keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Lukija - Bernhard Schlink


Nimi: Lukija
Kirjailija: Bernhard Schlink
Julkaisuvuosi: 1995
Sivumäärä: 224

Lukija kertoo nuoresta koulupojasta, joka tutustuu itseään reilusti vanhempaan naiseen, kun sairastuu keltatautiin tullessaan koulusta kotiin. Pojan ja naisen välille kehkeytyy suhde, joka kasvattaa poikaa ihmisenä, sekä opinnoissaan.

Kaiken seksuaalisen toiminnan lisäksi nainen haluaa pojan aina lukevan hänelle, kunnes yhtenä päivänä nainen vain katoaa pojan elämästä jättäen tyhjän aukon. Vuosia myöhemmin poika jälleen tapaa naisen, tosin toisenlaisissa olosuhteissa mitä hän olisi odottanut.

Täytyy myöntää, että pidin kirjasta, eikä minulla ollut tällä kertaa yhtään mitään ennakkoluuloja. Olin kyllä kuullut kirjasta ja siitä tehdystä elokuvasta muutama vuosi sitten, kun vielä pyörin yhden tv-sarjan foorumilla ja eräs jäsen piti kyseisestä elokuvasta ja teki siitä iconeita muiden foorumilaisten käyttöön.

Kirjan oli kevyttä luettavaa ottaen kuitenkin huomioon sen aiheen, mistä yllätyin täysin. Olisin ehkä odottanut enemmänkin raskastunnelmaista kirjaa, mutta sainkin hieman odotettua kevyempää, eikä pituuskaan päätä huimannut parin yli 500 sivuisen kirjan jälkeen.

Nyt tekisi mieli katsoa kyseisestä kirjasta tehty elokuva, mutta en sitten tiedä, koska omat kokemukseni kirjoihin perustuvista elokuvista ovat melkein aina olleet huonot, joten ehkä jätän sen vielä hamaan tulevaisuuteen.

Arvosana: ****

perjantai 21. helmikuuta 2014

Missä kuljimme kerran -- Kjell Westö


Nimi: Missä kuljimme kerran
Kirjailija: Kjell Westö
Julkaisuvuosi: 2006
Sivumäärä: 589

Missä kuljimme kerran kertoo tarinan Helsingistä 1900-luvun alusta aina talvisodan alkuun asti keskittyen muutamaan henkilöhahmoon. Allu Kajander syntyy työläisperheeseen, eikä hänen elämän lähtökohtansa ole kovinkaan hohdokkaat. Lucie ja Cedi Lilliejhelm ovat rikkaan liikemiehen lapsia, joilla on rahaa törsättäväksi asti. Eccu Wilding on Cedin hyvä ystävä ja myöskin hänen isällään on liiketoimia. Ivar Grandell on opettaja, joka samalla myös kirjoittaa lehtiin.

Näiden ihmisten kautta kirjailija kertoo sisällissodasta, huumaavasta 20-luvusta, sekä 30-luvun lapualaisalusta, sekä lopun painostavasta sotatunnelmasta. Siinä pureudutaan jokaisen hahmon tarinaan vähän kerrallaan aina tiettyinä aikoina. Paljastaen samalla heidän kaikkien ongelmat ja sen kuinka he ratkaisevat ne.

En oikeastaan tiedä mitä mieltä olin varsinaisesti kirjasta. Rakastin sen aihetta, 1900-luvun alun Helsinkiä ja sitä miten siinä oli kuvattu se, miten silloin oli eletty, mutta välillä menin täysin sekaisin henkilöhahmoista ja unohdin osan tuosta noin vain, että olin sitten aivan pihalla, kun henkilö tuli takaisin mukaan kuvioihin.

Pidin henkilöhahmoista ja ne olivatkin varsin inhimilliset, vaikka välillä sitä itse toivoi, että ryhdistäytyisitte jo ja nousitte pois sieltä murheen alhosta, mutta kaikkeahan ei voi saada, enkä tiedä olisinko itsekkään nousut samanlaisessa tilanteessa. Oikeastaan odotin hieman kevyempää kirjaa sen perusteella, mitä olin nähnyt kyseistä elokuvasta, eli en paljon mitään, mutta mukava lukukokemus muuten.

Arvosana: ***½

Kahdeksan - Katherine Neville


Nimi: Kahdeksan
Kirjailija: Katherine Neville
Julkaisuvuosi: 1989
Sivumäärä: 667

Kahdeksan kertoo Katherine Velisistä, joka on onnistunut suututtamaan työpaikansa pomot ja sen takia hänet lähetään Algeriaan 1970-luvulla auttamaan OPEC-järjestöä tietokoneohjelman tekemisessä. Mutta samalla hänen ympärillään kuohuu, kun salaperäinen ennustaja varoittaa häntä ensin ja sitten neuvostoliittolainen shakinpelaaja tekee saman asian.

Kirjassa etenee myös toinen juoni, joka sijoittuu 1700-luvulle ja Ranskaan. Montglanen luostari on piilottanu tarunhohtoista Kaarle Suuren shakkipeliä, jo vuosituhannen ajan. Mutta vallankumouksen iskiessä, peli on vaarassa ja Montglanen abbedissa päättää kaivaa pelin esiin ja hajottaa sen ympäri Eurooppaa. Kaksi nuorta nunnakokelasta Valentina ja Mireille suuntaava Pariisiin mukanaan kaksi nappulaa tietämättä ollenkaan minkälaiseen pyöritykseen heidän molempien elämät joutuisivat noiden nappuloiden takia.

Kirjan aihe oli mielenkiintoinen ja sen takia lainasinkin sen. Henkilöhahmojen kaarti oli laaja, vaikka välillä minulla meni täysi ymmärrys siihen, että miten kukainenkin liittyi yhtään mihinkään. Lisäksi sisäinen pessimistini sanoi, että joku päähenkilöiden lähipiireistä on varmasti petturi, mitä ei kuitenkaan tapahtunut.

Silti tarina ei kietotunut minua pauloihinsa. Siitä jäi puuttumaan se viimeinen taianomainen silaus ja lopetus oli osittain pettymys minulle. Odotin jotain toisenlaista kuin mikä se loppuen lopuksi oli. Lisäksi kirjan takakannessa mainittiin, että kirjalla on tehty jatko-osa nyt 20 vuotta myöhemmin, enkä voinut kuin huokaista. Googletin nimittäin kyseisen kirjan ja voin varmuudella sanoa, että en ainakaan nyt ole sitä lukemassa, koska ensimmäinenkään ei saanut minua vakuutteneeksi saati sitten toisen juoni tai se mitä sain selville netin kautta.

Arvosana: ***

Bridget Jones Elämäni sinkkuna - Helen Fielding


Nimi: Bridget Jones Elämäni sinkkuna
Kirjailija: Helen Fielding
Julkaisuvuosi: 1996
Sivumäärä: 381

Viimeksi kirjastossa käydessäni mukaani tuli myös Bridget Jones Elämäni sinkkuna, joka minun on pitänyt lukea jo pitemmän aikaa. Kirja siis kertoo Bridgetistä, joka on töissä kustannusfirmassa ja päättää uuden vuoden lupauksenaan laihtua, lopettaa tupakoinnin ja kaikkea muuta kivaa.

Kirja kertoo vuoden Bridgetin elämästä. Kuinka hänen vanhempansa yrittävät saada hänet yhteen Mark Darcyn kanssa, joka on hänen vanhempiensa ystävien poika, vaikka Bridget itse haikailee pomonsa perään, joka vaikuttaisi ehkä olevan hieman kiinnostunut Bridgetistä.

Täytyy tunnustaa, että en oel koskaan katsonut Bridget Jones elokuvia kokonaan. Olen nähnyt pätkiä sieltä täältä, joten yllätyin positiivisesti kirjan sisällöstä, koska elokuvien pätkien perusteella oli saanut toisenlaisen kuvan. Jotenkin elokuvien Bridgetistä minulle oli aina tullut jotenkin valittajakuva, mutta kirjassa tämä kuva lieventyi.

Pidin kirjasta, mutta en tiedä haluanko lukea seuraavaa osaa, koska kirja oli itsessään hyvä ja tiedän suurin piirtein myös, että mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu, koska jostain syystä olen nähnyt siitä elokuvana enemmän pätkiä kuin ensimmäisessä.

Arvosana: ***½

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Salamurhaajan oppipoika - Robin Hobb


Nimi: Salamurhaajan oppipoika
Kirjailija: Robin Hobb
Julkaisuvuosi: 1995
Sivumäärä: 445

Salamurhaajan oppipoika kertoo Fitzistä, joka on kruununprinssin Uljaan äpäräpoika, jonka pojan tuntematon isoisä tuo prinssi Totuuden hoidettavaksi. Fitzin löytymisestä nousee kohu kuningasperheen sisällä ja se pakottaa prinssi Uljaan luopumaan kruunusta ja muuttamaan pois Peuralinnasta yhdessä vaimonsa Lady Mielenmaltin kanssa.

Fitz jätetään Uljaan tallimiehen ja oikean käden vastuulle. Hänestä koulutetaan tallipoikaa, kunnes hänet taas muistetaan ja hän saa oman huoneen linnasta ja lopulta kuninkaan äpäräveli alkaa kouluttaa hänestä salamurhaajaa, mistä kirjan nimikin tulee.

Kävin kotikuntani kirjastossa, josta tämä kirja sattui mukaani. Rovaniemellä kyseinen kirja, sekä muut trilogian osat ovat koko ajan kierrossa. Ja olin lukenut kirjan kerran aikaisemminkin. Mutta en muistanut että se oli näin hyvä.

En oikeastaan osaa arvostella kirjaa yksinään, koska tiedän että se on osa trilogiaa ja rakastin trilogiaa silloin joskus kun luin sen. Voin kertoa, että tämän arvostelun tekeminen on todella vaikeaa, koska luin kirjan jo toissa viikon lauantaina, mutta en ennen tätä päivää ole ehtiny kirjoittamaan siitä arvostelua, vaikka tämäkin teksti on ollut luonnoksissani jo jonkin aikaa. Joten suuret pahoitteluni tästä arvostelusta.

Pidin kirjasta, mutta sen syvällisemmin en sitä ala ruotimaan.

Arvosana: ****

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Luiden kaiku - Diana Gabaldon


Nimi: Luiden kaiku
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 1189

Viimeinen Gabaldon-maratoonin kirja. Lordi Johneihin en ole koskemassa, koska en ole koskaan oikein pitänyt niistä. Viimeisenä kirja oli vuorossa Matkantekijä-sarjan viimeisin kirja Luiden kaiku, joka ilmeistyi suomeksi 2010. Luin sen silloin ahmien melkein kerralla läpi. KOulupäivänkin aikana ja silloin reaktioni oli se, että en pitänyt kirjasta. Mutta nyt kun luin kirjan uudelleen, paljon hitaammin ja edellisten kirjojen jälkeen niin pidinkin siitä. Se ei ollutkaan niin huono kuin muistin.

Kirjassa menee yhtä aikaa neljä aikajanaa. On Jamie ja Clairen tarina menneisyydessa, sekä Briannan ja Rogerin tarina 1980-luvulla, jonne he ovat palaneet edellisen kirjan lopussa lapsiensa Jemin ja Amandan, eli Mandyn kanssa. Kolmas tarina kertoo yllättäen Ellesmeren yhdennäksestä jaarlista William Ransom, joka on brittiupseeri ja Jamien äpäräpoika, sekä viimeinen tarina kertoo Lordi Johnin elämän tapahtumista.

Yhdysvaltain vapaussota on käynnissä ja Jamie ja Claire yrittävät kirjan alussa päästä Skotlantiin hakemaan Jamien kirjoituskonetta, mutta matkalla on muutama mutka ja Jamie päätyy upseeriksi vapausarmeijaan ja Claire lääkäriksi. Vastakkaisella puolella taas taistelee Jamien äpäräpoika William, joka ei tiedä sukujuuristaan mitään.

Nykyajassa Brianna ja Roger yrittävät lapsiensa kanssa sopeutua taas elämään nykyajassa. He ovat ostaneet Jamien vanhan kotitalon Lallybrochin, joka on taas heidän ansiostaan Fraserien suvun omistuksessa. Mutta nykyajassa on omat ongelmansa, joita Roger ja Brianna yrittävät ratkoa.

Kuten jo alussa sanoin pidin kirjasta, enkä jaksa odottaa seuraavaa kirjaa, joka ilmestyy kesällä. Haluan ehdottomasti nimittäin nähdä miten kaikki jatkuu tästä, koska kaikki juonet tai no melkein kaikki nivoutuivat tässä yhteen nätisti, mutta haluan ehdottomasti nähä jälkiselvittelyt, ja ehkä jopa isä-poika-hetkiä jossain vaiheessa.

Arvosana: ****½