosin keskittynyt kertomaan Keplerin elämästä ja hänen hankaluuksistaan saada käsiinsä Tyko Brahen tutkimistietoja, sekä julkistaa löytämänsä asiat, koska häntä ei haluttu uskoa tai hänen käsittelemänsä asiat olivat katolisen kirkon vastaisia. Samalla Galileo tutkii taivaita ja yrittää sovittaa näkemänsä katolisen kirkon oppien mukaan, lopulta kuitenkin epäonnistuen siinä ja joutuen kotiarestiin.

En oikeastaan tiedä mitä odotin kirjalta. Se vaikutti mielenkiintoiselta kun nappasin sen kirjastosta mukaansa ja olihan se sitä tavallaan, koska oma tietämykseni herrojen elämästä rajoittui siihen, että toinen keksi planeettojen ratojen ellipsi-muodon ja toinen kaukoputken ja sen että kumpaakin vainottiin kirkon osalta, mutta siihen se sitten jäikin. Kirja avasi kyllä asioita, mutta jotenkin odotin jotain muuta. En vain osaa selittää yhtään että mitä.

Kirja on ensimmäinen osa trilogiaa, joka kulkee samalla nimellä ja keskittyy historian uran uurtajiin. Seuraavan kirjan henkilöinä tulevat toimimaan Isaac Newtonista ja Edmund Haileysta, ja viimeinen osa Einsteinista ja Edwin Hubblesta.

Arvosana: ***½

Sillanrakentajat - Jan Guillou

Nimi: Sillanrakentajat
Kirjailija: Jan Guillou
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 605

Sain vihdoin käsiini Jan Guilloun Sillanrakentajat-kirjan, joka aloittaa uuden kirjasarjan häneltä. Katselin tätä muistaakseni viime vuonna kirjakaupassa ja mietin haluavani lukea sen, mutta en sitten kuitenkaan saanut lainattua sitä ennen kuin nyt.

Sillanrakentajat kertoo kolmesta, norjalaisesta veljeksestä, jotka jäävät orvoiksi, kun heidän kalastaja-isänsä katoaa merellä ollessaan. Erinäisten tapahtumien jälkeen veljesten tekninen lahjakkuus huomataan ja heidät lähetetään opiskelemaan ensin Bergeniin ja sitten lopulta Dresdeniin Saksaan, joissa heistä valmistuu diplomi-insinöörejä.

Alunperin tarkoituksena oli, että kaikki kolme veljestä palaa lopulta takaisin Norjaan ja auttaa erittäin haastavan junaradan rakentamisessa 1900-luvun alussa, mutta lopulta vain yksi veljeksistä päätyy takaisin Norjaan, kahden muun mennessä Afrikkaan ja Englantiin. Kirjassa keskitytään tosin ainoastaan kahteen veljeksistä. Lauritziin ja Oscariin, joista Lauritz rakentaa junarataa Norjassa ja Oscar tekee sitä Afrikassa.

Veljesten elämä kietoutuu 1900-luvun alun poliittisiin tapahtumiin ja 1. maailmansodalla on kummankin elämään erittäin suuri vaikutus. Kirjassa oli oikeastaan kaksi tarinaa, jotka aina välillä hipaisivat toisiaan. Mutta täytyy myöntää, että en pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin edellisistä kirjoista, joita olen Guilloulta lukenut. Se ei ollut yhtä mukaansa tempaiseva kuin Arn-trilogia tai Pahuus.

Ja petyin siihen, että vaikka alussa puhuttiin kolmesta veljeksestä, niin Sverreä ei mainittu kuin muutamassa kohdassa. Hän jäi täysin huomiotta ja olisin kuitenkin halunnut tietää, että mitä hänelle lopulta tapahtui.

Tulen luultavasti lukemaan myös kirjasarjan seuraavatkin osat nähdäkseni, että mihin Guillou on tätä viemässä ja mikä hän alkuperäinen tarkoituksensa kirjasarjan suhteen on, koska en pysty näkemään sitä ensimmäisestä kirjasta.

Arvosana: ***½