Kirjailija: Gabriel Carcía Márquez
Julkaisuvuosi: 1971
Sivumäärä: 414
Sadan vuoden yksinäisyys kertoo Buendía-suvun sukutarinan, siitä alkaen kun José Arcadio Buendiá muuttaa Macondon kylään. Tarinassa ei ole mitään sujuvaa juonta. Se vain kertoo perheen elämästä vuorotellen aina henkilöstä. Pääosassa ei ole varsinaisesti kukaan, vaan mitä pidemmälle kirja etenee sitä enemmän on hahmoja, kunnes lopussa ei ole enää yhtään.
Buendía-perheen tarina on yhtä Macondon kanssa. He ovat sen ensimmäisiä asukkaita, kuten myös viimeisiäkin. Kaikki juonenpätkät kootaan nätisti kasaan viimeisillä sivuilla. Tarinan kerronta saattaa alussa vaikuttaa todella sekavalta ja tiettyjä asioita paljastetaan jo kirjan alkusivuilla.
Kirja on täynnä kuolemaa, joten en ehkä suosittelisi sitä itkupilleille, mutta se vetää mukaansa ja ainakin itse tykkäsin sitä. Vaikka kirja olikin hidaslukuinen. Reilun 400 sivun lukemiseen meni monta tuntia. Ymmärrän täysin miksi se on klassikko ja tavallaan tunnen sääliä Buendía-sukua kohtaan.
Suosikkihahmoni oli ehdottomasti Ursula, joka ei näyttänyt kuolevan, ei sitten millään. Vähiten pidin Ferrandasta, joka oli kylmä ja etäinen kaikkia kohtaan.
Arvosana: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti