Taas täällä vuoden ensimmäisen kirjan kanssa ja olen nykyään mukana myös 100 kirjaa vuodessa haasteessa.
Nimi: Sota ja rauha
Kirjailija: Leo Tolstoi
Sivumäärä: 1139
Julkaisuvuosi: Suomeksi 2005, alkuperäinen 1866
Tolstoin Sota ja rauha paneutuu Napoleonin sotaan tavallisen venäläisen aatelisen näkökulmasta. Se on tarkkaa kuvailua, mutta silti ei ollenkaan puuduttava kirjana. Siinä on monta sataa henkilöhahmoja ja alussa minulla oli vaikea seurata perässä, että kuka kukin on, mutta tämä minulla on ongelmana melkein aina hieman vanhemmissa kirjoissa.
Mutta Sotaa ja rauhaa ei turhaan sanota klassikoksi. Se on täydellinen esimerkki realismista ja siitä kuinka klassikot pysyvät ajattomina. Eihän kukaan tosin enää muista Napoleonin sotia, mutta muut ajatukset kirjassa ovat läheisiä nykyihmisellekin. Ja se kerronta, vaikka voisi kuvitella, että tarkat ja yksityiskohtaiset kuvailut olisivat oikeastikin jotenkin puuduttuvia se ei todellakaan ole totta. Tolstoi tekee niistä eläviä ja niitä on ilo lukea.
Ja kaikki ne päähenkilöt, loin tunnesiteen melkein jokaisen ja toivoin todella kovasti, ettei yksikään kuolisi. Erityisen surullinen olin ruhtinatar Bolonskin kuolemasta, mitä en ollut osannut odottaa, mutta se taas piti tarinan elossa Andrein kohdalta ja osoitti kuinka hän muuttui täysin toiseksi ihmiseksi kirjan aikana.
Minua tosin säälitti Pierre, joka oli niin kaikkien armoilla, eikä osannut lainkaan puollustaa itseään, mutta onneksi hänkin sai onnellisen loppunsa lopulta.
Kokonaisuudessaan kirja oli loistava, mutta silti pidin kuitenkin jotenkin enemmän Dostovjevskin tavasta kuvata ihmisen mielen liikkeitä, vaikka ei Tolstoita ja Dostojevksiä pitäisi missään nimiessä verrata keskenään.
Arvosana: *****
Taisit lukea melkoisesti lyhennetyn version
VastaaPoista