sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Tuhansien aamujen talo - Tuija Lehtinen


Nimi: Tuhansien aamujen talo
Kirjailija: Tuija Lehtinen
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 272

Tuhansien aamujen talo kertoo intistä, kuten nimikin saattaa jo paljastaa. Sen päähenkilöinä toimivat luutnantti Martta Vaara, aliupseerikoulun kouluttaja, sekä aliupseerioppilas Smilla Aarnio, joka on kyseissä aliupseerikoulussa oppilaana. Luutnantti Vaara on kouluttajana sellainen ettei hänestä juuri pidetä, mutta eihän turhaan ole ollut omien kurssiensa priimus. Smilla taas yrittää parhaansa ja taistella paikasta Reserviupseerikouluun yhtenä seitsemästä tytöstä sekä sadan miehen joukosta.

Kirjassa intti on kuitenkin vain tapahtumapaikka. Enemmän kirja keskittyy ihmissuhteisiin, kun molemmat Martta ja Smille yrittävät löytää itselleen vastakkaista sukupuolta olevan rinnalleen, molemmilla ollessa omat ongelmansa. Kaikki miehet eivät pidä siitä että nainen on armeijan harmaissa, ja tämä on aiheuttanut Martalle välilä ongelmia miesrintamalla. Sellainen arkikuvaus intistä jäi vähemmälle ja enemmänkin keskityttiin kahteen päähahmoon.

Totta puhuen meinasin heittää kirjan seinään heti alusta lähtien. Itse kesällä intistä kotiutuneena kaikki on oikein tuoreena mielessä ja ei vain natsannut. Alku oli täynnä asiavirheitä, kuten joukkuetelttaa ja luutnantti Vaaran kessun natsat, sekä että joku on jo AUKin alussa korpraali. Ehei ei se niin mene, korpin natsat saadaan vasta AUK1:n lopussa tai jotkut vasta AUK2:n aikana. Lisäksi odotin koska takakannessa mainittiin intti, että kirja olisi keskittynyt siihen, mutta yllättävän paljon oltiin lomilla ja poissa varuskunnasta.

Olisin ehkä voinut nauttia kirjasta jos en olisi käynyt inttiä, mutta nyt kaikki vain otti päästä. Harjoitusten kuvailut, kassuelämän kuvailu, yms. Kaikesta huomasi ettei kirjailija ole itse käynyt inttiä, koska tunnelma oli aivan väärä. Ensinnäkin tupakaverit ovat siellä aika pitkälle sukunimen perusteella tunnettavia. Itselleni suurin osa inttikavereista on edelleen sukunimiään, en taida edes tietää suuren osan etunimiä. Lempinimet olivat sitten asia erikseen. Siinä vaiheessa kun inttikuvaukset vähenivät niin ei enää tehnyt mieli heittää kirjaa seinään niin useasti. Lähtökohdat olivat hyviä, mutta kokonaisuus meni ainakin minun osaltani alas maata kohden. Löytyisi muitakin ranttaamisen aiheita mutta taidan jättää väliin, koska se menisi jo nipottamisen puolelle.

Arvosana: **

Harmaat sielut - Philippe Claudel

Nimi: Harmaat sielut
Kirjailija: Philippe Claudel
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 222

Philippe Clauden Harmaat Sielut kirja sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan vuoteen 1917 ranskalaiseen pikkukylään, jossa löydetään pieni tyttö murhattuna joesta. Kylän tuomari on asiasta innoistaan, kerrankin hänellä on jotain tekemistä. Kuka oikeasti oli tytön murhaaja? Sitä meille kertoo poliisimies muutaman vuoden jälkeen, kuten myös sen mitä muille kylän asukkaille tapahtui.

Loppujen lopuksi pienen tytön murha jää vähemmälle huomiolle, kun kertoja keskittyy kertomaan tarinaa pienestä kaupungista, sekä sen ihmiskohtaloista sodan aikana ja vuosina. Lisäksi kertoja kertoo mitä hänelle itselle tapahtui ja miten nuo kaikki tapahtumat kietoutuivat nätisti yhteen. Se on hänen testamenttinsa maailmalla niin monen vuoden jälkeen. Mitä oikeasti tapahtui tuona aikana?

