sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Matkijanärhi - Suzanne Collins


Nimi: Nälkäpeli Matkijanärhi
Kirjailija: Suzanne Collins
Ilmestymisvuosi: 2010
Sivuja: 360


Viimeinen osa Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaan. Itse pidin todella paljon kahdesta ensimmäisestä osasta, ja olin suunnitellut tämän lukemista jo pidemmän aikaa. Ongelmana oli vain se, etten löytänyt sitä missään vaiheessa kirjastosta. Ennen kuin nyt. Ahmin kirjan myöhään yötä vasten ja loppuun mennessä olin aika ärtynyt.

JOS ET OLE LUKENUT KIRJAA KANNATTAA LOPETTAA LUKEMINEN NYT SPOILER


Mutta niin, koko kirja alkaa siitä, että Katniss on käymässä tuhotulla vyöhyke 12. Hänet on pelastettu Nälkäpelistä vyöhyke 13:sta, missä on myös Katnissin äiti, Prim ja Gale. Vyöhykkeen 13:n johtaja suunnittelee kuitenkin käyttävänsä Katnissta omiin tarkoituksiinsa, kapinallista esikuvaksi, Matkijanärheksi.

He kaikki haluavat, että asettuisin kunnolla rooliin, joka minulle on suunniteltu. Vallankumouksen symboliksi. Matkijanärheksi. Ei riitä, että olen jo aikaisemmin uhmannut Capitolia Nälkäpelissä ja luonut siten ihmisiä yhdistävän tekijän. Minun täytyy nyt ryhtyä oikeaksi johtaksi, vallankumouksen kasvoiksi, ääneksi ja ruumillistumaksi.

Kirja keskittyy juurikin tähän, kapinaan ja sen provosoimiseen. Alussa Katniss ei ole ollenkaan halukas toimimaan Matkijanärhenä, mutta sitten hän näkee mitä Capitol tekee Peetalle. Hän kuitenkin luo omat ehtonsa toimimilleensa, eikä anna kenenkään pomputella itseään.

Loppu ei kaikkia miellytä, vähiten Katnista itseään, koska hän tuntee suurta syyllisyyttä ystäviensä ja siskonsa Primin kuolemaan. Kuitenkin hän saa kostonsa ja onnen Peetan kanssa vyöhykkeellä 12.

Loppu ärsytti itseäni kaikista eniten. Olen ehdottomasti Katniss/Gale-parituksen kannalla, joten Katniss/Peeta loppu ärsytti minua suuresti, ja valehtelematta en pystynyt saamaan unta kirjan lukemisen jälkeen ollenkaan, koska se ärsytti niin paljon. Katniss/Peeta-loppu oli liian ilmiselvä ja Katniss/Gale olisi sopinut paljon paremmin. Mutta kokonaisuutena kirja oli ihan hyvä, vaikka ei yltänytkään Nälkäpelin tasolle.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kolmas merkki - Yrsa Sigurdardottir


Kolmas merkki
Kirjailija: Yrsa Sigurdardottir
Sivumäärä: 384
Julkaisuvuosi: 2007

Saksalainen opiskelija löydetään oudosti tapettuna Reyjkavikin yliopistossa ja Thóra Gudmunsdóttir saa työtehtäväkseen selvittää kuka oikeasti murhasi pojan. Thóra joutuu uppoutumaan noituuden ja inkvisition maailmaan.

Takakannen teksti johtaa taas harhaan. Kuvittelin jälleen kerran kirjan toisenlaiseksi mitä se oikeasti oli, mutta se oli hyvä. Siitä on ollut hieman pitempi aika kun olen mitään trilleriä lukenut ja Kolmas merkki piti ratkaisun käsissään loppuun asti. Tosin en edes yrittänyt arvata kuka murhaaja oikeasti oli, koska olisin kuitenkin arvannut väärin.

Luin kirjan yhdeltä istumalta, kun istuin linkassa 3 ja puoli tuntia, joten aikaa kyllä löytyi, enkä olisi muutenkaan malttanut laskea kirjaa kädestäni pois. Kirja kuvaili suhteellisen raakoja asioita hienostuneella tavalla, mutta siltikin välillä oli pakko laskea kirja pois hetkeksi ja sitten taas jatkaa. Se ei mässäillyt väkivallalla, vaan toi lukijan mieleen vistoja mielikuvia.

Sinällänsä kirja tuo esille muinaisia saagoja ja esittelee pätkän Islannin historiaa mielenkiintoisella tavalla, sekä tietoa noitavainoista. Romantiikkaa kaipaaville kirja ei ehkä kuitenkaan ole oikea valinta, koska romantiikkaa kirjasta ei oikeasti edes löydy, vaikka kirjailija yrittää liittää siihen jonkinlaista pientä romantiikan pätkää, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pääparin välillä ei mielestäni ole ollenkaan kemiaa.

