Nimi: Tuulen varjo
Kirjailija: Carlos Ruis Zafón
Julkaisuvuosi: 2001
Sivumäärä: 646
Isä näyttää pojalleen tien Unohdettujen kirjojen hautausmaalle ja pyytää tätä valitsemaan itselleen kirjan, josta poika tulisi pitämään huolen loppuelämänsä, ettei sitä unohdettaisi uudestaan.
Poika kiinnostuu valitsemansa kirjan, Tuulen varjon kirjoittajasta, Julian Caraxista, jonka kaikki muut teokset ja niteet on poltettu. Poika, Daniel nimeltää, uppoutuu selvittämään kirjailijan tarinaa ja huomaa, että hänen oma elämänsä on saanut samanlaisia piirteitä kuin mitä kirjailijankin elämässä oli.
Vitkastelin hieman lukemisen aloittamisen kanssa tai siis alun lukeminen edistyi itselläni hieman huonosti ja mietin jo että jättäisin lukemisen kesken. En kuitenkaan tehnyt niin, vaan jatkoin lukemista eräänä kauniina syyspäivänä ja luin kirjan kerralla loppuun asti.
En tiedä miksi se pitäisi luokitella, historiaksi, romanssiksi, tragediaksi, trilleriksi, kauhuksi vai jännäriksi vai onko se kaikkea sitä? Koska siitä löytyy vaikka mitä ja tekstin alkusävy on täysin erilainen mitä se on tekstin keskellä tai lopussa.
Tarina on ailahteleva. Se nousee ja laskee, pitää lukijan näpeissänsä. Koko ajan paljastetaan lisää, kunnes lopulta kaikki johtolangat kerätään käsiin ja se on sillä selvä, mutta kirja ei ole yhtään ennalta arvattava. Jos lukija arveleekin jotain, niin seuraavalla sivulla siitä tehdään selvää ja joutuu arvaamaan uudestaan.
Tarina on mukaansa tempaiseva, riipaiseva, mutta silti herkkä. Suosittelen lämpimästi lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti