Oma taivas - Alice Sebold

Nimi: Oma taivas
Kirjailija: Alice Sebold
Julkaisuvuosi: 2002
Sivumäärä: 391

Oma taivas kertoo Susie Salmonin tarinan. Hän on tyttö, joka ensin raiskattiin ja murhattiin naapurin miehen toimesta. Nyt hän katselee perhettää omasta taivaastaan, joka on mukautunut hänen ajatustensa mukaan. Kirja kertoo heidän kaikkien elämästään, joilla oli jokin yhteys Susiehen.

Alussa suurin kysymys on  kuka murhasi hänet ja mihin hänet on haudattu, mutta kirjan edetessä se alkaa keskittyä surun käsittelemiseen ja siitä selviämiseen. Oikeastaan odotin kirjalta jotain Rakas Mikael -kirjan tapaista, mutta ei. Oma taivas oli paljon syvempi ja välillä oikeasti suututti Susien puolesta, tunsi empatiaa hänen sisaruksiaan, isäänsä ja äitiään kohtaan.

Myös Susie kasvoi kirjan aikana, vaikka olikin kuollut. Hänen oma taivaansa laajeni sitä mukaa, mitä hän asioita käsitteli ja sai ne valmiiksi. Samalla myös maassa hänen perheensä kasvoi vuosi vuoden jälkeen.

Pidin kirjan lopusta todella paljon, vaikka pelkäsin viimeiseen asti, että jotain pahaa tapahtuu vielä, mutta onneksi ei tapahtunut. Kirja kuitenkin jätti jotenkin kaksinaisen olon. Toisaalta pidin siitä, mutta toisaalta taas mietin, että miten tietyt henkilöt pystyivät tekemään sen mitä tekivät. Kuinka kauhealta sellainen käyttäytyminen minusta tuntui.

Ymmärrän täysin miksi Oma taivas on BBC:n listoilla, koska se on jotain hätkähdyttävää ja kirja, jonka ehdottomasti kaikkien pitäisi lukea ennen kuolemaansa, koska jossain määrin se pistää miettimään, että miten itse käyttäytyisi samallaisessa tilanteessa ja miten siitä selviäisi.

Arvosana: ****

Katoaminen - Tess Gerritsen

Nimi: Katoaminen
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 319

Maura Isles kokee yllätyksen, kun hukkuneena tuotu nainen yhtäkkiä herääkin kuolinsyyntutkijan kylmiössä. Hänet kiidätetään sairaalaan ja Maura seuraa perässä. Kuitenkin seuraavana päivänä, kun nainen viimein herää, hän pillastuu ja vartijalta napanneen aseen avulla ottaa itselleen kuusi pankkivankia radiologianosastolle.

Ei siinä muuten mitään, mutta Jane Rizzoli vain sattuu olemaan samaan aikaan synnyttämässä samaisessa sairaalassa ja joutuu yhdeksi panttivangiksi. Maura ja Gabriel kummatkin hermoilevat hänen puolestaan ja pelkäävät, että jos sieppaaja saa tietää Janen olevan poliisi, niin sieppaaja tappaa Janen.

Panttivankidraamaan tuo lisänsä mies, joka vain kävelee sairaalaan sisään, ja paljastuu sieppaajan toveriksi ja he vaativat suoraa televisiohaastattelua, vastineeksi he vapauttaisivat neljä vankia. Kriisi syvenee ja sillä välin myös Maura ja Gabriel tutkivat sieppaajia ja tulevat siihen tulokseen, ettei se ole normaali sieppaus ja miksi ihmeessä FBI:n pitäisi sekaantua siihen.

Kirjassa oli särmää ja kuten edellinenkin niin tämäkin nojasi vahvasti päähenkilöiden tuntemuksiin, samalla kun varsinaisen tarinan rinnalla meni toinen tarina, joka antoi taustaa kirjan loppuosan tapahtumille. Mutta pidin ehdottomasti siitä, että Janen ja Gabrielin tunteita tuotiin esille. Varsinkin, kun Jane oli synnyttämässä ja synnytyksen jälkeenkin. Gerritsen ei tehnyt Janesta mitään täydellistä äitiä, joka osaa kaiken vauvoihin liittyvän heti alusta alkaen.

Arvosana: ***½

Kaksoisolento - Tess Gerritsen

Nimi: Kaksoisolento
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2004
Sivumäärä: 334

Maura Isles palaa konferenssista Pariisista huomatakseen vain, että hänen kotinsa edessä on paljon poliiseja ja kaikki katsovat häntä kuin aaveetta, kun hän saapuu paikalle. Paljastuu, että hänen kotitalonsa edessä on murhattu autoon täsmälleen Mauran näköinen nainen, joka myöhemmin selviää olevan Mauran identtinen kaksoissisar.

Kaikki tämä johdattaa Mauran ja viimeisillä raskaana olevan Janen, Mauran äidin jäljille ja parin muun murhan. Kuka on kuitenkin kaiken tämän takana, kun Mauran äiti on jo istunut viisi vuotta vankilassa? Ja mitä Mauran sisko tutki ennen kuin hänet murhattiin?

Kirja keskittyy Mauran menneisyyteen ja sen tutkimiseen. Lisäksi menneisyyden rinnalla menee myös muutaman murhan tutkinta ja kuten aina, ei Mauran siskon murhalla ole yhteyttä muihin murhiin mitä he tutkivat. Tappaja on täysin eri ja sen olisi voinut huomata jo alussa.

Säälin tässäkin kirjassa Mauraa, joka on jälleen rakastumassa tai ainakin ihastumassa ja sitten sekin revitään pois. Gerritsen on julma kirjailija Mauraa kohtaan, joka ei koskaan saa vain olla rakkaansa kanssa, toisin kuin Jane, joka nappaa murhaajia kiinni vielä raskautensa 8. kuulla.

Arvosana: ****

The Sinner - Tess Gerritsen

Nimi: The Sinner
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 430

The Sinner sijoittaa pari kuukautta myöhemmin kuin Taidonnäyte ja siinä aletaan ratkaista kahteen nunnaan kohdistunutta hyökkäystä luostarin käyttämättömässä kappelissa. Toinen nunna löydetään kuoliaana, mutta toinen selviää elossa sairaalaan.

Bostonin poliisi kutsutaan tutkimaan tapausta. Kuka olisi voinut surmata niin väkivaltaisesti nunnan ja aiheuttaa toisen sairaalakuntoon? Surmattu nunna aiheuttaa kuitenkin yllätyksen, kun ruumiinavauksessa paljastuu, että nuori nunna oli vastikään synnyttänyt lapsen.

Samalla löydetään hylätystä varastosta naisen ruumis, jolta on leikattu pois jalkaterät ja kädet, mikä aiheuttaa tutkijoissa kummastusta, varsinkin  kun FBI sekaantuu asiaan. Jane sanelee tällä kertaa Gabrielille tarkat säännöt, miten he toimivat. Ei salailua ja kaikki tiedot julki, vaikka hän itse kamppailee samalla oman salaisuutensa kanssa, joka voi vaikuttaa heidän heppoiseen kaukosuhteeseensa.

Kirjassa menee periaatteessa kaksi tutkintaa yhtä aikaa ja lopulta onkin yllättävää, mitkä murhat liittyvät yhteen ja mitä salaisuuksia kaikilla on. Janella ja Mauralla on kummallakin omat ongelmansa ratkottavana miesasioissa ja kummankin täytyy punnita mikä on tärkeää ja mikä ei.

Pidin tästä kirjasta ehkä eniten juuri Janen ja Mauran yksityiselämän kuvailujen takia, jotka osassa kirjoissa jää vähemmälle ja heidän tuntemusten ja ajatusten kuvailusta. Toisaalta Mauraa käy hieman sääli, koska vaikuttaa vähän siltä ettei hänellä ole koskaan ollut onnea miesasioissa, vaikka asiat voisivat olla toisin.

Arvosana: ****

Taidonnäyte - Tess Gerritsen

Nimi: Taidonnäyte
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 318

Taidonnäyte on Tess Gerritsenin Rizzoli ja Isles -kirjasarjan toinen osa, joka keskittyy esittelemään kirjasarjan toisen päähenkilön kuolinsyytutkijan Maura Islesin. Kirja keskittyy sarjamurhaajaan, joka on ilmiselvä kopioija, joka kopioi Warren Hoytia, sarjamurhaaja, joka melkein tappoi Jane Rizzolin.

Tapaukseen sekoitetaan FBI-agentti Gabriel Dean, joka ei näe yhteyttä, vaan väittää Janea jopa osittain traumaantuneeksi. Mutta lopulta Warren Hoyt karkaa vankilasta ja yhteys avautuu kaikille, kuten myös se, että Warren Hoyt laittaa voimansa yhteen kopioijan kanssa.


Kirja on todella yksityiskohtainen ruumiinavauksissa ja rikospaikankuvauksissaan, että heikko vatsaisimmat eivät ehkä kestä, mutta itse pidän siitä. Se tekee kirjasta elävämmän ja hieman aidomman, kuin mitä uusimmat ovat, joissa kuvailua on paljon vähemmän.

Muutenkin kirja on paljon pelottavampi, vaikka olin lukenut sen jo aikaisemmin niin olin tapahtumissa henkisesti mukana, koska en muistanut loppuratkaisua, paitsi Janen ja Gabrielin osalta. Tosin vähän ärsytti Gabrielin salamyhkäisyys.

Arvosana: ***½

Hiljainen tyttö - Tess Gerritsen

Nimi: Hiljainen tyttö
Kirjailija: Tess Gerritsen
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 349

Chinatownista löytyy ruumis, jonka käsi on leikattu nätisti irti ja kaulakin on auki. Ruumis johtaa Jane Rizzolin ja Maura Islesin tutkimaan ravintola-ammuskelua, joka tapahtui 19 vuotta sitten. Miten kaikki liittyy toisiinsa ja saadaanko murhien kierrettä katkeamaan?

Kirja oli taattua Gerritseniä, mutta ei mielestäni yhtä jännittävä kuin edelliset. Siitä puuttui se kaikista parhain terä. Juoni oli tarinallisesti ihan ookoo, mutta siinä oli jotain liikaa, jotta se olisi ollut parasta Gerriseniä mitä olisin lukenut.

Jäin kaipaamaan enemmän kuvausta Janen perhe-elämästä ja Mauran rakkausongelmista. Ne saivat yhteensä ehkä 5 sivua koko kirjasta. Tiedän, etteivät ne ole pääasia, mutta ärsyttävää, että ne mainitaan aina välillä, mutta niihin ei sitten painuta sen syvällisemmin, vaikka mahdollisuus olisi. Enemmän draamaa olisin kaivannut suoraan sanoen. Ja osa ongelmista sivutettiin noin vain, eikä kerrottu miten se ratkesi.

Mutta kevyenä kesälukemisena täydellinen ratkaisu, jos tykkää murhista ja suolenpätkistä. Itseäni alkoi mieli lukea sarjan edelliset osat, koska siitä on kauan aikaa, kun olen viimeksi niihin koskenut ja niissä on vähän enemmän draamaa mitä tässä kirjassa. En kuitenkaan suositteli Hiljaista tyttöä niille, jotka eivät ole edellistä osaa lukenut, koska kirjassa on todella paljon viittauksia siihen. Itselläni oli hieman hankaluuksia, koska edellisen kirjan lukemisesta oli aikaa ja kesti vähän aikaa ennen kuin tajusin, kuka Rotta oli.

Arvosana: ***

Numeropeli - John Verdon

Nimi: Numeropeli
Kirjailija: John Verdon
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 573

Dave Gurney on eläkkeelle jäänyt rikospaikkatutkija, johon vanha collegetoveri ottaa yhteyttä salaperäisen kirjeen tiimoilta. Kirjeessä käskettiin ajattelemaan lukua ja avaamaan toinen kirje, jos luku oli oikea ja lähettämään rahaa tiettyyn osoitteeseen. Vastineeksi hän saa pelottavan kuuloisen runon ja pyytää Gurneyta tutkimaan asiaa.

Lopulta Gurneyn collegekaveri surmataan oudolla tavalla ja Gurney itse vedetään jälleen mukaan murhien salaperäiseen maailmaan. Paljastuu myös, ettei murha ole ainoa laatuaan omine outoine piirteineen.

Tarina johdattaa lukijansa ties mitä juonenkäänteitä käyttäen loppuratkaisuun, joka ei mielestäni ole niin yllättävä kuin voisi olla. Ja osa päätelmistä tuntuu tuulesta temmatulta, enkä tiedä oliko tarinaan tarpeellista sotkea Gurneyn menneisyyttä, vaikka se auttoikin loppuratkaisussa, niin mielestäni se oli jotain ylimääräistä.

Kirja on kuitenkin kokonaisuutena hyvä. Tykästyin itse Gurneyn vaimoon Madelineen, joka oli raikas tuulahdus kirjassa, joka oli muuten täynnä vainoharhaisuutta, poliiseja jne. Se ei kuitenkaan ollut niin jännittävä kuin toivoin ja kallistui enemmän salapoliisiromaaniksi kuin dekkeriksi/trilleriksi.

Kiinnostuin kirjasta lähinnä sen kannen takia. Numerot ovat kivoja. Lisäksi juoni kuulosti mielenkiintoiselta kun sen luki ensimmäisen kerran, mutta lukemisen jälkeen minulle jäi mitäänsanomaton olo.

Arvosana: ***

Perinnön varjo - Mary Higgins Clark

Nimi: Perinnön varjo
Kirjailija: Mary Higgins Clark
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 340

Olivia Morrow saa tietää, että hänellä on vain vähän elinaikaa, mikä saa hänet miettimään paljastaako monta vuotta kantamansa salaisuuden ja antaa sillä tavalla perinnön oikeaan kohteeseen, vai viekö sen mukanaan hautaan.

Samaan aikaan lastenlääkäri Monica Farrell on vaikean paikan edessä, kun häntä pyydetään todistajaksi autuaaksijulistamiseen. Hänen aivosyöpää sairastanut potilaansa nimittäin parani yllättäen, vaikka tällä ei ollut mitään toivomustakaan siitä, mutta ilmeisesti sisar Catharinen rukoileminen auttoi. Toinen ongelma on Sally-tyttö, jonka äiti ei oikein kunnolla välitä tytöstä.

Joku ei halua, että Olivia kertoo salaisuuden eteenpäin, joku joka hyötyy suuresti perinnöstä, joka ei ole saavuttanut oikeaa omistajaansa. Lisäksi Monicankin kintereillä on tappaja, joka ei keinoja kaihda. Juonet nivoutuvat pikku hiljaa yhteen, mutta aina välillä annetaan uusi juonenpätkä joka ei sovi mihinkään.

Mary Higgins Clarkin kirjat ovat aina samanlaisia, niissä on monta eri juonta yhtä aikaa menossa, kaikilla on salaisuuksia, mutta kysymys kuuluu, miten salaisuudet yhdistyvät ja kuka on kaiken takana. Ja vaikka hänellä onkin aina tietty juonirunko, jota hän käyttää jokaisessa kirjassa, niin pääpahiksella hän onnistuu aina yllättämään.

En tiedä olisiko Perinnön varjo hänen kaikista parhaimpiaan, ehkä ei, mutta mukavan kevyttä viihdettä se kuitenkin on. Eniten pidin Sallysta, joka oli niin herttainen, mutta silti niin raukkaparka.

Arvosana: ***

Tessin tarina - Thomas Hardy

Nimi: Tessin tarina
Kirjailija: Thomas Hardy
Julkaisuvuosi: 1891
Sivumäärä: 437

Tessin tarina kertoo päähenkilöstä Tess Durbeyfieldistä, joka saa tietää olevansa vanhaa, kunniakasta, mutta jo sammunuttua sukua D'Uberville. Jossain vaiheessa nimi oli muuttunut hieman arkisempaan muotoon.

Tästä tapauksesta kuitenkin alkaa tarina, joka kertoo kuinka viattomuus menetetään, miten siihen suhtauduttiin jne. Se kuvaa asian 1800-luvun moraalikäsitysten mukaisesti ja kirjassa on koko ajan pieni surumielinen sävy. Tosin mielestäni Hardy ei täysin tavoita Tessin ajatusmaailmaa, joka on nykypäivän sanoin erittäin angstinen, varsinkin alun jälkeen.

Tessille tapahtuu kaikenlaista, mikä ei ole hänen syytänsä, mutta yhteiskunnan mielestä kuitenkin on ja ihmisten tietenkin. Se kertoo tarinan siitä, miten heppoisia ihmisten luottamus toisiin on ja jos jotain pahaa tulee ilmi, se muuttaa käsitystä heti, eikä siitä käsityksestä sitten luovuta.

En oikein tiedä pidinkö kirjasta vai en. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa. Eniten minua ärsytti Alexander D'Uberville, joka oli kaiken pahan alku ja juuri, eikä hänestä juuri missään vaiheessa päästy kunnolla eroon. Pidin Angel Claresta, kunnes Tessin tunnustus sai hänet tolaltaan. En oikein tiedä miten ajatella hänen käytöksestään. Tietenkin se oli ajallensa tyypillistä, mutta silti, jos rakastat jotakuta, niin etkö hyväksy myös hänen menneisyytensäkin mukisematta. Tai ei ihan täysin mukisematta. Tajuatte kyllä mitä tarkoitan.

Olisin kuitenkin toivonut kirjalle toisenlaista loppua. Olihan se tavallaan onnellinen, mutta silti, miksi ne muutamat hetket aina ratkaisevat kaiken?

Arvosana: ***½