keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Leijapoika - Khaled Hosseini
Nimi: Leijapoika
Kirjailija: Khaled Hosseini
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 430
Leijapoika kiinnostuin tästä tarinasta nähtyäni muutama vuosi sitten kyseiseen kirjaan perustuvan elokuvan trailerin, mutta en sitten mennyt katsomaan elokuvaa tai lukenut kirjaa ja ehkä se oli tavallaan hyvä, koska luettuani nyt kirjan osana BBC:n kirjalistaa ymmärsin ja pystyin käsittelemään siinä olevat asiat paljon paremmin.
Jostain syystä ajattelin kirjan olevan jotenkin kevyt, mutta asia ei todellakaan ollut näin, vaikka kirjailijalla onkin kevyt kirjoitustyyli, jota on todella helppo lukea, tai sitten suomentaja on vain onnistunut työssään.
Kirja kertoo kahdesta kabulilaisesta pojasta, jotka kuuluvat eri etnisiin ja uskonnollisiin ryhmittymiin ja joista toinen on toisen palvelija. Se kertoo heidän ystävyydestään ja arjasteen Kabulissa, kunnes tietyt tapahtumat muuttavat ystävyyden suunnan ja Afganistan sotakin muuttaa tilanteen täysin. Tarina on kerrottu Amirin kannalta, jonka palvelija Hassan oli. Se keskittyy pelkästään Amirin maailman kuvailuun ja hänen ajatuksiinsa, ja siihen miten hän näki ihmiset ympärillään.
Kaikista vaikuttamillaan kirja kuitenkin on loppuvaiheessa, kun se kertoo Kabulista, joka on talebanmiehityksen alaisuudessa ja talebanien tekemistä julmuuksista. Vaikka historiasta pidänkin, niin Afganistanin historiaan olen vain tutustunut päällisin puolin ja kaikki se mitä kirjassa kerrottiin riipaisi sydäntäni. Onko noin voinut oikeasti tapahtua, mutta kyllä vain on.
Kirja ei kuitenkaan mässäile mitenkään Kabulin kärsimyksillä, mutta sen henkilöhahmojen tarinat ovat myös itsessään koskettavia ja voin rehellisesti myöntää, että kirja itketti minua. Ja itse en juurikaan itke kirjoja lukiessani, en oikeastaan koskaan itke. Mutta tämä kirja vaikutti todella syvästi minuun, mikä on perin harvinaista.
Mietin tässä, että pitäisikö katsoa kirjasta tehty elokuvakin melkein suoraan putkeen vai jättäisikö katsomatta suosiolla, koska joskus elokuvat pilaavat vain hyvän kirjan. Tai saan niistä valituksen aihetta moneksi tunniksi, koska perfektionistina haluaisin että kaikki menisi täsmälleen niin kuin kirjoissa, mutta sehän ei ole mahdollista, ainakaan täysin.
Mutta suosittelen ehdottoamsti lukemaan, koska kirja on todella koskettava lukukokemus, jota ei kannata jättää väliin. Ja voisin myös tutustua kirjailijan toiseen kirjaan, koska pidin hänen kirjoitustyylistään.
Arvosana: *****
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä menee lukulistalle. Luen ihan liian vähän Aasiaan sijoittuvaa kirjallisuutta, ja muutenkin kirja vaikuttaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaTämä kirja oli minullekin vaikuttava kokemus. Jollain tapaa minäkin olin luullut, että kirja olisi kevyt. Kirjan nimi ehkä tuo kuvan keveydestä, ja olin kuullut monien lukeneen Leijapoikaa kesällä puistossa tai rannalla. Mutta tämä tosiaan oli rankka kirja. Suosittelen kovasti myös Tuhat loistavaa aurinkoa-kirjaa. Sekin on hieno.
VastaaPoistaLeijapojan leffaversio oli minusta aivan kamala kirjaan verrattuna. Onneksi katsoin leffan vasta luettuani kirjan.