Pidin kirjasta. Se oli tunnelmaltaan synkkä, enkä oikeastan edes muista minkä takia alunperin edesvalitsin sen. Olen iloinen kuitenkin että tein niin, koska kuten sanoin pidin kirjasta. Se oli kauniisti kirjoitettu ja kertojalla oli erittäin omalaatuinen ääni.

Arvosana: ****

torstai 12. lokakuuta 2017

Nukkekaappi - Jessie Burton


Nimi: Nukkekaappi
Kirjailija: Jessie Burton
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 431

Nukkekaappi sijoittuu 1668-luvun Amsterdamiin, jossa nuori vata naimisiin mennyt Nella muuttaa uuteen kotitaloonsa. Häntä vastassa ei ole kuitenkaan hänen aviomiehensä, vaan kaksi palvelijaa ja käly, joka ei ota Nellaa riemulla vastaan. Talo on synkkä ja kätkee sisälleen paljon salaisuuksia. Ja kun Nellan aviomies viimein saapuu paikalle ei Nellaa odotakkaan auvoinen avioliiton satama, ainakaan sellaisena mitä hän sitä odotti.

Lisäksi Nella saa häälahjakseen nukkekodin, johon hän ensin tilaa miniaturistilta muutaman esineen, mutta saakin enemmän. Mysteerinen miniaturisti lähettää Nellan tilaamatta lisää tavaroita nukkekotiin, jotka kertovat tulevasta ja saavat Nellan kauhistumaan. Kuka miniaturisti oikein on ja miten ihmeessä hän tietää niin paljon Nellan ja Nellan talon asioista, ja mitä miniaturisti edes haluaa viestittää kaikilla paljastuksillaan.

Lainasin Nukkekaapin koska olen jo pidemmän aikaa halunnut lukea sen, jälleen kerran en ollut saanut aikaiseksi ennen kuin nyt. Ja minulle jäi hieman kaksijakoinen olo. Toisaalta pidin kirjasta, se oli hyvin kirjoitettu ja piti lukijan otteessaan, en oikeastaan löytänyt siitä moitteen sanaa. Mutta takakannen perusteella odotin toisenlaista kirjaa, joka olisi ollut paljon salamyhkäisempi, sekä avannut enemmän miniatyristin tarinaa kuin mitä tällä kertaa sain.

Pitäisi vain heittää näköjään odotukset romukoppaan, koska muuten kirja oli vallan mainio.

Arvosana: ****

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Pieni kirjapuoti Pariisisa - Nina George


Nimi: Pieni kirjapuoti Pariisissa
Kirjailija: Nina George
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 351

Pieni kirjapuoti Pariisissa tarttui mukaani kirjastosta samalla reissulla kuin Syrjästäkatsojan tarinakin. Se kertoo pariisilaisesta kirjakauppiaasta, jonka kirjakauppa on oikeasti kirja-apteekksi ja sijaitsee proomussa. Jean Perdy on kirjakauppias joka löytää aina asiakkaalle sopivat kirja lukemalla heitä ja kysymällä oikeat kysymykset. Itseään hän ei tosin osaa lukea, eikä löydä helpotusta 20 vuotta sitten särkyneelle sydämelleen, kunnes tulee päivä jolloin hänen naapuriinsa muuttaa Catherine, jonka sydänsurut ovat toisenlaisia.

Catherinen muuttaminen pakottaa Perdun aukaisemaan oven ja kohtaamaan kirjeen, jota hän ei 20 vuotta sitten uskaltanut lukea. Kirjeen takia Perdu lähtee matkalle proomullaan kohti eteläistä Ranskaa ja entistä rakastajaansa, mukanaan kirjansa, kissansa ja kirjailija joka ei osaa enää kirjoittaa.

