Eedenistä itään - John Steinbeck

Nimi: Eedenistä itään
Kirjailija: John Steinbeck
Julkaisuvuosi: 1952
Sivumäärä: 579

Eedenistä itään kertoo Adam Traskin ja tämän perheen tarinan. Miten Adam kasvoi ja kuinka hän meni naimisiin vaimonsa pahan Cathyn kanssa, ja heidän kaksospojistaan Calebista ja Aaronista, joista toinen on perinyt isänsä hyvyyden ja toinen äitinsä pahuuden.

Tarina sijoittuu Salinasiin laaksoon, jonne Adam Trask päätyy ja jossa hänen lapsensa syntyvät. Heidän lisäksi kerrotaan myös Hamiltonien perheen tarina, joiden isä Samuel ystävystyy Adamin kanssa. Ja kirjan kertojana toimii osittain Samuelin tyttärenpoika John.

Kirja lähtee hieman hitaasti käyntiin, kun se lähinnä taustoittaa päähenkilöiden Adamin ja Cathyn, sekä Samuelin taustoja, mutta vauhtiin päästyään tarina etenee oikein sulavasti, vaikka nyt kirjan lukemisen jälkeen aloin miettiä että kuka siinä oikeasti oli pääosassa. Pidin toki kirjasta mutta osittain tuntui että siihen oli ympätty jotenkin turhaa tavaraa, joilla ei ollut loppuratkaisun kannalta mitään tekemistä, kuten kertojan kertomus äidistänsä ensimmäisen maailman sodan aikana.

Kokonaisuutena kuitenkin pidin kirjasta, eivätkä nuo ylimääräiset "turhat" palat mitenkään häirinneet. Enemmän tunsin oloni erittäin harhaanjohdetuksi kirjan takakannen tekstin jossa kovasti puhuttiin Calebin epäinhimillisestä pahuudesta ja Aaronin lempeydestä. Aaron oli lempeä, mutta en missään vaiheessa saanut Calebista mitenkään epäinhimillisen pahaa. Jonkin verran pahansuopainen tämä oli, mutta ei minun mielestä epäinhimillinen. Ja Caleb kuitenkin kasvaa kirjan aikana. Mutta siis kirja oli täysin toisenlainen mitä odotin, kun puhutaan pahuudesta. Kuvittelin että Caleb tekemällä tekisi pahoja tekoja, kuten rikkoisi naapurin aidat tai jotain.

Suosittelen kuitenkin lukemaan jos Steinbeckistä pitää.

Arvosana:****

Ruusun nimi - Umberto Eco

Nimi: Ruusun nimi
Kirjailija: Umberto Eco
Julkaisuvuosi: 1980
Sivumäärä: 633

Ruusun nimi on dekkari, joka sijoittuu 1300-luvun luostariin ja sen päähenkilönä ja kertojana toimiini noviisi Adson. Hänen mestarinsa William Baskerville on kutsuttu luostariin tutkimaan siellä sattunutta munkin kuolemaa. Kunnes tapahtuu toinenkin kuolema, sekä muita hämäriä tapahtumia.

Miksi luostarin kirjasto on niin suojeltu paikka? Mitä se pitää sisällään ja kuka on murhien takana, kun munkkeja tuntuu kuolevan tuon tuostakin ja inkvisiittorikin on tulossa käymään mikä myös aiheuttaa painetta luostariin.

Minulle tuli kirjasta heti mieleen Sherlock Holmes, eikä pelkästään nimien takia, vaan myös kirjoitustyylin ja Williamin päättelykykyjen takia, vaikka loppuvaiheessa se ei ollut enää niin ilmiselvää, mikä oli hyvä asia. En oikeastaan tiedä mitä muuta kirjasta kirjoittaa.

Se oli mielenkiintoinen, en ole koskaan juuri perehtynyt kovin tarkasti katolilaisuuteen ja sen vaiheikkaiseen muuta kuin erittäin yleisluonnollisesti. Joten kirja oli siltä osin erittäin valaiseva, vaikkakin kirjailija välillä kirjoitti pitkiä kuvauksia, jotka minulta ainakin menivät jollain tasolla ohi.

Mutta kokonaisuudessa pidin kirjasta, vaikkakin olin aluksi haluton lukemaan sitä, mutta lopussa meni jo paljon paremmin.

Arvosana: ***½

Havukka-ahon ajattelija - Veikko Huovinen

Nimi: Havukka-ahon ajattelija
Kirjailija: Veikko Huovinen
Julkaisuvuosi: 1952
Sivumäärä: 212

Havukka-ahon ajattelija, nappasin kirjan mukaani, koska ajattelin välillä lukea myös Keskisuomalaisen listaa läpi. Ainoa mielikuva minulla Havukka-ahon ajattelijasta on kuva äidinkielenkirjasta vitosluokalta ja kuva oli kyseisestä kirjasta tehdystä elokuvasta. Minulla ei ollut mitään käsitystä juonesta tai mistään muustakaan. Oletin, että se olisi jotenkin paikoillaan pysyvä mietiskelevä kirja.

