Nimi: Rikos ja rangaistus
Kirjailija: Fjodor Dostojevski
Ilmestymisvuosi: 1866
Sivumäärä: 689
Rikos ja rangaistus toinen kirja, jonka luin Dostojevskilta ja rakastin sitä. Minulla on aina ollut tapana samaistua hahmoihin, jotka tekevät jonkun rikoksen, eikä kukaan osaa aavistaa sitä ollenkaan pitkään aikaan. Ja yleensä olen surullinen heille sattuneista kohtaloista, mutta tässä kohtaa Rikos ja rangaistus tekee poikkeuksen.
Kirja seuraa Raskolnikov-nimistä miestä, joka murhaa vanhan koronkiskurin kirveellä ensin suunniteltuaan sitä pitemmän aikaa. Murhan jälkeen hänen mielenterveytensä ja terveyden tilansakin yleisesti alkaa heittää ja hän vajoaa kuumehoureisiin, mikä saa hänet tekemään kaikenlaista.
Jossain vaiheessa hän kuitenkin selviää ja alkaa pakoilla kiinnijäämistä, mitä ei edes pidä todennäköisenä. Varsinkaan, kun toinen ihminen ilmoittautuu teon tekijäksi. Pelissä on kuitenkin monta ihmistä, jotka omalla tavallaan hankaloittavat Raskolnikovin elämää ja päätöksiä.
Rakastan Dostojevskin tyyliä, jolla hän saa lukijan miettimään ja lukemaan eteenpäin, vaikkakin välillä juoni on punottu taitavaksi kokonaisuudeksi, kunnes se yhtäkkiä lässähtää. Se ei ole häiritsevä piirre, mutta antaa vaikutelman, että kirjasta olisi voinut tulla jotain enemmän, jos nuo huippuunsa punotut juonet olisivat saaneet toisenlaisen lopun tai siirtymäkohtauksen.
Arvosana: *****
Tämä oli kyllä mainio kirja. Ihastuin ikihyviksi. Samaa ei voi kyllä sanoa Idiootista, joka oli melko puuduttavaa puheenporinaa.
VastaaPoista