Odin Kirous - Maite Carranza

Nimi: Noitien taistelu: Odin Kirous
Kirjailija: Maite Carranza
Sivumäärä: 561
Julkaisuvuosi: 2007

Odin kirous on Noitien taistelu-trilogian kolmas ja viimeinen osa. Siitä on aikaa, kun olen lukenut kaksi ensimmäistä osaa ja olin ihan ulalla mitä oli tapahtunut, mutta tapahtui kuten aina, ensimmäisten kirjojen tapahtumat palasivat sitä mukaan mieleeni, mitä pidemmälle luin.

Anaid on paljastunut valituksi ja kirjan alussa viimein tapaa isänsä, jota ei ole koskaan nähnyt, mutta siitä sitten alkaakin alamäki. Välillä tunsin myötähäpeää Anaidin käytökselle, joka oli todella teinimäistä ja typerää. Mutta ymmärrän, että kirjassa täytyy tapahtua niin kuin kirjassa tapahtuu.

Valittuna olo käy kuitenkin Anaidille päähän ja hän sekoilee kaikenlaista aiheuttaen samalla Odin ennustuksen tuhoutumisen. Perusnuortenfantasiakirja höttöä suoraan sanoen.

Mutta ihan luettavaa, vaikka Anaidin osuudet ärsyttivät minua kaikista eniten. Luin paljon mieluummin Selenen ja Gunnarista, vaikka heidänkin rakkaustarinansa oli hieman liian imelä ja täynnä epäkohtia ja asioita, kuten kyltymätöntä vihaa aivan liikaa.

Mutta ihan luettava kirja.

Arvosana: **½

Sydämen muotoinen rasia - Joe Hill

Nimi: Sydämen muotoinen rasia
Kirjailija: Joe Hill
Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 397

Entinen rocktähti ostaa itselleen aaveen ja kummia alkaa tapahtua. Hän saa postissa sydämenmuotoisen rasian, jonka sisällä on vanhan miehen puku. Jude Coynen elämästä tulee täysin aaveen hallitsemaa. Kuolleet vetävät elävät alas.

Juden reaktio oli kuitenkin minulle täysin odottamaton yllätys. Aave teki hänen elämästään helvettiä ja sitten hän päättää taistella sitä vastaan. Isot aplodit kirjailijalle toisenlaisesta suhtautumiesta kuin normaalisti.

Kirjassa suosikkihahmoksi ei yllättäen nousutkaan kukaan päähenkilöistä, vaikka minua kyllä säälitti Florida ei kukaan ansaitse sellaista kohtaloa ja toivoin tosissani, että Judelle ja Marybethille tulisi jotain vakavampaa seurustelusuhdetta. Mutta oikeasti suosikeikseni nousivat Juden koirat, jotka huolehtivat isännästään omalla tavalla.

Joe Hill oli yllättävän virkistävä tapaus tänä vuonna. Hän oikeasti osaa pitää lukijansa jännityksessä loppuun saakka, vaikka lukisi viimeisen sivun ja tietäisi, että kaikki päätyisi hyvin, mutta siltikki. Kirjan lopun ja puolivälin väliin mahtuu paljon tapahtumia.

Sydämen muotoinen rasia on niille, jotka kaipaavat kauhua, jännitystä ja hieman romantiikkaa, sekä mysteeriä. Itse pidin siitä paljon, vaikka välillä vatsaa väänsikin.

Arvosana: ****

Valkyriat - Paulo Coelho

Nimi: Valkyriat
Kirjailija: Paulo Coelho
Sivumäärä: 204
Julkaisuvuosi: 1992

Taitaa olla neljäs tai viides Coelho, jonka luin tänä vuonna. Mutta tämä oli ehkä suosikkini. Se on osittain tosi tarina Coelhon matkasta aavikolle etsimään omaa enkeliänsä.

Samalla siinä on kuitenkin paljon muutakin. Oikeastaan itse koin päähenkilöksi enemmän Chrisin, joka on Coelhon vaimo, kuin Coelhon itse ja se toi mielestäni tarinaan oman säväyksen.

Aluksi se kertoo vain heidän matkaamisestaan aavikolla, mutta se syvenee koko ajan ja lukijalle paljastetaan koko ajan yhä enemmän ja enemmän tietoa Chrisin ja Paulon suhteesta.

Tarina imaisee mukaansa, kuten muutkin Coelhon kirjat ja sen on pakko lukea yhdeltä istumalta. Se sai myös itseni miettimään, että kuinka hienoa olisi joskus itse kokea samanlainen tapahtuma, mitä kirjassa tapahtui, mutta en usko, että se tulee tapahtumaan.

Arvosana: *****

Yö kuuluu minulle - Mary Higgins Clark

Nimi: Yö kuuluu minulle
Kirjailija: Mary Higgins Clark
Julkaisuvuosi: 2004
Sivumäärä: 379

Nappasin pitkästä aikaa Mary Higgins Clarkia mukaani kirjastoautosta, enkä pettynyt tälläkään kertaa. Hänen jännitysromaaninsa ovat loistavia ja ennalta arvaamattomia omalla tavallansa, vaikka kaikissa on käytetty pohjana samaa juonta. Ainoastaan henkilöt, ongelmat ja tapahtumapaikat muuttuvat.

Tällä kertaa päähenkilönä on Jean Sheridan, joka on saanut kunniakutsun 20-vuotis luokkakokoukseensa. Luokkakokouksen varjona on se, että Alison Kendall Jeanin entinen ystävä on löydetty kuolleena uima-altaastaan. Lisäksi Jeanin oma menneisyys uhkaa tulla esille.

Clark vaihtelee toistuvasti lukujen välillä näkökulmia ihmisestä toiseen ja murhaajan selville saaminen kestää loppuun saakka, vaikka epäilyjä heitetään puoleen ja toisiin. Lukijan täytyy vain valita yksi ja toivoa, että se on oikea.

Clarkin tarinoissa on aina taustalla myös rakkaustarina, kuten myös tässäkin, vaikka tätäkin höystää epäilys, että jos se toinen on sittenkin se, joka on oikeasti kaiken takana. Mutta se tuo myös oman keveytensä tarinaan.

Pidin kirjasta oikein kovasti ja tykäistyin todella sen taustatarinaan. Olisin vain mielelläni suonut Jeanille onnellisen loppunsa jo heti alussa, enkä mitään kuollutta ensirakkautta.

Arvosana: ****

Baskervillen koira - Arthur Conan Doyle

Nimi: Baskervillen koira
Kirjailija: Arthur Conan Doyle
Julkaisuvuosi: 1901-1902
Sivumäärä: 282

Tarina, jonka olin jo lukenut kertaalleen sarjakuvan muodossa ainakin jollain tapaa. En ole koko elämäni aikana lukenut yhtään Sherlock Holmesia tai katsonut yhtään elokuvaa, sitä BBC:n sarjaa olen katsonut tasan 10 minuuttia, joten minulla ei ollut mitään odotuksia kirjan suhteen.

Holmes lähettää Watsonin paikanpäälle rikospaikalle, missä Baskervillen koira on Baskervillen suvunmiehiä jo kauan. Nyt siitä on kuitenkin tultava loppu, kun suvun viimeinen vesa palaa takaisin sukutilalle.

Kirjassa on monta umpikujaa ja arvailuja, mikä kaiken aiheuttaa, mutta jotenkin itselleni jäi heti alusta asti käsitys siitä, että kuka murhaaja tai oikeastaan koiran omistaja on ja se vei sitten kirjasta kaiken vedon pois.

Mutta kokonaisuudessa teksti on ihan viihdyttävää ja luettavaa, vaikka välillä tuntuikin, että se oli samalla myös hieman puuduttavaa, mutta loppuun asti oli luettava.

Arvosana: ***