Nimi: Kuin viimeistä päivää
Kirjailija: Lauren Oliver
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 412
Törmäsin kirjastossa Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää kirjaan sattumalta. Olin lukenut kirjailijalta hänen dystopia-trilogiansa kaksi ensimmäistä osaa, jotka olivat ihan hyviä silloin kuin luin ne, eikä minulla ollut niiden perusteella mitään odotuksia tästä kirjasta.
Kirja kertoo Samista, joka eräänä päivänä kuolee ja joutuu sen jälkeen elämään elämänsä viimeisen päivän uudestaan ja uudestaan. Sam ei kuitenkaan elä päiväänsä aina samalla tavalla, joten siitä tulee kirjaan vaihtelua, eikä se ala mitenkään toistamaan itseään, kuten voisi ajatella.
Tarina on Samin kasvutarina. Joutuessaan elämään uudestaan ja uudestaan saman päivän hän alkaa nähdä asioita uudella tavalla kuin mihin on tottunut ja vanhat tavat alkavat mietityttää häntä. Mutta tärkein kysymys on se, että miten hän pääsee tästä kierteestä irti ja saa todella kuolla.
Pidin kirjasta, se oli hyvä, muttei kuitenkaan mikään loistava. Se oli kevyttä ja nopeaa lukemista, eli juuri sopivaa lomalukemista. Kirja ei onnistunut yllättämään minua, koska alun Sam oli todella stereotyyppinen hahmo, että ainakin itse huomasin selvästi mihin kirja oli menemässä. Ja mitä lähemmäs loppua tultiin, niin tietyt asiat kävivät aina vain selvemmiksi ja selvemmski, mikä luultavasti oli myös tarkoitus. Mutta onneksi loppu ei kuitenkaan pilannut kirjaa mitenkään, sellaisella lopulla, että kirjan idea olisi kokonaan mennyt. Lähinnä tässä tarkoitan sen tyypistä loppua mikä Serranon perheellä oli, jos joku sattuu ymmärtämään.
Arvosana: ***½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti