Nimi: Sieppari ruispellossa
Kirjailija: J.D.Salinger
Julkaisuvuosi: 1951
Sivumäärä: 200
Sieppari ruispellossa on jostain syystä klassikoiden joukossa, enkä täysin ymmärrä miksi. Kuulin siitä ensimmäisen kerran kaveriltani, joka luki sitä silloin kun olimme yläasteella ja hän nauroi sille, että kirjan mukana oli lista slangisanoista ja niiden tarkoituksista.
Olen jostain syystä aina kuvitellut, kun olen jostain lukenut sen nimen tai nähnyt koko kirjan jossain, että se kertoo ihmisestä, joka harhailee maaseudulla. En ymmärrä yhtään mistä tämä käsitys on tullut. Ehkäpä sen nimestä, Sieppari ruispellossa. Ja vaikka yksi luokkakaverini luki sen joskus kouluun ja piti siihen esitelmän, niin en silloinkaan saanut päähäni sitä, että koko kirja tapahtuu New Yorkissa, jostain syystä.
Kuitenkin, sen päähenkilönä on Holden, joka on jälleen kerran lempattu koulusta, koska hän ei vain jaksa panostaa siihen. Pinnaa tunneilta ja ainoa mistä tykkää on englanti. Kirja kertoo hänen päämäärättömästä vaeltelustaan, kun hän kyllästyy kouluun, josta on lempattu ja lähtee New Yorkiin, jossa asuu. Mutta koska hän ei voi mennä kotiin liian aikaisin, jottei äiti saisi hepulia, niin hän kiertelee ympäri NY:tä tekemättä mitään.
Kirja on pelkkää päätöntä vaeltamista sinne tänne, valehtelua, enkä vieläkään oikein tiedä kuinka vanha Holden oli. Ei vielä täysi-ikäinen, mutta kuitenkin niin vanha, että pystyi huolehtimaan itsestään. Eniten kirjasta tuli mieleen Kellopeliappelsiini, koska kummatkin on kirjoitettu slangilla, jota oli alussa erittäin väsyttävä lukea.
Toinen asia mitä mietin oli se, että Holdenilla oli joko a) mielialahäiriö tai b) adhd. Nyt katsottuanu wikipediasta kummankin määritelmät niin kallistun adhd:n puoleen. Hän oli hyvin epätasainen henkilö ja mielestäni adhd selittäisi senkin, miksei hän tykkää koulussa, eikä jaksa keskittyä siellä.
Mutta mitä pidin koko kirjasta? En oikein tiedä, se ei ollut huono, muttei se ollut hyväkään. Pelkäsin koko ajan, että Holdenille tapahtuu jotain, mutta varsinaisesti tarina ei onnistu imaisemaan minua sisäänsä. Välillä tuli mieleen myös vähän Sadan vuoden yksinäisyys, joka on myös kirja ilman juonta, mutta mielestäni se oli paljon parempi kuin Sieppari ruispellossa.
Arvosana: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti