Kuin viimeistä päivää - Lauren Oliver

Nimi: Kuin viimeistä päivää
Kirjailija: Lauren Oliver
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 412

Törmäsin kirjastossa Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää kirjaan sattumalta. Olin lukenut kirjailijalta hänen dystopia-trilogiansa kaksi ensimmäistä osaa, jotka olivat ihan hyviä silloin kuin luin ne, eikä minulla ollut niiden perusteella mitään odotuksia tästä kirjasta.

Kirja kertoo Samista, joka eräänä päivänä kuolee ja joutuu sen jälkeen elämään elämänsä viimeisen päivän uudestaan ja uudestaan. Sam ei kuitenkaan elä päiväänsä aina samalla tavalla, joten siitä tulee kirjaan vaihtelua, eikä se ala mitenkään toistamaan itseään, kuten voisi ajatella.

Tarina on Samin kasvutarina. Joutuessaan elämään uudestaan ja uudestaan saman päivän hän alkaa nähdä asioita uudella tavalla kuin mihin on tottunut ja vanhat tavat alkavat mietityttää häntä. Mutta tärkein kysymys on se, että miten hän pääsee tästä kierteestä irti ja saa todella kuolla.

Pidin kirjasta, se oli hyvä, muttei kuitenkaan mikään loistava. Se oli kevyttä ja nopeaa lukemista, eli juuri sopivaa lomalukemista. Kirja ei onnistunut yllättämään minua, koska alun Sam oli todella stereotyyppinen hahmo, että ainakin itse huomasin selvästi mihin kirja oli menemässä. Ja mitä lähemmäs loppua tultiin, niin tietyt asiat kävivät aina vain selvemmiksi ja selvemmski, mikä luultavasti oli myös tarkoitus. Mutta onneksi loppu ei kuitenkaan pilannut kirjaa mitenkään, sellaisella lopulla, että kirjan idea olisi kokonaan mennyt. Lähinnä tässä tarkoitan sen tyypistä loppua mikä Serranon perheellä oli, jos joku sattuu ymmärtämään.

Arvosana: ***½

Skottilainen vanki - Diana Gabaldon

Nimi: Skottilainen vanki
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 456

Skottilainen vanki on osa Gabaldonin Lordi John-sarjaa ja se sijoittuu Matkantekijä-sarjassa aikaa jolloin Jamie Cullodenin jälkeen oli tallirenkinä Helwater tilalla. Se alkaa siitä kun lordi John veljensä kanssa suunnittelee erään ihmisen tuomista sotaoikeuden eteen hänen tekemistään sotarikoksista ja todistusaineistossa onkin yllättäen gaelin kielinen teksti, jonka takia he kiikuttavat Jamien Lontooseen ja sitä kautta aina Irlantiin asti.

Kirja kertoo Jamien ja Lordi Johnin matkasta Irlantiin, sekä heidän ongelmistaan siellä. Lisäksi soppaan heitetään Irlannin jakobiitit, jotka haluavat yrittää uutta kansannousua ja sotkevat Jamien asiaansa mukaan. Ja miten lordi Johnin jahtaama mies liittyy tähän kaikkeen, kuten iirin kielinen teksti väitti. Tai antoi vihjauksia siitä.

En ole juuri koskaan pitänyt lordi John kirjoista yhtä paljon kuin alkuperäisestä Matkantekijä sarjasta, eikä tämäkään kirja yltänyt samalla tasolle, mutta se oli kuitenkin ihan hyvä. Pidin siitä että Jamien aika Helwaterissa sai lisää syvyyttä, koska siitä ei juurikaan kerrottu toisessa sarjassa.

