Nimi: Taivasten vanki
Kirjailija: Carlos Ruiz Zafón
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 332
Taivasten vanki on kolmas osa Carlos Ruiz Zafonin Barcelonaan sijoittuvassa sarjassa, jonka kaksi edellistä osaa ovat Enkelipeli ja Tuulen varjo, kirjat voi lukea erikseen, mutta huomasin, koska Enkelipelin lukemisesta oli kauan aikaa niin viittaukset siihen ja koko David Martiniin menivät kokonaan ohi, kunnes tartuin siihen kesken Taivasten vangin ja sain selvyyden asioihin.
Olin innoissani tästä kirjasta, mutta jouduin hieman pettymään, koska minulle se ei ollut samanlainen lukukokemus kuin Enkelipeli tai Tuulen varjo. Se tosin solmi Enkelipelin ja Tuulen varjon juonia nätisti yhteen ja Ferminin taustatarina oli mielenkiintoista kuulla. Mutta jotain jäi uupumaan ja vaikka tarina sai epäilyksiä heräämään, että miksi näin, niin siinä ei kuitenkaan ollut mitään samallalailla yllättävää kuin kahdessa edellisessä. Loppukin antoi hieman viitteitä siihen, että seuraava ja viimeinen osa varmaan jatkaa tarinaa siitä ja nivoo loputkin juonenpätkät yhteen.
Tämän kirjan Danielista en pitänyt niin paljon kuin Tuulen varjon Danielista ja kirjahan sijoittuu vuoden Tuulen varjon lopun jälkeen (tai oikeastaan viimeisen luvun, ei epilogin), mutta silti Daniel oli jotenkin muuttunut, eikä parempaan suuntaan. Loppu varsinkin oli jotain mistä en pitänyt ollenkaan, koska Danielin päätökset olivat sellaisia että hieman kavahdin niitä. Mutta kaipa sitä draamaa täytyy jostain saada.
Kuitenkin kirja oli lukukokemuksena ihana. Aloitin lukemaan sitä keskiyöllä ja olin valmis kolmen aikaan yöllä. En pystynyt laskemaan kirjaa kädestäni, Zafónilla on aina sellainen vaikutus. Ja vaikka petyinkin kirjaan, niin oli siinä kuitenkin hyviä puolia joista yksi oli tuo Tuulen varjon ja Enkelipelin juonten yhdistäminen. Suosittelen lukemaan, vaikka ei olisi lukenut edellisiä osia, koska uskon että siitä saa silti jotain irti, vaikka ei aivan kaikkea. Kirjailija itse sanoo kirjassa lyhyessä alkupuheessa, jos sitä alkupuheeksi voi sanoa, että Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki, sekä neljäs tulevaisuudessa ilmestyvä kirja muodostavat kirjasikermän, jossa jokaisen kirjan voi lukea erikseen missä järjestyksessä tahansa, mutta jos lukee kaikki pääsee sisälle syvempään tarinaan. Tosin olen ehkä hieman sitä mieltä, ettei Taivasten vankia voi lukea kunnolla ilman taustatietoja Tuulen varjosta tai Enkelipelistä, koska kuten jo ylhäällä sanoin, minulla oli ongelmia Enkelipelin viittauksien kanssa.
Arvosana: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti