Neiti Peregrinen koti kummallisille lapsille - Ransom Higgs

Nimi: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Kirjailija: Ransom Riggs
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 346

Näin tämän kirjan joskus Prisman kirjaosastolla ja kiinnostuin siitä. Otin sen nimen kännykkään ja yritin etsiä kirjaston tietokannoista, mutta en löytäny sitä ennen tätä päivää.

Kirja kertoo Jacobista, jonka isoisä näytti hänelle kuvia eriskummallisista lapsista, jotka Jacob myöhemmin tajuaa lavastetuiksi ja hänen lapsuutensa kuvitelmat katoavat. Mutta kuitenkin, kun isoisä kuolee oudoissa olosuhteissa, päättää Jacob lähteä tutkimaan sitä saarta mihin isoisä kuljetettiin Puolasta pakoon sotaan.

Paljastuukin, etteivät isoisän kuvat olleetkaan huijausta, mutta kaikki ei ole hyvin ja on Jacobin vuoro tutustua eriskummallisiin lapsiin ja maailmaan, johon hänkin oikeastaan kuuluu.

En oikeastaan tiedä mitä odotin kirjalta, mutta jotenkin se jätti minut kylmäksi. Odotin enemmän kauhua, mitä ei kuitenkaan ollut, vaikka kuvat olivatkin hienoja ja tarinakin kyllä. Petyin hieman tosin Jacobin käytökseen ja päätökseen, enkä oikein ymmärtänyt hänen tarkoitus periään, mutta oikeastaan tarvitseeko minun, koska en ole hän, enkä pysty ajattelemaan samallalailla kuin hän.

(Häiritsevintä kirjassa oli ehkä se, että se oli painettu Latviassa. Miksi ihmeessä? Eikö Suomessa enää riitä paperi, vai onko sekin liian kallista nykyään.)

Arvosana: **

Lumottu Deborah Harkness

Nimi: Lumottu
Kirjailija: Deborah Harkness
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 642

Lumottu on Deborah Harknessin esikoiskirja ja se aloittaa All Souls-trilogian ja se kertoo Diana Bishopista, joka on noita ja vielä erittäin vanhan noitavun viimeinen jäsen, joka on kuitenkin päättänyt olla erossa magiasta ja keskittyä historian ja alkemian tutkimiseen.

Kaikki kuitenkin alkaa muuttua, kun Diana saa kirjaston kautta lumotun kirjan alkemiasta ja vaikeudet alkavat kasaantua siitä. Hän saa peräänsä matthew Clairmontin, joka on perinnöllisyystieteilijä ja vampyyri, ja kumma kyllä tämä vampyyri suojelee Dianaa, vaikka noidat ja vampyyrit eivät oikeasti tule toimeen.

Olosuhteiden vallitessa Diana alkaa pikku hiljaa luottaa Matthewiin ja kun häntä aletaan uhkailla on Matthew, se jonka luokse hän kääntyy. Ja yhdessä he alkavat avata Dianan oman menneisyyden kiemuroita.

En oikein tiedä pidinkö kirjasta vai en. Juoni oli ihan mielenkiintoinen ja ihan luettava, mutta jotain puuttui. Enkä oikein tiedä että mikä, ehkä se että tarina oli jotenkin pintapuolinen ja henkilöiden tekemiset vaikuttivat liian nopeilta ja he jäivät ainakin itselleni hyvin pintapuolisiksi.

Lisäksi kirjasta sai todella hätiköidyn vaikutelman, mutta silti hitaan, koska luulin alunperin että se olisi vain yksi kirja, joten yllätyin lopusta täysin. Tulen kuitenkin luultavasti lukemaan trilogian seuraavatkin osat, mutta mikään hirveä hinku minulla ei siihen ole, kuten joissakin muissa kirjoissa.

Lainasin kirjan kevyeksi iltalukemiseksi ja sitä se todella oli. Sen aikana ei tarvinnut paljonkan miettiä ja teksti oli varsin kevyttä.

Arvosana: ***

Luolakarhun klaani - Jean M. Untinen-Auel

Nimi: Luolakarhun klaani
Kirjailija: Jean M. Untinen-Auel
Julkaisuvuosi: 1981
Sivumäärä: 596

Luolakarhun klaani aloittaa Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset sarjan, joka sijoittaa kauaksi menneisyyteen kivikauteen ja se keskittyy kuvaamaan muiden lapsi Aylan ja heimon välisiä suhteita. Ayla on siis ihminen ja heimo neandertaleja, tai ainakin itse sen näin kuvittelin.

Heimolla on kuitenkin tiukat säännöt ja perinteet, joita Ayla ei aina ymmärrä. Ayla on outo lintu heimon keskellä, joka haluaa tehdä jotain mitä muut eivät tee ja lopulta se johtaa hänet vaikeuksiin, mutta kyllä Ayla oman paikkansa klaanista löytää.

Pidin kirjasta, vaikka siinä olikin hieman hitaampi alku, mutta loppua kohden vain ahmin kirjaa kykenemättä lopettamaan, kunnes se sitten loppui. Haluaisin ehdottomasti lukea seuraavankin osan, mutta täytyy katsoa koska minulla sitten lopulta olisi aikaa, koska monta muutakin kirjaa, jotka pitäisi lukea.

Tosin hieman vierasti klaanin tapoja, sen takia kuinka alistavasti he kohtelivat naisia ja tiesivät oikeastaan niin vähän kaikesta, vaikka heillä olikin paljon tietoa, mutta se oli kaikki menneisyydestä.

Suosikkihahmoni oli Creb, joka oli jollain tapaa hellyyttävä, mutta silti hieman surullinen hahmo vammojensa takia ja sen takia mitä hän tiesi. Loppuun kuitenkin petyin hieman, enkä ymmärtänyt kaikkien hahmojen käytöstä.

Ainoa huono puoli olivat hahmojen nimet, joiden kanssa en oikeasti pysynyt perässä, että kuka on kukin ja kenen kanssa. Lisäksi kun ne olivat samanlaisia, niin ei hyvä.

Arvosana: ****

Apinatalo - Sara Gruen

Nimi: Apinatalo
Kirjailija: Sara Gruen
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 335

Isabel Duncanilla on ollut hankala elämä. Isä jätti hänet ja hänen alkoholisoituneen äitinsä pitkä aika sitten, eikä hän oikein luota ihmisiin. Hän tuntee olevansa kotonaan bonoboapinoiden kanssa, joita on tutkinut kahdeksan vuotta.

John Thigpen on tekemässä artikkelisarjaa ihmisapinoista ja se johtaa hänet Isabellen ja hänen bonoboapinoidensa luo. Kaikki kuitenkin menee pieleen, kun eräs aktivistiryhmä hyökkää laboratoriaan ja räjäyttää sen, päästäen apinat vapaaksi ja Isabel loukkaantuu vakavasti. Mutta kuka onkaan kaiken takana?

Johnin ja Isabelin elämät menee alamäkeen, eikä kummankaan henkilökohtaisissa suhteissa ole paljon kehumisen varaa. Mutta kaikki muuttuu, kun bonoboapinoista tehdään tv-sarja, jota kaikki katsovat innoissaan. Isabel lähtee pelastamaan apinansa ja saamaan ainoan perheensä takaisin.

Kirjassa menee pääosin kaksi juonta yhtä aikaa, on Johnin tarina ja sitten on Isabelin tarina. Välillä nähdään muiden näkökulmia selkeyttämään asioita, mutta loppua kohden kaikki alkaa kietoutua kauniisti yhteen.

Tarina oli erittäin koukuttava ja puoleensa vetävä, kun luit yhden luvun oli pakko lukea toinenkin (voitte kuvitella miten keskittyneenä olin äidinkielen tunnilla, kun tämä kirja oli edessäni ja saatoin lukea muutaman kappaleen tunnin aikana.) Ja olen onnellinen siitä, että kirjailija valinnut sitä helpointa tietä, mikä vaikutti minusta alussa todennäköiseltä, kun kirjaa luin. Ja rakastuin bonoboapinoihin, vaikka luulin melkein loppuun asti, että kirjailija on vain keksinyt ne omasta päästään, mutta asia ei ilmeisesti ollutkaan näin.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan ja tutustumaan muutenkin Sara Gruenin tuotantoon. Rakastin hänen Vettä elefanteille-kirjaa ja haluaisin lukea myös hänen kaksi muuta kirjaansa, joita ei tosin ole suomennettu (ainakaan vielä).

Arvosana: ****½

Finale - Becca Fitzpatrick

Nimi: Finale
Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 455

Viimeinen osa Becca Fitzpatrickin Hush, hush-saagaan, joka kertoo langestaa enkelistä Patchista ja tavallisesta tytöstä Norasta, jotka ensimmäisen kirjan aikana rakastuivat, toisen kirjan aikana heidät erotettiin ja kolmannen kirjan aikana kaikki muuttui täysin. Neljäs ja viimeinen kirja jatkaa kolmannen viittoittamalla tiellä, jossa kaikki menee sekaisin.

Norasta on tullut nefili, ja hän on vannonut Hank Millerille johtavansa tämän luomaa nefiliarmeijaa tai muuten hän ja hänen äitinsä kuolevat. Ainoa vain, että nefilit ja langenneet enkelit ovat vihollisia, mikä tuottaa hankaluuksia Patchin ja Noran romanssille, kun Noran pitäisi saada nefilien luottamus ja langennut enkeli poikaystävänä ei siinä juuri auta.

Juoni etenee mutkitellen ja vauhdilla. Kuka on vihollinen ja kuka taistelee puolestasi? Loppuhuipentumaan asti kaikki on epävarmaa, ja yllättäen petoksia eivät teekkään ne, joiden luulisi niitä tekevän.

En tiedä, kirja oli hyvä ja se oli omalla tavallaan hyvä lopetus kyseiselle sarjalla, mutta minut se jätti kylmäksi, koska jotain puuttui tai sitten kaikkea oli liikaa. Tai ainakin juonenkäänteitä ja takkinsa kääntäjiä. Liikaa yritystä, en tiedä että mitä sitten. Vaikka olenkin onnellisten loppujen kannattaja niin en tiedä odotin jotain toisenlaista, jotain vaikuttavampaa kuten edellisissä kirjoissa on ollut, mutta ei sitten. TOisaalta ehkä pitäisi lukea tämä joskus suomeksi uudestaan ja katsoa miltä sitten vaikuttaa, koska nyt minulla oli melkoisia keskittymisvaikeuksia, ei kielen kanssa, vaan ihan muuten vain.

Toisaalta olen ehkä sitä mieltä, vaikka PAtchin ja Noran tarina onkin mielenkiintoinen, niin olisin ehkä kuitenkin tyytynyt yhteen kirjaan, koska viimeisissä kirjoissa vain ei ole ollut sitä samaa taikaa mitä alkupään kirjoissa. Mutta jos olet kaikki muutkin kirjat lukenut, niin kannattaa lukea myös tämä, että saa sarjan päätökseen.

Arvosana: ***