Tarina kuitenkin kertoo Konstra Pylkkäsestä, Havukka-ahon ajattelista, jonka menneisyydessä on aukko, josta kukaan muu kuin Pylkkänen ei tiedä mitään. Hän on ajattelija ja pitää ajattelimisesta, olivatpa hänen aiheensa maailmanlaajuisia tai arkipäiväisiä.

Kirjassa hän lähtee toiselle paikkakunnalle auttamaan professorimiehiä tekemään tutkimusta linnuista ja joka paikan höyläksi professorien leiriin, joka sijoitsee saarella.

Rehellisesti sanottuna, kirja ei ollut minun tyyliseni ollenkaan, eikä lainkaan sellainen, mitä olin odottanut. No eihän kaikista kirjoista voi vain pitää, mutta voin kuvitella minkä takia tämä pitäisi lukea ainakin kerran elämässään. En tosin tiedä voisinko lukea sitä toista kertaa, no ehkä myöhemmin elämässäni, kun olen hieman vanhempi. Tai sitten en.

En osaa oikein määrittää mikä kirjassa oli ei-tyylistäni, mutta se ei vain yksinkertaisesti kolahtanut.

Arvosana: **½

Missä kuljimme kerran -- Kjell Westö

Nimi: Missä kuljimme kerran
Kirjailija: Kjell Westö
Julkaisuvuosi: 2006
Sivumäärä: 589

Missä kuljimme kerran kertoo tarinan Helsingistä 1900-luvun alusta aina talvisodan alkuun asti keskittyen muutamaan henkilöhahmoon. Allu Kajander syntyy työläisperheeseen, eikä hänen elämän lähtökohtansa ole kovinkaan hohdokkaat. Lucie ja Cedi Lilliejhelm ovat rikkaan liikemiehen lapsia, joilla on rahaa törsättäväksi asti. Eccu Wilding on Cedin hyvä ystävä ja myöskin hänen isällään on liiketoimia. Ivar Grandell on opettaja, joka samalla myös kirjoittaa lehtiin.

Näiden ihmisten kautta kirjailija kertoo sisällissodasta, huumaavasta 20-luvusta, sekä 30-luvun lapualaisalusta, sekä lopun painostavasta sotatunnelmasta. Siinä pureudutaan jokaisen hahmon tarinaan vähän kerrallaan aina tiettyinä aikoina. Paljastaen samalla heidän kaikkien ongelmat ja sen kuinka he ratkaisevat ne.

En oikeastaan tiedä mitä mieltä olin varsinaisesti kirjasta. Rakastin sen aihetta, 1900-luvun alun Helsinkiä ja sitä miten siinä oli kuvattu se, miten silloin oli eletty, mutta välillä menin täysin sekaisin henkilöhahmoista ja unohdin osan tuosta noin vain, että olin sitten aivan pihalla, kun henkilö tuli takaisin mukaan kuvioihin.

Pidin henkilöhahmoista ja ne olivatkin varsin inhimilliset, vaikka välillä sitä itse toivoi, että ryhdistäytyisitte jo ja nousitte pois sieltä murheen alhosta, mutta kaikkeahan ei voi saada, enkä tiedä olisinko itsekkään nousut samanlaisessa tilanteessa. Oikeastaan odotin hieman kevyempää kirjaa sen perusteella, mitä olin nähnyt kyseistä elokuvasta, eli en paljon mitään, mutta mukava lukukokemus muuten.

Arvosana: ***½

Juoppohullun päiväkirja - Juha Vuorinen

Nimi: Juoppohullun päiväkirja
Kirjailija: Juha Vuorinen
Julkaisuvuosi: 2001
Sivumäärä: 360

Täytyy näin heti aluksi myöntää, että Juoppohullun päiväkirja ei ollut minulle. Se on päiväkirja, joka kuuluu pikku-Juhalle, joka on kirjan nimen mukaisesti todellinen juoppo, joka juo monta päivää putkeen parhaimmillaan vain päätyäkseen katkolle. Kirja kertoo hänen elämästään vuoden ajan ja tuohon vuoteen mahtuu mm. kaksi ikkunasta heitettyä telkkaria ja yksi ikkunasta heitetty uuni, jotka osuivat kaikki naapurin Datsunin päälle.

Juhan elämää piristivät paras kaveri Kristian, ja tämän outo ystävä Mikael, sekä Tiina, jonka Juha tapasi AA-kokouksessa. Sekä kaikenlaiset sattumukset, joita hän aiheuttaa itselleen, sekä muiden aiheuttamat kommellukset hänelle.

Kuten jo alussa sanoin, kirja ei todellakaan ollut minulle. Sen huumori ei todellakaan ollut minulle tarkoitettua, mutta luin sen kuitenkin loppuun saakka. Enkä oikeastaan kadu sitä, koska kirjan loppupuoli oli minullekin luettavaa, eikä alun myötähäpeää joutunut enää kestämään.

Kirja oli kielellisesti todella ronski, eikä mitään juurikaan kierrelty, mutta se osaltaan toi kirjaan oman ulottuvuutensa ja persoonallisuutensa, koska harvemmin olen Juoppuhullun tapaisiin kirjoihin törmännyt, ja ehkä ihan hyvä niin. Ei makeaa mahan täydeltä.

Kirjan perusteellaa en ajatellut katsoa kirjasta tehtyä elokuvaa, mutta näköjään poikaystävä näytti pitävän kirjan joistakin kohdista, kun hänelle sen annoin. Joten suosittelisin sitä ei niin tosikoille ja ehkä hieman kaksimielisille ihmisille, jotka eivät tunne toisten puolesta myötähäpeää.

Arvosana: ***

Nancy - Deborah Spungen

Nimi: Nancy
Kirjailija: Deborah Spungen
Julkaisuvuosi: 1983
Sivumäärä: 380

Nancy on tarina tytöstä, joka ei halunnut elää, hänen äitinsä kertomana. Minun piti lukea tämä lukupiiriin, jossa olen muutama kuukausi sitten, mutta en saanut kirjaa lainaan kirjastosta, joten se sitten jäi. Mutta nyt sitten korjasin tilanteen ja lainasin kirjan kirjastosta.

Minulla ei ollut varsinaisesti minkäänlaisia odotuksia kirjan suhteen, mutta oletin sen olevan sellainen kiltti, hyvän perheen tyttö ajautuu väärään seuraan ja rakastuu täysin väärään ihmiseen, mutta tarina ei mennytkään niin. En siis ollut perehtynyt aluperinkään mitenkään Sex Pistolsiin tai Sid Viciousiin vielä vähemmän hänen tyttöystäväänsä, joten yllätyin täysin miten tarina oikeasti meni.

Nancy on ongelma lapsi aivan syntymästään asti, joka aiheuttaa kasvaessaan kotiinsa kireän tunnelman, koska hän on arvaamaton ja saa aina tahtomansa asiat läpi, koska häntä ei vain pysty pitämään kurissa. Ja hän ajautuu lopulta käyttämään huumeita.

Kirja oli vaikuttava kertomus tilanteesta, jossa on itse täysin avuton, eikä apua löydy muualtakaan. En oikeastaan osaa sanoa muuta. Pidin kirjasta, mutta varsinaista vau tai ahaa-kokemusta en siitä saanut. Eikä kirja noussut all-time-suosikkien joukkoon, mutta pidin siitä että vihdoin luin sen. Tosin kirjan englannin kielinen nimi olisi ehkä kertonut minulle enemmän kirjasta kuin suomenkielinen, mutta hoksasin sen vasta nyt. Ihailen suuresti Deborah Spungenia kirjan kirjoittamisen vuoksi, monella ei olisi riittänyt voimia sen tekemiseen.

Arvosana: ***½

Puhdistus - Sofi Oksanen

Nimi: Puhdistus
Kirjaiija: Sofi Oksanen
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 382

Sofi Oksasen Puhdistus, en ole hänen teoksiinsa ennen koskenut, vaikka tarkoitus on aina välillä ollut se, mutta nyt löysin kirjastosta Puhdistuksen ja pidin siitä. Se on tarina Aliidesta, joka Neuvostoaikana pettää sisarensa, halutessaan tämän aviomiehen. Tarina alkaa vuodesta 1992, kun Neuvostoliitto on hajonnut ja Viro saanut takaisin itsenäisyytensä. Aliide löytää pihaltaan tytön, joka on karkumatkalla jotakin ja jonka tapa puhua viroa herättää Aliidessa jotakin.

Pikku hiljaa paljastetaan sekä tytön Zaran, että Aliiden menneisyyttä ja sitä miten nämä kaksi naista liittyvät toisiinsa.

Pidin kirjan rakenteesta ja siitä, että Aliiden tarinan tärkeimmät kohdat kerrottiin yhdessä putkessa, eikä väliin laitettu Zaran kertomusta. En tiedä olenko lukemassa muita Oksasen kirjoja, koska vaikka pidinkin tästä, en siltikään saanut mitään ahaa tai vau-elämystä.

Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea Viron historiasta, koska siihen ei koulussa juuri kajota. Paitsi maininnat suomalaisten osallistumiseta Viron vapaussotaan, Viron taipumista Neuvostoliiton alle ja siitä vapautumista. Kaikki muu on vähän harmaata aluetta, joten pidin hieman toisenlaisesta lähestymiskulmasta asiaan, vaikka asiat joita käsitellään ovat vakavia ja raakoja.

Arvosana: ****

Ennen päivän laskua ei voi - Johanna Sinisalo

Nimi: Ennen päivän laskua ei voi
Kirjailija: Johanna Sinisalo
Julkaisuvuosi: 2000
Sivumäärä: 268

En ole ennen lukenut Johanna Sinisaloa, vaikka minulla onkin kavereita, jotka ovat ylistäneet häntä. En vain ole saanut aikaiseksi tarttua hänen tuotantoonsa. Toisin kuin nyt. Kirjastosta mukaan tarttui nimittäin jokin aika sitten Sinisalon esikoisteos Ennen päivänlaskua ei voi.

Minulla oli jostain syystä suuret odotukset tästä kirjasta, kiitokset äidinkielenopettajalleni. Odotin jotain mieltä avartavaa ja mietinnän aiheuttavaa lukukokemusta. Suurin piirtein samanlaista mitä opettajakin oli kokenut, mutta ei. Kirja ei saanut minua miettimään, että peikkoja olisi oikeasti olemassa.