Kokonaisuutena kirja oli ihan hyvä, mutta minulle jäi siitä hieman pinnallinen olo. Varsinkin alku oli vähän oudohko, koska se alkoi suoraan tietystä pisteestä, josta minulla ei ollut mitään käsitystä ja olin hukassa. Ja välillä tuntui että asioita olisi voinut käsitellä vielä pitempään, eikä jättää niitä niin vähälle käytölle. Asiasta josta kuitenkin erityisesti pidin oli Jamien näkökulma asioihin, koska Matkantekijä on keskittynyt vahvasti Claireen, eikä Jamien näkökulmalle ole siinä tilaa, niin oli mukavaa lukea sitä tässä. (Vaikka uusimmissa Matkantekijän kirjoissa Jamien näkökulmakin on hyödynnetty.)

Arvosana: ***

Tarkoin vartioitu talo - John Boyne

Nimi: Tarkoin vartioitu talo
Kirjailija: John Boyne
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 446

Tarkoin vartioitu talo, kuten moni muukin kirja, niin tämäkin on ollut pitkään lukulistallani, mutta vasta nyt sain sen käsiini. Täytyy tosin myöntää, että olin hieman varauksellinen kirjan suhteen aluksi, koska edellinen kirja jonka Boynelta olen lukenut oli Poika raidallisessa pyjamassa, eikä se tehnyt minuun niin suurta vaikutusta, mutta tämä teki.

Kirja kertoo Georgi Daniilovits Jatsmenevistä, joka vuonna 1980 asuu Lontoossa ja hänen vaimonsa Zoja on kuolemaisillaan. Hän muistelee aikaa jolloin hän nuorena poika pelasti Tsaarin serkun hengen ja tuli näin valituksi suojelemaan tsaarin, Nikolai II:n poikaa Alekseita.

Nykyajassa lähdetetään etenemään taaksepäin ja kerrotaan Georgin ja Zojan elämästä Englannissa ja Saksassa, ja muistoissa edetetään eteenpäin ja kerrotaan Georgin rakkaustarina suuriruhtinatar Anastasian kanssa. Kummatkin tarinat etenevät kohti ratkaisevaa hetkeä.

Minulla oli koko ajan pieni aavistus tietystä asiasta, vaikkakin kirjailija yritti aina välillä johtaa lukijoita harhaan, mikä sai minut epäilemään aina välillä omaa aavistustani, mutta lopussa olin kuitenkin oikeassa. Kuitenkin minä lumouduin kirjasta ja luin sitä illalla malttamatta päästää sitä käsistäni. Tarina kietoutui minut pauloihinsa ja halusin vain lukea enemmän, että tietäisin miten tarina päättyy. Kunnes se sitten päättyikin ja jätti minut kerrankin tyytyväiseksi. En olisi kaivannut kirjalta yhtään mitään enempää.

Nyt haluaisin lukea enemmän John Boynelta, joten täytyy kai sitten suunnata kirjastoon, jos sieltä kyseisen herran kirjoja sattuisi löytymään.

Arvosana: *****

Häkkipoika - Torey Hayden

Nimi: Häkkipoika
Kirjailija: Torey Hayden
Julkaisuvuosi: 1983
Sivumäärä: 366

Uusi yritys Torey Haydenin suhteen ja tällä kertaa meni hieman pehmeämmin, jos niin voi sanoa. Häkkipoika kertoo Kevinistä, joka on 16-vuotias, eikä puhu ja on pelkojensa vanki. Hän menee aina pöydän alle ja tekee siellä itselleen häkin tuolien jaloista. Torey saa pojan pikku hiljaa avautumaan, vaikka monet vaikeudet tulevatkin tielle.

Pikku hiljaa Kevin avautuu ja Torey saa tietää hieman enemmän hänen menneisyydestään. Samalla hän pyytää avukseen Kevinin tapaukseen työparinsa Jeffin. Kevin ei ole kuitenkaan ole kovinkaan yksinkertainen parannettava, eikä Torey edes tiedä auttaako hänen terapiansa Keviniä. Kevinin etenemisessä oli ylä-ja alamäkiä, mutta kirjan loppu oli kuitenkin positiivinen, vaikka se ei kertonut miten Kevinille kävi tulevaisuudessa, kuten Aavetytön kirjan lopussa.

Pidin kirjasta ja ajattelin sitä lukiessani, että Häkkipoika olisi ollut parempi vaihtoehto lukea ensimmäisenä Toreyn tuotannosta, mutta tehty mikä tehty. Minua jäi vain häiritsemään, ettei siitä että missä Kevin nyt on kerrottu mitään. Onneksi kuitenkin löysin Toreyn nettisivut, jossa oli kommentti Keviniltä, joka kertoi hänen elävän onnellisena elämäänsä.

Suosittelen kirjaa, jos haluaa tutustua Haydenin tuotantoon. Se ei ollut yhtä rankka kuin Aavetyttö, vaikkakin tässäkin oli mukana rankkoja kohtauksia ja asioita, että ehkei ihan täysin herkimmille ihmisille sovi.

Arvosana: ****

Kolmas antikristus - Mario Reading

Nimi: Kolmas antikristus
Kirjailija: Mario Reading
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 634

Kolmas antikristus on Mario Readingin Nostradamus-trilogian päätösosa. Se jatkaa täsmälleen siitä mihin edellinen kirja jäi, vaikkakin tietty taustatarina hyppääkin aluksi 80-luvulle ja jatkaa siitä sitten eteenpäin kohti nykyaikaa, minne päädytäänkin varsin nopeasti.

Moldovassa eräs mies julistaa olevansa Toinen tuleminen ja saa kerättyään ympärilleen kultin ja lopulta myös tuekseen Corpus Maleficuksen, joka tietää tämän oikeasti olevan kolmas antikristus. Tuelle on vain se ehto, että mies tappaa oikean toisen tulemisen.

Adam Sabir joukkoineen joutuu lähtemään turvapaikastaan ja etsimään uuden, kun kolmannen antikristuksen miehet tavoittavat heidät. He joutuvat pakosalle, ja kaikkien henki on uhattuna, kun Corpus Maleficuksen viimeinen jäsen on heidän kannoillaan tahtoen kostoa kaksoisveljensä kuoleman johdosta.

Kirja oli hyvä, mutta jotenkin odotin hieman erilaista loppua trilogialle. Tuli vähän sellainen olo, että kirjailija on mennyt sieltä helpoimman kautta, vaikka ratkaisut tavallaan olivat hyviä, mutta itselleni tuli niistä jotenkin todella imelä olo. En osaa selittää miksi, mutta näin vain kävi. Vähän sama tunne kun luin Robin Hobbin trilogiat Näkijän taru ja Lordi Kultainen. 4½ hyvää kirjaa ja sitte 1½ todella imelää ja lällyä tarinaa, joka ei varsinaisesti sopinut trilogioiden alkuperäiseen ilmeeseen, mutta valinnat ovat kirjailijoilla, minä vain luen ja kritisoin.

Mielestäni kaksi edellistä kirjaa olivat vain yksinkertaisesti parempia kuin trilogian päätösosa, joka minun mielestä pitäisi kuitenkin olla se huipentuma, jolloin kaikki ratkeaa ja kaikki paljastuu viimein. Mutta tämä jätti minut hieman kylmäksi, vaikka kerronnallisesti olikin hyvä. Mutta nyt on sekin trilogia saatu loppuun, ettei sen kanssa tarvitse enää murehtia.

Arvosana: ***½

Ajattoman kaupungin varjot - Enrique Moriel

Nimi: Ajattoman kaupungin varjot
Kirjailija: Enrique Moriel
Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 415

Ajattoman kaupungin varjot kertoo ajattomasta miehestä, joka elää Barcelonassa läpi elämänsä muuttaen aina vain nimeään ja ammattiaan. Lisäksi se kertoo Marta Vivesistä, joka etsii sukunsa historiaa erään murhan puolesta.

Rehellisesti sanottuna, en pitänyt kirjasta. Se oli sekava, enkä aina pysynyt kärryillä että missä mentiin. Lisäksi kun takakannessa sanottiin että Meren katedraalin ja Tuulen varjon kaltainen teos, niin odotukseni olivat korkealla, koska kahta edellistä mainittua kirjaa olen rakastanut.

