Nana - Émile Zola

Nimi: Nana
Kirjalija: Émlime Zola
Julkaisuvuosi: 1880
Sivumäärä: 335

En oikeastaan tiennyt mistä Nana kertoi, kun aloitin sen lukemisen. Versiossa jonka minä lainasin ei ollut nimittäin ollenkaan kansipapereita, joten se jäi arvoitukseksi. Lainasin kirjan oikeastaan sillä perusteella, että olin pitänyt Zolan Naisten paratiisista ja minulla siis oli jonkinlaiset odotukset Nanaa kohtaa.

Kirjan päähenkilö on Nana, puolimaailmannainen, joka tulee Pariisissa tunnetuksi erään näytelmän Venuksena. Hän elää rikkaiden miesten ylläpidettävänä ja tarjoaa aina tarpeen tullen palveluksiaan myös muille. Kirja kertoo hänen elämästään Pariisissa ja kaikesta siihen liittyvästä. Muut henkilöhahmot ovat joko samanlaisia kuin Nana tai sitten ylhäisiä henkilöitä, joita vaimot eivät oikein miellytä tai miehet muuten joutuvat Nanan pauloihin.

Minä hieman petyin kirjaan. En missään välissä saanut siitä samanlaista otetta kuin Naisten paratiisista, eivätkä henkilöhahmot tuntuneet yhtä inhimillisiltä. En ymmärtänyt heidän motiivejaan, enkä sokeuttaan asioille. Ja oikeastaan luin kirjan vain sen takia loppuun, että en pysty jättämään kirjoja lukematta kokonaan, jos ne kerta olen aloittanut. Ja jotenkin minusta myös kirjan tarina oli pinnallinen ja kerrankin olin tyytyväinen loppuun. Minulla ei ollut yhtään mitään valitettavaa siitä, vaikka pari historialliasta faktaa piti tarkistaa.

En oikein muuta pysty sanomaan. Ei ollut oikein minun palani kakusta.

Arvosana: ***

Tulivana - Diana Gabaldon

Nimi: Tulivana
Kirjailija: Diana Gabaldon
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 331

Tulivana on neljän kertomuksen kokoelma, jotka lomittuvat Diana Gabaldonin muiden kirjojen maailmaan ja tarinoiden väliin ja syventävät muutaman sivuhahmon tarinoita. Siellä on kaksi lordi John tarinaa, ja sitten Robert MacKenzien vanhempien tarina ja sitte Joanin ja Michael Murrayn seikkalu Pariisissa.

Ne olivat kaikki mielenkiintoisia, vaikka minua hieman häiritsi se, että siellä oli viittauksia tarinoihin, jotka olin kyllä lukenut, mutta joita en muistanut kunnolla, niin oli vähän sellainen olo välillä, että missä nyt mennään.

Lordi Johnin tarinoista en ole koskaan tykännyt yhtä paljon kuin alkuperäisestä sarjasta. Niistä puuttuu se jokin tietty vivahde, mikä tekee Clairen ja Jamien tarinasta paljon mielenkiintoisempia. Tai sitten se on vain se, että lordi John ei vain ole yhtä kiinnostava kuin Jamie ja Claire.

Mutta kaksi muuta tarinaa oli sitäkin mielenkiintoisempia. Robertin vanhempien tarina oli tavallaan surullinen, mutta toisaalta myös iloinen ja onnellinen tarina, vaikka tietty kohtaus jäi häiritsemään itseäni. Pitäisi oikeasti lukea koko sarja kerralla läpi, koska uusin osa tulee englanniksi ensi vuonna. En malta odottaa.

Ja sitten kirjan viimeinen tarina, joka kertoi Ian Murrayn vanhimmasta pojasta, Michael Murraysta ja Jamien tytärpuolesta Joaniesta, joista toisesta on juuri tullut leski ja toinen aikoo nunnaksi luostariin Pariisiin. Kaikki ne väärinkäsitykset, jotka tarinan tietyillä osapuolille muodostuvat ovat niin selkeitä, mutta loppu oli kiva. Tykkäsin.

Suosittelen lukemaan, jos haluaa syventää tietojaan Gabaldonin maailmasta ja tietää miltä maailma näytti muiden silmissä kuin Matkantekijän päähenkilöiden.

Arvosana: ****

Tulen sylissä - Nora Roberts

Nimi: Tulen sylissä
Kirjailija: Nora Roberts
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 529

Löysin kirjastosta Robertsin uusimman ja pakkohan se oli mukaan ottaa. Tällä kertaa kirja kertoo naissavuhyppääjä Rowanista, joka edellisen kauden lopussa menettää hyppyparinsa ja näkee siitä painajaisia talven aikana. Seuraavan kauden alussa hän on kuitenkin takaisin hyppäämässä ja yksi alokkaista iskee häneen silmänsä.

Ongelmia alkaa tulla siinä vaiheessa, kun Rowanin huone sotketaan verellä ja yksi tulipaloista huomataan tahallaan sytytetyksi, mistä sitten kaikki jatkuu ja pari ihmistä kuolee. Mutta kuka on syyllinen? Joku ulkopuolinen vai joku savuhyppääjien tukikohdasta.

Kirja oli taattua Robertsia, mutta mielestäni se oli hieman parempi kuin edelliset lukemani. Syyllistä en tällä kertaa arvannut, mikä oli varsin harvinaista, mutta jäin tosin odottamaan sitä kohtaa missä Rowan olisi eronnut Gullista tai edes jotain pientä kitkaa heidän välilleen.

Oli todella mielenkiintoista lukea savuhyppääjistä, koska en ollut ennen heistä kuullutkaan. Heidän työnsä kuulosti todella vaaralliselta, mutta silti arvokkaalta. En oikeastaan keksi enää mitään muuta sanottavaa kirjasta. Se oli parempi mitä viimeisimmät Robertsit, jotka olen lukenut, mutta ei kuitenkaan yltänyt niiden kaikista parhaimpien tasolle. Pidin hahmoista, tosin kirjasta tuli minulle jotenkin mieleen Perintönä maa ja taivas, vaikka juonen ja hahmojen kannalta ne eivät olleet lähelläkään toisiaan.

Arvosana: ***½

Fatiman käsi - Ildefonso Falcones

Nimi: Fatiman käsi
Kirjailija: Ildefonso Falcones
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 1022

Fatiman käsi kertoo Hernandosta, joka on puoliksi espanjalainen ja puoliksi mauri, koska espanjalainen pappi raiskasi hänen mauriäitinsä 1500-luvun Juvinelesissa. Aikana jolloin maurit pakotettiin kääntymään kristityiksi mikä aiheuttaa ongelmia mauri väestön suhteen.

Hernandosta tulee väliinputoaja kahden uskonnon väliin ja sitä hän on koko loppuelämänsä. Kirjan päätarina on kuitenkin Hernandon ja nuoren lesken Fatiman rakkaussuhteessa, jota Hernandon isäpuoli ei suvaitse ja tekee kaikkensa pitääkseen heidät erossa toisistaan. Mutta samalla kirja kertoo maurien elämästä 1500-luvun Espanjasta ja siitä kuinka he taistelivat uskonsa puolesta, vain menettääkseen sen uudestaan ja uudestaan.

Olin Ildefonsolta lukenut aikaisemmin vain Meren Katedraalin, josta pidin todella paljon, eikä tämäkään kirja mikään pettymys ollut. Mutta en tiedä, kirjassa oli todella paljon kärsimystä ja juuri kun kaikki alkoi mennä hyvin tapahtui jotain muuta ja tätä jatkui koko kirjan ajan kaikki ne 1000 sivua, joten lopussa sitä oli todellakin turtunut sille ja toivoi vain että kirja loppuisi pian, vaikka se hyvä olikin.

Tavallaan pidin kirjan lopusta, koska se ei ollut mitenkään massaan sulautuva, vaikka olisinkin itse toivonut siitä hieman toisenlaista. Mutta toisaalta taas loppu sopi kirjaan. Henkilöhahmoista pidin tiettyyn pisteeseen asti, mutta koska olen kasvanut itse niin erilaisessa yhteiskunnassa ja uskonnossa, etten kyennyt vain välillä käsittämään naisten alistumista. Ymmärsin sen kyllä, mutta käsittäminen ja hyväksyminen on täysin toinen asia, mutta maailma oli täysin toinen 1500-luvulla kuin nyt, enkä ole muslimi vaan protestantti kristitty, niin näkemyserot ovat valtavat.

Suosittelen kirjan lukemista lämpimästi, koska Ildefonso on upea kirjailija ja kirjan maailmaan uppoutuu niin helposti. Tietenkään jos ei kärsimyksestä pidä niin kirja ei ole sitten oikea.

Arvosana: ****

Matkalla - Jack Kerouac

Nimi: Matkalla alkuperäinen versio
Kirjailija: Jack Kerouac
Julkaisuvuosi: 1957(Matkalla) 2007 (On the Road Original Scroll)
Sivumäärä: 440

Matkalla, nappasin tämän kirjan mukaani viime kirjastokäynnilläni, koska ajattelin taas päästä kirjalistoissa eteenpäin. Käsitykseni kirjasta oli melkoisen hatara ja perustui ainoastaan kuviin, joita olin nähnyt kyseiseen kirjaan perustuvasta elokuvasta, jossa näyttelee mm. Kristen Stewart. Lisäksi versioni oli alkuperäinen versio eli kirja oli siinä muodossa miten kirjailija sen alunperin tarkoitti, eli hahmoilla oikeat nimet ja kaikki suurin piirtein kirjoitettu putkeen.

Kirja siis kertoo Jack Kerouacista ja tämän kavereista, keskittyen kuitenkin eniten Neal Cassadyn. Olin jotenkin aina kuvitellut, että koska kirjan nimi on Matkalla niin on se kertoo ainoastaan yhdestä roadtripistä Amerikan halki, mutta Jack tekikin niitä useamman. Pari kertaa New Yorkista San Franciskoon ja takaisin ja sitte viimeisimpänä New Yorkista Mexicoon.

Jack ajelehtii paikasta toiseen, juhlii, tekee töitä ja palaa takaisin kotiinsa. Hänen kaverinsa Neal muuttuu kirjan aikana aina vain hullumpaan ja hullumpaan suuntaan. En oikein enää tiedä mitä muuta voisin kertoa kirjasta, koska se oli periaatteessa tuota koko ajan.

En sanoisi, että kirja oli huono, mutta se ei ollut yhtään minun tyyliseni. Lisäksi kaikki se putkeen kirjoittaminen aiheutti minulle melkein päänsäryn, koska piti oikeasti olla silmä tarkkana, että millä rivillä mennään, jotta pysyi kärryillä tapahtumissa. Lisäksi hahmojen samanlaiset nimet saivat minut välillä ihan sekaisin, että kuka olikaan kuka ja oliko häntä edes mainittu kirjassa aikaisemmin. Lukeminen oli varsin hidasta, eikä minua oikeastaan kiinnostanut lukea kolmea kertaa samat asiat, mutta vain erijärjestyksessä ja eri henkilöiden kanssa, mutta luultavasti kirja sopii jollekin toiselle paljon paremmin.

Arvosana: ***