Poikkeustila - Margaret Atwood

Nimi: Poikkeustila
Kirjailija: Margaret Atwood
Julkaisuvuosi: 2006
Sivumäärä: 266

Poikkeustila on poikkileikkaus Nellin elämästä. Kaikki alkaa kun hänen pikkusiskonsa syntyy ja kuinka hän lopulta rakastuu naimisissa olevaan mieheen ja viettää tämän kanssa loppuelämän. Kirja koostuu novelleista, jotka keskittyvät yksinään aina yhteen elämänvaiheeseen, jossa keskiössä on Nell, sekä hänen suhteensa läheisimpiin ihmisiin.

Kirja kertoo pienen tytön yksinäisyydestä ja vaeltavasta nuoresta, joka muuttaa muuttamistaan. Koko kirja on oikeastaan pelkästään Nellin ajatuksia. Ei mitään hirveää jännityksessä pitämistä, tai draamaan, vaan yksinkertaisesti tunteiden ja ajatusten käsittelyä.

Itse en kuitenkaan pitänyt kirjasta. Tai se oli tietyllä tasolla ihan ok, mutta kun on tottunut Atwoodilta tempaisevaan kirjoittamiseen, niin tämä oli pettymys niiden jälkeen. Kirja ei vetänyt mukaansa, mutta kyllä sitä luki paremman puutteessa.

Arvosana: ***

Uusi maa - Margaret Atwood

Nimi: Uusi maa
Kirjailija: Margaret Atwood
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 559

Olen elossa. Ollu aika intensiiviset neljä kuukautta takana ja kirjoja en ole ehtinyt lukemaan. Joululoma meni reissatessa ja töissä, ja sen jälkeen olen ollu töissä, työharjottelussa ja kirjottanut opinnäytetyötä samaan aikaan. Kirjastoonkin pääsin oikeasti vasta eilen hakemaan jotain ei johtamiseen liittyvää, vaikka tuli sieltä yksi johtamiseenkin liittyvä kirja haettua.

Ensimmäisenä otin käsittelyyn Margaret Atwoodin Uusi maa -kirjan, joka päättää hänen dystopia trilogiansa. Se jatkaa tarinaa siitä mihin Herran tarhurit ja Oryx ja Crake jäivät. Ihmiskunta on tuhottu, jäljellä on enää muutama ihminen, sekä keinotekoisesti luodut crakelaiset, jotka näyttävät ihmisiltä mutta tietyt ominaisuudet ovat erilaisia.

Kirja keskittyy selviytymiseen ja se on kerrottu entisen herran tarhurin Tobyn näkökulmasta, mutta toisena tarinana rinnalla kulkee Zebin ja Aatamin tarina. Kuinka Herran tarhurit saivat alkunsa ja mitä kaikkea Zeb ehti elämässään kokea ennen ruttoa.

Tarina sitoo nätisti yhteen kaksi edellistä kirjaa ja luin sen melkein yhdellä kertaa. Nukuin vain välissä ennen kuin jatkoin. Kuten kaikki muutkin Atwoodin kirjat myös tämä vetäisi minut mukanaan. Ainoa vain, että edellisten kirjojen lukemisesta oli jo kulunut aikaa niin tietyt yksityiskohdat olivat unohtenuut ja hieman hankaloittivat lukukokemusta.

Arvosana: ****

Sokea surmaaja - Margaret Atwood

Nimi: Sokea surmaaja
Kirjailija: Margaret Atwood
Julkaisuvuosi: 2000
Sivumäärä: 715

Sokea surmaaja kertoo 82-vuotiaan Iris Chasen tarinan. Se alkaa kertomuksella kuinka hänen sisarensa Laura surmasi itsensä ajamalla sillalta alas ja jätti jälkeen romaanin, jonka Iris julkaisi kaksi vuotta myöhemmin. Romaani kertoi tarinan epäsäädyllisestä suhteesta hienostonaisen ja pakoilevan miehen välillä, sekoitettuna hieman scifiä mukaan.

Sokea murhaaja kulkee koko ajan Iriksen kertomuksen välissä ja lukija oikeastaan lukee kaksi kirjaa samaan aikaan. Iriksen muistelut alkavat jo ennen ensimmäistä maailmansotaa kertoen mitä hänen isovanhempansa tekivät ja mitä hänen isälleen tapahtui, mutta paino on 1930-luvussa, kun lama iski myös Kanadaan ja toinen maailmansota lähestyi.

Kirja imaisi minut mukaansa ja se vei täysin toiseen suuntaan mihin kirjan aloitus viittaa. Minulla oli alussa tämä ennakkoasetelma mielessäni, kun luin takakannen, että Laura on tietynlainen ja Iris on tietynlainen, mutta kirjan edetessä ne mielikuvat tuhoutuivat täysin. Laura ei todellakaan ollut sellainen mitä mietin, eikä tarina mennyt niin kuin oletin.

Tai siis olen lukenut ja katsonut paljon kirjoja, tv-sarjoja ja elokuvia, jotka alkavat sillä että toinen siskoista on toisen varjossa ja niissä kaikissa on suurin piirtein sama juoni ja samat henkilöhahmot, joten oletin tietenkin niiden perusteella, että Sokea murhaaja olisi samanlainen, mutta ei se sitten ollutkaan.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti. Atwood osaa pitää lukijansa otteessa ja rakastan hänen kirjoitustyyliään. Odotan innolla että saisin jostain Uuden maan käsiini, että saisin senkin trilogian loppuun.

Arvosana: ****½
Kirjahaaste: A book that was originally written in different language

Oryx ja Crake - Margaret Atwood

Nimi: Oryx ja Crake
Kirjailija: Margaret Atwood
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 487

Oryx ja Crake on rinnakkaisteos Herran tarhureille, jonka luin jokin aika sitten ja se selvitti paljon asioita, jotka jäivät minulle Herran tarhureissa ilmi. Nyt aloin tosin miettiä olisiko sittenkin kannattanut lukea tämä kirja ensin, mutta ehkä ei kuitenkaan.

Sen päähenkilö toimii Jimmy tai Lumimies, kuten hän itseään nykyhetkessä kutsuu. Hän luulee olevansa ainoa elossa oleva ihminen ja hän huolehtii Craken lapsista, jotka ovat ovat geneettisesti muunneltuja ihmisiä. Lumimiehen elämää vaikeuttavat erilaiset petoeläimet ja ruuan puute, joka saa hänet lähtemään piilopaikastaan, kohti entistä asuinpaikkaa.

Samalla Lumimies muistelee Jimmyn elämää, kuinka se alkoi, kuinka hän kasvoi ja mitä hän teki, sekä miten hän tapasi Craken ja Oryxin. Oryxin, johon hän ja Crake molemmat rakastuvat. Jimmy etenee tasaisesti kohti nykyhetkeä ja sitä miten hän lopulta päätyi siihen tilanteeseen missä nyt on.

En pitänyt tästä kirjasta, tai se ei oikeastaan vain kolahtanut. Pidin enemmän Herran tarhureista. Se oli paljon mielenkiintoisempi ja nosti odotukseni korkealle tasolle, mutta tämä kirja ei nyt vastannut odotuksiani.

Oli toki mielenkiintoista kuulla katastrofin lähtökohdat, mutta jotenkin Jimmy ei vain napannut. Pidin enemmän Herran tarhureiden Tobysta ja Renistä. Mutta toisaalta kirjan ansiosta haluan entistä enemmän lukea seuraavan osan ja nähdä miten Jimmy, Toby ja Ren jatkavat elämäänsä.

Arvosana: ****

Herran tarhurit - Margaret Atwood

Nimi: Herran tarhurit
Kirjailija: Margaret Atwood
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 527

Herran tarhurit kertoo Tobyn ja Renin tarinat. He elävät molemmat suuren tuhon jälkeisessä maailmassa ja itse tuhoa he kutsuivat kuivaksi tulvaksi. Toby elää Uusiolo nimisessä kylpylässä, jossa kaikki muut ovat lähteneet ja samalla hän itse muistelee menneitä. Sitä kuinka hänestä tuli uskonnollisen Herran tarhurit järjestön jäsen ja miten hän lopulta päätyi Uusiolo-kylpylään. Ja siis Toby on nainen, luulin ensimmäiset luvut että hän on nimen puolesta mies.

Ren taas on töissä Laskivesilaguunissa trapetsitaiteilija, mutta katastrofin iskiessä hän oli eristyksissä, joten hän selviytyi. Erityksissä ollessaan hän kertoo oman tarinansa siitä kuinka itse päätyi Tarhureihin ja miten hän joutui sieltä pois, ja se päätyi lopulta Laskivesilaguuniin, joka siis on strippiluola.

Pidin kirjasta todella paljon. Lainasin sen alunperin vain sen takia että olin lukenut Atwoodin Orjattaresi-kirjan englanniksi ja pitänyt siitä todella paljon, ja mieleni teki kokeilla jotain muuta kirjaa Atwoodilta. Enkä pettynyt. Kirja oli mukavaa vaihtelua Eedenistä itään jälkeen, koska siinä teksti oli pientä tiheää ja raskasta luettavaa, mutta tässä kirjaimet olivat isoja ja teksti kevyttä.

Pidin myös siitä että vaikka kirja olikin dystopia niin mitään ei jätetty auki ja kaikki asiat selitettiin kunnolla lopussa. Koska usein dystopioissa hypätään suoraan tuhon jälkeiseen aikaan, eikä koskaan selitetä mikä siihen johti. Mutta tässä onneksi kaikkeen tuli suurin piirtein vastaus.

Tosin kirjan loputtua sain tietää että on olemassa jokin toinen kirja, joka käy yhteen tämän kanssa, joten kirjastoon heti huomenna lainaamaan tuo kirja, koska haluan tietää lisää. Lisäksi loppu vaikutti siltä, että siitä voisi saada vielä yhden kirjan ja näköjään tuo onkin trilogia. No sekin siis listoille.

Arvosana: ****½

The Handmaid's tale - Margaret Atwood

Nimi: The Handmaid's tale
Kirjailija: Margaret Atwood
Julkaisuvuosi: 1986
Sivumäärä: 324

Maailma on muuttunut. Sota raivoaa ulkona ja suurin osa ihmisistä on hedelmättömiä. Kuitenkin lapsia pitää saada ja siihen hommaan aletaan ottaa naisia, jotka ovat toimineet siveettömästi, mutta jotka ovat ennen saaneet lapsia.

Päähenkilönä on Offred, jonka tarina paljastuu pikku hiljaa kirjan aikana, eikä se ole onnellinen. Hän muistaa vielä ajan, kun naiset pystyivät opiskelemaan, työskentelemään ja olemaan itsensä herroina. Asiat ovat toisin nyt. Miehet käyvät töissä ja naiset ovat kotona, eikä heillä ole enää mitään oikeuksia.

Offred kertoo tarinan siitä kuinka kaikki oikein tapahtui, kuinka hän päätyi perheenseen, jossa vaimona on entinen laulaja, jota hän katseli pienempänä televisiosta ja jolle hänen pitäisi synnyttää lapsi, muuten hänen henkensä on vaakalaudalla.

Tarina on ahdistava ja surullinen, mutta silti se vie mukanaan. Dystopia maailmassa, joka on äärikristillinen, jossa naisilla on erittäin alhainen asema ja miesten steriiliys on kielletty lailla, joten naisessa on aina vika, jos lapsia ei ala kuulumaan.

Minä säälin Offredia. Hänen elämän tarinansa sai kuitenkin ajattelemaan kuinka hyvässä asemassa olen itse, kun saan päättää mitä haluan tehdä ja koska. Häneltä riistetään se kaikki, myös oma nimensä. Itseasiassa kertaakaan hänen oikeaa nimeään ei lausuta kirjan aikana. Hän on vain Offred, Fredin omaisuutta. Toivoin koko ajan, että Offred saisi entisen elämänsä takaisin, koska hänellä oli kaikki mitä hän tarvitsi. Yhteiskunta, jossa hän eli, oli ilkeä ja kontrolloiva, eikä lainkaan luokseen kutsuva.

Yksi hassu asia kirjassa oli. Siinä ei käytetty juuri ollenkaan vuoropuhelun ilmoittamiseen lainausmerkkejä tai viivaa, vaan puheet olivat tavallista tekstiä. Ainoa vain, että ne olivat lyhyempiä kuin normaalit kappaleet.

Arvosana: *****