My Summer with George - Marilyn French


My Summer with George
Kirjailija: Marilyn French
Sivumäärä: 243
Julkaisuvuosi: 1996

Kirjailija Hermione Beldame on kirjoittanut 78 onnellista loppua sisältää romanttisia romaaneitaan, eronnut kahdesti ja jäänyt leskeksi kahdeksi ja siltikään hän ei saa mikä mies on George on. He tapasivat eräissä juhlissa, jonka jälkeen kävivät monta kertaa syömässä illallista ja lounasta, mutta siltikään Hermione ei ota selvää Georgesta, joka mieluummin ihailee hänen makuuhuoneensa ikkunasta avautuvaa näkymää kuin sänkyä.

Nappasin kirjan sattumalta kirjastosta käteeni ja takakannen teksti antoi olettaa täysin toista, mitä kirja oikeasti oli. Se yllätti minut täysin, koska se veti minut täydellisesti mukaansa ja sai minut ahmimaan itsensä kerta lukemalla.

Teksti oli ihanan sujuvaa, vaikka tuli sellainen olo, että hetkinen onko tämä totta vai ei, mutta se selvitettiin aina seuraavassa kappaleessa. Mukavaa vaihtelua kirjan juoneen toi myös Hermionen menneisyyden kertaaminen, joka ei oikeastaan ehkä ollut kovin tärkeää, mutta se paljasti joitain seikkoje hänestä, kuten sen, että hänen oikea nimensä oli Elsa, eikä Hermione, mutta se ei auttanut selvittämään kuka George oikeastaan oli, ainoastaan se, että Hermione oli koukussa häneen.

Loppusta olisi voinut olla montaa mieltä, romantikoille se ei sopinut, mutta kirjan yleiseen teemaan ja tunnelmaan se kyllä sopi. Se myös poimi langanpätkät yhteen ja selitti Georgen mysteerisen käytöksen.

Lampun lapset: Viidakon Silmä - P.B. Kerr



Lampun lapset: Viidakon Silmä
Kirjalija: P.B. Kerr
Sivumäärä: 407
Julkaisuvuosi: 2009

Lampun lapsien viides osa. Edellisten kirjojen lukemista oli kulunut jo hieman aikaa, mutta onneksi muisti alkoi vähitellen juonen kuluessa pelata. Tällä kertaa John ja Philippa joutuvat erinäisten sattumusten kautta Peruun ja sai minut välillä ihmettelemään miksi ihmeessä luen sitä.

Juoni polveili siellä ja täällä, jätti ilmiselviä langanpätkiä auki, lukija pystyi suurinpiirtein arvaamaan mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan ja kuka teki mitäkin. Muutama eri juoni yhtä aikaa ei tehnyt kirjalle ollenkaan hyvää ja yksi juoni, jonka muka piti mutkistaa Johnin ja Philippan matkaa tuntui täysin turhalta.

Muuta oikein en osaa sanoa.

torstai 3. helmikuuta 2011

Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa - Lewis Carroll

BBC:n kirjalistalla jatketaan edelleenkin, tosin tällä kertaa oli kaksi kirjaa yhden kirjan sisällä, eli Lewis Carrollin luoman Liisan seikkailut.


Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa
Sivumäärä: 283
Kirjailija: Lewis Carroll
Julkaisuvuosi: 1865 & 1872

Minun on pitänyt jo monta vuotta lukea Lewis Carrollin Liisa-kirjat, suoraan sanoen siitä alkaen, kun kävin Oxfordissa ja siellä Liisa Ihmemaassa-kaupassa. Se oli viehättävä pikku kauppa lähellä sitä paikkaa, missä Lewis Carroll joskus kauan aikaa sitten opetti, mutta siis itse kirjaan.

En oikeastaan tiennyt mitä odotin koko kirjalta, mutta niitä odotuksia se ei täyttänyt. Olin aina luullut, että ne olisivat kummatkin olleet paljon hullumpia. Oletin myös, että ne olisivat olleet elokuvien tapaisia, mutta ne olivatkin täynnä erilaisia hahmoja ja mielestäni kirjoista puuttui se jokin. Ne eivät saaneet minua innostumaan.

Toisaalta juuri viime viikolla minulle sanottiin, että ne pitäisi lukea alkuperäisellä kielellään, eli englannilla, koska se antaa paljon enemmän ja sen uskon. Suomennoksessa joudutaan jättämään aina jotain pois. Ehkä kirja kärsii siitä, mutta suoraan sanoen se on ensimmäinen kirja, jonka elokuva versiosta pidän enemmän, mikä ei kuitenkaan tee siitä huonoa kirjaa. Se oli kielellisesti hyvä, mutta mielestäni juonessa mättäsi jokin, eikä se saanut minua mitenkään vakuuttuneeksi tai ihastuneeksi.