sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Nana - Émile Zola


Nimi: Nana
Kirjalija: Émlime Zola
Julkaisuvuosi: 1880
Sivumäärä: 335

En oikeastaan tiennyt mistä Nana kertoi, kun aloitin sen lukemisen. Versiossa jonka minä lainasin ei ollut nimittäin ollenkaan kansipapereita, joten se jäi arvoitukseksi. Lainasin kirjan oikeastaan sillä perusteella, että olin pitänyt Zolan Naisten paratiisista ja minulla siis oli jonkinlaiset odotukset Nanaa kohtaa.

Kirjan päähenkilö on Nana, puolimaailmannainen, joka tulee Pariisissa tunnetuksi erään näytelmän Venuksena. Hän elää rikkaiden miesten ylläpidettävänä ja tarjoaa aina tarpeen tullen palveluksiaan myös muille. Kirja kertoo hänen elämästään Pariisissa ja kaikesta siihen liittyvästä. Muut henkilöhahmot ovat joko samanlaisia kuin Nana tai sitten ylhäisiä henkilöitä, joita vaimot eivät oikein miellytä tai miehet muuten joutuvat Nanan pauloihin.

Minä hieman petyin kirjaan. En missään välissä saanut siitä samanlaista otetta kuin Naisten paratiisista, eivätkä henkilöhahmot tuntuneet yhtä inhimillisiltä. En ymmärtänyt heidän motiivejaan, enkä sokeuttaan asioille. Ja oikeastaan luin kirjan vain sen takia loppuun, että en pysty jättämään kirjoja lukematta kokonaan, jos ne kerta olen aloittanut. Ja jotenkin minusta myös kirjan tarina oli pinnallinen ja kerrankin olin tyytyväinen loppuun. Minulla ei ollut yhtään mitään valitettavaa siitä, vaikka pari historialliasta faktaa piti tarkistaa.

En oikein muuta pysty sanomaan. Ei ollut oikein minun palani kakusta.

Arvosana: ***

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Tulivana - Diana Gabaldon


Nimi: Tulivana
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 331

Tulivana on neljän kertomuksen kokoelma, jotka lomittuvat Diana Gabaldonin muiden kirjojen maailmaan ja tarinoiden väliin ja syventävät muutaman sivuhahmon tarinoita. Siellä on kaksi lordi John tarinaa, ja sitten Robert MacKenzien vanhempien tarina ja sitte Joanin ja Michael Murrayn seikkalu Pariisissa.

Ne olivat kaikki mielenkiintoisia, vaikka minua hieman häiritsi se, että siellä oli viittauksia tarinoihin, jotka olin kyllä lukenut, mutta joita en muistanut kunnolla, niin oli vähän sellainen olo välillä, että missä nyt mennään.

Lordi Johnin tarinoista en ole koskaan tykännyt yhtä paljon kuin alkuperäisestä sarjasta. Niistä puuttuu se jokin tietty vivahde, mikä tekee Clairen ja Jamien tarinasta paljon mielenkiintoisempia. Tai sitten se on vain se, että lordi John ei vain ole yhtä kiinnostava kuin Jamie ja Claire.

Mutta kaksi muuta tarinaa oli sitäkin mielenkiintoisempia. Robertin vanhempien tarina oli tavallaan surullinen, mutta toisaalta myös iloinen ja onnellinen tarina, vaikka tietty kohtaus jäi häiritsemään itseäni. Pitäisi oikeasti lukea koko sarja kerralla läpi, koska uusin osa tulee englanniksi ensi vuonna. En malta odottaa.

Ja sitten kirjan viimeinen tarina, joka kertoi Ian Murrayn vanhimmasta pojasta, Michael Murraysta ja Jamien tytärpuolesta Joaniesta, joista toisesta on juuri tullut leski ja toinen aikoo nunnaksi luostariin Pariisiin. Kaikki ne väärinkäsitykset, jotka tarinan tietyillä osapuolille muodostuvat ovat niin selkeitä, mutta loppu oli kiva. Tykkäsin.

Suosittelen lukemaan, jos haluaa syventää tietojaan Gabaldonin maailmasta ja tietää miltä maailma näytti muiden silmissä kuin Matkantekijän päähenkilöiden.

Arvosana: ****

Tulen sylissä - Nora Roberts


Nimi: Tulen sylissä
Kirjailija: Nora Roberts
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 529

Löysin kirjastosta Robertsin uusimman ja pakkohan se oli mukaan ottaa. Tällä kertaa kirja kertoo naissavuhyppääjä Rowanista, joka edellisen kauden lopussa menettää hyppyparinsa ja näkee siitä painajaisia talven aikana. Seuraavan kauden alussa hän on kuitenkin takaisin hyppäämässä ja yksi alokkaista iskee häneen silmänsä.

Ongelmia alkaa tulla siinä vaiheessa, kun Rowanin huone sotketaan verellä ja yksi tulipaloista huomataan tahallaan sytytetyksi, mistä sitten kaikki jatkuu ja pari ihmistä kuolee. Mutta kuka on syyllinen? Joku ulkopuolinen vai joku savuhyppääjien tukikohdasta.

Kirja oli taattua Robertsia, mutta mielestäni se oli hieman parempi kuin edelliset lukemani. Syyllistä en tällä kertaa arvannut, mikä oli varsin harvinaista, mutta jäin tosin odottamaan sitä kohtaa missä Rowan olisi eronnut Gullista tai edes jotain pientä kitkaa heidän välilleen.

Oli todella mielenkiintoista lukea savuhyppääjistä, koska en ollut ennen heistä kuullutkaan. Heidän työnsä kuulosti todella vaaralliselta, mutta silti arvokkaalta. En oikeastaan keksi enää mitään muuta sanottavaa kirjasta. Se oli parempi mitä viimeisimmät Robertsit, jotka olen lukenut, mutta ei kuitenkaan yltänyt niiden kaikista parhaimpien tasolle. Pidin hahmoista, tosin kirjasta tuli minulle jotenkin mieleen Perintönä maa ja taivas, vaikka juonen ja hahmojen kannalta ne eivät olleet lähelläkään toisiaan.

Arvosana: ***½