Nimi: Henkien labyrintti
Kirjailija: Carlos Ruiz Zafón
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 959
Henkien labyrintti on viimeinen osa Unohdettujen kirjojen hautaustamaa-kirjasarjaa. Se punoo yhteen kaikki langanpätkät kolmesta edellisestä ja tuo kaiken viimeinkin maaliin asti. Henkien labyrintti keskittyy kirjailijaan nimeltä Matais, ja tyttöön nimeltä Alicia Gris, joka palaa pitkästä aikaa Barcelonaan selvittämään ministerin Valls katoamista. Katoamisen viihdyn alkaessa selvitä Alicia asettaa vaaraan niin itsensä kuin myös läheisensä joille on kertonut asiasta.
Vallsin katoaminen koskettaa myös Daniel Sempereä, koska Valls on syypää hänen äitinsä kuolemaan, sillä hän myrkytti tämät. Alicia päätyy omien tutkintojensa, sekä kiinnostuksensa kautta Semperen kirjakaupalle ja aiheuttaa samalla mylleryksen Danielin elämään.
Olen pitkään halunnut lukea tämän kirjan, koska rakasitn ensimmäistä Tuueln varjoa sen yllätyksellisyyden ja salaperäisyyden takia. Mutta jotenkin se tuntui myös niin lopullelta, sarjan viimeinen kirja, joten en uskaltanut tarttua siihen kovinkaan ahkerasti. Ennen kuin lainasin sen kirjastoautolta ja sain sen vihdoin luettua. Tietyllä tapaa pidin kirjasta, mutta tietyllä tavalla pidin siitä. Kuten sanoin jo, rakastuin Tuulen varjoon sen yllätyksellisyyden takia ja tämä neljäs kirja oli täysin toiselainen kuin se ensimmäinen.
Se oli täynnä melskettä, tappeluita ja murhia, ja salaperäisyys loisti poissaolollaan. Tai sitä oli, mutta pystyin arvaamaan kaiken niin helposti. Siitä puuttui se jokin, mikä oli vanginnut minut Tuulen varjossa, saanut lukemaan sen kerralla. Tässä halusin vain päästä loppuun, ja selvittää mikä kaiken takana oli, mutta jotenkin selitys jäi pliisuksi. Jos olisin lukenut kirjan erillään pidin siitä kyllä, mutta jatko-osana Tuulen varjolle se loi liikaa odotuksia.
Mutta kaikki loppuu aikanaan, ja jotkut loput eivät vain miellytä kaikkia. Kokonaisuutena kirja oli hyvä, mutta odotin ehkä liikaa sitä samaa mitä Tuulen varjossa oli, vaikka kirjan lukemisesta on kyllä kulunut aikaa ja aika kultaa muistot. Lisäksi kahden muunkin kirjan lukemisesta oli kulunut hyvä aika, ja muistin vain etäisesti asioita, jotka kirjassa mainittiin, että olisin pystynyt täysin kärryillä. Onneksi kirjat ovat kuitenkin kirjoitettu omiksi kokonaisuuksiksiin, ettei asioiden unohtmainen haitannut samalla tavalla, mitä edellisestä kirjasta riippuvaisillaan oleva tarina olisi vaatinut.
Arvosana: ***½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti