Sokkoleikki - John Verdon

Nimi: Sokkoleikki
Kirjailija: John Verdon
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 671

Sokkoleikki on jatko-osa Numeropelille ja itse pidin siitä paljon enemmän. On kulunut 10 kuukautta edellisestä kirjasta ja Dave Gurney elelee onnellisena vaimonsa kanssa, kunnes saa soiton Val Perryltä, jonka tytär on tapettu hääpäivänään

Gurneyn vaimo ei tykkää ajatuksesta, että Dave lähtisi taas eläkkeellä ollessaan tutkimaan juttua, mutta murhat vetävät häntä aina puoleensa, eikä hän voi lopulta vastustaa jutun kutsua ollenkaan.

Murhasiko tapetun naisen miehen puutarhuri oikeasti naisen viidakkoveitsellä? Miksi kukaan ei ole nähnyt kyseistä puutarhuria missään? Uusia kysymyksiä nousee koko ajan pintaan, eikä ratkaisua ole näkyvissä.

Juoni on todella monimutkainen, tai no en sanoisi, että juoni on monimutkainen, vaan rikos itsessään. Koko ajan tulee uusia asioita, jotka liittävät sen, tuon ja tämän siihen, eikä loppua näy.

Kuitenkin samoin kuten Numeropelissä ainakin itse arvasin lopputuloksen jo ennen kuin päähenkilö itse, vaikka loppunäytös oli itselleni hieman yllätys. Mutta jos tykkäsi Numeropelistä niin varmasti pitää myös tästä

Kulutin koko sunnuntain lukiessani sitä, enkä ollenkaan kadu. Loppuratkaisusta huolimatta se oli hyvä kirja, jonka juoni veti mukanaan.

Arvosana: ****

Numeropeli - John Verdon

Nimi: Numeropeli
Kirjailija: John Verdon
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 573

Dave Gurney on eläkkeelle jäänyt rikospaikkatutkija, johon vanha collegetoveri ottaa yhteyttä salaperäisen kirjeen tiimoilta. Kirjeessä käskettiin ajattelemaan lukua ja avaamaan toinen kirje, jos luku oli oikea ja lähettämään rahaa tiettyyn osoitteeseen. Vastineeksi hän saa pelottavan kuuloisen runon ja pyytää Gurneyta tutkimaan asiaa.

Lopulta Gurneyn collegekaveri surmataan oudolla tavalla ja Gurney itse vedetään jälleen mukaan murhien salaperäiseen maailmaan. Paljastuu myös, ettei murha ole ainoa laatuaan omine outoine piirteineen.

Tarina johdattaa lukijansa ties mitä juonenkäänteitä käyttäen loppuratkaisuun, joka ei mielestäni ole niin yllättävä kuin voisi olla. Ja osa päätelmistä tuntuu tuulesta temmatulta, enkä tiedä oliko tarinaan tarpeellista sotkea Gurneyn menneisyyttä, vaikka se auttoikin loppuratkaisussa, niin mielestäni se oli jotain ylimääräistä.

Kirja on kuitenkin kokonaisuutena hyvä. Tykästyin itse Gurneyn vaimoon Madelineen, joka oli raikas tuulahdus kirjassa, joka oli muuten täynnä vainoharhaisuutta, poliiseja jne. Se ei kuitenkaan ollut niin jännittävä kuin toivoin ja kallistui enemmän salapoliisiromaaniksi kuin dekkeriksi/trilleriksi.

Kiinnostuin kirjasta lähinnä sen kannen takia. Numerot ovat kivoja. Lisäksi juoni kuulosti mielenkiintoiselta kun sen luki ensimmäisen kerran, mutta lukemisen jälkeen minulle jäi mitäänsanomaton olo.

Arvosana: ***