David Copperfield - Charles Dickens

Nimi: David Copperfield
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 1850
Sivumäärä: 452

Varasin David Copperfieldin jokin aika sitten kirjastosta, koska se oli BBC:n kirjalistalla ja yksi niistä kirjoista joita en ole lukenut Dickensiltä. Yllätyksenä kuitenkin oli isompi kirja kuin olin odottanut. Ei sillä kuvat toivat mukavaa vaihtelua lukemiseen.

David Copperfield kertoo David Copperfield nimisestä pojasta, jonka lapsuus ei ole sieltä onnellisemmasta päästä. Tai aluksi on, mutta sitten tapahtuu muutos, kun hänen äitinsä menee uusiin naimisiin ja hänen uusi isäpuolensa tuo ongelmat mukanaan lujatahtoisuuudellaan. Lopulta Davidin äiti kuolee ja David itse joutuu työhön Lontooseen alle 15-vuotiaana.

Hänen onnensa kuitenkin muuttuu, kun hän päättää etsiä käsiinsä tätinsä. Hänen elämänsä muuttuu paremmaksi, kun hän pääsee hyvään kouluun ja saa uusia tuttavuuksia, vaikka elämän jatkuessa vanhat tuttavat menneisyydestä nostavat aina päätänsä ja tuovat hankaluuksia Davidin elämään.

Pidin tarinasta, se oli tavallaan täynnä elämän iloa, vaikka välillä oli hankaluuksia, mutta niistä selvittiin. Lisäksi pidin siitä että lopussa kaikkien elämän kohtalot niputettiin kauniisti, vaikka toivoin/arvasin yhtä asiaa pitkin kirjaa ja lopulta se toteutui. Sisäinen shippaaja ottaa aina välillä vallan tahtomattani.

Ainoa lukemisen miinus puoli oli kyseinen isohko kirja, koska sitä oli todella hankala pitää normaalisti ja teksti oli laitettu kahdelle palstalle, minkä kyllä ymmärrän, mutta silti itseäni ärsyttää lukea sellaista kirjaa, jossa niin on tehty.

Arvosana: ****

Kaksi kaupunkia - Charles Dickens

Nimi: Kaksi kaupunkia
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 1859
Sivumäärä: 346

Aivan aluksi pahoittelen hiljaisuutta. Kirjoitukset hönkivät kovalla vauhdilla niskaani ja olen keskittynyt enemmän niihin kuin romaanien lukemiseen, mutta eilen illalla ehdin onneksini lukea Charles Dickensin Kaksi kaupunkia (A tale of the two cities)

Olen jo pitkään halunnut lukea kyseisen kirjan, vaikka minulla ei ole ollut mitään käsitystä mistä se kertoo, eikä ollut vielä eilen illallakaan, kunnes luin takakannen tekstin. (Syy siihen miksi olen halunnut lukea kirjan on viittaukset eräästä toisesta kirjasta, jonka väitetään muistuttavan hieman sitä, mutta olen toista mieltä. Kyseisiä kirjoja ei yhdistä mikään, paitsi se, että päähenkilö salaa rakkautensa.) Kuitenkin, se kertoo Ranskan vallankumouksen ajoista, jolloin kansa nousi barrikadeille. Näkökulma on kuitenkin hieman toisenlainen mitä voisi luulla.

Siinä seurataan perhettä, jonka isä oli yli 10 vuotta Bastilleissa vankina, eikä muista osasta ajasta mitään, koska hänestä tuli hullu. Tytär itse hakee isänsä, jota ei ollut edes koskaan nähnyt Pariisista, jossa tapaa vallankumousta suunnittelevan viinikauppiaan. Lisäksi tarinassa on päähenkilönä entinen ranskalainen markiisi, joka muuttaa Englantiin ja alkaa opettamaan siellä Ranskaa ja menee lopulta tyttären kanssa naimisiin. Ja sitten englantilainen herrasmies Sydney Carton, joka on myös tavattoman rakastanut tyttäreen, mutta velloo itsesäälissä.

Aluksi minulle oli hieman epäselvää, että miten nämä kaikki hahmot ja tapahtumat liittyvät yhteen, koska välissä oli pitkiäkin aika hyppyjä eteenpäin, että sitä joutui hieman ihmettelemään, mitä oli oikein tapahtunut. Mutta kirjan edetessä asiat alkoivat pikku hiljaa valkenemaan.

Minä pidin kirjasta, vaikka odotinkin sen olevan ehkä hieman traagisempi henkilökohtaisemmalla tasolla, eikä vain niiden giljotiinillä tapapettujen ihmisten lukumäärässä. Kirjaa lukiessa sitä kuitenkin alkoi miettiä, että hei näin on ihan oikeasti tapahtunut. Ranskan vallankumous oli ja meni ja söi ohi kulkiessaan omat lapsensa. Raaka todellisuus, mutta sen kuvauksessa Dickens on aina ollut paras. Vaikka tuntuu hieman epäuskottavalta, että joku olisi oikeasti niin kostonhimoinen, mitä kirjassa annetaan ymmärtää. Se ei tunnu mahdolliselta, mutta toisaalta ajat olivat toiset siihen aikaan, ihmiset tottuivat elämään pelon alla.

Arvosana: ****

Suuria odotuksia - Charles Dickens

Nimi: Suuria odotuksia
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 1860-61
Sivumäärä: 310 & 310

Suuria odotuksia kertoo nuoren Pipin tarinan. Hänen vanhempansa ovat kuolleet ja hän on jäänyt sisarensa ja tämän miehen kasvatettavaksi. Hänestä pitäisi tulla miehen työnjatkaja, kunnes hänet tutustetaan outoon neiti Havishamiin, jonka elämä on pysähtynyt hääpäiväänsä.

Hän tutustuu hieman parempaan elämän tapaan ja tutustuu Estellaan, neiti Havishamin kasvattityttäreen, joka on nyrpeä kaikkia miehiä kohtaan. Pip alkaa hävetä omaa perhettään ja varsinkin silloin, kun hän saa itselleen suojelijan, joka haluaa kasvattaa hänestä herrasmiehen, joten Pip muuttaa Lontooseen ja kouluttaa itsestään tuhlailevan herrasmiehen.

Mutta kysymys kuuluu, kuka hänen suojelijansa oikein on? Tarina kiertyy sen ympärille erittäin kauniisti ja nätisti. Se ei kuitenkaan ole suosikkejani Dickensin tuotannosta. En pitänyt alusta yhtään, mutta loppu toisaalta oli jo sitä Dickensiä johon olin tottunut, vaikka minun pitikin lukea viimeinen lause monta kertaa ennen kuin tajusin kunnolla, mitä se oikein tarkoitti.

Haluaisin nähdä kirjasta tehdyn BBC:n tv-sarjan, koska se näyttää upealta, mutta en sitten tiedä. Viime aikoina minulle on ollut sellainen olo kirjojen ja tv-sarjojen kanssa, etten halua katsoa tv-sarjoja, jotteivat ne pilaisi omaa käsitystäni kirjasta.

Tein tosin virheen kirjaa aloittaessani, kun luin ensin johdannon, joka paljasti koko juonen minulle kerralla ja veti lukuinnon aika alas. Minulla olisi saattanut olla toiset ajatukset, kun olisin lukenut kirjaa, jos en olisi lukenut johdantoa. No ehkä tämä opettaa minua pysymään poissa johdannoista seuraavalla kerralla. Mistä tulikin mieleen, jos kirjassa on johdanto, pitääkö se lukea vai voiko sen hypätä yli?

Omasta mielestäni ne pitää lukea, koska nehän ovat osa kirjaa tavallaan, vaikka kirjailija ei yleensä olekaan niitä kirjoittanut, mutta toisaalta ne yleensä paljastavat kaikki mahdolliset juonen käänteet, niin ehkä ne pitää vain suosiolla jättää välistä, vaikka ne välillä ovatkin ihan viihdyttäviä ja kivan pohdiskelevia.

Arvosana: ****

Kolea talo - Charles Dickens

Nimi: Kolea talo
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 1852-53
Sivumäärä: 936

Olen aina kuvitellut Kolean talon synkäksi kirjaksi. Sillä on synkkä nimi ja sitten vielä kirjastostani pystyy lainaamaan Kolea talon tv-filmatisoinnin, jonka kansi on todella synkkä. Kuvittelin aina, että se kertoo talosta, jossa asuu synkeää väkeä, mutta yllätyin täysin kuin näin ei ollutkaan.

Kirja kertoo monta eri tarinaa yhtä aikaa. On Sir Leicester Dedlockin ja hänen vaimonsa Lady Dedlockin tarina, josta hypätään suoraan minä-kerrontaiseenn Estherin tarinaan, mikä sekoittaa vähän päätä. Ainakin itse mietin, että mitä nyt tapahtui, hypättiinkö menneisyyteen vai tulevaisuuteen, kun kaikkitietävä kertoja yhtäkkiä katosi. Mutta mitä pidemmälle kirjaa menee sitä selvemmin nämä kaksi osuutta on erotettu toisistaan, vaikka ne saattavatkin jollain tapaa aina välillä kohdata.

Lisäksi kirjassa puidaan Jardynce ja Jardynce juttua, jota on kestänyt vuosikaudet, se on vienyt monia ihmisiä hautaan ja yksi kirjan henkilöistäkin ajautuu samaan kierteeseen. On kaikenlaista muutakin, mutta ne kaikki liittyvät noihin asioihin mitä ylhäällä mainitsin. Esther kuitenkin toimii jonkinlaisena päähenkilönä, kun kerta suurin osa kirjasta on kuvattu hänen kannaltaan ja hänen lyhyt elämänsä käydään päällisin puolin nopeasti läpi ja kerrotaan minkälainen tausta hänellä on. Pikku hiljaa sekin alkaa selviämään.

Vaikka sanoinkin jo ylhäällä, ettei Kolea talo ollut synkkä kirja, niin joudun hieman perumaan sanojani. Siinä on monta surullista ihmiskohtaloa, monta kuolemaa ja pari vankilassa käyntiäkin. Se on kuitenkin todella hyvä kirja, enkä jälleen kerran yhtään ihmettele miksi se on valittu klassikoksi. Itselläni alku oli hieman hankalaa luettavaa, mutta siitä ylipäästyäni suorastaan ahmin kirjaa sen mitä ehdin. Varsinkin lopussa sivut tuntuivat suorastaan loppuvan kesken. Ajattelin että luenpa vain sivulle 800, mutta sitten päädyinkin lukemaan loppuun saakka.

Suosittelen ehdottomasti ihmiselle, joka pitää mysteereistä ja perhedraamoista.

Arvosana: *****

Oliver Twist - Charles Dickens

Nimi: Oliver Twist
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 1838
Sivumäärä: 511

Oliver Twist kertoo pojasta, joka syntyy sen aikaiseen työtaloon ja joutuu sitten orpokotiin. Hänen äitinsä kuolee pojan synnyttyä, eikä ehdi antaa tälle edes nimeä.

Oliver varttuu n. 10 vuotiaaksi, kun hän pääsee asumaan arkuntekijän luo ja tämän oppipojaksi. Jotain kuitenkin sattuu ja Oliver lähtee pakoon Lontooseen, jossa tapaa Faginin, joka ottaa hänet siipiensä suojaan ja yrittää tehdä hänestä taskuvarkaan.

Pojasta ei kuitenkaan sellaista kuoriudu, vaan hän päätyy eräiden mutkien kautta iltin vanhan herran luo, joka hoivaa hänet kuntoon. Oliverille ehtii tapahtua miljoona käännettä, ennen kuin hän lopultaa saa onnellisen loppunsa.

Minulle tämä kirja oli suuri haaste, koska luin sen englanniksi ja Dickensin aikainen englanti oli kovin raskasta. Se kuitenkin helpottui loppua kohti mentäessä, vaikka hahmot vain lisääntyivät, enkä välillä edes saanut selvää, että mikä hahmo nyt oli vuorossa, mutta sekin helpottui kyllä. Mutta kuitenkin, kieli on vanhahtavaa, täynnä vanhaa Lontoon slangia, mikä tekee sen lukemisesta hankalaa. Mutta olen ylpeä siitä, että pystyin siihen.

Koska kirja muuten oli ihan nautittavaa ja välillä säälin Oliveria aivan liikaa. Kannatan lukemista ehdottomasti. Klassikkojen klassikko. Ja jos haluat haasteen niin kannattaa vielä kokeilla englannin kielistä versiota, jos vain riittää pinna.

Arvosana: ****

Joululaulu - Charles Dickens

Vähän jäänu lukemiset viime aikoina vähällä ja nekin harvat kirjat, jotka olen lukenut, niin niitä en ole tainnut laittaa tänne, mutta nyt voisin laittaa kaksi viimeistä kirjaa, jotka olen lukenut.

Nimi: Joululaulu
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 1843
Sivumäärä: 136

Herra Scrooge on saituri, joka ei ymmärrä joulusta pätkä vertaa, eikä välitä ihmisistä ollenkaan. Mutta eräänä jouluna hänen vanha liikekumppaninsa haamu tulee käymään hänen luonaan ja kertomaan, että hän saisi vieraita kello yhden maissa.

Hänen luonaan tulevat käymään joulun henget. Ensin menneen joulun henki, joka näyttää hänelle Scroogen elämiä jouluja ja kuinka kaikki muuttui.

Sen jälkeen tulee nykyisen joulun henki, joka näyttää hänelle, miten joulua juhlitaan tällä hetkellä ja mitä hänestä puhutaan.

Viimeisenä ei tule tulevan joulun henki, vaan tulevaisuuden henki, joka näyttää Scroogen surullisen kohtalon.

Kaikki kuitenkin muuttuu ja sadusta tulee loppua kohden onnellinen. Se on lyhyt kirja luettavaksi, mutta juuri oivallinen näin joulun aikaan ja se saa ihmisen miettimään, mitä todella arvostan. Kaikkea sitä mammonaa, vai läheisten yhdessä oloa, etten sitten kadu sitä, että arvostin rahaa enemmän kuin ystäviä ja kuolenkin yksin.

Arvosana: ***