Kirja oli mukava piristys ja yllätti minut positiivisesti. Ajatus kirja-apteekkiproomusta on kutkuttava ja joskus haluaisin sellaisessa käydä. Muutenkin juonellisesti odotin koko ajan jotain suurta yllätyskäännettä lopussa, mutta sellaista ei tullut, vaan pieniä yllätyksiä pitkin kirjaa, jotka kuvittelin jätettävän loppuun. Pidin Perdusta ja hänen kasvutarinastaan, pidin myös Maxista, kirjailista jolla oli valkean paperin kammo, sekä kaikesta muustakin.

Kirja oli ihana henkäys, se oli keveä mutta silti vakava. En osaa oikeasti kuvailla mitä tarkoitan, mutta ehkä joku kirjan lukenut ymmärtää. Pidin sen verkkaisuudesta ja koko olemassa olosta. Voisin jopa kuvitella ostavani kirjan jossain vaiheessa itselleni, koska se ehdottomasti pääsee lohtukirjojen listalleni. Lohtukirjat ovat itselleni sellaisia kirjoja, joiden pariin palaan kun on huono päivä tai muuten menee huonosti, eikä oikein tiedä mitä lukisi. Pieni kirjapuoti Pariisissa pääsee ehdottomasti tuolle listalle, koska mieluusti luen sen uudestaan ja palaan Perdun kirja-apteekkiin.

Arvosana: *****

Syrjästäkatsojan tarina - Charlotte Bronte


Nimi: Syrjästäkatsojan tarina
Kirjailija: Charlotte Bronte
Julkaisuvuosi (6. painos): 1966
Sivumäärä: 496

Syrjästäkatsojan tarina kertoo Lucy Snowen elämästä. Lucy Snowe on köyhä orpo, joka kirjan alussa on vierailulla kummitätinsä luona. Sieltä hän kulkeutuu vanhan lesken apulaiseksi, jonka jälkeen hän jää tyhjän päälle, ja lähtee matkalle ensin kohti Lontoota, josta jatkaa Belgiaan ja Villetten kaupunkiin. Hän päätyy opettajaksi tyttökouluun, jolla on omalaatuinen emäntä.

Tyttökoulussa Lucy löytää paikansa opettamisen maailmasta, vaikka hänellä ei ollut edes opettajan koulusta. Hän tutustuu uusiin ihmisiin, sekä tapaa kirjan aikana myös vanhoja tuttavuuksia, jotka pelastavat hänen henkensä. Helppoa Lucyn elämä ei kuitenkaan ole, ja suomenkielinen nimi Syrjästäkatsojan tarina kuvaa oikein hyvin, minkälainen persoona Lucy on. Hän ei pidä hirveää mekkalaa itsensä, eikä tahdo, vaan mieluiten tutkii hiljaisuudessa muita ja näiden käytöksiä.

Tartuin pitkästä aikaa klassikkoon ja Bronte Syrjäsäkatsojan tarina oli sopivasti lainattavissa kirjastosta. Pidin ja en pitänyt kirjasta. Jotenkin Kotiopettajattaren romaani veti ainakin minut paljon helpommin mukaansa kuin Syrjästäkatsojan tarina. Se oli paljon synkempi ja vaikeaselkoisempaa lukea, varsinkin kun en ole hirveästi viime aikoina lukenut, joten eteneminen oli hidasta. Kyllä se sitten kun pääsi alun kankeuden yli alkoi sujua.

Lucy Snowe oli itselleni hahmo, joka yllätti minut aika ajoin, mutta lisäksi tarinassa oli paljon ennalta-arvattavuutta kun henkilöhahmoja esiteltiin niin paljon alussa ja sitten heitettiin vähäksi aikaa syrjään. Kokonaisuutena pidin kyllä kirjasta, kun tosiaan alun kankeudesta pääsin yli. Se ei ollut mitään kevyttä luettavaa, mutta ei kuitenkaan myöskään liian raskasta.

Arvosana: ****