Kuten jo sanoin kirja oli sekava, enkä ihan ymmärtänyt kaikkien henkilöhahmojen perimmäisiä syitä, vaikkakin Barcelonan historiaa oli muuten ihan kiva lukea, mutta kirja yritti olla liian mysteerinen, eikä minun mielestäni selittänyt kaikkia asioita, jotka se jätti puolessa välissä auki.

Olisin halunnut jonkun kunnon asioita kokoavan luvun, mutta sellaista en saanut, enkä kysymyksiini vastauksia. Lisäksi kirjan tietyt päätelmät ahdistivat minua ja mietin siinä vaiheessa, että lopetanko kesken koko kirjan, mutta sitä en sitten tehnyt. Tosin kirjan loppuun lukeminen oli ehkä hieman turhaa lopun kannalta.

En oikein voi suositella kirjaa kenellekään, koska itse en siitä tykännyt lainkaan. Se ei ollenkaan kolahtanut minulle, enkä oikein osaa nimetä yhtään hyvää syytä minkä takia kirja pitäisi lukea, koska on olemassa paljon parempiakin Barcelonaan sijoittuvia kirjoja, joista saa hyvän käsityksen kaupungista.

Arvosana: **

Perillinen - Christopher Paolini

Nimi: Perillinen
Kirjailija: Christopher Paolini
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 937

Sain vihdoin käsiini Perillinen-sarjan viimeisen osan Perillinen. Edellisen kirjan lukemisesta on jo tähän mennessä kolme vuotta ja ensimmäisen lukemisesta vielä enemmän, mutta onneksi alussa oli kappale, jossa käytiin kaikki menneet tapahtumat, jonka avulla pääsi aika hyvin kärryille tapahtumista.

Kirja jatkaa siitä mihin edellinen jäi, eli vardenit ovat sodassa Galbatroxia vastaan ja vähä vähältä he ottavat haltuunsa Galbatroxin vallan alla olleita kaupunkeja ja etenevät Galbatroxia kohti, vaikka tulevaisuus muuten näyttää huonolta. Eikä ongelmat välillä auta yhtään asiaa.

Jostain syystä en innostunut kirjasta. Se ei ottanut minua mukaansa, vaikka olikin pakko lukea se loppuun asti, mutta koska olin lukenut edelliset osat, niin en voinut jättää tätäkään lukematta. Lisäksi minua hieman häiritsi selvät vaikuttimet TSH:sta. Se ei tosin häirinnyt edellisissä kirjoissa, mutta jostain syystä nyt aloin miettimään sitä erityisen paljon.

Minusta kirjassa oli liikaa taisteluita ja ainakin alussa minulla oli sellainen olo, että kirjaa on venytetty ja osittain myös lopussa, kun asioita jätettiin ärsyttävästi auki tai oikeastaan kerrottiin selvästi "toisesta ehdotuksesta" mutta sitten se toinen ehdotus paljastettiin vasta paljon myöhemmin. Ei kirjan lopussa enää halua mitään arvuutteluleikkejä.

Mutta plussaa siitä, että loppu ei ollut ihan täysin kliseinen kuitenkaan, vaikka yksi tietty asia jäi minua ainakin ärsyttämään. Kokonaisuutena ihan ok, ei mikään maata mullistava ja ihan hyvä päätös sarjalle.

Arvosana: ***

Tapaaminen elämän kanssa - Cecelia Ahern

Nimi: Tapaaminen elämän kanssa
Kirjailija: Cecelia Ahern
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 520

Lucy Silchesterillä ei ole mennyt kolmeen vuoteen lainkaan hyvin. Ensin hänen poikaystävänsä jätti hänet, minkä ansiosta hän sai potkut töistään, joutui vuokraamaan itselleen uuden kämpän ja etsimään surkean työpaikan. Eräänä päivänä hän saa kirjeen, jossa hänet kutsutaan tapaamiseen Elämänsä kanssa.

Hän välttelee kutsua kaikin tavoin, kunnes päättää lopulta mennä ja yllättyy. Ja erinäisten tapahtumien kautta elämä päätyy kulkemaan kaikkialle minne Lucykin menee ja kertomaan aina yhden totuuden, kun Lucy valehtelee.

