Valkoisen miehen tie - Michael Blake

Nimi: Valkoisen miehen tie
Kirjailija: Michael Blake
Julkaisuvuosi: 2001
Sivumäärä: 392

Valkoisen miehen tie on jatko-osa Tanssii susien kanssa-kirjalle, jonka lopussa sen päähenkilö lähti komanssien mukaan. Kahdeksan vuotta on kulunut ja Tanssii susiensa kanssa, sekä Seisoo nyrkki pystyssä ovat kolmen lapsen vanhempia ja sopeutuneet elämään komanssien kanssa.

Valkoinen mies kuitenkin uhkaa komanssien elintilaa, eikä biisoneitakaan ole enää entiseen malliin, koska valkoiset tappavat niitä huvin vuoksi. Lisäksi valkoinen mies on tekemässä pyhää tietään läpi komanssien maiden, eikä mikään pyhä ole enää pyhää.

Kirja ei tällä kertaa keskity pelkästään Tanssii susien kanssa, vaan koko komanssien heimoon. Tuuleen hiuksissaan, Hymyilee paljon ja Kymmenen karhua saavat kaikki puheenvuoron kirjan aikana, kun komanssit menevät kohti tuhoansa.

Luin kirjan oikeastaan alussa pakolla, koska olin jälleen kerran lainannut sen, mutta lopussa luin sitä jopa ihan mielelläni saadakseni selville, että mitä heille oikein käy, vaikak tiesinkin suurin piirtein mitä intiaaneille tehtiin.

Arvosana: ***

Tanssii susien kanssa - Michael Blake

Nimi: Tanssii susien kanssa
Kirjailija: Michael Blake
Julkaisuvuosi: 1990
Sivumäärä: 379

Tanssii susien kanssa kertoo luutnantti John Dunbarista, joka saa haluamansa komennuksen rajamaille Fort Sedgewickiin. Mutta hänen tullessaan paikalle käy ilmi, että varuskunta on salaperäisesti tyhjentynyt. Siitä huolimatta hän päättää jäädä sinne ja pitää huolta asemapaikastaan.

Ajan myötä hän tutustuu suseen, jonka nimeää Kahdeksi sukaksi ja korjailee asemapaikkaansa. Sitten hän saa myös hiljalleen kosketuksia komansi-intiaanien kanssa, joiden elämäntapaan kirjan aikana tutustuu paljon paremmin ja löytää paikkansa maailmasta alkuhankaluuksien jälkeen.

Olin ennen kirjaa katsonut kyseisen elokuvan jo melkein 10 vuotta sitten koulussa historian tunnilla, koska opettajamme mielestä se kuvasi erittäin hyvin kyseistä aikaa, vaikkakin yksi suuri virhe elokuvassa oli liittyen intiaaniheimoihin, hänen mielestään siis. Muistin kuitenkin tapahtumat suurin piirtein elokuvan perusteella, vaikkakin hatarasti, joten yllätyin kirjan monipuolisesta kerronnasta, koska elokuvassahan pääasiallisesti keskitytään luutnantti Dunbariin.

Yllätyin myös siitä kuinka väkivaltainen kirja olikin ja tässä kohtaa täytyy sanoa, että en muistanut elokuvaa niin tarkasti tai ainakin tuntui siltä että en juuri niitä kohtauksia ollut katsonut. Kirjallisesti en kuitenkaan ollut vakuuttunut. Luin kirjan hieman pakotettuna, siis itse pakotin itseni, mutta en saanut siihen minkäänlaista otetta missään vaiheessa. Häiritsevintä ehkä olivat luvut, jotka oli jaettu useampiin lukuihin ja ne luvut olivat todella lyhyitä.

Arvosana: ***