Belgravia - Julian Fellowes

Nimi: Belgravia
Kirjailija: Julian Fellowes
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 477

Belgravia on pukudraama sijoittuen Napolonien sotien aikaan, sekä parikymmentä vuotta niiden jälkeen. Kaikki alkaa kun nousukkaan tytär, Sophia rakastuu aatelispoika Edmundiin. Nuorten romanssi kuitenkin keskeytyy Waterloon taisteluun, mutta jättää jälkensä kahteen perheeseen. Hypätään ajassa noin kaksivuosikymmentä eteenpäin, kun kirjan tarina vasta alkaa.

Kirja sijoittuu Englantiin, jossa aatelisilla ovat omat sääntönsä ja häpeänsä. Naisilla nämä säännöt ovat vielä ankarammat kuin miehillä ja tarina kietoutuu siihen faktaan. Sophian perhe on nousukas ja se mitä tapahtui ennen Waterloon taistelua painaa heitä vieläkin. Edmundin perhe ei sitä katsele kovin hyvällä, vaikka Sophian isä onkin hyödyllinen ihminen muuten.

Tarina oli ihan ok. Odotin siltä ehkä hieman enemmän. En täysin pystynyt samaistumaan henkilöhahmoihin ja odotin oikeastaan enemmän romanssia puolta, mitä ei lopulta ollut niin paljon. Yllättävä kirja oli. Juonenkäänteet olivat sopivia, mutta jokin ei vain napannut. Kirjailija on ollut luomassa Downton Abbeya ja luin hänen sukulaistyttönsä Jessica Fellowesin kirjan vastikään.

Arvosana: ***½

Muusa - Jessie Burton

Nimi: Muusa
Kirjailija: Jessie Burton
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 447

Jessie Burtonin Muusa kertoo trinidadilaisesta Odellesta, joka saa konekirjoittajan työn yhdestä Lontoon taidegalleriasta vuonna 1966. Taidegalleriassa hän törmää tauluun, jonka tarina kietoutuu Espanjaan ennen sen sisällissotaan 1930-luvulle. Taulu on lumoava ja Odellen pomo reagoi tauluun voimaakkaasti.

Espanjassa taulun tarinaan liittyvät vahvasti Olive Schloss, joka vanhempiensa kanssa asustaa vähän aikaa Espanjassa. Siellä hän tutustuu sisaruksiin Teresaan ja Isaaciin, jotka osaltaan auttavat Olivea toteuttamaan haaveensa maalaamisesta. Seurauksia on, mutta se kuinka paljon ne vaikuttavat yllättää lukijan.

Olin hieman epäileväinen Muusan suhteen. En edes tiedä miksi nappasin sen kirjahyllystä mukaani, mutta en kadu sitä. Jessie Burtonin Nukkekoti ei napannut minulle, mutta tässä kirjassa oli jotain valloittavaa. Yllätyksellisyyttä, sekä hienoja juonenkäänteitä. Tykkäsin. Oli pakko vain lukea kirja loppuun.

Arvosana: ****½

Mitfordin murhat - Jessica Fellowes

Nimi: Mitfordin murhat
Kirjailija: Jessica Fellowes
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 398

Mitfordin murhat pureutuu sairaanhoitaja Florence Nightingale Shoren salaperäiseen murhaan. Hän nousi junaan, muttei koskaan päässyt perille asti. Arvoitusta alkaa selvittämään junapoliisi Guy, sekä Nancy Mitford yhdessä lastenvahtinsa Louisa Mitfordin kanssa. Louisa on ongelmissaan Lontoossa ja päätyy pienien sattumien kautta Mitfordien perheeseen lastenlikaksi. Sattuman kauppa yhdistää Guyn yhteen Nancyn ja Louisan kanssa.

Rikoksen ratkomista 1920-luvulla suoraan ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Englanti oli vasta nousemassa takaisin jaloilleen. Tarina on todella mukaansa tempaava ja erittäin nopea otteinen liikkeissään. Lyhyet luvut, joissa näkökulmat vaihtuvat tiheään. Kevyttä syysluettavaa siis.

Pidin kirjasta. Se oli ensimmäinen kirja pitkään aikaan, jonka olen lukenut putkeet. Se oli kevyttä kuten jo sanoinkin, ja aiheeltaan kiinnostavaa. Odotan innolla myös seuraavia osia.

Arvosana: ****

Made in America - Jan Guillou

Nimi: Made in America
Kirjailija: Jan Guillou
Sivumäärä: 394
Julkaisuvuosi: 2016

Made in America jatkaa Jan Guilloun Suuri vuosisata sarjaa. Tällä kertaa ollaan päästy sota-ajoista eteenpäin ja käsitellään miltä Ruotsi näytti 1950-luvulta pikku pojan silmin. Päähenkilönä ja kertojana toimii Eric Lauritzen, joka on Oscar Lauritzenin lapsenlapsi. Kirjassa sivutaan osittain myös hieman 1960-lukua, mutta pääpaino on 1950-luvulla.

Amerikan kulttuuri on valloittamassa Ruotsia. Ericin pienen pojan elämään kuuluvat ainaiset selkäsaunat, Lauritzenin suvun vaietut salaisuudet, joita aina silloin tällöin putkahtelee talossa esille. Lasten kuullen menneisyydestä ei kuitenkaan puhuta, ja tarinassa jää paljon auki, kun sitä kuvaillaan pojan näkökulmasta. Pieniä vinkkejä mitä muille Lauritzeneille on tapahtunut kirjassa kyllä annetaan, mutta ei mitään selkeää.

Olen aina pitänyt Guillousta, ja pidin tästäkin kirjasta, vaikka suosikkejani Suuri vuosisata-sarjassa ovatkin ensimmäiset kirjat. Päähenkilötkin vaihtuvat pikku hiljaa, mikä on ymmärrettävää koska kukaan ei koskaan elä ikuisesti, joten uutta sukupolvea vain kehiin. Välillä vain hämmennyin siitä kuinka vanha Eric oikeasti oli, koska välillä puheet eivät minusta sopineet täysin 10-vuotiaan suuhun. Seuraavakin kirja on Ericin näkökulmatsa ja odotan sitä innolla, koska se jatkaa nätisti hänen tarinaansa.

Arvosana: ***½

The Map of the Sky - Felix J. Palma

Nimi: The Map of the Sky
Kirjailija: Felix J. Palma
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 594

The Map of the Sky ei varsinaisesti jatka The Map of Timen tarinaa, mutta sijoittuu kyllä samaan universumiin. Se on itsenäinen jatko-osa The Map of Timelle, ja siinä vilahtaa monia tuttuja kasvoja. Tällä kertaa ei vain ole kyse aikamatkustuksesta, vaan marssilaiset ovat hyökkäämässä maapallolle H.G. Wellsin war of the World-teoksen mukaan. Kirjailia itse ei tietenkään ole mitenkään osallisena siihen, että juuri hänen kirjansa mukaan maailma yhtäkkiä näytää menevänkin.

Kirjassa on jälleen kolme osaa, jossa kakissa on omat näkökulmansa tuoden tapahtumiin vauhtia ja jännitystä. Suurin kysymys on, että kuka on valtauksen takana, ja kuinka maailma pelastetaan. Jokainen osio alkoi hieman hitaasti, mutta tempaisi aina jossain vaiheessa mukaansa. H. G. Wells oli jälleen kerran yksi tarinan kantavia voimia, kuten hän oli myös The Map of Timessa. Lukijalle ripotellaan koko ajan pieniä vihjeitä siellä täällä ja sitten läsäytetään asioita päin pläsiä, mutta ne ovat tämän kirjan suola.

Pidin kirjasto, mutta en kuitenkaan yhtä paljon mitä The Map of Timesta. Mukavaa oli, että kaikki vanhat hahmot palasivat jossain muodossa, mutta muuten tarina oli dramaattinen ja surullinen. Googletellassani sain myös tietää, että The Map of... on itseasiassa trilogia, että nyt pitäisi enää jostain etsiä käsiini kolmas ja viimeinen osa The Map of Chaos, koska eihän trilogioita voi vain jättää kesken.

Arvosana: ***½

The Map of Time - Félix J. Palma

Nimi: The Map of Time
Kirjailija: Félix J. Palma
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä 514

The Map of Time on tarina Lontoosta vuodelta 1896. Se kertoo Andrew Harringtonista, joka haluaa tappaa itsensä rakastetun kuoleman jäljiltä. Se kertoo Claire Haggertystä, joka on kyllästynyt elämään omassa ajassaan. Aikamatkailun kultakausi kiitos kirjailija H.G. Wellsin kirjan. Lisäksi kyseisen kirjailina ullakolta saattaa löytyä jotain mikä hyödyttää sekä Clairea, että Andrewta.

Melodramaattinen tarina 1800-luvun Lontoossa, jossa aikamatkailu on mahdollista. Jossa kaikki tietävä kertoja eläytyy kerrottavien elämään ja kutsuu lukijan mukaansa. Kuinka pienistä asioista on lopulta kyse. Kirja vie unohtumattomalle matkalle eri ihmisten elämään ja näyttää miltä ajan kartta voisi näyttää.

Kirja oli viihdyttävä. Nappasin sen käteeni lähinnä punaisen kivan kannen perusteella, sekä espanjalaisen kirjailijan. Mutta hyvin valitsin. Pidin kirjasta todella ja se osasi yllättää loppuun asti. Rutkasti juonenkäänteitä ja kaikki kietoutuu lopussa nätisti yhteen.

Arvosana: ****½

Poromafia - Mikko-Pekka Heikkinen

Nimi: Poromafia
Kirjailija: Mikko-Pekka Heikkinen
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 382

Poromafia on Mikko-Pekka Heikkisen kolmas romaani, joka julkaistiin vuonna 2016. Se sijoittuu tällä kertaa Utsjoelle, jossa Nelihangan suku on vuosikymmenien ajan pitänyt paliskuntaa hallussaan ja kerännyt itselleen valtavan poroelon. Jonas-Guhtur Nelihanka on perheenpää ja luovuttamaisillaan vetovastuun esikoispojalleen Jouni-Sammelille, kun esikoinen päättääkin kääntää takkinsa suvulle ja perustaa moottorikelkkakerhon. Tuloksena on sota isän ja pojan välillä.

Selkkauksessa kukaan ei jää sivulliseksi. Jouni-Sammelilla on omat ideansa saamelaisten elinkeinon pelastamiseksi, ja isällä suhteita Helsinkiin asti. Kaikki on sodassa sallittua, varsinkin kun tuntee toisen tavat.

Olin lukenut Heikkisen kaksi edellistä kirjaa, joista pidin ehkä enemmän. Lähinnä aiheen lähestyttävyyden kannalta. Toinen kun sijoittui kotiseudulle ja toisen pääajatus oli kutkuttava. Ei Poromafia kuitenkaan huonoksi jäänyt. Luin sen melkein yhdellä istumalla, mutta se sijoittui sellaiselle Lapin alueelle, jossa en ole pahemmin viettänyt aikaa, enkä osannut siinä mielessä samaistua. Tarina oli kuitenkin hyvä, ja siinä oli yllätyksellisiä elementtejä.

Näin pitkän ajan lukemattomuuden jälkeen Poromafia oli oikein kevyt aloitus, jonka jaksoi lukea, mutta joka samalla myös herätteli sitä lukemisen nälkää esiin. Nyt tuntuu, että voisin käydä kirjastossa uudestaan ja lainata useamminkin kirjan. Toivottavasti tämä lukuinto pysyy nyt jonkun aikaa yllä. Nuorempi minäni häpeäisi tätä tahtia mitä nykyään luen.

Arvosana: ****

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville - Mary Ann Shaffer & Annie Barrows

Nimi: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Kirjailijat: Mary Ann Shaffer & Annie Barrows
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 301

Olen elossa. Pitkästä aikaa sain edes yhden kirjan luettua. Talvi oli yhtä hullunmyllyä, jossa ei jaksanut sitten hirveämmin paneutua mihinkään, mutta onneksi on kesä, ja kesän ensimmäinen kirjakin korkattu. En ala kirjan nimeä kirjoittamaan kolmatta kertaa, koska se on yksi sanahirviö. Kirja kuitenkin kertoo tarinan lontoolaisesta kirjailijasta, joka alkaa sattumalta kirjeenvaihtoon Guerneylla asuvan miehen kanssa.

Kirjeenvaihto laajenee koskemaan kaikkia Guerneyn asukkaita ja heidän kirjapiiriään, joka perustettiin saksalaisten miehityksen aikana. Heidän tarinoissaan ilmenee sodan raakuus, sekä kaikki punoutuu nätisti yhteen. Kirja on kirjoitettu kirjeiden muodossa. Kirjeen alussa esitellään keneltä kelle ja sitten itse kirje, että kärryillä pysyy vallan hyvin. Tarina pyörii Elizabethin ympärillä, joka keksi perustaa kirjapiirin ja sai kaikki vielä siihen mukaankin.

Itse löysin tämän kirjan elokuvan kautta. Katsoin tästä tehdyn elokuvan ensin toukokuussa ja nyt löysin sopivasti paikallisesta kirjastosta. Elokuva eroaa kirjasta jonkin verran, mutta tässä tapauksessa en voi sitä oikein syyttää. Se pysyy kuitenkin suhteellisen uskollisena alkuperäiselle tarinalle, vaikka onkin dramatisoinut sitä aika paljon. Pidin kuitenkin kummastakin. Tarina oli kevyt, vaikka aihe olikin rankka.

Arvosana: ****

Talo järven rannalla - Kate Morton

Nimi: Talo järven rannalla
Kirjailija: Kate Morton
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 671

Ja Kate Morton kausi jatkuu, tällä kertaa vuorossa oli Talo järven rannalla, jota olen jo pitkään ihastellut kirjakaupassa, mutta koska olen opiskelija niin en sitä ole ostanut. Nyt kuitenkin löysin sen kirjastosta pikalainana ja olihan se pakko ottaa. Tällä kertaa päähenkilönä toimii rikostutkija Sadie Sparrow, joka viettää pakkolomaa isoisänsä luona Cornwallissa, koska teki ison virheen omassa työssään.

Toinen päähenkilö on Alice Edavane, jonka pikkuveli katosi salaperäisesti juhannusjuhlissa 1933. Alicesta on vuosien aikana tullut kirjailija, mutta vanhat salaisuudet painavat yhä. Sadie törmää Edavanen kartanoon ja kuulee tapauksesta. Onko jo aika selvittää, mitä pikku Theolle tapahtui?

Kuten kaikissa muissakin Sadien kirjoissa, tässäkin menee useampi aikajana, jotka avaavat pikku hiljaa tarinat lukijalle. Ensimmäinen aikajana sijoittuu 1900-luvun alkuun ja kertoo Edavanen perheestä, ja toinen 2000-luvulle nykyhetkeen, sekä Sadien omaan menneisyyteen. Koska meillä kaikillahan on omat salaisuutemme, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Jälleen kerran pidin kirjasta, rakastan Mortonin tyyliä kirjoittaa, arvoituksia ja yllätyksiä, joita hänen kirjansa ovat täynnä. Mutta jotenkin tämä kirja ei yllättänyt samalla tavalla mitä aikaisemmat. Todennäköisesti johtuu siitä, että olen lukenut niin paljon Mortonia viime aikoina, että osaan jo aavistaa hänen juonenkäänteensä, tai ainakin arvailla mihin suuntaan tarina on menossa. Mutta kokonaisuutena pidin kirjasta. Varsinkin loppu oli minusta täydellinen, mutta samaa tunnelmaa en siitä saanut, mitä edellisistä.

Arvosana: ****

Henkien labyrintti - Carlos Ruiz Zafón

Nimi: Henkien labyrintti
Kirjailija: Carlos Ruiz Zafón
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 959

Henkien labyrintti on viimeinen osa Unohdettujen kirjojen hautaustamaa-kirjasarjaa. Se punoo yhteen kaikki langanpätkät kolmesta edellisestä ja tuo kaiken viimeinkin maaliin asti. Henkien labyrintti keskittyy kirjailijaan nimeltä Matais, ja tyttöön nimeltä Alicia Gris, joka palaa pitkästä aikaa Barcelonaan selvittämään ministerin Valls katoamista. Katoamisen viihdyn alkaessa selvitä Alicia asettaa vaaraan niin itsensä kuin myös läheisensä joille on kertonut asiasta.

Vallsin katoaminen koskettaa myös Daniel Sempereä, koska Valls on syypää hänen äitinsä kuolemaan, sillä hän myrkytti tämät. Alicia päätyy omien tutkintojensa, sekä kiinnostuksensa kautta Semperen kirjakaupalle ja aiheuttaa samalla mylleryksen Danielin elämään.

Olen pitkään halunnut lukea tämän kirjan, koska rakasitn ensimmäistä Tuueln varjoa sen yllätyksellisyyden ja salaperäisyyden takia. Mutta jotenkin se tuntui myös niin lopullelta, sarjan viimeinen kirja, joten en uskaltanut tarttua siihen kovinkaan ahkerasti. Ennen kuin lainasin sen kirjastoautolta ja sain sen vihdoin luettua. Tietyllä tapaa pidin kirjasta, mutta tietyllä tavalla pidin siitä. Kuten sanoin jo, rakastuin Tuulen varjoon sen yllätyksellisyyden takia ja tämä neljäs kirja oli täysin toiselainen kuin se ensimmäinen.

Se oli täynnä melskettä, tappeluita ja murhia, ja salaperäisyys loisti poissaolollaan. Tai sitä oli, mutta pystyin arvaamaan kaiken niin helposti. Siitä puuttui se jokin, mikä oli vanginnut minut Tuulen varjossa, saanut lukemaan sen kerralla. Tässä halusin vain päästä loppuun, ja selvittää mikä kaiken takana oli, mutta jotenkin selitys jäi pliisuksi. Jos olisin lukenut kirjan erillään pidin siitä kyllä, mutta jatko-osana Tuulen varjolle se loi liikaa odotuksia.

Mutta kaikki loppuu aikanaan, ja jotkut loput eivät vain miellytä kaikkia. Kokonaisuutena kirja oli hyvä, mutta odotin ehkä liikaa sitä samaa mitä Tuulen varjossa oli, vaikka kirjan lukemisesta on kyllä kulunut aikaa ja aika kultaa muistot. Lisäksi kahden muunkin kirjan lukemisesta oli kulunut hyvä aika, ja muistin vain etäisesti asioita, jotka kirjassa mainittiin, että olisin pystynyt täysin kärryillä. Onneksi kirjat ovat kuitenkin kirjoitettu omiksi kokonaisuuksiksiin, ettei asioiden unohtmainen haitannut samalla tavalla, mitä edellisestä kirjasta riippuvaisillaan oleva tarina olisi vaatinut.

Arvosana: ***½

Voitetun kaupungin tarina - Albert Sánchez Piñol

Nimi: Voitetun kaupungin tarina
Kirjailija: Albert Sánchez Piñol
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 686

Vuoden 2018 ensimmäiseksi kirjaksi sattumalta tuli Voitetun kaupungin tarina, joka kertoo Marti Zuvirista. Hänet lähetätään poika opiskelemaan insinööriksi mestari Vaubanin luo, joka on erikoistunut linnoituksien piirityksiin ja puolustamiseen. Tarina sijoittuu 1700-luvulle Espanjaan ja Barcelonaan, jossa Marti toimii Espanjan perimyssodassa insinöörinä taistellen tuttujaan vastaan.

Kirja on kertomus kasvamisesta, sodasta 1700-luvulla ja erinäisistä ihmissuhteista. Marti joutuu tekemään kirjan aikana monta vaikeaa valintaa, sekä kohtaamaan oman pelkuruutensa useasti.

Tarina oli ihan ok, omaa intoani ehkä söi piirityksen tarkka kuvailu, mutta jos kirjan nimi on Voitetun kaupungin tarina, niin mitä muutakaan olisin voinut odottaa. Totta puhuen odotin jotain saman tyylistä kuin Meren katedraali, koska molemmat kirjat sijoittuvat Barcelonaan, mutta sainkin sotakertomuksen, mikä ei ollut huono, mutta välillä todella puuduttavaa luettavaa vain.

Aloitin tämän lukemisen edellisen vuoden puolella, mutta lopetin vasta tänään, joten se pääsee sen takia vuoden 2018 ensimmäiseksi kirjaksi.

Arvosana: ***

Keskiyön ruusu - Lucinda Riley

Nimi: Keskiyön ruusu
Kirjailija: Lucinda Riley
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 672

Keskiyön ruusu kertoo tarinan Intiasta ja Englannista. 1900-luvun alussa Anahita Chavalin elämä muuttuu, kun hän tapaa prinsessan Indiran, joka muuttaa hänen elämänsä. Anahita tai Anni, kuten häntä kutsutaan päätyy Englantiin opiskelemaan. Hän päätyy lomailemaan Indiran kanssa Astburyn kartanoon, jossa hän tutustuu kartanon perijään Donald Astburyyn ja rakastuu.

Mitä heille sitten oikein tapahtui, selviää lukijalle vasta vuosisata myöhemmin, kun Anahita on kuollut erittäin vanhana ja hänen lapsenlapsenlapsensa alkaa selvittää hänen tarinaansa ja päätyy myöskin Englantiin Astburyn kartanoon, jossa Rebecca Bradley on kuvaamassa uutta elokuvaa, joka sijoittuu 1920-luvun Englantiin maailmansodan jälkeiseen aikaan.

Tarina veti mukaansa, se osasi yllättää, ja erityisesti pidin lopusta. Olen tosin ehkä lukenut liikaa Kate Mortonin kirjoja, joissa yllätyksellisyys on yllätyksellisyyttä, mutta tästä sellainen tietty tunne jäi puuttumaan. Mutta pidin kirjasta silti. Se on ollut itseasiassa pitkän aikaa luettavien kirjojen listallani, mutta en tähän mennessä ollut saanut aikaiseksi vain lainata sitä.

No nyt onneksi tarjoutui mahdollisuus ja olen iloinen, että niin kävi. Keskiyön ruusu oli myös viimeinen kirja, jonka luin vuonna 2017. Toivottavasti vuonna 2018 tulen lukemaan vielä enemmän, mitä nyt kahtena edellisenä vuonna olen lukenut.

Arvosana: ****