Kirjahan kertoo siis Enkelistä, oikeammin Mikaelista, joka pelastaa ihka aidon peikon ja huolehtii sen kuntoon. Enkelin elämää sekoittaa ihastuminen heteromieheen, entinen exä ja alakerran naapuri, ja tietenkin oman lisänsä tuo peikko.

Kirjassa on lyhyitä kappaleita, jotka ovat joko tapahtumien kuvailuja eri henkilöiden silmin tai pätkiä peikoista muista kirjoista, kuten Pessistä ja Illusiasta ja lastenrunoista. Pidin tästä intertekstuaalisuudesta, varsinkin kun jotain kirjassa mainittuja pätkiä olin lukenut jo aikaisemmin. Lisäksi kirjan nimi ja osioiden nimet, jotka ovat suoraan Päivänsäde ja menninkäinen laulusta, tuovat oman kivan lisänsä kirjaan ja hieman yhtenäisyyttä.

Kokonaisuudessa pidin kirjasta, vaikka se ei ollutkaan niin upea lukukokemus kuin odotin.

Arvosana: ***½

Kurjat - Victor Hugo

Nimi: Kurjat
Kirjailija: Victor Hugo
Julkaisuvuosi: 1862
Sivumäärä: 976

Victor Hugon Kurjat-romaani on ollut lukulistallani pitemmän aikaa, mutta vasta nyt sain sen aikaiseksi luettua. Myönnettäköön, etteivät yo-kirjoitukset ole oikein antaneet sijaa kaunokirjallisuudelle, mutta onneksi ensi viikolla asiat ovat jo toisin. Kuitenkin, suunnittelin alunperin lukevani kirjan ennen kuin menen katsomaan kirjasta tulleen uuden elokuvan, mutta en sitten ehtinyt.

En kuitenkaan kadu, etten ehtinyt, koska elokuva oli paljon nautittavampi kun ei tiennyt mitä tapahtui, eikä ollut mitään vertailukohtaa. Kirjan lukeminen taas elokuvan jälkeen, syvensi elokuvaa huomattavasti, vaikka elokuva olikin oikaissut joistakin kohdista, mutta silti. Kirjan avulla ymmärsi henkilöhahmot hieman paremmin.

Kirja kertoo Jean Valjeanista, joka kirjan alussa pääsee pois vankilasta tai oikeastaan vankileirilstä, jossa hän oli kaleeriorjana, koska oli varastanut palan leipää siskonsa lapsille. Erinäisten asioiden kautta hän törmää Fantineen, nuoreen naiseen, jonka mies saattoi raskaaksi ja jätti kuin knallin kalliolle. Fantinella on omat ongelmansa ja Jean Valjean auttaa häntä parhaansa mukaan, ei tosin Jean Valjeanina vaan pormestari Madeleinena. Lopulta hän pelastaa Fantinen tyttären, kun Fantine kuolee ja tekee tästä itsellensä ottolapsen.

Kirjan loppu osa keskittyy Fantinen tyttären Cosetten elämään ja siihen miten Jean Valjean suhtautuu häneen, ja miten heidän elämänsä lutviutuu Fantinen rakastuessa ja menneisyyden henkilöiden heittäessä kapuloita rattaisiin. Lisäksi hankaluuksia tuottaa Jeanin vankikarkuruus, vaikka hänet onkin julistettu kuolleeksi.

Kurjat kertoo yhteiskunnan epäkohdista ja tarkemmin sanottuna Ranskan 1800-luvun alun epäkohdista ja niitä on kuvailtu realistisesti, muttei kuitenkaan liioittelematta. Rakastuin Victor Hugon tyyliin kirjoittaa ja siihen kuinka hän saa lukijan helposti mukaansa. Nimimerkillä, ajattelin mennä keskiviikkona koululle syömään. 10 aloitin kirjan lukemisen ja huomaan 1 maissa päivällä, että se ruoka taisi sitten jäädä saamatta.

Lisäksi oli mielenkiintoista näin historian kannalta lukea Ranskan kapinoista, koska niistä ei juurikaan koulussa puhuta. Ranskan vallankumous kyllä mainitaan useaan otteeseen, mutta muu osa Ranskan historiasta sivuutetaan täysin. Okein se määrä mitä meillä on kursseja ei riitä kaiken kertomiseen, voin sen myöntää ihan rehellisesti.

Mutta siis, suosittelen ehdottomasti lukemaan ja käymään katsomassa myös sen uuden elokuvan, koska pidin kummastakin valtavasti.

Arvosana: *****

Sinuhe egyptiläinen - Mika Waltari

Nimi: Sinuhe egyptiläinen
Kirjailija: Mika Waltari
Julkaisuvuosi: 1945
Sivumäärä: 785

Sinuhe egyptiläinen, kirja, johon en uskonut tarttuvani vielä moneen vuoteen, mutta toisin kävi. Poikaystäväni kertoi nimittäin joskus lukeneensa sen melkein loppuun asti ja kehui sitä hyväksi, mistä sain sitten itse kipinän lukea kirjan, koska hän ei ollut päässyt sitä loppuun asti, enkä kyllä katunut yhtään.

Kirja on tarina Sinuhesta, jonka vanhemmat löytävät hänet kaislakorissa joesta ja ottavat hänet omaksi pojakseen. Sinuhesta tulee vanhemmiten lääkäri, joka päätyy hoitamaan faaraota ja matkustelemaan ympäri maailmaa erinäisten tapahtumien seurauksina. Se on jaettu kahteen osaan, jotka ovat taas jaettu yhteensä viiteentoista kirjaan, joista jokainen on jaettu vielä lukuihin.

Sinuhen tarina on mukaansa tempaava, mutta samalla myös surullinen, osittain sattumasta, mutta osittain myös päähenkilön omien päätösten takia. Hän näkee ja tekee paljon ja Waltarin kuvaukset ovat todella tarkkoja. Olin aluksi hieman epäleväinen kirjaa kohtaan, koska olin lukenut Waltarilta Suuren illusionin, josta on arvostelu jossain päin blogia, enkä pitänyt siitä juurikaan, koska se oli sekava ja hämmentävä kirja, mutta Sinuhe oli täysin toista maata.

Ymmärrän täysin miksi se on valittu Keskisuomalaisen kirjalistalle, jotka kaikkien tulisi joskus lukea läpi, koska se on todellinen klassikko ja kirja joka ihan oikeasti pitää lukea tai muuten jää jostain todella upeasti paitsi. Rakastin joka hetkeä, kun luin kirjaa ja eläydyin täysin siihen egyptiläiseen maailmaan minkä Waltari kuvasi. Ja näin viimeiseksi sanaksi voisin sanoa, että Merit ja Kaptah olivat suosikkihahmojani.

Arvosana: *****

Eika yksikään pelastunut - Agatha Christie

Nimi: Eikä yksikään pelastunut
Kirjailija: Agatha Christie
Julkaisuvuosi: 1939
Sivumäärä: 259

10 toisilleen täysin tuntematonta vierasta saa kutsun Neekerisaarelle, jonka omistajaa ei kukaan tunne tai tiedä. Kaikki ovat kutsuttu eri syistä, mutta todelliset syyt alkavat paljastua vasta, kun ihmisiä alkaa pikku hiljaa kuolemaan. Mutta kuka olikaan murhaaja, no sen saatte itse ottaa selville.

Alku oli vähän hidas omaan makuuni, mutta sitten jossain vaiheessa tarina veti minut kokonaan mukaansa. Yritin muka arvata, että kuka olisi ollut murhaaja ja miten kaikki murhat olisivat olleet mahdollisia, mutta en onnistunut arvaamaan oikeaa syyllistä.

Ja odotin jotain hieman toisenlaista tarinaa kirjan alkuperäisen nimen mukaan, mutta kirjan aikana ymmärsin, että mihin se viittasi, tosin kirjan nykyinen nimikin paljastaa paljon siitä, etät mitä kirjassa tulee tapahtumaan. Luvassa nimittäin ei ole onnellista loppua.

En ole juurikaan ennen Agatha Christietä lukenut, mutta nyt tuntuisi vähän siltä, että voisin tutustua hänen tuotantoonsa, ainakin tämän kirjan perusteella. Olen minä muutaman neiti Marplen nähnyt, joten varmasti kirjatkin ovat ihan hyviä.

Arvosana: ****

Maa on syntinen laulu - Timo K. Mukka

Nimi: Maa on syntinen laulu
Kirjailija: Timo K. Mukka
Julkaisuvuosi: 1973
Sivumäärä: 236

Maa on syntinen laulu kertoo pienen lappilaisen kylän tyvären ja tähän liittyvien ihmisten tarinan, ja mitä heille tapahtuu vuoden sisällä. Se kertoo nuoren tytön rakkaustarinan lappilaisen pienen kylän sisällä, jossa mikään ei pysy salassa.

Itse valitsin kirjan, koska äidinkielen kirjassa oli joskus siitä jokin pätkä, koska se on oman perän murteella kirjotettu, tai ainaki melkein. H:t oli vähän väärissä paikoissa :P Tai no siitä voi olla montaa mieltä.

En oikeastaan tiedä pidinkö kirjasta vai en. Alku vaikutti todella tylsältä ja nukahdinkin pari kertaa kirjaa lukiessani, mutta sitten vauhtiin päästyäni luin kirjan nopeasti loppuun. Tarina oli ihan mielenkiintoinen, täynnä mielenkiintoisia hahmoja, mutta silti se oli hieman outo, en osaa selitellä tarkemmin, että mistä tällainen olo.

Pidin runojen ja normaalin proosan yhdistämisestä, että siellä täällä tarinan välissä oli aina silloin tällöin runoja, joita muka yritin tulkita äidinkielenopetusten mukaan, mutta nääh. Tylsää hommaa, annetaan runojen olla runoja ja vedetään niistä omat johtopäätökset sen turhempia miettimättä.

Pelkäsin hieman Martan puolesta, koska hänestä tuli lyhyen lukukokemukseni aikana suosikkihahmoni, ja Mukka ehti tappaa kirjan aikana muutaman ihmisen, josta sitten kehkeytyi oma pelkoni, mikä ei onneksi kuitenkaan käynyt toteen.

Arvosana: ***

Olemisen sietämätön kevyes - Milan Kundera

Nimi: Olemisen sietämätön kevyes
Kirjailija: Milan Kundera
Julkaisuvuosi: 1983
Sivumäärä: 390

Olemisen sietämätön kevyes sijoittuu vuoden 1968 tienoille ja siitä eteenpäin. Se kertoo kolmen tai no periaatteessa neljän ihmisen tarinan ja heidän ajatusmaailmansa. Pääosassa ovat Tomas ja Teresa, jotka kirjan alussa rakastuvat ja muuttavat yhteen, mutta Tomas on hieman naistenmies, eikä hevillä luovu irtosuhteistaan, joista yksi on Sabinan kanssa, joka on kirjan kolmas päähenkilö.

Tämä aiheuttaa ongelmia Teresalle, joka painii ongelmiensa ja ajatustensa kanssa, kuten muutkin henkilöt. Neuvostoliiton miehittäessä Tsekkoslovakian kaikki muuttuu. Sabina muuttaa ulkomaille, jossa tapaa Fransin, jonka kanssa hänellä menee muuten hyvin, mutta on liian paljon väärinkäsityksiä, jotka eivät lopulta sovi yhteen. Tomas ja Teresa muuttavat Frankfurtiin, kunnes ongelmat alkavat taas painaa ja Teresa muuttaa takaisin Prahaan.

Kirjan kerronta ei mene lineaarisen aikakäsityksen mukaan, joten on hankala alkaa selittämään varsinaisesti juonesta sen enempää. Itse keskityinkin kirjassa henkilöhahmojen mietteisiin. Ne ovat varsin monipuoliset, vaikka tuppaavat toistamaan itseään, mutta samalla sitä alkaa itsekin ajatella, että mitä tekisi. Tietenkään en täysin pystynyt täysin samaistumaan henkilöhahmoihin, mutta varsinkin Tomasin loppupään ajatukset herättivät itsessäni mietteitä oman elämän tilanteen tähden ja se sai sitten hieman epäileväksi.

Kirja on selkeää luettavaa ja ehkä kevyttäkin, jos ei liikaa takerru ajatusmaailmoihin. Kirjailin kyky kirjoittaa on omalla tavallaan mukaansa tempaiseva. Tosin mietin, että olisinko saanut kirjasta niin paljon irti, jos en olisi juuri käynyt koulussa filosofian ensimmäistä kurssia. Mene ja tiedä. Pidin kuitenkin kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. Lisäksi oli mielenkiintoista lukea hieman toisesta näkökulmasta Tsekkoslovakian miehitystä, joka on kuvattu historian kirjoissa (tai ainakin meidän koulumme käyttämissä) erittäin ylimalkaalisesti ja neutraalisti. Voisin tutustua kirjailijan muuhun tuotantoon.

Arvosana: ****

Luolakarhun klaani - Jean M. Untinen-Auel

Nimi: Luolakarhun klaani
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1981
Sivumäärä: 596

Luolakarhun klaani aloittaa Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset sarjan, joka sijoittaa kauaksi menneisyyteen kivikauteen ja se keskittyy kuvaamaan muiden lapsi Aylan ja heimon välisiä suhteita. Ayla on siis ihminen ja heimo neandertaleja, tai ainakin itse sen näin kuvittelin.

Heimolla on kuitenkin tiukat säännöt ja perinteet, joita Ayla ei aina ymmärrä. Ayla on outo lintu heimon keskellä, joka haluaa tehdä jotain mitä muut eivät tee ja lopulta se johtaa hänet vaikeuksiin, mutta kyllä Ayla oman paikkansa klaanista löytää.

Pidin kirjasta, vaikka siinä olikin hieman hitaampi alku, mutta loppua kohden vain ahmin kirjaa kykenemättä lopettamaan, kunnes se sitten loppui. Haluaisin ehdottomasti lukea seuraavankin osan, mutta täytyy katsoa koska minulla sitten lopulta olisi aikaa, koska monta muutakin kirjaa, jotka pitäisi lukea.

Tosin hieman vierasti klaanin tapoja, sen takia kuinka alistavasti he kohtelivat naisia ja tiesivät oikeastaan niin vähän kaikesta, vaikka heillä olikin paljon tietoa, mutta se oli kaikki menneisyydestä.

Suosikkihahmoni oli Creb, joka oli jollain tapaa hellyyttävä, mutta silti hieman surullinen hahmo vammojensa takia ja sen takia mitä hän tiesi. Loppuun kuitenkin petyin hieman, enkä ymmärtänyt kaikkien hahmojen käytöstä.

Ainoa huono puoli olivat hahmojen nimet, joiden kanssa en oikeasti pysynyt perässä, että kuka on kukin ja kenen kanssa. Lisäksi kun ne olivat samanlaisia, niin ei hyvä.

Arvosana: ****

Miehet jotka vihaavat naisia - Stieg Larsson

Nimi: Miehet jotka vihaavat naisia
Kirjailija: Stieg Larsson
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 612

Miehet, jotka vihaavat naisia. Minulla ei ollut yhtikäs mitään odotuksia tältä kirjalta, vaikka olenkin nähnyt muutamia pätkiä elokuvista ja kuullut siitä vain hyvää, mutta silti ei mitään odotuksia. En edes itseasiassa tiennyt edes sen juonta, perin harvinaista.

Kirja alkaa pienellä prologilla, josta se sitten jatkuu Mikael Blomkvistin oikeudenkäyntiin kunnianloukkauksesta. Hän on kirjoittanut jutun, jolla on astunut ison teollisuuspomon varpaille, eikä mitään ole tehtävissä.

Sitten siirrytään Lizbeth Salanderiin, joka saa tehtäväkseen tehdä selvityksen Mikaelista. Alussa kirjassa on kaksi juonta, jossa ei ole oikeastaan mitään yhtäläisyyttä, mutta sitten puolen välin paikkeilla Mikaelin ja Lizbethin polut vihdoin kohtaavat.

En oikeasti vielä puoleen väliin mennessäkään saanut oikeasti selville mihin kirjan nimi oikein viittasi, mutta sitten se alkoi pikkuhiljaa selvitä, eikä mitenkään mukavalla tavalla. Välillä tuli tosi visto olo, varsinkin loppua kohden edettäessä.

Kokonaisuutena kuitenkin tykkäsin kirjasta ja rakastuin Lizbethin hahmoon, mutta Mikaelissa jokin tökki. Ehkä se kuinka helposti hän meni kaikkien kanssa sänkyyn. Mutta suosittelen lukemaan, ei ehkä kuitenkaan kaikista heikko vatsaisimmille.

Pahoittelen tämän arvostelun sekavuutta, tärisen kylmästä, koska lämmitys ei toimi, niin ei oikein pysty keskittymään mihinkään kunnolla.

Arvosana: ****½

Matka maailman ympäri 80 päivässä - Jules Verne

Nimi: Matka maailman ympäri 80 päivässä
Kirjailija: Jules Verne
Julkaisuvuosi (suomennoksen: 1991
Sivumäärä: 309

Matkalla maailman ympäri 80 päivässä. Kenellä eivät soi kellot? Kaikki tietävät tarinan, joten minun on turha sitä edes alkaa selittämään tähän. Eikö vain? :D

No herra Phileas Fogg tekee Reformiklubissaan vedon, että hän pystyy matkaamaan maailman ympäri 80 päivässä. Ja siinä on sitten kaikenmoisia kommelluksia, mutta kaikki varmasti tietää miten siinä oikein käy :D

Pidin kirjasta, se oli erittäin kevyttä luettavaa, mutta jotenkin välillä ärsytti Foggin tyyneys. Sattuipa mitä tahansa niin Fogg on vain tyynen rauhallinen. Hieman liian täydellinen. Ainoat tunteen välähdykset nähdään kirjan lopulla :D Mutta kirja menee melkein piirrossarjan kanssa samaa tahtia, niin kyllähän tuon tiesi.

Tosin oli ehkä maailman hämmentävin lukukokemus, kun koko ajan kuvittelin hahmot päässäni kissoiksi ja sitten jossain vaiheessa puhutaan kaljusta päälaesta ja mietin että miten kissoilla voisi olla kalju päälaki. Ja muutama kohtaus oli hieman toisin mitä piirrossarjassa, mutta eipä se pahemmin haitannut.

Arvosana: ****

Sieppari ruispellossa - J.D.Salinger

Nimi: Sieppari ruispellossa
Kirjailija: J.D.Salinger
Julkaisuvuosi: 1951
Sivumäärä: 200

Sieppari ruispellossa on jostain syystä klassikoiden joukossa, enkä täysin ymmärrä miksi. Kuulin siitä ensimmäisen kerran kaveriltani, joka luki sitä silloin kun olimme yläasteella ja hän nauroi sille, että kirjan mukana oli lista slangisanoista ja niiden tarkoituksista.

Olen jostain syystä aina kuvitellut, kun olen jostain lukenut sen nimen tai nähnyt koko kirjan jossain, että se kertoo ihmisestä, joka harhailee maaseudulla. En ymmärrä yhtään mistä tämä käsitys on tullut. Ehkäpä sen nimestä, Sieppari ruispellossa. Ja vaikka yksi luokkakaverini luki sen joskus kouluun ja piti siihen esitelmän, niin en silloinkaan saanut päähäni sitä, että koko kirja tapahtuu New Yorkissa, jostain syystä.

Kuitenkin, sen päähenkilönä on Holden, joka on jälleen kerran lempattu koulusta, koska hän ei vain jaksa panostaa siihen. Pinnaa tunneilta ja ainoa mistä tykkää on englanti. Kirja kertoo hänen päämäärättömästä vaeltelustaan, kun hän kyllästyy kouluun, josta on lempattu ja lähtee New Yorkiin, jossa asuu. Mutta koska hän ei voi mennä kotiin liian aikaisin, jottei äiti saisi hepulia, niin hän kiertelee ympäri NY:tä tekemättä mitään.

Kirja on pelkkää päätöntä vaeltamista sinne tänne, valehtelua, enkä vieläkään oikein tiedä kuinka vanha Holden oli. Ei vielä täysi-ikäinen, mutta kuitenkin niin vanha, että pystyi huolehtimaan itsestään. Eniten kirjasta tuli mieleen Kellopeliappelsiini, koska kummatkin on kirjoitettu slangilla, jota oli alussa erittäin väsyttävä lukea.

Toinen asia mitä mietin oli se, että Holdenilla oli joko a) mielialahäiriö tai b) adhd. Nyt katsottuanu wikipediasta kummankin määritelmät niin kallistun adhd:n puoleen. Hän oli hyvin epätasainen henkilö ja mielestäni adhd selittäisi senkin, miksei hän tykkää koulussa, eikä jaksa keskittyä siellä.

Mutta mitä pidin koko kirjasta? En oikein tiedä, se ei ollut huono, muttei se ollut hyväkään. Pelkäsin koko ajan, että Holdenille tapahtuu jotain, mutta varsinaisesti tarina ei onnistu imaisemaan minua sisäänsä. Välillä tuli mieleen myös vähän Sadan vuoden yksinäisyys, joka on myös kirja ilman juonta, mutta mielestäni se oli paljon parempi kuin Sieppari ruispellossa.

Arvosana: ***

Kolme muskettisoturia - Alexandre Dumas

Nimi: Kolme muskettisoturia
Kirjailija: Alexandre Dumas
Julkaisuvuosi: 1844
Sivumäärä: 558

Kolme muskettisoturia kertoo nuoren d'Artagnanin tarinan, kun hänen isänsä lähettää hänet Pariisiin muskettisoturien herra de Trevillen oppiin. Poika-rukka joutuu alusta asti hankaluuksiin ja lopulta päätyy saamaan kaksintaisteluhaasteen saman päivän aikana kolmelta hyvin tunnetulta muskettisoturilta Athokselta, Aramikselta ja Porthokselta.

Tapahtumat kuitenkin kääntyvät niin, että d'Artagnanista tulee erittäin läheinen kolmen muskettisoturien kautta ja näiden avulla hän sopeutuu elämään Pariisissa. Pian d'Artagnan sotkeutuu kuitenkin hovin juonitteluihin ja rakastuu palavasti. Mutta miten kaikkien oikein käy?

Rakastuin täysin kirjaan, enkä ymmärrä miksi olen sen joskus kauan sitten jättänyt lukematta. Loppu ei aivan täysin ollut minulle mieleinen, romantikko, kun olen, muta siihen täytyy tyytyä. Varsinkin, kun kirjailija on ollut jo monta vuotta ollut kuolleena.

Välillä tosin säälin d'Artagnania ja tajusin, että hänestä voisi saada aika itsekkään kuvan, vaikka asia ei olekaan niin. Hän oli suosikkihahmoni ja sitten tuli muskettitrio ja d'Artagnanin rakkauden kohde, vaikka tämä ei lopussa oikein ollutkaan oma itsensä tai siis antoi johdatella itseään liikaa.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan, enkä yhtään ihmettele miksi se on klassikoiden listalla.

Arvosana: *****

Odysseia - Homeros

Nimi: Odysseia
Kirjailija: Homeros
Julkaisuvuosi (suomennos): 1973
Sivumäärä: 286

Antiikin Kreikan kuuluisin teos tai toinen niistä kuuluisimmasta ja samalla myös kansalliseepos. Minulla ei ollut juuri mitään odotuksia sen suhteen. Olen vain sattunnut ostamaan kirjan joskus suomalaisen pokkarialesta englanniksi ja päätin kerrankin lukea sen, mutta mutta. En jaksanutkaan lukea sitä englanniksi, joten marssin kirjastoon ja lainasin sen sitten suomen kiellellä ja johan nappasi paremmin.

Yllätyin siitä ettei kirja ollut alusta lähtien kronologisessa järjestyksessä, vaan että Odysseyksen seikkailut kerrotaan hänen omasta suustaan, eikä kirjailijan näkökannalta. Mutta toisaalta jos ajatellaan sitä aikaa jolloin Odysseia on kehittynyt, niin ratkaisu kuulostaa täysin järkevältä.

Teos sijoittuu Troijan sodan jälkeen ja Ithakassa ollaan huolissaan siitä, ettei heidän kuninkaansa Odysseys ole vielä palannut kotiin edes monen vuoden jälkeen. Suurin osa uskoo, että hän on kuollut, mutta hänen poikansa lähtee pikku matkalle, ottamaan selvää, että onko hänen isänsä kuollut vai ei.

Paljastuu ettei ainakaan ollut siinä vaiheessa, kun hän tapaa isänsä taistelutoverin. Tästä kirja sitten siirtyy Kalypson luolaan, jossa Odysseys itkee koti-ikäväänsä ja lopulta Kalypsos päästää hänet kotiinsa. Mutta mutta hänen ongelmansa eivät ole vielä siinä.

Lopulta koko tarina paljastuu ja Odysseys pääsee Ithakaan, jossa hänen kuitenkin pitää tehdä vielä asioista ennen kuin kaikki on hyvin ja hallinnassa.

Itse tykkäsin todella paljon kirjasta, seuraavaksi voisi sitten lukea Iliaksenkin.

Arvosana: ****½