Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gabriel Carcía Márquez. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gabriel Carcía Márquez. Näytä kaikki tekstit
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Rakkautta koleran aikaan - Gabriel García Márguez
Nimi: Rakkautta koleran aikaan
Kirjailija: Gabriel García Márguez
Julkaisuvuosi: 1985
Sivumäärä: 454
Rakkautta koleran aikaan, kiinnostuin kirjasta tehdystä elokuvasta monta vuotta sitten, mutta en ole oikein vieläkään saanut aikaiseksi katsoa kyseistä elokuvaa, enkä oikeastaan haluakkaan enää. Olen aina jotenkin kuvitellut, kun olen kyseisen kirjan nimen jossain nähnyt, että se kertoo salamarakkaudesta, jonkun suuren koleraepidemian aikaan, mutta eihän se sitten niinkään mennyt.
Kirja kertoo Florentino Arizasta ja Fermina Dazasta, jotka nuoruudessaan menevät kihloihin. Asiat eivät kuitenkaan johda siihen, että he menisivät naimisiin asti, vaan jotain tapahtuu ja välissä on pitkä aika ennen kuin he pääsevät käsittelemään sitä mitä nuoruudessa tapahtui. Kummatkin elävät oman elämänsä, joihin mahtuu paljon asioita.
En ihan täysin odottanut tällaista kirjaa, eikä tämä vakuuttanut minua samalla tavoin kuin kirjailijan Sadan vuoden yksinäisyys, vaikka tyyli olikin sama. Tavallaan lineaarista kerrontaan, sekoitettuna hieman tulevaa ja mennyttä. Hahmotkaan eivät saaneet minua valtaansa, enkä pitänyt ollenkaan Florentiono Arizasta ja hänen tekemisistään. Ja Fermina Dazankaan toiminta ei saanut itseäni hänen kannalleen.
En tiedä, kirjasta ja koko tarinasta jäi vähän irrallinen olo. Odotin jotain täysin erilaista, rakkaushömppää, mutta sainkin toivottoman romantikon, joka jaksaa odottaa ja toisen, joka ei jaksa hetkauttaakaan korvaansa toista kohtaan.
Arvosana: ***
torstai 31. toukokuuta 2012
Sadan vuoden yksinäisyys - Gabriel Carcía Márquez
Nimi: Sadan vuoden yksinäisyys
Kirjailija: Gabriel Carcía Márquez
Julkaisuvuosi: 1971
Sivumäärä: 414
Sadan vuoden yksinäisyys kertoo Buendía-suvun sukutarinan, siitä alkaen kun José Arcadio Buendiá muuttaa Macondon kylään. Tarinassa ei ole mitään sujuvaa juonta. Se vain kertoo perheen elämästä vuorotellen aina henkilöstä. Pääosassa ei ole varsinaisesti kukaan, vaan mitä pidemmälle kirja etenee sitä enemmän on hahmoja, kunnes lopussa ei ole enää yhtään.
Buendía-perheen tarina on yhtä Macondon kanssa. He ovat sen ensimmäisiä asukkaita, kuten myös viimeisiäkin. Kaikki juonenpätkät kootaan nätisti kasaan viimeisillä sivuilla. Tarinan kerronta saattaa alussa vaikuttaa todella sekavalta ja tiettyjä asioita paljastetaan jo kirjan alkusivuilla.
Kirja on täynnä kuolemaa, joten en ehkä suosittelisi sitä itkupilleille, mutta se vetää mukaansa ja ainakin itse tykkäsin sitä. Vaikka kirja olikin hidaslukuinen. Reilun 400 sivun lukemiseen meni monta tuntia. Ymmärrän täysin miksi se on klassikko ja tavallaan tunnen sääliä Buendía-sukua kohtaan.
Suosikkihahmoni oli ehdottomasti Ursula, joka ei näyttänyt kuolevan, ei sitten millään. Vähiten pidin Ferrandasta, joka oli kylmä ja etäinen kaikkia kohtaan.
Arvosana: ****
Kirjailija: Gabriel Carcía Márquez
Julkaisuvuosi: 1971
Sivumäärä: 414
Sadan vuoden yksinäisyys kertoo Buendía-suvun sukutarinan, siitä alkaen kun José Arcadio Buendiá muuttaa Macondon kylään. Tarinassa ei ole mitään sujuvaa juonta. Se vain kertoo perheen elämästä vuorotellen aina henkilöstä. Pääosassa ei ole varsinaisesti kukaan, vaan mitä pidemmälle kirja etenee sitä enemmän on hahmoja, kunnes lopussa ei ole enää yhtään.
Buendía-perheen tarina on yhtä Macondon kanssa. He ovat sen ensimmäisiä asukkaita, kuten myös viimeisiäkin. Kaikki juonenpätkät kootaan nätisti kasaan viimeisillä sivuilla. Tarinan kerronta saattaa alussa vaikuttaa todella sekavalta ja tiettyjä asioita paljastetaan jo kirjan alkusivuilla.
Kirja on täynnä kuolemaa, joten en ehkä suosittelisi sitä itkupilleille, mutta se vetää mukaansa ja ainakin itse tykkäsin sitä. Vaikka kirja olikin hidaslukuinen. Reilun 400 sivun lukemiseen meni monta tuntia. Ymmärrän täysin miksi se on klassikko ja tavallaan tunnen sääliä Buendía-sukua kohtaan.
Suosikkihahmoni oli ehdottomasti Ursula, joka ei näyttänyt kuolevan, ei sitten millään. Vähiten pidin Ferrandasta, joka oli kylmä ja etäinen kaikkia kohtaan.
Arvosana: ****
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

