Nimi: Keskiyön ruusu
Kirjailija: Lucinda Riley
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 672
Keskiyön ruusu kertoo tarinan Intiasta ja Englannista. 1900-luvun alussa Anahita Chavalin elämä muuttuu, kun hän tapaa prinsessan Indiran, joka muuttaa hänen elämänsä. Anahita tai Anni, kuten häntä kutsutaan päätyy Englantiin opiskelemaan. Hän päätyy lomailemaan Indiran kanssa Astburyn kartanoon, jossa hän tutustuu kartanon perijään Donald Astburyyn ja rakastuu.
Mitä heille sitten oikein tapahtui, selviää lukijalle vasta vuosisata myöhemmin, kun Anahita on kuollut erittäin vanhana ja hänen lapsenlapsenlapsensa alkaa selvittää hänen tarinaansa ja päätyy myöskin Englantiin Astburyn kartanoon, jossa Rebecca Bradley on kuvaamassa uutta elokuvaa, joka sijoittuu 1920-luvun Englantiin maailmansodan jälkeiseen aikaan.
Tarina veti mukaansa, se osasi yllättää, ja erityisesti pidin lopusta. Olen tosin ehkä lukenut liikaa Kate Mortonin kirjoja, joissa yllätyksellisyys on yllätyksellisyyttä, mutta tästä sellainen tietty tunne jäi puuttumaan. Mutta pidin kirjasta silti. Se on ollut itseasiassa pitkän aikaa luettavien kirjojen listallani, mutta en tähän mennessä ollut saanut aikaiseksi vain lainata sitä.
No nyt onneksi tarjoutui mahdollisuus ja olen iloinen, että niin kävi. Keskiyön ruusu oli myös viimeinen kirja, jonka luin vuonna 2017. Toivottavasti vuonna 2018 tulen lukemaan vielä enemmän, mitä nyt kahtena edellisenä vuonna olen lukenut.
Arvosana: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti