Poromafia - Mikko-Pekka Heikkinen

Nimi: Poromafia
Kirjailija: Mikko-Pekka Heikkinen
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 382

Poromafia on Mikko-Pekka Heikkisen kolmas romaani, joka julkaistiin vuonna 2016. Se sijoittuu tällä kertaa Utsjoelle, jossa Nelihangan suku on vuosikymmenien ajan pitänyt paliskuntaa hallussaan ja kerännyt itselleen valtavan poroelon. Jonas-Guhtur Nelihanka on perheenpää ja luovuttamaisillaan vetovastuun esikoispojalleen Jouni-Sammelille, kun esikoinen päättääkin kääntää takkinsa suvulle ja perustaa moottorikelkkakerhon. Tuloksena on sota isän ja pojan välillä.

Selkkauksessa kukaan ei jää sivulliseksi. Jouni-Sammelilla on omat ideansa saamelaisten elinkeinon pelastamiseksi, ja isällä suhteita Helsinkiin asti. Kaikki on sodassa sallittua, varsinkin kun tuntee toisen tavat.

Olin lukenut Heikkisen kaksi edellistä kirjaa, joista pidin ehkä enemmän. Lähinnä aiheen lähestyttävyyden kannalta. Toinen kun sijoittui kotiseudulle ja toisen pääajatus oli kutkuttava. Ei Poromafia kuitenkaan huonoksi jäänyt. Luin sen melkein yhdellä istumalla, mutta se sijoittui sellaiselle Lapin alueelle, jossa en ole pahemmin viettänyt aikaa, enkä osannut siinä mielessä samaistua. Tarina oli kuitenkin hyvä, ja siinä oli yllätyksellisiä elementtejä.

Näin pitkän ajan lukemattomuuden jälkeen Poromafia oli oikein kevyt aloitus, jonka jaksoi lukea, mutta joka samalla myös herätteli sitä lukemisen nälkää esiin. Nyt tuntuu, että voisin käydä kirjastossa uudestaan ja lainata useamminkin kirjan. Toivottavasti tämä lukuinto pysyy nyt jonkun aikaa yllä. Nuorempi minäni häpeäisi tätä tahtia mitä nykyään luen.

Arvosana: ****

Terveiset kutturasta . Mikko-Pekka Heikkinen

Nimi: Terveiset kutturasta
Kirjailija: Mikko-Pekka Heikkinen
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 268

Sain vihdoinkin lainattua itselleni Terveiset Kutturasta. Eihän siihen mennyt kuin kaksi vuotta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kirjan tarina sijoittuu hamaan tulevaisuuteen, jossa lappilaiset ja saamelaiset ovat saaneet tarpeekseen etelän hallinnosta, joka imee Lapin kuiviin.

Syttyy sisällisota, jossa on vastakkain Lapin moottorikelkkasoturit ja Etelän lähiöjermut. Etelän puolelta tarinaa kuvataan alikersantti Jesse Purolan näkökulmasta, joka on päättänyt olla seuraava Koskela. Siinä kuitenkaan onnistumatta.

Lapin näkökulmasta tilannetta kuvaa Oulan lähelle päässyt Keskisuomalaisen toimittaja Aino Riski, joka raportoi pohjoiselta rintamalta suoraan etelän lehdille tuottaen ainutlaatuista materiaalia.

Pidin kirjasta varsinkin sen alusta. Se oli yhtä aikaa hauska osuva ja silti laittoi miettimään, että kuinka paljon sisällissodat oikeasti vaativat kansalta. Jollain tapaa en ole sitä ennen ajatellut, mutta tämä kirja sai minut tosissani miettimään asiaa.

Minulla oli kuitenkin viikon väli ennen kuin luin kirjan loppuun ja mielestäni loppu läsäytti koko kirjan. Se kadotti sen kultaisen hauskuuden mikä löytyi kirjan alusta ja samanlaisen tunnelman. Loppuun päästyä tuli todella pettynyt olo, koska alussa oli sitä jotain.

Arvosana: ****

Jääräpää - Mikko-Pekka Heikkinen

Nimi: Jääräpää
Kirjailija: Mikko-Pekka Heikkinen
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 301

Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää kertoo Muonion ja Enontekiön kuntaliitoksen yrittämisestä hamassa tulevaisuudessa. Sen suurin puolestapuhuja on Muonion kunnanjohtaja Katja Karhuvuoma, joka on mennyt naimisiin saamelaisen ja muoniolaisen suunnittelijan Asla Karhuvuoman kanssa. Suurin vastaanpanija taas on Katjan oma appiukko ja poromies Piera Karhuvuoma, joka ei etelästä tulleesta miniästään välitä.

Samaan aikaan KAtjalla on ongelmia aviomiehensä puhumattomuuden kanssa, vaikka mies päivät pitkät katsoo romanttisia komedioita, sekä Muonion salaisen ongelman vaimonhakkaajien kanssa. Mutta etelässä kasvanut ei pysty aina ymmärtämään lappilaisten ja saamelaisten ajatusmaailmoita ja kun hän yrittää parantaa ongelmia omalla tavallaan, niin siitä syntyy vain vastarintaa.

Kirjassa menee kolme juonta yhtä aikaa päällekkäin ja se antaa henkilöiden puhua itse puolestaan. Kirja on mukaansa tempaava ja samalla myös hauska. Tosin paikallisena oli hassua lukea oman kylän tapahtumista ja nähdä tutut osoitteet ujutettuina tarinaan ja kuvitella tapahtumat ihan oikeisiin kuvioihin.

Tykkäsin kirjasta ja nyt palan hallusta lukea kirjailijan edellisen kirjan Terveiset kutturasta, koska tämä oli aika helmi. Jouduin tosin lukemaan kirjan nopealla aikataululla, koska äiti lainasi sen kirjastosta 2 viikon laina-ajalla ja se pitää palauttaa jo ensi viikolla. Onneksi kirja oli suht lyhyt, ettei siihen kauaa mennytkään. Suosittelen ehdottomasti lukemaan.

Arvosana: ****½