torstai 5. heinäkuuta 2012

Perinnön varjo - Mary Higgins Clark


Nimi: Perinnön varjo
Kirjailija: Mary Higgins Clark
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 340

Olivia Morrow saa tietää, että hänellä on vain vähän elinaikaa, mikä saa hänet miettimään paljastaako monta vuotta kantamansa salaisuuden ja antaa sillä tavalla perinnön oikeaan kohteeseen, vai viekö sen mukanaan hautaan.

Samaan aikaan lastenlääkäri Monica Farrell on vaikean paikan edessä, kun häntä pyydetään todistajaksi autuaaksijulistamiseen. Hänen aivosyöpää sairastanut potilaansa nimittäin parani yllättäen, vaikka tällä ei ollut mitään toivomustakaan siitä, mutta ilmeisesti sisar Catharinen rukoileminen auttoi. Toinen ongelma on Sally-tyttö, jonka äiti ei oikein kunnolla välitä tytöstä.

Joku ei halua, että Olivia kertoo salaisuuden eteenpäin, joku joka hyötyy suuresti perinnöstä, joka ei ole saavuttanut oikeaa omistajaansa. Lisäksi Monicankin kintereillä on tappaja, joka ei keinoja kaihda. Juonet nivoutuvat pikku hiljaa yhteen, mutta aina välillä annetaan uusi juonenpätkä joka ei sovi mihinkään.

Mary Higgins Clarkin kirjat ovat aina samanlaisia, niissä on monta eri juonta yhtä aikaa menossa, kaikilla on salaisuuksia, mutta kysymys kuuluu, miten salaisuudet yhdistyvät ja kuka on kaiken takana. Ja vaikka hänellä onkin aina tietty juonirunko, jota hän käyttää jokaisessa kirjassa, niin pääpahiksella hän onnistuu aina yllättämään.

En tiedä olisiko Perinnön varjo hänen kaikista parhaimpiaan, ehkä ei, mutta mukavan kevyttä viihdettä se kuitenkin on. Eniten pidin Sallysta, joka oli niin herttainen, mutta silti niin raukkaparka.

Arvosana: ***

2 kommenttia:

  1. Minä en pitänyt tästä Clarkista läheskään yhtä paljon kuin aikaisemmista. Jotenkin sekava ja monimutkainen eikä juonikaan koukuttanut. Toisaalta ei Clark ikinä ihan luokattoman huono ole, eli kyllähän näitä aina lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on niin pitkä aika viimeisestä Clarkista, ettei ole tuoretta vertailu kohtaa. Ei tämä todellakaan kaikista parhain ollut, sen voi myöntää sen suoraan. Mutta toisaalta eikö siinä aina käy vähän niin, jos on monta saman tyyppistä kirjaa kirjoittanut, että lopulta loppuu ideat ja juonet väistämättä huononevat ja menettävät parhaan teränsä.

      Poista