Kirjan alussa minulle jäi jotenki huono kuva kirjasta ja sen hahmoista. En ymmärtänyt Lucya täysin, mutta se onneksi korjaantui aika pian alun jälkeen. Tarina tempaisi minut mukaansa ja luin kirjan sitten yhdeltä istumalta läpi. Onneksi minulla on vielä lomaa jäljellä ja voin tehdä niin, ilman että koulu kärsii. Ja kuten aina nautin Ahernin kirjoista ja hänen kirjoitustyylistään, sekä aiheistaan.

Se että pystyisi tapaamaan oman elämänsä kuulostaa todella jännittävältä ja hieman kutkuttavalta ajatukselta. Minkälainen oma elämäni olisi? Sitä en yhtään osaa sanoa, eikä tarvitsekkaan huolehtia niin kauan kun osaan pitää oman elämäni kunnossa ja järjestyksessä. Loppu oli hivenen kliseinen ja ehkä hieman liian happy-happy-joy-joy minun makuuni, mutta toisaalta kirjan genrelle se oli normaali loppu, joten en valita. Kokonaisuutena pidin kirjasta erittäin paljon.

Arvosana: ****

Yösirkus - Erin Morgenstern

Nimi: Yösirkus
Kirjailija: Erin Morgenstern
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 399

Joskus olen onnellinen siitä, että olen mukana lukupiirissä, jossa tulee vastaan uudenlaisia kirjoja itselle. Koska todennäköisesti en olisi koskaan törmännyt tähän kirjaan ilman sitä. Kirjahan siis kertoo sirkuksesta, joka on täysin mustavalkoinen ja se avautuu ainoastaan öisin. Se on ihmeellinen paikka, joka saa monet lumoihinsa ja hurmioon. Mutta sirkuksessa on yksi haitta. Se ilmaantuu paikalle aina yhtäkkiä ja lähteekin samalla tavalla, eikä kukaan tiedä minne se menee, ennen kuin se taas ilmaantuu uuteen paikkaan.


Sirkuksessa on taikuri nimeltä Celia, jonka isä on valinnut mukaan salaperäiseen kilpailuun toista taikuria vastaan. Joka on sattumoisin Marco, joka on sirkuksen omistajan ja alkuperäisen idean keksijän oikea käsi. Yhdessä heidän käsistään tulee toisen toista upeampia luomuksia sirkukseen. Samalla tarinaan punoutuu muita ihmisiä ja muiden elämien kohtaloita ja pian kilpailu ei olekaan enää Celian ja Marcon välinen asia.

Lumouduin kirjasta täysin. Miten ihana ajatus yösirkus olikaan ja vaikka kirjassa olikin aikahyppyjä sinne ja tänne, sekä eri ihmisten näkökulmia, mutta se ei tehnyt kirjasta vaikeasti seurattavaa tai hankala lukuista. Tietenkin aina on vähän sellainen olo kirjan alussa, että mihin ihmeeseen tämä nyt sitten liittyy, kun yhtäkkiä hypätään täysiin toiseen paikkaan ja aikaan, mutta lopussa kaikki kietoutuu nätisti yhteen.

Kuten jo sanoin. Lumouduin kirjasta täysin, enkä olisi halunnut, että kirja loppuu, mutta täytyy sanoa että kirja sai arvoisensa lopun. Tai ainakin itse pidin siitä, vaikka yhden henkilön motiivi mietitytti suuresti, koska se tuli ainakin itselleni hieman puun takaa. Mutta muuten kirja oli aivan loistava.

Arvosana: *****

Maya-ennustus - Mario Reading

Nimi: Maya-ennustus
Kirjailija: Mario Reading
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 527

Maya-ennustus on toinen osa Reading Nostradamus-trilogiaa ja se jatkaa tarinaa 5 kuukautta Nostradamuksen ennustusten jälkeen. Ja ylikomisario Calque on jäänyt eläkkeelle poliisivoimista edellisen kirjan tapahtumien seurauksena ja vakoilee nyt Corpus Maleficusta ja sen johtajan taloa, kun asiat alkavat ottaa vauhtia. Ensinnä hän palkkaa ihmisen murtautumaan sisälle ja hakemaan äänittäjän, jonka oli sinne jättänyt, mutta äänittäjän lisäksi hän saa Lamian, joka on Madamen toisiksi vanhin adoptiolapsi ja joka on pettänyt perheensä ja kertoo Calquelle, että Adam Sabir on vaarassa.

Ja menneessään pelastamaan Sabiria he samalla aloittavat pitkän automatkan, joka johtaa heidät kohti Mayojen asuinsijoja kannoillaan Corpus Maleficus, joka haluaa tietää Toisen tulemisen henkilöllisyyden ja estää sen täysin.

Kirja osaa täysin yllättää ja tässä kirjassa saimme enemmän tietoa Corpus Maleficusta ja sen henkilöhahmoista, mutta mietin että miten se sitten aiheuttaa seuraavassa kirjassa ongelmia tiettyjen asioiden takia, jotka tapahtuivat tässä kirjassa. No sen näkee sitten.

Pidin kirjasta, vaikka Sabir ärsytti minua ja mietin koko ajan miten Lamia oli jotenkin todella en oikein osaa kuvailla, ehkä hieman sinisilmäinen ja vähän sokea hahmo, koska mielestäni oli outoa, ettei hän tiennyt muka miten veljensä ajattelivat ja toimivat. Mutta loppu yllätti täysin, vaikka se olisi pitänyt kyllä osittain nähdä.

Arvosana: ****

Stonehengen perintö - Sam Christer

Nimi: Stonehengen perintö
Kirjailija: Sam Christer
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 412

Nathaniel Chase tekee itsemurhan ja hänen poikansa Gideon Chase perii hänen valtavan kartanonsa ja omaisuutensa yhtäkkiä. Nathanielin itsemurhalle oli syynsä, jota poliisi Megan Baker alkaa tutkia, samalla kun hän tutkii yhden miehen ja erään pariskunnan katoamista, jotka alkavat kietoutua oudolla tavalla yhteen.

Kirja on matka salaisuuden paljastamiseen ja ihmishenkien pelastamiseen. Se kertoo salaseurasta, joka uskoo Stonehengen kivilla olevan parantavia voimia ja nämä kivat on Pyhiä. Mutta Pyhät vaativat aina jotain vastapalelukseksi, eikä se vastapalvelus ole hyvä asia.

Kirjassa oli lyhyitä lukuja ja paljon eri näkökulmia, jotka vaihtuivat tiuhaan. Lukuja itsessään oli yli 190, mikä on mielestäni todella paljon 400 sivun kirjalle. Mutta teksti oli onneksi nopealukuista, vaikka puoleen väliin asti minua häiritsi erittäin suuresti preesenssin käyttö kerronnassa. Se sai tekstistä jotenkin todella tönkön oloisen kun "tämä tekee tätä ja tuo tekee tätä", mutta puoleen väliin mennessä unohdin sen onneksi.

Kirja ei ollut kuitenkaan mikään vau-elämys ja se oli hieman ennalta-arvattavakin. Puolessa välissä tuli sellainen tunne, että tämä voisi loppua jo. Tarina tuntui venytetyltä ja useat eri näkökulmat eivät siinä yhtään auttaneet. Henkilöhahmot jäivät itselleni jotenki todella kylmiksi, enkä saanut heistä kunnolla otetta. Kertoo varmaan jotain, että minulle olisi ollut ihan sama vaikka lopussa olisikin käynyt täysin toisin, mikä on aika harvinaista minulle. Yleensä kiinnyn tiettyihin hahmoihin, mutta tässä ei käynyt ollenkaan niin ja kaikki hahmot olivat todella pinnallisia. Keskittyminen tiettyihin asioihin olisi ollut tarinan kannalta paljon parempi. Mutta kirja meni kevyenä lukemisena. Ei mikään mestariteos, mutta jotain ajatusta siinä sentään oli.

Arvosana: ***

Aavetyttö - Torey Haydend

Nimi: Aavetyttö
Kirjailija: Torey Hayden
Julkaisuvuosi: 1991
Sivumäärä: 301

Olen pitkän aikaa halunnut lukea Torey Haydenin kirjoja, jotka ovat minulle kuulostaneet aina mielenkiintoisilta. Tosin en ennen edellistä kirjastokertaani ollut koskaan saanut aikaiseksi lainattua niitä. Ja nappasin sitten mukaani Aavetytön, joka kertoo 8-vuotiaasta Jadiesta, joka ei puhu, ei naura, eikä itke, ainakaan koulussa.

Torey kuitenkin saa tytön puhumaan ja puhumattomuuden takaa paljastuu paljon enemmän kuin Torey kuvitteli, vaikka hän ei täysin pääsekkään Jadien ajatusmaailmasta selville ja puhumattomuuden perimmäisistä syistä, vaikkakin kuva alkaa pikku hiljaa hahmottua, eikä se ole ollenkaan kaunis.

Kirjaa lukiessani tuli mieleen, että olinkohan aloittanut hieman väärällä kirjalla Toreyn tuotantoon tutustumisen, koska aihe oli kuitenkin todella rankka ja itseäni sisältö suorastaan etoi välillä. Mutta toisaalta en ehkä vaihtaisi kirjaa toiseen. Jadien tarina kosketti minua ja pidin siitä, että kirjailija kertoi lopussa, että mitä Jadielle kuului kaikkien tapahtumien jälkeen.

Pidin Toreyn tavasta kirjoittaa asiasta. Hän teki sen yksinkertaisesti, eikä alkanut mässäilemään asialla tai kuvaillut tapahtumia dramaattisesti, vaan yksinkertaisesti ja todenmukaisesti, kuten jo kerroin. Kirjan perusteella tulen luultavasti lukemaan myös Toreyn muutkin kirjat joskus lähitulevaisuudessa.

Arvosana: ****

Makeannälkä - Ian McEwan

Nimi: Makeannälkä
Kirjailija: Ian McEwan
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 388

Sain vihdoin käsiini uusimman Ian mcEwanin. Kyseinen kirjailija on kuulunut lempikirjailijoihini siitä asti, kun luin hänen Sovitus-romaaninsa, vaikka hänen kirjansa ovatkin välillä hieman outoja, eivätkä loppuratkaisut ainakaan itseäni aina tyydytä. Hänen edellinen kirjansa Polte oli minulle hienoinen pettymys, mutta Makeannälästä pidin paljon enemmän.

Se kertoo Serena Fromesta, joka yliopistossa värvätään brittien MI5:seen töihin historianopettajan toimesta 1970-luvulla. Kylmä sota on parhaillaan käynnissä ja sotaa käydään kaikin tavoin. Serena päätyy osaksi operaatio Makeannälkää, jonka tarkoituksena on kerätä kokoonlupaavia kirjailijoita, jotka valjastetaan kirjoittamaan valtion puolesta. Serena kuitenkin rakastuu kohteeseensa, mikä tuo hänelle suuria ongelmia.

Makeannälkä oli yllättävä tarina. Serena oli hieman naiivi hahmo, jonka ajatuksen kulkua en aina täysin ymmärtänyt. Hänen kirjailijansa Tom Haley taas vaikuttaa hieman uneksivalta ja hieman todellisuudesta irrallaan olevalta, mistä tavallaan pidin, mutta toisaalta taas en.

McEwan kertoo tarinan yhdeltä kannalta, mutta alussa jättäen suuria kysymysmerkkejä asioihin, eikä asioihin saada vastausta ennen viimeisiä lukuja, kuten yleensä. Kirjan loppu kuitenkin yllätti minut täysin ja minulta kesti hetken oikeasti tajuta, että miten se loppui. Mutta tykkäsin tarinasta.

Arvosana: ****