Nimi: Valkokankaan varjot
Kirjailija: Nora Robert
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 462
Löysin äitini lainausten seasta tämän Robertsin kirjan ja päätin huvin vuoksi lukea sen kevyenä iltalukemisena, mitä se todellakin oli. Kirja kertoo Cillasta, joka on entinen lapsitähti ja kuolleen suuren näyttelijättären lapsenlapsi, joka ostaa omalta äidiltänsä isoäitinsä pakopaikan ja alkaa remontoimaan sitä.
Hänen isoäitinsä tappoi itsensä 30-vuotta sitten samaisessa talossa, jota Cilla nyt korjaa. Isoäidin kuolema alkaa epäilyttää Cillaa, kun hän löytää ullakolta vanhoja rakkauskirjeitä, jotka antavat ymmärtää toisin. Lisäksi joku ei halua tiedon leviävän, kun Cillan autoa töhritään ja joku murtautuu kahdesti hänen taloonsa.
Lisäksi kirjaan sisältyy kuuma naapuri, jonka kanssa Cillalla on alusta alkaen säpinää, vaikka tällä kertaa heidän välinen romanssinsa oli hieman tasapaksu verrattuna Robertsin muihin. Normaalisti parien välillä on edes jonkinlainen riita, mutta ei tässä kirjassa. Toki erimielisyyksiä esiintyi, mutta komea naapuri oli hieman liian kärsivällinen ja ymmärtäväinen tässä kirjassa, eikä pahoittanut juuri mistään mieltään.
Muuten kirja oli kyllä taattua Robertsia, mutta mielestäni se toisti liikaa Robertsin edellisiä kirjoja, koska pystyin ensimmäisistä luvuista lähtien päättelemään tai oikeastaan arvaamaan kuka oli Cillan isoäidin salainen rakastaja ja mitä hänelle oikeasti kävi. Tietenkään en olettanu mitään ihmeellisempään, mutta jotain yllätyksellisyyttä kaipasin kuitenkin tarinaan mukaan.
Arvosana: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti