Nimi: Pieni kirjapuoti Pariisissa
Kirjailija: Nina George
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 351
Pieni kirjapuoti Pariisissa tarttui mukaani kirjastosta samalla reissulla kuin Syrjästäkatsojan tarinakin. Se kertoo pariisilaisesta kirjakauppiaasta, jonka kirjakauppa on oikeasti kirja-apteekksi ja sijaitsee proomussa. Jean Perdy on kirjakauppias joka löytää aina asiakkaalle sopivat kirja lukemalla heitä ja kysymällä oikeat kysymykset. Itseään hän ei tosin osaa lukea, eikä löydä helpotusta 20 vuotta sitten särkyneelle sydämelleen, kunnes tulee päivä jolloin hänen naapuriinsa muuttaa Catherine, jonka sydänsurut ovat toisenlaisia.
Catherinen muuttaminen pakottaa Perdun aukaisemaan oven ja kohtaamaan kirjeen, jota hän ei 20 vuotta sitten uskaltanut lukea. Kirjeen takia Perdu lähtee matkalle proomullaan kohti eteläistä Ranskaa ja entistä rakastajaansa, mukanaan kirjansa, kissansa ja kirjailija joka ei osaa enää kirjoittaa.
Kirja oli mukava piristys ja yllätti minut positiivisesti. Ajatus kirja-apteekkiproomusta on kutkuttava ja joskus haluaisin sellaisessa käydä. Muutenkin juonellisesti odotin koko ajan jotain suurta yllätyskäännettä lopussa, mutta sellaista ei tullut, vaan pieniä yllätyksiä pitkin kirjaa, jotka kuvittelin jätettävän loppuun. Pidin Perdusta ja hänen kasvutarinastaan, pidin myös Maxista, kirjailista jolla oli valkean paperin kammo, sekä kaikesta muustakin.
Kirja oli ihana henkäys, se oli keveä mutta silti vakava. En osaa oikeasti kuvailla mitä tarkoitan, mutta ehkä joku kirjan lukenut ymmärtää. Pidin sen verkkaisuudesta ja koko olemassa olosta. Voisin jopa kuvitella ostavani kirjan jossain vaiheessa itselleni, koska se ehdottomasti pääsee lohtukirjojen listalleni. Lohtukirjat ovat itselleni sellaisia kirjoja, joiden pariin palaan kun on huono päivä tai muuten menee huonosti, eikä oikein tiedä mitä lukisi. Pieni kirjapuoti Pariisissa pääsee ehdottomasti tuolle listalle, koska mieluusti luen sen uudestaan ja palaan Perdun kirja-apteekkiin.
Arvosana: *****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti